Tämä palsta kertoo ihmisestä ja hänen tarpeestaan tulla rakastetuksi sellaisena kun hän on. Todellisesta ihmisten arkielämästä.
Moni tuntuu olevan ikään kuin huuli pyöreänä. Mistä se heissä kertoo? Todellisuus on vierasta. Ja teeskentelevä roolielämä on tutumpaa.
Teeskentely ja defenssi (psyyken suojamekanismit), toimivat ja ihmiset ovat irti tunteistaan, tarpeistaan ja tosielämästä.
Se on yksi syy myös siihen, miksi ihmisen on niin paha olla. Häntä ei rakasteta, sellaisena kun hän todellisuudessa on, vaan ennalta tarkkaan määriteltyä kuvaa hänestä. Niin tai "rakastettaisiin" jos hän olisi tuon ennalta asetetun kuvan kaltainen.
Hän tavoittelee sitä kuvaa mitä ihmiset häneltä odottavat, siihen kuvaan hän yrittää työläästi koko ajan samaistua tullakseen rakastetuksi a hyväksytyksi yhteisöönsä. Hylkäämisen pelko on alati seurana, entä jos hän ei onnistukaan täyttämään yhteisönsä normeja ja vaateita. Hän on irti tunnemaailmastaan, koska hän elää jonkun toisen elämää, matkimalla ja alistumalla ja hän elää "sitten kun" elämää.
Tunteethan kertovat meille meistä itsestämme, sitä mitä minussa juuri tällä hetkellä tapahtuu. Monilla ei ole edes nimiä tunteilleen.
He ovat lopulta vain kuori ja kuva itsestään, eivätkä elä todellisina tuntevina ja rakkautta kaipaavina, tarvitsevina ja toisille jakavina ihmisinä. Miten eläisivätkään, nimittäin seura tekee kaltaisekseen. Hylätyksi tullut hylkää. Me reagoimme valitettavasti meille tehtyyn syntiin synnillä.
Kun suhde itseen on tämän kaltainen, että hylätään omat tarpeet ja kielletään tunteet, on suhde toiseenkin samankaltainen.
Näinhän sen Raamattukin meille kertoo, kehottamalla rakastamaan lähimmäistään kuten itseäänkin rakastaa.
Moni tuntuu olevan ikään kuin huuli pyöreänä. Mistä se heissä kertoo? Todellisuus on vierasta. Ja teeskentelevä roolielämä on tutumpaa.
Teeskentely ja defenssi (psyyken suojamekanismit), toimivat ja ihmiset ovat irti tunteistaan, tarpeistaan ja tosielämästä.
Se on yksi syy myös siihen, miksi ihmisen on niin paha olla. Häntä ei rakasteta, sellaisena kun hän todellisuudessa on, vaan ennalta tarkkaan määriteltyä kuvaa hänestä. Niin tai "rakastettaisiin" jos hän olisi tuon ennalta asetetun kuvan kaltainen.
Hän tavoittelee sitä kuvaa mitä ihmiset häneltä odottavat, siihen kuvaan hän yrittää työläästi koko ajan samaistua tullakseen rakastetuksi a hyväksytyksi yhteisöönsä. Hylkäämisen pelko on alati seurana, entä jos hän ei onnistukaan täyttämään yhteisönsä normeja ja vaateita. Hän on irti tunnemaailmastaan, koska hän elää jonkun toisen elämää, matkimalla ja alistumalla ja hän elää "sitten kun" elämää.
Tunteethan kertovat meille meistä itsestämme, sitä mitä minussa juuri tällä hetkellä tapahtuu. Monilla ei ole edes nimiä tunteilleen.
He ovat lopulta vain kuori ja kuva itsestään, eivätkä elä todellisina tuntevina ja rakkautta kaipaavina, tarvitsevina ja toisille jakavina ihmisinä. Miten eläisivätkään, nimittäin seura tekee kaltaisekseen. Hylätyksi tullut hylkää. Me reagoimme valitettavasti meille tehtyyn syntiin synnillä.
Kun suhde itseen on tämän kaltainen, että hylätään omat tarpeet ja kielletään tunteet, on suhde toiseenkin samankaltainen.
Näinhän sen Raamattukin meille kertoo, kehottamalla rakastamaan lähimmäistään kuten itseäänkin rakastaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vaik oon vasta 14 niin ainoo mitä vois toivoo ois kunnon suihinotto koska sitä en oo vielä päässy kokemaan. Mut muuton asiat on ihan hyvin ja koulussakin menee ihan OK.