Minulla on ollut kolem vuoden ajan paniikkihäiriö ja nyt se on poikinut masennuksen, mutten ole uskaltanut lähteä siitä puhumaan lääkärille, ennenkuin nyt. Minua neuvottiin menemään terveyskeskuslääkärille joka varmasti ohjaisi psykiatrin puheille, niin teinkin mutta...
Terveyskeskuslääkäriltä lähtiessäni minulla oli tunne ettei minua otettu vakavasti. Miksi paniikkihäiriötä ja masennusta tarkasteltaessa joutuu verikokeiisin? Sain vain puhelinajan sairaanhoitajalle joka on erikoistunut psykiatriaan. Mitä minä hänelle sanon... Lääkäri sanoi että he sitten keskustelevat yhdessä asiasta ja katsovat mitä tehdään.
Minulla ei ole varaa yksityisen psykiatreihin. Enkä ole sitä tyyppiä että alkaisin pauhaamaan missään että "minä en kestä, haluan apua, tehkää nyt h---vetti jotain".
Mitä sanotte te muut joilla on kokemusta asiasta? Onko tämä vain alku - hyvä sellainen, vai sainko epätavallista kohtelua. Haluaisin päästä terapiaan mutta ilmeisesti se ei riitä sinne pääsemiseksi.
Terveyskeskuslääkäriltä lähtiessäni minulla oli tunne ettei minua otettu vakavasti. Miksi paniikkihäiriötä ja masennusta tarkasteltaessa joutuu verikokeiisin? Sain vain puhelinajan sairaanhoitajalle joka on erikoistunut psykiatriaan. Mitä minä hänelle sanon... Lääkäri sanoi että he sitten keskustelevat yhdessä asiasta ja katsovat mitä tehdään.
Minulla ei ole varaa yksityisen psykiatreihin. Enkä ole sitä tyyppiä että alkaisin pauhaamaan missään että "minä en kestä, haluan apua, tehkää nyt h---vetti jotain".
Mitä sanotte te muut joilla on kokemusta asiasta? Onko tämä vain alku - hyvä sellainen, vai sainko epätavallista kohtelua. Haluaisin päästä terapiaan mutta ilmeisesti se ei riitä sinne pääsemiseksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Masennus on "seuralaisena" monessa puutostilassa tai ylipäätään aineenvaihdunna häiriössä. Sen takia on tärkeää, että nekin tutkitaan ainakin poissulkevassa mielessä. Esimerkiksi kilpirauhassen toimintahäiriöihin useinkin liittyy psyykkisiä ongelmia, monen tapaista "hitautta", väsymystä, muistivaikeuksia jne, jotka ovat samanlaisia masennuksessakin. Oikea hoito vaati oikeaa diagnoosia.
Sitä paitsi paniikkihäiriö ja masennus ovat kuin paita ja peppu, hyvin usein samalla ihmisellä, minulla jo vuosikymmeniä. Onneksi sama lääke "puree" molempiin. Hyväksi aluksi tuota sanoisin oman kokemukseni pohjalta:) Psyykkisillä syillä myös turhan usein selitetään oireita, jotka voivat olla "ruumiillisiakin" pohjaltaan, ja siis jätetään ihminen vaille oikeaa hoitoa.
... ja niin myös toistepäin eli psyykkiset ongelmat tulkitaan usein fyysisiksi. Kai minä itse tiedän usean vuoden kokemuksella ettei paniikkikohtaukseni johdu mistään halvatun raudanpuutostilasta esimerkiksi.
Ja minulta on otettu vajaa vuosi sitten kilpirauhas-arvot ja normaalit olivat.
Vai meinaatko sinä että sydämentykytys (sydämessä ei tutkitusti mitään vikaa), hermostuneisuus, sekoamisenpelko- ja tunne, kylmä hiki, ahdistuneisuus, harhakuvitelmat ja neuroottiset oireet ovat ihan vaan joku fyysinen probleema?
Noita et alussa maininnut. Pyrin sanomaan, että syiden tutkimisessa AINA kannattaa edetä molemmilla linjoilla, ettei toinen "linja" pääse vahingossa unohtumaan.
Kokemuksesta minäkin voin sanoa, että nuo mainitsemasi oireet voivat pitkään jatkuessaan aiheuttaa fysiikan puolella muutoksia, jotka sitten vaativat ihan oman hoitonsa, siihen ei riitä terapia yms. vaikka se muuten olisikin hyödyllinen.
Pitkään jatkunut stressi- kuten tiedät - voi yksilöllisesti tuottaa minkä sairauden hyvänsä allergiasta syöpään.