Serkkupoikani aloitti yliopisto-opiskelut kolme vuotta sitten. Sen jälkeen hän ei ole ehtinyt nähdä, soittaa tai edes vastata puhelimeen. Sukulaiset vaan jaarittelevat "kun sillä on ne opiskelut". Yliopisto-opiskelijat, mietittekö yhtään mihin sitoudutte aloittaessanne opiskelun? Oma elämäni olisi jokseenkin puutteellista jos en ollenkaan enää ehtisi pitää yhteyttä ystäviin ja sukulaisiini. Sanotaan että menestyksellä on hintansa, mutta vanhoista ystävyyksistä ja sukulaisista luopuminen on liian kova hinta. Jos et viiteen vuoteen ehdi mitään muuta kuin opiskella, osaatko opiskelun jälkeen enää elää normaalia sosiaalista elämää?
Uskomaton kiire?!
Rauhallisesti valmistunut
31129
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oletko sinä yliopistossa käynytkään?
Eihän se nyt noin mene. Tai ehkä jos haluaa valmistua tyyliin kolmessa vuodessa, mutta viiteen vuoteen mahtuu kyllä yllin kyllin vapaa-aikaa.
En minäkään tosin sukulaisiani näe, mutta vain siksi, että ei kiinnosta. Ehkä sä olet sen mielestä ärsyttävä.
Itse olen opiskellut kolme ja puoli vuotta ja ainakin saman verran on edessä. Ja sinä aikana olen ehtinyt tehdä paljon;
matkustella, käydä töissä, elää ihan normaalia elämää.
Et kai tiedä mitä siellä yliopistossa tehdään?
Tai sitten serkkusi ei tykkää seurastasi.
Kateellisten puheita tuollaiset! Missäs itse opiskelet?
Kyllähän siinä opiskellessa perseen kestävyyttä testataan ja aikaa menee, mutta työt tehdään ajallaan ja sitten vapaalla ollessa ehtii tehdä vaikka mitä.
Missään, varsinkaan yliopistoissa opiskelu ei ole sellaista että yhteydet sukulaisiin ja ystäviin katoaa. Jos näin on käynyt niin se on kaverista itsestään kiinni, ei opiskelupaikasta. Ehkä se on jäänyt punkan pohjalle makoilemaan tai norkoilee yötäpäivää baarissa, eikä sen takia vastaa puhelimeen, mistä minä tiedän, mutta ei se yliopisto-opiskelu todellakaan sellaista ole mitä luulet.