Jos palstoilla liikkuu ketään perheellisiä luontouskovia tai noitia tai mitä vaan, niin kysymys josta olisi hauska kuulla kommenttejanne:
Oletteko lukeneet Philip Pullmanin "Universumien Tomu" -trilogiaa lapsillenne? Tai muuten vaan tutustuneet? Mitä mieltä olitte?
Ihmettelen että uskovaiset jaksavat urputtaa jostain Harry Potterista, mutta tästä en ole nähnyt mainintaa missään.
Siis trilogiassahan hyvät tyypit käyvät sotaa Kaikkivaltiasta vastaan, joka on sadistinen hirmuhallitsija. Pääosassa on nuori tyttö Lyra, joka daimoninsa kanssa seikkailee noitien kera rinnakkaismaailmoissa. Avukseen hän saa rinnakkaismaailmasta pojan. Pojalla on veitsi, jonka terään tahtonsa kohdistamalla on mahdollista leikata todellisuuteen aukkoja.
Nyt tyttäreni halusi että luen hänelle uudestaan koko trilogian. Pottereista ei puhuta enää mitään. Minusta kirjasarja välittää aika mielenkiintoisella tavalla maagisen maailmankuvan. Siis sarjan kirjat ovat:
"Kultainen kompassi"
"Salaperäinen veitsi"
"Maaginen kaukoputki"
Sattui kirjakaupassa ilmeisesti vastaan uskovainen myyjä, kun kysellessäni kirjoja hän alkoi valistaa niitten "käsittämätöntä" maailmankuvaa ja sitä miten lapset eivät "ymmärrä". Sain melkein suuttua ennenkuin myyjä suostui etsimään kirjat käsiini.
Universumien Tomu
8
1527
Vastaukset
- Riotandra
Olen lukenut ne kirjat, en lapsille vaan ihan vain omaksi ilokseni. Hämmästyin kovin kun löysin ne aikoinaan kirjastosta kaikkein pienimmille lapsille tarkoitettujen kirjojen hyllystä. Minusta ne kirjat kun eivät ole kovin pienten lasten kirjoja ollenkaan, ovathan ne aika pelottaviakin toisin paikoin. Harrypotterit ovat lapsellista löpinää niitten rinnalla.
- Musta Koira
Tuntui siltä että Pullman oli todella paneutunut teologiaan, okkultismiin ja tähtitieteeseen. Ne joille aihepiirit ovat ennestään tuttuja on mielenkiintoista lukea miten Pullman niputtaa nämä kaikki yhdeksi saumattomaksi kokonaisuudeksi.
Itse koin hieman saman suuntaisia ahaa-elämyksiä kuin nuorena kloppina Castanedaa aloitellessani.
En ole lukenut opuksia alkukielellä, mutta kaikkien englantilaisten, ranskalaisten ja saksalaisten nimien seasta oli hienoa löytää noitien kuningatar Serafina Pekkala joka asui Lapissa!
Kun luin kirjoja ensi kertaa tyttärelleni jouduin todella harkitsemaan, alanko harppomaan tiettyjen kohtien yli siinä lukiessani. Tyttärellä on sentään kavereita uskovaisistakin perheistä, eikä tuota suhdetta varmaan olisi ainakaan parantanut tieto että isi lukee lapselleen kirjoja joissa Kirkkoneuvostot ylläpitävät Uhraamislautakuntaa, jonka tarkoituksena on varastaa lasten sielut! Tai joissa kappalainen, palkkamurhaaja, jahtaa viatonta Lyraa tappaakseen tämän. Tai Kaikkivaltias on sadistinen julmuri, jota vastaan hyvät noidat käyvät sotaa.
Aika heviä kamaa, mutta toisaalta siinä oli jotain niin moniulotteista ja syvää että lapsesta oikein näki, miten päässä alkoi raksuttaa... Ja nyt siis kerrataan trilogiaa. Itse asiassa: nyt toisella kerralla kun juonikuvio on selvä tuo maailma avautuu aivan uudella tavalla. Sorry: puhkun taas intoa. - Riotandra
Musta Koira kirjoitti:
Tuntui siltä että Pullman oli todella paneutunut teologiaan, okkultismiin ja tähtitieteeseen. Ne joille aihepiirit ovat ennestään tuttuja on mielenkiintoista lukea miten Pullman niputtaa nämä kaikki yhdeksi saumattomaksi kokonaisuudeksi.
Itse koin hieman saman suuntaisia ahaa-elämyksiä kuin nuorena kloppina Castanedaa aloitellessani.
En ole lukenut opuksia alkukielellä, mutta kaikkien englantilaisten, ranskalaisten ja saksalaisten nimien seasta oli hienoa löytää noitien kuningatar Serafina Pekkala joka asui Lapissa!
Kun luin kirjoja ensi kertaa tyttärelleni jouduin todella harkitsemaan, alanko harppomaan tiettyjen kohtien yli siinä lukiessani. Tyttärellä on sentään kavereita uskovaisistakin perheistä, eikä tuota suhdetta varmaan olisi ainakaan parantanut tieto että isi lukee lapselleen kirjoja joissa Kirkkoneuvostot ylläpitävät Uhraamislautakuntaa, jonka tarkoituksena on varastaa lasten sielut! Tai joissa kappalainen, palkkamurhaaja, jahtaa viatonta Lyraa tappaakseen tämän. Tai Kaikkivaltias on sadistinen julmuri, jota vastaan hyvät noidat käyvät sotaa.
Aika heviä kamaa, mutta toisaalta siinä oli jotain niin moniulotteista ja syvää että lapsesta oikein näki, miten päässä alkoi raksuttaa... Ja nyt siis kerrataan trilogiaa. Itse asiassa: nyt toisella kerralla kun juonikuvio on selvä tuo maailma avautuu aivan uudella tavalla. Sorry: puhkun taas intoa.ne kirjat ovat hyvin kirjoitettuja, eikä suomennoskaan ole hassumpi. Ja Serafina Pekkala on minustakin hyvä tikki! Pullman on selvästikin paitsi tutkinut aihettaan myös funtsinut sitä tosissaan.
Ihan uteliaisuudesta: minkä ikäinen tyttäresi oli kun luit hänelle näitä kirjoja? Entä loppu - ymmärsikö hän sen? - Musta Koira
Riotandra kirjoitti:
ne kirjat ovat hyvin kirjoitettuja, eikä suomennoskaan ole hassumpi. Ja Serafina Pekkala on minustakin hyvä tikki! Pullman on selvästikin paitsi tutkinut aihettaan myös funtsinut sitä tosissaan.
Ihan uteliaisuudesta: minkä ikäinen tyttäresi oli kun luit hänelle näitä kirjoja? Entä loppu - ymmärsikö hän sen?Lapsi oli eka kierroksella 7-8-vuotias. En muista ihan tarkkaan oliko jo täyttänyt 8. Kirjasarja sattui samaan saumaan kun puhuimme muutenkin syntyjä syviä ET- ja uskonnonopetuksen välisistä eroista. Tytölle oli puhuttu koulussa ET-tunnilla shamanismista ja hän oli todella innoissaan ylisistä, alisista, voimaeläimistä ja rummuista.
Ymmärsikö tyttö lopun? Voisit melkein kysyä, ymmärsinkö minä itse sen? ;-D
No, joo. Kyllähän tyttö ymmärsi omalla tavallaan juonen tasolla, mutta nyt kun hän on vähän vanhempi alkaa tuo rakkauden olemuskin sieltä nousta käsitettävään muotoon.
Olen yrittänyt aktiivisesti olla tuputtamatta lapselleni minkään sortin hengellistä maailmankuvaa. Siis ihan yksinkertaisesti olen pitänyt erossa uskonnoista. Tämä ei tarkoita että olisin tilalle tuputtamassa materialismia, ei, pikemminkin lähimmäisen rakkaus, suhde luontoon ja kausaliteetin tajuaminen ovat niitä juttuja joista keskustelemme hyvinkin paljon.
Onkin ollut mielenkiintoista nähdä, miten elämänkatsomus muotoutuu ihmisessä. Lapselle on selvästi kehittymässä henkinen suhde ympäröivään todellisuuteen, jossa dualismia merkitsevämmäksi on noussut ymmärrys vastuusta.
Lapseni maailmassa ei ole persoonallista hyvää eikä pahaa. Hän ei ole koskaan valittanut painajaisista tai peloista, ei kammoa pimeää eikä hämähäkkejä, liskoja eikä käärmeitä. Minusta nämä liittyvät samaan vyyhteen. On syynsä toki perusturvallisuudellakin mutta merkittäväksi tekijäksi olen kokenut myös kristinuskon tuputtaman maailmankuvan puuttumisen. - Musta Koira
Riotandra kirjoitti:
ne kirjat ovat hyvin kirjoitettuja, eikä suomennoskaan ole hassumpi. Ja Serafina Pekkala on minustakin hyvä tikki! Pullman on selvästikin paitsi tutkinut aihettaan myös funtsinut sitä tosissaan.
Ihan uteliaisuudesta: minkä ikäinen tyttäresi oli kun luit hänelle näitä kirjoja? Entä loppu - ymmärsikö hän sen?Pari linkkiä aiheeseen liittyen:
http://books.guardian.co.uk/news/articles/0,6109,773058,00.html
http://www.randomhouse.com/features/pullman/ - Riotandra
Musta Koira kirjoitti:
Lapsi oli eka kierroksella 7-8-vuotias. En muista ihan tarkkaan oliko jo täyttänyt 8. Kirjasarja sattui samaan saumaan kun puhuimme muutenkin syntyjä syviä ET- ja uskonnonopetuksen välisistä eroista. Tytölle oli puhuttu koulussa ET-tunnilla shamanismista ja hän oli todella innoissaan ylisistä, alisista, voimaeläimistä ja rummuista.
Ymmärsikö tyttö lopun? Voisit melkein kysyä, ymmärsinkö minä itse sen? ;-D
No, joo. Kyllähän tyttö ymmärsi omalla tavallaan juonen tasolla, mutta nyt kun hän on vähän vanhempi alkaa tuo rakkauden olemuskin sieltä nousta käsitettävään muotoon.
Olen yrittänyt aktiivisesti olla tuputtamatta lapselleni minkään sortin hengellistä maailmankuvaa. Siis ihan yksinkertaisesti olen pitänyt erossa uskonnoista. Tämä ei tarkoita että olisin tilalle tuputtamassa materialismia, ei, pikemminkin lähimmäisen rakkaus, suhde luontoon ja kausaliteetin tajuaminen ovat niitä juttuja joista keskustelemme hyvinkin paljon.
Onkin ollut mielenkiintoista nähdä, miten elämänkatsomus muotoutuu ihmisessä. Lapselle on selvästi kehittymässä henkinen suhde ympäröivään todellisuuteen, jossa dualismia merkitsevämmäksi on noussut ymmärrys vastuusta.
Lapseni maailmassa ei ole persoonallista hyvää eikä pahaa. Hän ei ole koskaan valittanut painajaisista tai peloista, ei kammoa pimeää eikä hämähäkkejä, liskoja eikä käärmeitä. Minusta nämä liittyvät samaan vyyhteen. On syynsä toki perusturvallisuudellakin mutta merkittäväksi tekijäksi olen kokenut myös kristinuskon tuputtaman maailmankuvan puuttumisen.Hiukan isommalle lapselle, sellaiselle, joka on jo alkanut ihmetellä kristinuskon kummallisuuksia, suosittelen lämpimästi nobelisti Anatole France'in "Enkelien kapina" -kirjaa. Se on ranskalaisella henkevyydellä kirjoitettu rehevä ja hauska kuvaus siitä mitä tapahtui kun enkelit alkavat epäillä Jumalan olevankin demiurgi nimeltä Jaldabaoth, ja ryhtyvät kehittelemään kapinaa Pariisista käsin. Päähenkilönä on pariisilaisen bibliofiilin naisiinmenevän pojan suojelusenkeli, ja ajankohta noin 1914. Aivan mahtava kirja, jonka itse luen ainakin kerran vuodessa jotta totuus ei pääsisi unohtumaan, eikä ajatusmaalima uskonnon puoellla käymään liian tunkkaiseksi.
- wiikatemies
Kas kun en ole mokomasta ennen kuullutkaan. Pannaan korvan taakse. Eipä silti, en ole niitä lasten ja nuorten hyllyjä paljon viime vuosina selannutkaan. Täytän vielä tällä vuosikymmenellä 60.
Tulipa vain mieleen, että minulla on juuri menossa erittäin kiehtova kirja: Jostein Gaarderin Maya. Sekä älyn että tunteen tasolla erittäin haasteellinen tarina!
Gaarderiin on kai isketty jonkinlainen nuorisokirjailijan leima, kun Sofian maailmasta tuli maailman bestseller. Ihan näppärä länsimaisen filosofian esittely lukioikäsille.
Siihen nähden tämä on jäänyt aivan turhan vähälle huomiolle, ainakin Suomessa. Lukekaa ja nauttikaa! - Valkoinen kissa.. =)
oon itte lukenu nuo mainitsemasi kirjat ja ne on yli veto!
Enemmän fantasiaa kuin Harry kirjoissa ja paljon paremmin keksitty taustat ja maalmat. Mutta TSH-kirja trilogia on sen kova haaste. Mutta Universumien tomu:ssa on selkeämmin kerrottu kuin TSH:ssa. Oon itte 13 vuotias ja äiti pitää et luen fantasiaa paljon että mielikuvitukseni saisi ruokintaa. Silä olen liian totinen tyyppi, tiedän sen itsekkin... Mutta joo... Kirjotellaan.. =)
Mut HUOM!!!!! Valitsin itse kirja sarjan jota aloin lukea!!!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 692237
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1012063- 781678
- 781496
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en411490- 101387
- 311354
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?521248Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.621190Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?281179