Toki "yliluonnolliset" kokemukset ovat sitä suurinta nannaa ja taivaan mannaa mitä mieluiten itselleni hinkuaisin...
Mutta miksi? Voin joka päivä toistaa jonkin tietyn asian arkisissa askareissani. Mikäli osaisin toistaa jonkin jännän jippendaalin kuten auran näkemisen tai kehosta poistumisen joka saaplarin päivä, niin mikäs pointti siinä sitten olisi? Siitäkin muodostuisi arkea.
Ja arki on minusta ihmisen suurin vihollinen. Se on jotakin tervan kaltaista, sieluun takertuvaa saastaa, mikä saa kuvittelemaan että muutosta ei ole olemassakaan. Että kaikki jatkuu ikuisesti samanlaisena. Että on olemassa pysyvyys. Joku voi siitä jopa päätellä varmaankin että on olemassa myös se karmea taivas, jossa haudotaan persiellä pilveä ja rämpytetään harppua. Yäk. Onko kamalampaa kuin pysähdys.
Muutos on pelottavaa, se että ei ole varmuutta on karmeaa. Sen voi havaita niistäkin jutuista ja kokemuksista joita tänne kirjoitellaan. Ja maagit yrittävät sitten parhaansa mukaan kesyttää niitä outoja kokemuksia, tehdä niistä jotakin hallittavaa, jotta epävarmuus ja muutos saadaan suitsittua! Major mistake...?
Miksi toistaa mitään? Miksi edes kuvitella että voi hallita jotakin, voi pidättää jotakin itsellään... Voi toistaa, toistaa ja loppumattomiin toistaa kaikkea... Huh.
No, onneksi niitä erikoisia juttuja ei satu kovin usein. Luppoajan voikin käyttää pähkäilemällä syvällisiä ajatuksia, joista ei ikinä tule hullua hurskaammaksi. Mutta kun se hulluuskaan ei pysy, ei säily...
(Mikä ärsyttävä älämölö näin levottoman päivän ratoksi, hah.)
Mutta miksi? Voin joka päivä toistaa jonkin tietyn asian arkisissa askareissani. Mikäli osaisin toistaa jonkin jännän jippendaalin kuten auran näkemisen tai kehosta poistumisen joka saaplarin päivä, niin mikäs pointti siinä sitten olisi? Siitäkin muodostuisi arkea.
Ja arki on minusta ihmisen suurin vihollinen. Se on jotakin tervan kaltaista, sieluun takertuvaa saastaa, mikä saa kuvittelemaan että muutosta ei ole olemassakaan. Että kaikki jatkuu ikuisesti samanlaisena. Että on olemassa pysyvyys. Joku voi siitä jopa päätellä varmaankin että on olemassa myös se karmea taivas, jossa haudotaan persiellä pilveä ja rämpytetään harppua. Yäk. Onko kamalampaa kuin pysähdys.
Muutos on pelottavaa, se että ei ole varmuutta on karmeaa. Sen voi havaita niistäkin jutuista ja kokemuksista joita tänne kirjoitellaan. Ja maagit yrittävät sitten parhaansa mukaan kesyttää niitä outoja kokemuksia, tehdä niistä jotakin hallittavaa, jotta epävarmuus ja muutos saadaan suitsittua! Major mistake...?
Miksi toistaa mitään? Miksi edes kuvitella että voi hallita jotakin, voi pidättää jotakin itsellään... Voi toistaa, toistaa ja loppumattomiin toistaa kaikkea... Huh.
No, onneksi niitä erikoisia juttuja ei satu kovin usein. Luppoajan voikin käyttää pähkäilemällä syvällisiä ajatuksia, joista ei ikinä tule hullua hurskaammaksi. Mutta kun se hulluuskaan ei pysy, ei säily...
(Mikä ärsyttävä älämölö näin levottoman päivän ratoksi, hah.)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mikä arki? Mistä sä puhut? Tuota... Onko olemassa jokin pointti, jonka ylittävä kokemus on "arkitason" ylittävä? Miten sen tunnistaisi?
Tunnettu tosiasiahan on että kun juopotteluun ryhtyy on juopoteltava yhä enemmän kunnes maksa sanoo poks. Miten on tuon makian laita?
"Miksi toistaa mitään? Miksi edes kuvitella että voi hallita jotakin, voi pidättää jotakin itsellään... Voi toistaa, toistaa ja loppumattomiin toistaa kaikkea... Huh. "
Magian avulla voit rikkoa padon mutta on turha toivo kuvitella että pystyisi hallitsemaan tulvaa. Hallitseminen ja antatutuminen ovat kolikon kaksi puolta.
"No, onneksi niitä erikoisia juttuja ei satu kovin usein. Luppoajan voikin käyttää pähkäilemällä syvällisiä ajatuksia, joista ei ikinä tule hullua hurskaammaksi."
Jos luppoajan viettää vain pähkäilemällä, ei niitä erikoisia juttuja satu koskaan.
Ia! Suur-Nikkuri!
prkl
Maagiset kokemukset ovat arkea minulle. Luonnollisia juttuja. Parhaiten mielestäni niiden kanssa elää kun ne eivät ole kummallisia/outoja tai "siistejä" juttuja.
Koska silloin niiden ylle lankeaa salaperäisyydenvarjo, jolla ihmiset mässäilevät turhaan. Ja mässäily ja skandaalinhakuisuus ovat mielestäni ällöttäviä ihmispiirteitä...
>>> Toki "yliluonnolliset" kokemukset ovat sitä suurinta nannaa ja taivaan mannaa mitä mieluiten itselleni hinkuaisin... >>>
Tässä on nyt jotakin mätää.
:a:
Toivottavasti et mielessäsi sulje pois mahdollisia negatiivisluontoisia tietoisuuden heräämisen kokemuksia, jotka vaikkakin epämiellyttäviä, ovat aivan yhtä arvokkaita Heräämismaagikolle kuin hauskat ja iloiset kokemukset. Mielestäni ei myöskään kannata pyrkiä yksioikoisesti kokemaan mitä tahansa yliluonnollisia kokemuksia hyvänsä, aivan kuin ne olisivat oletusarvoisesti aina tärkeitä, vaan ennenkaikkea mitä tahansa kokemuksia missä tahansa tietoisuuden tilassa, joita leimaa väkevä tiedostaminen, hereilläolo, itsensä muistaminen ja tunne jostain korkeammasta päämäärästä.
:a:
>>> ...maagit yrittävät sitten parhaansa mukaan kesyttää niitä outoja kokemuksia, tehdä niistä jotakin hallittavaa, jotta epävarmuus ja muutos saadaan suitsittua! Major mistake...? >>>
Kyllä. Minusta ainakin on viisainta syleillä epävarmuutta ja muutosta. Maaginen hallinta on enemminkin kykyä osata matkustaa virtauksissa ja pitää pintansa erilaisissa kohtaamisissa, kuin kuivakkaa voimien sitomista ja pakottamista omaan tahtoon.
:a:
Myös astrologia (pöö!) hakee parhaimmillaan sellaista tilaa, jossa ihminen vaistoaa/tietää missä mennään, ja toimii sen mukaan.
On äärimmäisen vaikeaa taiteilla Tämän Hetken Mahdollisuuksien ja Oman Pakottavan Voiman välisellä kapealla kaistaleella. Pitää ikäänkuin haistella herkkänä koko ajan, nähdä vaikka silmät olisivat pakkasilmasta sikkurallaan... Ottaa ja olla otettu...
Mutta kyllähän sie nää tiiät.
Jos haluaa saavuttaa jotain, on pakko luopua jostain. Pätee edelleen ja on todella ärsyttävä fakta.
Toisaalta sitä voi heittäytyä virran vietäväksi ja katsoa mihin lopulta rantautuu. Kuinka paljon ihminen voi oikeasti kontrolloida elämäänsä, ja kuinka paljon on ylipäätään tarpeen kontrolloida?
Samaa mieltä mahdollisuuksien ja pakottavan voiman välisestä ongelmasta.