Itselläni on 2-v tyttö ja kun kummeja kyselin, niin kaikki oli innolla mukana. Ajatuksella mielestäni valkkasin heidät ja olin läheinen ollut heidän kanssaan, ja mikä on tilanne nyt? 6 kummista 2 pitää yhteyttä. Muut kummit ei muista edes jouluna postikortilla, vaikka itse lapsen puolesta muistan lahjoilla, merkkipäivinä, lähetän viestejä yms. Onko se lapsen vanhemman vastuulla pitää kummiin yhteyttä? Miksi ihminen suostuu kummiksi jos ei halua sitä oikeasti? Miksi kummi-velvollisuus on useimmissa tapauksissa sitä että pakollinen lahja jouluna tuodaa-tosin aina ei edes sitä. Minun mielestäni kummius on aikaa lapselle, ei mikään hemmetin lelu pölyttymässä muiden rojujen seassa. Arjen ja kokemusten jakamista lapsen kanssa? Ja mitä selittää lapselle kunhan alkaa kysellä kummeistaan että miksi se ja se ei pidä yhteyttä vaikka häntä näkee lähikaupassayms eikä matka ole ongelma (tai luulisi olevan aina aikakaan sillä 2 kummeista on tällä hetkellä työttömänä). Mitä kummeus oikein tarkoittaa; olenko minä siis skitso joka vaadin liikaa???
miksi suostua kummiksi jos ei ole kiinnostunut???
mussuli
93195
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Turha siitä vielä on huolestua jos muksu on vasta parivuotias. Parin kolmen vuoden päästä on sellainen aika jolloin kummit tulevat tarpeeseen ja pidetään useammin yhteyttä. Siihen asti se tosiaan on sitä "lahja vuodessa"-toimintaa.
Meillä on käynyt niinpäin,et ku lapsi kasvaa niin sen jäkeen yhteyden ottoja on tullut yhä vähemmän. Enää ei edes muisteta puhelin soitolla ja kysellä kuulumisia. Saati sitten et ois lahja tullut jouluna. Ja lapsi on kuitenkin jo 8 vuotias.
Meillä on käynyt samalla tavalla kun lapsi kasvoi, hän on nyt 10v. Sylikummi ei pidä mitään yhteyttä,ei soittele eikä lähetä kortteja.
Näin on ollut jo monta vuotta.
Mun mielestä lapsi tarvitsee nyt tässä iässä kummeja.
Ei pidä ryhtyä sylikummiksi jos on huono pitämään yhteyttä lapsiin.
Tästä oikeudesta / velvollisuudesta ei ole vanhan ja yhä käytössä olevan tavan mukaan soveliasta kieltäytyä!! Eli jos joku kysyy on periaatteessa suostuttava!
Oma kummini on lyönyt niin pahasti kaikki muut laudalta, että taitais olla aika työ valkata yhtä hyvä kummi omille lapsille, jos niitä joskus siunautuu.
Oma kummitätini on nimittäin ollut minulle vähän kuin toinen äiti, vaikkei siis omassa äidissäkään ole moitteen sijaa. Kummi vaan on osallistunut niin innolla meikäläisen elämään, että siinä on tullut tarinoitua samat jutut äidille ja kummille. Kummivanhempien eron jälkeen taasen kummisedästä ei ole kyllä kuulunut yhtikäs mitään, joten...
Itse en kyllä kaipaisi hirveän montaa kummia lapselleni, kun niitä ei lapsuudenkodissakaan ole meillä kakaroilla ollut, kuin aivan harvat ja valitut.
Et mielestäni vaadi liikaa, mutta sitä on vaikea sanoa, miksi jotkut ottavat pestin vastaan, jos eivät ota sitä tosissaan. Mieheni kanssa olemme esimerkiksi kertaalleen kieltäytyneet kunniasta, kun arvelimme, että elämäntilanne ei juuri olisi antanut kummeudelle periksi.
Niin minullakin on kaksi tyttöä ja vanhemmalla on kirkon kirjoissa kuusi kummia ja niistä kaksi on vielä tekemisissä muutenkin kun jouluna.. Harmittaa lapsen puolesta kun ei edes muista tai tunne kaikkia kummejaan..
Kummi pitäisi valita, eikä kutsua kaikkia ystäviä kummeiksi. Kummit kutsutaan lasten synttäreille syömään ja seurustelemaan. Mielestäni kuuden kummin pitämisessä ole pienintäkäkään ajatusta kummiudesta. Otappa vähän selvää, mitä asialla tarkoitetaan. Jos kaksi lähintä ystävääsi on ottanut kummiuden tosissaan, he olivat jo kummeja soitellessasi jo varmasti tiedossasi. Lapselle kummien tulee olla läheinen ystävä eikä vain nimi jossain kirjoissa.
Minulla on ollut hyvä kummisetä ja täti aikuiseeteeni asti.
Mielestäni et vaadi kummeilta liikaa. Itsellä kokemus siitä, että kummilapsen perhe hylkäsi minut ja piti pitkään vain lahja-automaattina. Mielestäni kummeus on arjen jakamista lapsen kanssa ja sitä kautta syntyvää rakkautta. Onneksi minulla kokemus myös sellaisesta kummeudesta!! Itse pyysin aikoinaan kummiksi lapseni setää, joka halusi harkita pitkään. Aluksi loukkaannuin, mutta ymmärsin lopulta, että hän halusi harkita voiko/haluaako sitoutua tehtävään. HIENOA! Ei kannata suostua hetken hurmassa...mutta ei myöskään pyytää henkilöä, jota ei elämäänsä halua.
Kummeus on kaksisuuntaista. Ei kummia tarvitse syyllistää välinpitämättömyydestä ellei kummin olemassa oloa pidetä muistamisen arvoisena. Ei se kummeus ole kiinnostuksesta eikä arvostuksesta kiinni. Ellei kummia noteerata muuten kuin mollaamisena ettei ole läsnä tai ei hanki sopivia lahjoja, ei kummin tarvitse potea huonoa omaatuntoa lainkaan. Kummeus on siis täysin kaksisuuntainen asia. Pieni lapsi ei vielä osaa pitää yhteyttä kummeihin eikä kehenkään muihinkaan, mutta silloin vanhempien velvollisuus on opettaa lapsi siihen, että kummi ei ole vain lahja-automaatti. Kummit kunniaan, jotta he jaksaisivat myös paneutua kummilapsiinsa. Ja pitää ottaa huomioon, että kummeillakin voi olla oma perhe. Silloin oma perhe menee taatusti kummilapsien ohi.