Ystävälläni on murhe.
Hän seurusteli aikanaan epäuskoisen naapurinsa kanssa, salaisesti, jonkin aikaa. Seurustelu sittemmin sisälsi myöskin seksiä. Ystäväni ymmärsi aikanaan, ettei tuollainen sovi uskovaiselle ja halusi tehdä asiasta parannuksen ja niin kuin myös tekikin. Tästä asiasta ei tiedä kuin muutama hänen läheisensä, minä mukaan lukien.
Nyt hänellä on uusi asiallinen suhde, jossa he molemmat ovat uskovaisia fiksuja ja nuoria aikuisia. Ja nyt ystäväni murehtii sitä, milloin hänen pitäisi ottaa tuo vanha asia puheeksi tai pitääkö hänen puhua siitä yleensäkään yhtään mitään. Ellei hän puhu ja se jostakin syystä(mitä todennäköisemmin) tulee vasta avioliitossa esille, mikä mahtaa olla puolison reaktio silloin. Toisaalta, jos hän kertoisi sen nyt ja seurustelu jostakin syystä katkeaisi, hän joutuisi turhaan häpeämään itseänsä tämän asian vuoksi. Mutta jos hän sitä kertomistansa pitkittää, niin kertominen tulee aina aikaa myöden vaikeammaksi.
Siis miten häntä neuvoisin?
Hän seurusteli aikanaan epäuskoisen naapurinsa kanssa, salaisesti, jonkin aikaa. Seurustelu sittemmin sisälsi myöskin seksiä. Ystäväni ymmärsi aikanaan, ettei tuollainen sovi uskovaiselle ja halusi tehdä asiasta parannuksen ja niin kuin myös tekikin. Tästä asiasta ei tiedä kuin muutama hänen läheisensä, minä mukaan lukien.
Nyt hänellä on uusi asiallinen suhde, jossa he molemmat ovat uskovaisia fiksuja ja nuoria aikuisia. Ja nyt ystäväni murehtii sitä, milloin hänen pitäisi ottaa tuo vanha asia puheeksi tai pitääkö hänen puhua siitä yleensäkään yhtään mitään. Ellei hän puhu ja se jostakin syystä(mitä todennäköisemmin) tulee vasta avioliitossa esille, mikä mahtaa olla puolison reaktio silloin. Toisaalta, jos hän kertoisi sen nyt ja seurustelu jostakin syystä katkeaisi, hän joutuisi turhaan häpeämään itseänsä tämän asian vuoksi. Mutta jos hän sitä kertomistansa pitkittää, niin kertominen tulee aina aikaa myöden vaikeammaksi.
Siis miten häntä neuvoisin?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Olisi parempi kertoa, koska nyt voi mennä seurustelu pilalle, häiden jälkeen voi mennä avioliitto pilalle. Valitkoon siitä, jos mies todella rakastaa häntä ei seurustelu katkea siitä paljastuksesta.
tämä ihminen voisi kertoa seurustelukumppanilleen tätä? Jos hän on kerran asiasta parannuksen tehnyt, ei se ole asia jota täytyisi salailla poika/tyttöystävältä. Minusta olisi parempi olla avoin ja kertoa, mitä on tullut tehtyä eikä sillä tavalla, että asia sitten avioliitossa selviää. Onhan paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat esim. asuneet evoliitossa silloin kun ovat olleet epäuskoisia ja parannuksen armon saatuaan ovat menneet naimisiin usk. kanssa.
En näe siinä sen kummempia ongelmia. Eihän se tarkoita, että pitäisi yksityiskohtaisesti kertoa, vaan todeta eläneensä epäuskoista elämää ja tehneensä huorin aiemmin.
Ehdottaisin asian siirtämistä siksi kunnes he ovat solmineet avioliiton.
Tottahan tuo on, että salaisuudet eivät kuulu toimivaan ja hyvään parisuhteeseen vaan täydellinen avoimuus. Siinä olette hyvillä ja oikeilla jäljillä.
Pikku hiljaa luottamuksen ja todellisen rakkauden ja keskinäisen toistensa tuntemisen lisääntyessä ottaa sitten asian varovasti puheeksi puolisonsa kanssa. Näin ehdottaisin.
Ne mitä on anteeksi annettu, ne on villasella painettu,mutta jos se mieltä vielä painaa,niin saa sen uskoa uudelleen ja uskoa niin että se on todella anteeksi annettu...
Milloinko kertoa? JOs olisin se, keneltä sitä salataan ja saisin tietää sen vasta avioliitossa, se kiehuttaisi.(Mutta kyllähän sen anteeksi antaisin, mutta menisi sulatteluunkin aikaa...kenties). Kaikella on aikansa ja paikkansa, sen tietää vain yksin Herra.
Seurusteluaika on juuri sen takia, että voidaan tutustua ja kertoa kaikkia asiat, että tiedetään, voiko sen toisen kanssa mennä naimisiin.
Ei ole tarkoitus salata seurusteluaikana,että pääsisi naimisiin. Vaan tutustúa mahdollisimman hyvin, että tietäisi, onko tämä todella se, kenet Jumala on minulle tarkoittanut. Ja jos selviää, että ei niin sekin on Jumalan tarkoitusta, sekin voi sattua, kun sen huomaa, mutta ei pidä jäädä elämään menneeseen, vaan katsoa toiveikkaana tulevaisuuteen ja nauttia tästä hetkestä.
Seurustelu on vakava asia.
"Se mitä haluaisit toisten tekevän sinulle, tee se myös heille!"
...käsitellä tuo asia jo nytkin, jos siihen on kypsyyttä.
Kun minä seurustelin tulevan vaimoni kanssa kohta 32 vuotta sitten kesäaikana, niin tosiaan kerroimme toisillemme sen mitä tiesimme kumpikin itsestämme.
Mutta nyt lähes 32 vuotta myöhemmin kokeneempana ja syvälliset keskusteluntaidot oppineena, ajattelin että jos odottaisivat hieman kypsempiä aikoja, koska tuossa vaiheessa on niin paljon uusia ja outoja asioita, sanotaan miltei kaikki on uutta ja outoa. Mutta mitään estettä ei ole yrittää purkaa tuo asia jo nytkin.
...katetta, jonka voisit täällä osoittaa?
"syvälliset keskusteluntaidot oppineena"
mun mielestä olis hyvä ett kertois heti. Me tehtiin kaikki asiat selviks seurusteluaikana eikä oo tarvinnu palat sit niihin. Se luo turvallista ja luottamuksellista perustaa alusta alkaen. En mä hylänny mun tulevaa puolisoa anteeksisaadun lankeemuksen tähden.
Siinä että, paras on asia käydä läpi nyt, ja katsoa ja ottaa seuraukset vastaan kuin Nainen.
kertoo tommoset asiat jo seurusteluaikana.... yhyn zetzen sanoihi et kyl muaki kismittäs (suurestikki) jos salailis nii kaua ku o avios.. sehä o just sama ku epäluottamuslause...... jos jättää kertomatta ni silloha ei luota toiseen ja ei luota et sen rakkaus kestää tommoiset..... asiat kannattaa puhuu läpi, antaa anteeksi ja unohtaa ja niit ei sit sen jälkee enää muistella.. niinku kirjotit sen puhumine käy aikaa myöte koko aja vaikeemmaks ja taakka vain kasvaa... huono omatunto vaivaa ja se myös saattaa olla pahaksi aviossa....
puhumalla asiat selvitettää.... ja ei niit ikävii asioita kannata siirtää huomisee....
Ei pidä salata mitään asioita tulevalta puolisoltaan. Ei voi olla vapaa, eikä ole toisen luottamuksen arvoinen, jos ei ole rehellinen. Varmasti toivoisit sulhasesi kertovan sinullekin tuollaiset juttunsa jo nyt. Miten helppo on silloin mennä Herran ja seurakunnan eteen vihittäväksi, kun ei ole tunnolla ikäviä salaisuuksia, jotka tekevät olon kurjaksi. Koko ajan saisi teeskennellä ja miettiä miten ja milloin sen kertoisin.
Ole luottamuksen arvoinen ja juttele asiasta sulhasesi kanssa ja sano, että näin on päässyt käymään ja kadut tekojasi, mutta että haluat olla rehellinen hänelle. Vaikka se kirpaisisi nytkin, niin varmasti hän arvostaa rehellisyyttäsi häntä kohtaan. Jos hän jättää sinut niin siten oli sitten tarkoitus. Elämässä tulee vastaan isoja juttuja aviossa ja jos ei tuossa vaiheessa, kun on rakastunut, kestä kohtalon kolhuja, niin kuinka sitten avioliiton aikana.
Viesti oli tarkoiteuu avauksen tekijälle, sorry.
Rakas Ystävä, kehoita ysävääsi avoimesti ja julkisesti ripittäytymään ja tunnustamaan Rakkaan Koti-Siionin rakastavien jäsenten edessä kaikki se saatanallisista lihan himoista sieluun kerääntynyt synnin saasta. Vain näin hän saa sielulleen rauhan ja voi jatkaa aralla ja puhtaalla tunnolla. Jos haluamme kilvoitella Taivastiellä ja kerran nähdä kasvot Herran, niin onko silloin muulla väliä.
Jos haluat olla oikea ystävä, niin kehoita ystävääsi parannukseen - häpeänkin uhalla!
Ja Rakkaat Taivastiellä kilvoittelijat, muistakaa olla veljienne ja sisarienne vartioita ja pyrkiä estämään heidän lipämisensä Taivaspolulta synnin ojaan.
julkirippiuskossa. Etkö ymmärrä, että synnistä tehdään parannusta niin laajalti kuin se on tiedossa. Vain synti seurakuntaa kohtaan tulee seurakunnan edessä tunnustaa. Ja jos olet esim. sortunut alkoholin nauttimiseen ja se on tullut yleiseen tietouteen seurakunnassa, niin se on julkiripin paikka. Mutta muuten riittää salarippi.
edustat. Synti on synti ja se pitää tunnustaa pois!
Sinun mukaan ei tarvitse siis ripittäytyä kenellekään, jos olen salannut syntini muilta. Tällöinhän vain Herra näkee pahat tekoni. Olet johdattamassa Siionin lapsia pois Taivastieltä!
Tee asiasta parannus, Ystävä Hyvä!
Kun kirjoitin, että vain julkisynnistä tulee tehdä julkirippi. Kuule yleisestä saarnastakin saa uskoa jo etulahjana syntinsä anteeksi. Nimellisestä synnistä tulee toki tehdä salarippi. Etkös sinäkin ymmärrä samanlailla?
...täällä mitään paavin lakia, vaan tutki omaa sydäntäsi.
Väistämättä tulee mieleen Raamatusta rpfeetta Bileam, joka oli kavala ja petollinen profeetta. Hän kyllä näkin Jumalan valtakunnan kauneuden sisältä ja ulkoa oikein kauniiksi ja puhuikin siitä kauniisti, mutta kun hänen piti kuulla Herraa niin hän katsoi korpeen päin. Toisen merkittävän sanan hän sanoi kaikista kauniista ja ylistävistä puheista huolimatta "Minä saan nähdä hänen, mutta en nyt: minä katselen häntä, vaan en läheltä"
Kulkirippiä tässä tilanteessa ei tarvita, riittää että jollekkin uskon veljelle sisarelle siitä kertoo ja saa anteeksi.
Assista puhua :o) **oletko sukua** ei herja vain pieni huuli_:o)
Itse tunnustan ettei aasi kovinkaan tyhmä eläin ole, Jeesuskin valitsi sen ratsukseen vaikka olisi voinut valita hevosen tai jopa elefantin se olisi jopa töräytellyt kulkiissaan.
Mutta valitsi aasin, jota pidetään halpana maailman silmissä.
Olet joutunut rippioppiin ja se vaatii PARANNUSTA PARANUSTA veljeni
Näin on.
Eihän hän tätä nykyistä kumppaniaan vastaan ole rikkonut....asiahan on tapahtunut ennen kuin he tunsivatkaan toisiaan kenties, joka tapauksessa ennen heidän seurustelunsa alkamista.
Sitäpaitsi asia on "korjattu", sitä ei niinmuodoin enää ole.
Tarvitseeko yleensäkään anteeksiannettuja syntejä uudestaan ottaa esille.?
Tuo synti on tehty tätä avioliittoa vastaan.
Ei siksi etteikö tuo asia olisi Jumalan puolelta annettu anteeksi, vaan siksi että tuo ihminen kantaa näitä synnin arpia ruumiissaan. Muun muassa juuri häpeää, ja se estää olemasta luonnollinen ja vapaa tässä tuhteessa.
...voisi päätellä, asia vaivaa ystäväsi mieltä, mutta tarkentaakseni vielä. Vaivaako tämä asia teitä molempia, vai sinua pelkästään.
Mielestäni, jos asia vaivaa tätä seurustelvaa, niin siitä on hyvä puhua ja olla avoin ja rehellinen kumppanilleen. En usko, että suhde kaatuu, jos haluaa olla avoin ja rehellinen ja sopia asioita, jotka mieltä painavat ja siten puhdistaa etukäteen jo sitä yhteistä tietä, joka on alkamassa.
Parisuhteessa ja avioliitossa on avoimuus ja rehellisyys molemmin puolin kaiken onnistumisen avain. Vaikka kyseinen asia ei miheen vaikuta mitenkään, jos hän ei siitä tiedä, mutta se voi heijastua joskus sillä tavalla, ettei mies ymmärrä miksi vaimo reagoi tai käyttäytyy jossakin tilanteessa tietyllä tavalla. Siksi on parmpi elää salaisuudettomassa avioliitossa, jotta ei tarvitsekantaa sitä asiaa turhaan, joka on mahdollista sopia heti kättelyssä pois piväjärjestyksestä.
Sitä täytyy rukoilla, että ei tällaisia asioita kaiveta avioliiton heikommalla hetkellä esiin, vaikka ne onkin tiedossa. Tämä kaivaminen on taas synti Jumalaa vastaan, koska Jumala ei ole antanut kenellekään lupaa onkia armon merestä mitään takaisin.
"...sopia asioita, jotka mieltä painavat ja siten puhdistaa etukäteen jo sitä yhteistä tietä, joka on alkamassa." -vlm-
On vain yksi aine joka puhdistaa ja sitä on jo käytetty. Puhtaassa ei ole puhdistamista, eikä ihminen ihmistä voi synnistä puhdistaakaan, sen voi tehdä vain Jeesus verensä ja nimensä kautta, Hänkin vain, jos häneen uskotaan.
Kysehän on siitä, että keskustelemme asiaan liittyneistä TUNTEISTA ja siitä, mitä tunteita tuo sattunut tapahtuma aiheuttaa nyt tulevassa puolisossa. Kyse on siis asioiden käsittelystä prosessoinnista, ei mistään puhdistuksesta.
Mistä kumman syystä tällianen sana puhdistus, eri variaatioineen, kummittelee jutuissasi näin tiheään.
Lihastahan ei muutenkaan mitään puhdasta tule tekemälläkään koska jokaisen sekunnin aikana teemme jo hyvin paljon syntiä. Olemme lihamme puolesta puhdistamaton kokovika ja kokosynti. Vain uskolla ilman ansioita omistettu Kristuksen vanhurskaus peittää syntimme ja rikoksiemme paljouden Jumalan edessä.
...jos Jumalan antamat armovälineet ei sinulle ole tuttuja.
Minkäs teet, jos joku asia on mielessä ja siitä haluaisi puhua, vaikka se on jo armon mereen upotettu. Kiellät ihmistä puhumasta asiasta, joka painaa mielessä. Aika kummallinen on oppisi.
Etkö tajua, ettei tässä ole kyse mistään synnin puhdistamisesta, vaan asioista, joista saa ja on oikeus puhua toisen kanssa, jos siltä tuntuu. Avioelämä on yhteinen tie ja sinne ei kannata viedä salaisuuksia, jos ei halua sitä tehdä, koska salaisuuksilla on taipumus tulla esiin jossakin vaiheessa avioelämää. Miksi siis odottaa sitä vaihetta, kun voi heti kättelyssä jättää ne pois siltä tieltä.
Sana puhdistus merkitsee hyvin paljon ja sinulta puuttuu täydellisesti kyky yhdistää termejä ja asiaa toisiinsa.
Jos minä sanon, että pesuhuone pitää puhdistaa, niin sinä sanot, että se on jo kerran puhdistettu ja ei tarvitse koskaan puhdistaa. Puhuisit mielellään siitä, että miten puhdistus on tapahtunut, mutta et antaisi puhdistaa uudelleen pesuhuonetta.
En voi sille mitään, ettet saa yhdistettyä asioita oikein, koska haluat koko ajan ennen kaikkea minua kampittaa joka asiassa ja se on kait sinun tarkoituskin, mutta yhdentekevää minulle.
"Lihastahan ei muutenkaan mitään puhdasta tule tekemälläkään koska jokaisen sekunnin aikana teemme jo hyvin paljon syntiä."
Me emme tee, vaan me OLEMME lihassa syntisiä koko ajan katkeamatta. Tekosynnit ovat myös syntejä lihan syntisyyden päälle, joilla rikomme toisiamme myös. Tuo sinun sekunttivertauksesi on naurettava.
Ei tarvitse kertoa.
Se mikä on anteeksi annettu se on myös taivaassa annettu anteeksi. Synti on upotettu armon pohjattomaan armonmereen.
Ole vapaa!
Itselläni on vastaava tilanne edessä, jos joskus taivaan Isä suo minulle seurustelukumppanin.
Olen asiaa pohtinut mielessäni ja tullut omalla kohdallani siihen tulokseen, että olisi parasta kertoa mahdollsimman pian. Silloin tosin seurustelukumppani ei vielä tunne minua kovin hyvin ja on "vaara", että hän helpommin nostaa kytkintä ja vaihtaa maisemaa, mutta toisaalta jos hän päättä jäädä, ei myöskään koe, että olen halunnut kaunistella asioita.
Omassa tapauksessani vielä vaikeuttaa se, että uskovaiset ihmiset ovat asiattomasti puineet ja levittäneet asiaa pitkin Suomea, jolloin en koskaan voisi olla levollisella mielellä sen suhteen, ettei joku joskus jostain möläyttäisi asiaa tulevalle puolisolleni.
Ehkä on helpompi näin yksin... Ahdistaa jo etukäteen ajatus tuosta kaikesta. Mutta yritän kuitenkin jaksaa ajatella, että jos taivaan Isä on tarkoittanut minulle puolison, hän on antanut ko ihmiselle myös tarpeeksi pitkämielisyyttä ja anteeksiantavaa mieltä ymmärtää menneisyyden sovitut ja anteeksiannetut virheet. Itse en pystyisi menemään alttarille vihittäväksi nuo asiat omana salaisuutenani, se painaisi liikaa mieltäni, vaikka asiat toki sovittu eikä niitä sen puolesta tarvitse eikä edes saa muistella.
...takana.....ajattelen juuri saman lain asioista...en todellakaan voisi kävellä alttarille asia vain minun tiedossani...