Olen ihastunut/rakastunut työkaveriini.Itse olen varsttu ja samoin hän myös.Tulemme todella hyvin toimeen keskenämme ja työpäivät menee aivan liian nopeasti.Hauskaa on mutta ongelma on se,että olen aivan lääpälläni häneen. Mistä pystyisin tulkitsemaan häntä jotta tietäisin hänen tunteensa minua kohtaan???
Mistä tietää?
Sekaisin
122373
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hänen tunteensa sinua kohtaan??
PASKAN VÄLIÄ jos kumpikin olette varattuja!!! UNOHDA SE!!!
käy mielessä, että miksihän ihmiset aina rakastuu työkaveriin tai kaverin muijaan?
Työkaverin kanssa vietetään paljon aikaa. Jos duuni on raskasta ja pomo on kusipää, niin työkaverien kanssa pidetään yhtä. Työkaverien kanssa pidetään hauskaa ja käydään kaljalla. Työkaverille on helpompi puhua oman suhteen ongelmista kuin omalle siipalle.
Jos työkaveri on mukava ja söpö, niin onhan se kumma jos siitä ei tykkää. Kellään ei ikinä käy mielessä, että suhde työkaveriin on vähän sama kuin suhde omaan kumppaniin miinus kaikki paskat asiat.
- Ei riidellä.
- Ei käydä anopilla.
- Ei tiskata ja siivota.
- Ei oo ongelmia sängyssä.
- Ei oo pulaa yhteisestä ajasta.
- Ei mäkätetä ryyppäämisestä.
- Ei käydä kaupassa.
- Ei riidellä rahasta.
jne. jne. jne.
Sitten jätetään se oma kumppani ja aletaan sen toisen kanssa. Sitten kun ihastus hiipuu ja alkaa se suhteen arki ja tappelu, niin voi voi sentään, ihastuin toiseen työkaveriin yllättäen!
Aidan toisella puolella on ruoho vihreämpää siihen asti, kunnes menet sinne aidan toiselle puolelle.
Kiitos,
viestisi oli hyvä,se ehkä "herätti minut".Mutta mitä teet kun ajatukset puörii koko ajan siinä henkilössä.Syynä on varmaan se, että ajatusmaailmamme on hyvin samankaltainen ja jutut osuu yksiin.
Tottakai ajatusmaailmanne on hyvin samanlainen ja juttunne osuvat yksiin. Olettehan samassa työpaikassa ja teettehän samaa työtä.
Jos sä tosiaankin viihdyt kotonas ja työpaikalla hyvin, niin minkä takia menisit ja pilaisit kaiken sen? Ymmärrän kyllä että se kuuluu naisten yleiseen luonteeseen, mutta yritä miettiä hetki vaikka sillä aivoissa sijaitsevalla tumakkeella, jossa lukee "järki". Se on siinä aivolohkojen välissä, joista toisessa lukee "tunne" ja toisessa "omituinen käytös".
Eikös samassa työpaikassa työskentelevillä ole yleensä samat ajatusmaailmat ja jutut?
Eli unohda koko juttu ja keskity työntekoon...
Niin juuri, Mitä sinä siitäkin pitäisit
jos miehesi olisi "lääpällään" johkin sihteeriin?
Ajattele nyt teitä neljää, mitä sinä voisit
tuhota..
Olen etsimällä etsinyt täältä eri keskustelupaikoista järkevää ihmistä, ja nyt löyty.
Olisin itekkin voinut kirjottaa tuon ;-)
Sokeita ovat porukat, kun eivät näe vaaleanpunaisten lasiensa läpi, mutta onneksi ei ole minun päänsärkyni.
On muuten hyvin summattu. En voisi olla enempää samaa mieltä kanssasi!!!
Totta kai se työkaveri sympatiseeraa, koska ei hänellä ole noita "paska asioita" kestettävänään. Samoin on niin kivaa löytää liittolainen, niin jaksaa olla töissä ja aika kuluu nopeasti.
pirullisen terävä yksinkertaistaja, tuo Piru. Lueppa vielä tuo vastaus pariin kertaan, ihan rauhassa.
Olen itse nykyisessä "tehtävässä" (Mission Impossible) sikäli onnellisessa asemessa, että olen saanut uusia todella hyviä ystäviä. Kaikkien kanssa on hyvä olla, yhdessä ja erikseen. Mutta erityisesti yhden henkilön kanssa on joskus enemmän flirttiä pelissä - molemmin puolin.
Jos tilanteet olisivat toiset, saattaisi välillemme ehkä-jopa-mahdollisesti-kukapa tietää tulla jotain muutakin? Mutta: olen naimisissa ja ystäväni seurustelee. Näistä kahdesta syystä haluan ehdottomasti pitää hänet ystävänä - enkä sano "vain" ystävänä!
Valehtelisin, jos väittäisin etten tuntisi joskus vetoa häneen. Mutta kun on jo jotain ehtinyt tässä elämässä kokeakin, niin osaan kyllä sen hallitakin; ihan pelkällä järjen käytöllä! En aio sekoittaa kuuden ihmisen elämää - paljon mieluummin säilytän yhden hyvän ystävyyden.
Viittaan vieläkin tuohon Pirun manifestiin...
Loistava summaus tosiaan.
Ajatukset pyörii, sellaistahan se ihastuminen on. Jollain keinolla sitä voi palauttaa jalat takaisin maanpinnalle. Jos lisää summattuun listaan vielä sen, että ihastuminen on enemmänkin haaveiden, omien toiveiden ja odotusten pohjalle rakentuvaa on palikat kasassa.
Sitten voikin arvioida, onko se (käytännössä ei todenmukainen) tilanne niiden harmien arvoinen, mitä sillä voi aiheuttaa. Mielestäni ei.
Keinona toimii tuon tilanteen tiedostaminen, terve järki ja normaali itsehillintä. Loppujen lopuksi tuon kummallisempaa ei tarvita.
tiedän :)
töissä olis tosi tylsää ilman sua. Jos se olet sinä...
Itsekkin olen ihastunut työkaveriini ja hän minuun, minä olen varattu, hän ei. Meillä käy ajatukset mielettömän hyvin yhteen, mutta ollaan sovittu, että jäitä hattuun ja työpaikkaromanssit on "perseestä", ei kannata riskeerata omaa suhdetta ja työilmapiiriä turhalla kuhertelulla. Ihastus menee aikanaan ohi kuitenkin... en ainakaan meidän kohdalla usko että tästä mitään pitkäaikaista suhdetta koskaan edes voisi tulla, koska hän on eräänlainen "seikkailija" luonteeltaan ja minä olen ihan "tavis"-sarjan neito.