Mieheni ei halua kuunnella surujani ja ilojani. Huomasin olevani yksin kaikkine probleemoineni. Hän ei ole tukenut minua paljon koskaan. Jos yritän saada häntä tukemaan minua jaksamisessa, niin asiasta tulee riitaa.
Riitaa tulee myös menemisistä ja tulemisista. En ole päässyt koko suhteen aikana (2 vuotta) itsekseni käymään paljon missään. Aina joutuu luopumaan jossakin käymis -ajatuksesta, koska hän alkaa heti keljuilemaan, että vieraissa käyt kummiki.
Riitaa tulee myös menemisistä ja tulemisista. En ole päässyt koko suhteen aikana (2 vuotta) itsekseni käymään paljon missään. Aina joutuu luopumaan jossakin käymis -ajatuksesta, koska hän alkaa heti keljuilemaan, että vieraissa käyt kummiki.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mene!
Näin ensiksi; otan osaa tilanteeseesi!
Onko mies paras ystäväsi vai vain joku kenen kanssa olet?? Jos mies rakastaa sinua hänellä on kyllä halua ja tahtoa kuunnella myös sinua ja huoliasi. Teidän pitäisi olla toisillemme tärkeimmät ihmiset maan päällä, vai kuinka!? Ja kieltääkö miehesi sinua menemästä vai naljaileeko vain???!!!
Ystäväpiirissäni on muutamia pariskuntia, jotka kamppailevat saman asian kanssa. Mies ei päästä tyttöystäväänsä kavereidensa kanssa keskenään ulos. Itse kyllä mennään eikä lupaa edes kysellä!
Kysyisinkin: Meneekö miehesi viettämään itse baari-iltaa kavereidensa kanssa ilman kysymistä? Vai onko hän kanssasi neljän seinän sisällä? Ja käyttekö yhdessä ulkona niin että molemmilla on oikeasti hauskaa eikä niin että sinä lähdet hänen ja hänen kavereidensa mukana ulos!!??
Jos hän menee ulos myös sinulla on oikeus mennä!!!
Ei tänne maailmaan ole tultu asumaan neljän seinän sisälle ja yksinään olemaan.
Kannattaa yrittää edes jutella asiasta. ymmärtääkö hän että; myös sinulle kaverit ovat tärkeitä ja heidän kanssaan on päästävä välillä juttelemaan ja tuulettumaan. Näin parisuhdekin jaksaa paremmin. Ja mitä miehesi pelkää? Pelkääkö hän että petät häntä (painaakohan huono omatunto?) ja miten hän on kohdellut sinua; olisiko sinulla aihetta pettää?! onko hänen aiemmat tyttöystävänsä pettäneet häntä? Vai onko hän pettänyt heitä? Mustasukkaisuutta on eri asteistaja se johtuu aina jostakin....
Sinun on pantava arvot järjestykseen...älä edes harkitse tämän miehen kanssa pitempään olemista saati naimisiin menoja tai lapsen hankkimista. Sillä jos et saa miestäsi ymmärtämään kantaasi ja että ei toista voi vahtia koko ajan ja määräillä ja kieltää hänen menemisiään. Olemme kaikki ajattelevia ja tuntevia otuksia ja tarvitsemme toisten ihmisten kanssakäymistä ja tärkeitä suhteita elämäämme kuten ystävämme.Ja jos miehesi vain keljuilee sinulle menemisistä; ensi kerralla mene vain ulos ystäviesi kanssa, jätä hänen mielipiteet asiasta omaan arvoonsa!!! Ei keljuilut vahingoita.
Et kerro minkä ikäinen olet ja että asutteko siis yhdessä, mutta jos mies ei kahteen vuoteen ole päästänyt sinua menemään ulos ystäviesi kanssa se muuttuu vain PAHEMMAKS....
Usko pois!!!!!!!!! SINUN TÄYTYY MIETTIÄ MITÄ SINÄ HALUAT ELÄMÄLTÄ, MINKÄLAISEN SUHTEEN SINÄ HALUAT!! Ja mieti onko tämä se unelmiesi mies!?
PAREMPIAKIN MIEHIÄ LÖYTYY!!! mUSTASUKKAISUUS ON SAIRAUS JA AINA SE EI TODELLAKAAN HÄVIÄ tai parane aina VAAN PAHENEE. Mieti pahimmat vaihtoehdot jos/kun sanot vain miehellesi että ensi viikonloppuna lähden ystävieni kanssa ulos!!! Ja lähdet!!! toivon ettei hän ole pätkääkään väkivaltaista sorttia, sillä silloinhan tiedät mitä tehdä!!!!!??
Itselläni on onneksi toisenlainen tilanne. Olen ollut avomieheni kanssa 6 ja ½ vuotta yhdessä ja koko sen ajan olemme molemmat kuunnelleet toistemme surut ja murheet ja olemme toistemme parhaat ystävät. Olemme molemmet saaneet mennä kavereidemme kanssa bilettämään, kun huvittaa.
Ja juuri viime viikonloppunakin olin sinkkuystäväni kanssa toisessa kaupungissa viettämässä iloittelu viikonloppua ja irtautumassa arjesta, hauskaa oli!!!
Kotiin tultuani tarjosin vastavuoroisesti poikaystävälleni vapautta lähteä vaikka laivalle kavereidensa kanssa, kun mieli tekee. Olimme ikävöineet toisiamme viikonlopun aikana ja seuraavan yön vietimmekin tiiviisti vällkyjen alla!! Kyllähän meilläkin välillä keljuillaan, mutta ei se mitään tarkoita, jos ei suurempaa meteliä nosta asiasta.(Eroamme kyllä luonteiltamme sillä tavalla, että minä olen sosiaalisempi ihminen ja viihdynkin enemmän diskoissa ja paikoissa jossa on paljon ihmisiä, hän sen sijaan on tyytyväinen kun pääsee kaverin luo saunomaan ja sitten lähipubiin kaljaa kiskomaan).
Sen vuoksi käymme ominemme bilettämässä ja myös koska emme vain viihdy samanlaisissa paikoissa. Ja miksi AINA lähteä oman miehen kanssa ulos, hänen kanssaanhan sitä ollaan muutenki koko ajan kotona. Ero tekee hyvää tai edes ilta erossa!!
Meilläkin on kyllä yksi ongelma: emme pysty lähtemään oikein yhdessä ulos juhlimaan myöskään sen takia, kun toinen(yleensä mieheni ottaa muutaman liikaa, ja minä en vain jaksa katsella häntä kännissä örveltämässä ja nalkutus ja riidat alkavat...). Molempien ystävät ovat huomanneet sen myös. Sen vuoksi on kummallekin parempi että käymme ominemme juhlimassa, ei tule riitoja. Olemme kyllä alkaneet jo parantaa yritystä kummankin puolelta. Esim. kaverini häät ovat ensi kuussa ja menemme sinne yhdessä. Saas nähdä miten jatkot ravintolassa sujuvat!!?? ;D
JAXAMISTA JA YRITÄ SELVITTÄÄ TILANNE ITSELLESI PARHAALLA TAVALLA!!!!!!
vaan jakaminen ja luottamus. Mitäs suhteessa muuta taas olikaan? Eipä juuri mitään.
Olen todellani surullinen siitä miten naiset edelleen jaksavat alistua nöyryyttäviin ihmissuhteisiin..Mihin on terve itsesuojelu vaisto kadonnut? Itsetunto yleensä. Miksi alistut ja jaksat ihmetellä moista jätkän retaletta? Onko hän todellakin arvoisesi? Anteeksi nyt vaan..