tarve- tai käyttöesineesi ja muistatko mitä se maksoi?
Mikä on vanhin, toimiva
Saskia
7518
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulla on Kauhavalla Mäkipelkolan tekemä leipäveitsi. Se on ostettu joskus 1953-54, mutta hintaa en muista.
Siinä oli valkoinen luupää ostettaessa mutta minä sen jossain vaiheessa kuumalla hellalla poltin.
Siihen tehtiin kuitenkin uusi puupää, ja se on aivan välttämätön kapine lättyjä käännettäessä pannulla.
Tuosta tuli mieleeni, että oletteko huomanneet että taloudessa on emännällä aina joku oma lempiveitsi. Muistan tädilläni olleen puukon nysä jota ilman hän oli aivan hukassa ja se oli aina määrätyllä paikalla uunin pankolla eli kuupan reunalla.
Itselläni raksuttaa seinäkello joka on 81v vanha ja näyttää ajan tarkasti vieläkin.Saatu lahjaksi.
minulla ei kyllä ole käytössä ennää paljo vanhoja,onkohan mittää ko oikee muistelen. nyt ko ei ennää ole maataloutta, niin siel niitä vanhoi työkaluja kyllä on.
sisällä mie oon pant kaik uusiks.tykkään nykyajasta. enne kaikki oli vanhaa,ikänä ei saannu mittää uutta. ja kaikki piti pittää niin loppuu et tavarast ei ollu mittää jälellä ,eikä pystyny millää ennää korjaamaan.
jalmari ol niin tarkka kaikesta,et kahviikin piti juua korvattomist kupist uusii ei saannu ostaa ja anopin parempaa ruoka ja kahvi kalustoo käyttää vaan juhlatilaisuuessa, kute jouluna.
nuorenpan vaatteetkin oli aina toisen jäliltä.jalmarin aikaa sain kyllä vaatteet uusina.jote mie ko sain itelle määräämisvallan niin melkee kaik on mänt uusiks;))
no ,onha minul viel emali päälysteisii ja pelti lautasii jälellä, ne on kukkien alusena verannalla. ne on niin vanhoi anopin peruja,vaik syötii myö niist viel 80 luvulla.
minun veitset oli niin tylsii niitä sai tahkota jatkuvasti ja nyt ko ei oo tahkonpyörittäjää, niin en saanu niitä terävikskää. jote heitin kaik pellolle.:))
pittää sannoo et mökis ei oo muuta vanhaa ennää käytös ko mie ite,mutta hyvin terävä oon terottamatta,usot sie ;)))heippa
Minulla on ompelukone,aivan ihana ja hyvä onkin.
Ostin sen Muoniosta,kun asuin siellä päin,
ja se maksoi silloin 350 mk.Sitä liikettä ei varmaan ole siellä enää,se oli joskus 50 luvulla.
Kyllä se tuntui kalliilta mukamas silloin,mutta hyvä se on vieläkin.
Maalla mökillä on niitä entisiä vanhoja tavaroita höylistä lähtien silppureihin ja nojatuoleihin asti.
On myös äitini vanha puukko,eikä ole kesäterässä.
Uuunin otsalla silläkin oli aina vakio paikka.
joka on varmaan yli 50 vuotta vanha .
Siittä lähtee vieläkin hyvät savut,
Harvemmin nykysin kyllä käytössä, kun se piippu tupakka on jotenkin liika maustettua nykyisin.
Onhan minullakin vanhempia esineitä kuin edellä mainitsemani pöytäveitsi.
Kaikkein vanhin on luultavasti puusta tehty jojo. Se on minun velipuolen ja 1920 alkuavuosilta. Toinen on saman pojan kilpailussa voittama pikku-lusikka -30 vusiluvulta.
Mutta omistani on parhain ja vanhin ala-koulussa ompelemani pöytäliina vuodelta -37. Se on siitäkin erikoinen, kun siihen aikaan tuotiin kauppoihin vehnäjauhot isoissa kangaspusseissa. Niitä sitten kauppias antoi ihmisille joille kelpasivat. Äiti oli myös sellaisen saanut ja pessyt ja valkaissat lumihangessa kevät auringossa. Minä sitten koulussa ompelin siihen kukkasia, ja pumpulilangasta tein hapsut. Äiti sai muutamia tavaroita tuotua sodan alta matkalaukussa, ja nämä sattuivat pääsemään mukaan.
Nyt muistan ne säkit, kun mainitsit niistä Liena.
Se oli totta että ennen ne jauhosäkit olivat haluttua tavaraa ja niistä ommeltiin myös lakanoita ja tyynynpäällisiä ja myös koruompeleita. Muistaakseni joissain säkeissä oli sininen raita, mutta ne valkaistiin jollakin tavalla että saatiin ne raidat pois.
Olipa todellinen muistelus. Säilytä ihmeessä se liina Liena.