Olen sen verran ujo, että kaupassa käyntikin jännittää. Samoin kaikki uudet jutut, esim jos joudun menemään johonkin paikkaan jossa en ole aikasemmin käynyt, niin on hirvee hiki päällä kun jännittää että löydänkö sen paikan hyvin ja meneekö kaikki hyvin.
Kaupassa on kamala kiire pois, otan vaan äkkiä ne mitä tarviin ja sitten äkkiä kassalle, joka on myös aika kova paikka minulle, kun ne sanoo yleensä "hei" tms. en ujouttani pysty edes vastaamaan takasin edes.
Sitten kaikilla yleisillä paikoilla, vaikkapa kaupassa tulee mieleen että kaikki tuiottaa minua ja puhuu pahaa minusta. Senkin takia en pysty olla muualla kuin kotona. Tämä on kamalaa. En olisi koskaan halunnut ujoksi, koska en pysty olla muualla kuin omassa kämpässäni yksin.
Kaupassa on kamala kiire pois, otan vaan äkkiä ne mitä tarviin ja sitten äkkiä kassalle, joka on myös aika kova paikka minulle, kun ne sanoo yleensä "hei" tms. en ujouttani pysty edes vastaamaan takasin edes.
Sitten kaikilla yleisillä paikoilla, vaikkapa kaupassa tulee mieleen että kaikki tuiottaa minua ja puhuu pahaa minusta. Senkin takia en pysty olla muualla kuin kotona. Tämä on kamalaa. En olisi koskaan halunnut ujoksi, koska en pysty olla muualla kuin omassa kämpässäni yksin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olin teininä todella ujo, eli pelkäsin uusia tilanteita hirveästi. Miullekin aiheutti jännitystä se, löydänkö esim. johonkin uuteen paikkaan. Pelkäsin mokaamista. Koko ajan pohdin myös sitä, mitä muut ihmiset minusta puhuvat.. Olin koulukiusattu ja jännitys aiheutti mm. oksentelua (en voinut kuvitella yläasteella kouluunlähtöä yhtenäkään aamuna ilman oksentamista!)
Nyt olen 23-v, ja olen iän myötä rohkaistunut paljon. Edelleen pohdin aika usein sitä, puhutaanko minusta pahaa ja itsetunnossani on parantamisen varaa. Oksentelusta olen päässyt kokonaan eroon ja sen lopetettuani myös painoni on noussut, joten naiselliset piirteetkin näkyvät. Hoitoa en ole ongelmiini hakenut mistään. Nykyisin opiskelen yliopistossa, minua ei enää kiusata ja olen löytänyt (netistä) rakastavan poikaystävän, joka oli itsekin koulukiusattu sekä ala- että yläasteella. Hänen kanssaan on itketty monet itkut ja käyty ahdistusta yhdessä läpi (vain toinen, saman kokenut ihminen voi tietää miltä tämä tuntuu).
Parempaa jatkoa kaikille ujoille!
mulla on samajuttu.
siis en voi mennä kauppaan ees kunnolla ostamaan mitään kun aattelen että ihmiset tuijottaa ja puhuu paskaa. tai ainakin ajattelee.
mutta nyt oon yrittäny rohkasta itseäni.kannattaa sinunkin kokeilla pää pystyyn vain kaupan tiskille ja vastaa takas vain reippaasti. takaan että tulee hyvä olo.