* Aamulla herätään klo 11-12, myös äiti. Lapsi nukkuu yhet päikkärit.
*Ruoka-aikoja ei ole
*lasta pidetään koko ajan sylissä tai muuteen heilutetaan jotain helistintä tai muuten alkaa huutaminen.
*joka pvä ollaan jossain menossa
*Nukkumaan mennään joskus 1-2 aikaan yöllä ja lapsi nukkuu vanhempien sängyssä ja herää 2 kertaa yössä
*säännöllisyys, mitä se on?
*ei ryömi ei mitään korkeintaan kääntyy ..
Lapsi 9kk ja tyttö
*Ruoka-aikoja ei ole
*lasta pidetään koko ajan sylissä tai muuteen heilutetaan jotain helistintä tai muuten alkaa huutaminen.
*joka pvä ollaan jossain menossa
*Nukkumaan mennään joskus 1-2 aikaan yöllä ja lapsi nukkuu vanhempien sängyssä ja herää 2 kertaa yössä
*säännöllisyys, mitä se on?
*ei ryömi ei mitään korkeintaan kääntyy ..
Lapsi 9kk ja tyttö
Vastaukset 31
Vanhimmat
Lapset on yksilöitä. Meillä poika menee nukkumaan klo 20.-22.00 ja herää aamuulla 9.-11.00. päikkärit nukutaan vaihtelevalla menestyksellä. Tapauksen vanhemmat ei tosin kuullosta kovin kummoisilta. En ole asiantuntija, mutta jos lasta tollain jatkuvasti heijataan ja vispataan, niin miten se itse mitään oppisikaan kun ei ole tarvis, kaikki kanniskelee ja leikittää niin ei itse tarvitse tehdä mitään. Lapsella kyllä pitäs olla säännölliset ruokailu ajat ja nukkumaajat sun muut. Seuraileppa tilannetta vähän ja koita vaikka keskustella näiden vanhempien kanssa asiasta jos ei vaikutusta ota HIENOVARAISESTI yhteyttä johonkin paikalliseen sosiaali tätiin/lastenvalvojaan. Sen voi tehdä puhelimessa nimettömänä! Olisihan se lapsen edun mukaista että elämässä olisi jotain säännöllisyyttä. Millainen perhe muuten on?
aika outoa että tälläistä on, neuvolassa pitäisi jo puuttua asiaan. Päivärytmi on jokaisen oma asia, kunhan on joku roti. Herääminen ja nukkumaan meno aika on aika normaalin kuuloinen, ja menossa voi olla niin paljon kuin haluaa. Säännölisyys on jo sitä että menee nukkumaan tiettyyn aikaan ja herää tiettyyn aikaan, ja syö tiettyihin aikoihin. Siis joku tietty juttu pitää säännöllisyyden.
Meillä on kohta viis kuukautta ja saa syliä menee yhdeltätoista nukkuu ja herätään siinä viim. klo11. ja tiettyyn aikaan syö soseen, ja syö maitoateriat sen aikataulun mukaan.
kyllä se on heidän ongelma jos rytmi on sellainen,vieressä nukuttaminen on myös oma asia. Huomaavat sitten kun lapsi vielä 7 vuotiaana nukkuu vieressä kun on siihen tottunut. Mutta jos lapsi ei motorisesti kehity niin yleensä neuvolassa siihen puututaan, lapset tunnetusti kehittyvät omaa tahtia, toiset hitaammin kuin toiset.Ja jos itse olet lapsen kanssa niin voithan sinä tukea lasta kehittymään. Kun lapsi oppii uutta niin rupeaa kehityskin etenemään.
Vaikka lapsi herää yöllä se voi olla aivan normaalia, toiset heräävät pidempään öisin, toiset lapset tarvitsevat jopa vuoden ikään asti yöllisen ruoan. Neuvoloissa kehoitetaan syöttämään lasta hänen oman rytmin mukaan. Lapsi itse tietää milloin tarvitsee ruokaa.
Ja vanhemmat kantavat itse siinäkin vastuun jos ovat totuttaneet lapsen saamaan koko ajan huomiota, ei siinä pahaa ole mutta raskasta se on, mutta itse ovat opettaneet lapsen näin.
Sanotaan nyt näin että perhe on "normaali" nuoripari. Ei juomista tms.
Heidän elämäntyylinsä on aina ollut samanlaista eli vailla säännöllisyyttä.
Kirjoituksissanne tuli muutama olennainen asia esille. Tosiaan tuommoisen lapsen hoitaminen voi siinäkin mielessä tulla raskaaksi koska mies ei osallistu lapsen hoitoon mitenkään, siis ei mitenkään. Hän ei ollut edes neuvolassa mukana. Eikä osallistu kotitöihin.. kuitenkin hän haluaisi toisenkin lapsen, ystävänikö hoitaisi senkin 24h?
Sitä minä tarkoitin että lapsi on myös hyvin väsyneen oloinen koska yleensä parhaimpien pvä unien aikaan he lähtevät johonkin ja vauva sinnittelee väkisin hereillä. Vauva on myös rauhaton(mielestäni) koska äiti on 24h lapsen silmien edessä.
Hyvähän se on että hoidetaan, mutta pitääkö itsensä ajaa loppuun?
Ystäväni ei myöskään kuuntele neuvoja. Lapsi on hyvin usein esimerkiksi hatutta vetävissä kauppakeskuksissa eikö usko että pienen pää pitäisi suojata, myös kesällä.
Anteeksi pitkä selitys.
Anteeksi myös tiukkapipoisuuteni tämän asian kanssa mutta olen parempaakin lapsenhoitoa nähnyt, jos nyt niin saa sanoa.
mielestäni oot kuitenkin ihan aiheellisesti huolissasi, ei kovin hyvältä kuullosta.
itselläni oli ystävä muutama vuosi sitten saman tapaisessa tilanteessa. Ja hän paloi loppuun, mutta tuin häntä vaikka ei huolinutkaan apua.
loppujen lopuksi hänen oli pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja apu vastaan. Eipä munkaan mies auta yhtään, silti omalla järjellä jaksan ja teen asiat oman voinnin mukaan, vaikka mieheni onkin rasite eikä apu, kuin pieni lapsi jota pitää jeesata ja tehä ruoat ja kaikki.
Ja lapset usein ovat vilkkaita ei se välttämättä ole syy vilkkauteen ja itkuisuuskaan. ei se välttämättä ole väsymustä, ehkä hampaat on tuloillaan???
musta on hienoa että otat asian tolla tavalla, kannattaa ehkä soittaa hänen neuvolaan ja kertoa huolestumisesi, lastensuojeluun ei kannata heti ensimmäiseksi yhteyttä ottaa, vaikka ymmärrän että se on joskus ainoa vaihtoehto. oon itekki ollu asiakas lastensuojelun puolella.
koita vaan nätisti keskustella ystävällesi ja seuraa tilannetta. jos lapsi on ensimmäinen niin se on vasta opettelua, kyllä se siitä paremmaksi muuttuu. =)
Ja en voi sanoa että nämä olisivat oikeita vaihtoehtoja, mutta mielestäni ystävän tuki on ihan tärkein.
Kuulostaa ihan normaalilta perheeltä ja kai he antavat lapselle ruokaa jos sillä on nälkä. Kyllä meillä nukutaan jos nukuttaa. Hereillä ei saa pidettyä kuin vähä aikaa väkisin. Eli kyllä ne neuvolas sanoo jos jotain on vialla ja ei minunkaan mies eka lapsen mukana koskaan käyny neuvolassa. Miks olis..
9 kk ikäisen pitäisi jo istua, ryömiä tai kontata, seistä tukea vasten vähintään. Jotkut seisovat ilman tukea ja jotkut jo kävelevät joko tukea vasten tai tuetta. 9 kk ikäisen jokeltelu on jo varsin monipuolista, saattaapi sanoa jo yksinkertaisia sanoja "vauvakielellä" kuten äiti, lamppu.
Yhdet päikkärit on joillakin tuon ikäisillä ihan ok, on lapsia jotka tarvitsevat paljon unta ja lapsia, jotka selviävät vähällä unella.
Muuten perheen rytmi tuntuu hölmötä lasta ajatellen. Vaikka vanhemmat valvovatkin myöhään, lapsi olisi hyvä laittaa n. klo 20 yöunille. Olen törmännyt ilmiöön, että vanhemmat odottavat milloin pieni lapsi on väsynyt ja kuvittelevat että lapsi menee itse nukkumaan kun on väsynyt.. mutta ei pieni vauva, ei leikki-ikäinen eikä edes koululainen toimi näin! Aikuisen on sanottava, että nyt nukkumaan, aikuisen on laitettava lapsi nukkumaan.
Säännöllinen päivärytmi tuo turvallisuutta , samana toistuvat rutiinit. Se voi olla ruoka-aika esim. ja nukkuma-ajat.
Lapsen kuuluisi kyllä viihtyä yksinkin.. Jatkuva meneminen, uudet paikat ja uudet ihmiset eivät ole hyväksi lapselle, pienelle siis. Hän ei ymmärrä tilanteita. Uudet paikat hermostuttavat vauvaa.
Minusta sinä olet ihan asiasta huolissasi. Neuvolaan yhteydenotto on hyvä ajatus. Nimettömänä voit soittaa, niin et riko ystävyyttänne. Kerro huolesi, kysy voisiko terkkari jutella äidin kanssa ja kysellä miten perheen arki sujuu ja miten lapsen kanssa toimii, miten menee päivä. Ja antaa vinkkejä ja neuvoja miten muuttaa toimintatapoja lapsen kanssa.
Myssyjuttu: Lapsen pää olisi ehdottomasti suojattava myös kesällä! On auringonpistoksen vaara. Lisäksi vauva tavallaan hikoilee pään kautta, eli lämmönhukka on suuri juuri viileissä paikoissa.
Toivottavasti lapsi ei saa tuttipullosta limpparia tai sokerimehua. Maitohampaiden aihiot ovat ikenien alla ja sokeripiteoinen juoma tekee reikiä jo nyt vaikka hampaat eivät ole puhjenneet. Ja kun maitohampaat on puhjenneeet, ikenien alla on aihiot rautahampaille. Ja ovat siellä niin kauan kunnes puhekavat esiin!! Eli sokeri altistaa ja reikiinnyttää myös rautahampaat .
Tiedän tapauksia, että vauvalle on puhjennut valmiiksi syöpyneet, reikäiset yläetuhampaat. Hampaat olivat puoleksi ruskeat. Äiti juotti sokerimehua vauvalleen. Ja oli sitä mieltä että hampaiden tilanne johtui sitä, että vauva imi ikenillään hampaattomalla suulla tonttuhatun kulkusta!!!! ??? !!
Olin tänään taas ystäväni luona vierailemassa.
Kyllä se raskaalta näyttää. Hän itsekin myöntää että pvät ovat aika pitkiä.
Tuskinpa tämä vauva ihan heti muuta oppii kun että pienen itkun jälkeen nostetaan syöttötuolista ja laitetaan takas. ja sama toistuu koko ajan. Istua se siis osaa. Ääntä se ei käytä mitä nyt huutaa.
Lapsi ei viihdy edes isänsä sylissä vaan äiti pitää näkyä 24h.
Hän ei myöskää jaksa nukuttaa vauvaa vaan yrittää n. minuutin ajan ja antaa periksi. ja sen jälkeen vauva on entistä kärtympi. Olen ymmärtänyt että vauvat nukkuisivat parveekkeella hyvin mutta ystäväni sanoi ettei hän jaksa pukea vauvaa *huoh*
Minusta sellaisen isän on ihan hyvä käydä neuvolassa jolla ei ole kokemusta ja joka on.. no, vähän saamaton. Ei siitä takuulla haittaa ole.
Miehenikin kysyi että oliko vauva yhtään lattialla ja jouduin vaan toteamaan että se oli koko ajan ees taas suöttötuoli ja äitin syli.
Ja siihen menemiseen. Olen edelleen sitä mieltä että jatkuva riekkuminen paikasta toiseen ei tee lapsesta kuin levottoman.
Ja vauva on ensimmäinen enkä siis tarkoita että hän olisi huono äiti varsinaisesti.
Auttaisikohan se neuvolaan soittaminen..? Jos juttelisin asiasta oman neuvolatätini kanssa ensin..?
Eivät kaikki lapset seiso edes tukea vasten vielä 9 kk ikäusenä, ja ovat silti normaaleja.
Meidän kuopus on puheen kehityksen seurantatutkimuksessa. Tyttö osasi sanoa 12 kk ikäisenä useita ymmärrettäviä sanoja, ja tutkijoiden mielestä hän on selvästi keskivertoa edellä puheen kehityksessä.
Tarkoittaako säännöllinen päivärytmi sitä, että sen rytmin pitäisi olla täsmälleen sama kuin esim. naapurissa?
Tiedät itsekin että jokainen perhe elää tavallaan ja jokaisella perheellä on omat säännönmukaisuutensa.
Säännöllinen päivärytmi luo lapselle turvallisuutta. Se ei ole mikään minun keksimä lässytys vaan ihan faktaa, sitä mieltä ovat kaikki suuret ja pienet asiantuntijat jotka lasten kanssa ovat tekemisissä.
Joku perhe herää klo 10 ja syö lounaansa klo 14. Ja sitä rataa.
Toinen perhe herää klo 7 ja syö aamiaisen 7.30 ja lounaan klo 11.
Minä nyt luon tämän säännönmukaisuuden ruoka-aikojen ympärille, ja nukkumaanmenoaikojen ympärille. Nukkuminen ja syöminen ovat välttämättömyyksiä. Ne on tehtävä joka päivä.
Jotkut noudattavat samaa päivärytmiä kellonaikoineen orjallisesti joka päivä arkena ja pyhänä. Itse en siihen pysty, minulla on oltava liukumaa ja mahdollisuutta poikkeuksiin. Muutenhan ei koskaan pääsisi esim. kylään, eikä kauppoihin. Mutta tiedän ihmisiä jotka elävät hyvin minuuttitarkkaa elämää. Se on heidän tapansa, minulla on toisenlainen mutta kuitenkin säännöllinen:
vauva menee nukkumaan illalla klo 20 aikaan, joskus venyy ja menee nukkumaan vasta klo 21. Sitä ennen on iltavelli.
Yöllä syö kerran tai kahdesti.
Aamulla herää noin klo 8. Joskus aiemmin, joskus myöhemmin.
Aamiainen. Valvoo pari tuntia. Päiväunet kestävät iltapäivälle. Herättyään syönti.
Valveilla pari tuntia. Lyhyet iltapäiväunet.
Valvoo monta tuntia illasta, sinä aikana kaksi ateriaa, joista toinen iltavelli.
Iltavalvomisen aikana emme mielellämme mene esim. kauppoihin tai autoajelulle, koska vauvalle se olisi vaan makaamista vaunuissa ja nukkumista auton kyydissä, mikä taas kostautuisi sillä ettei vauva nuku yöllä tai valvoo "liian" myöhään - en itse jaksa valvoa.
Tee sinä kuten haluat perheesi ja lastesi kanssa.
Mutta alkuperäisen kirjoittajan kuvaus perheen ja vauvan arjesta, päivästä, ei kuulosta kovin fiksulta. Ikään kuin nuori pari ja nuori nainen yrittäisi elää kuten ennenkin, "lapsi ei muuta elämääni, lapsi ei ole este millekään mitä olen tehnyt ennen lasta" mutta kun se ei mene niin. Tottakai uusi ihminen elämässä muuttaa vanhoja kuvioita, se toinen otettava huomioon ja koska lapsi on täysin riippuvainen vanhemmistaan, olisi osattava koko ajan ajatella lapsen kannalta asioita. Lapsi muuttaa elämän jokaisella, joka haluaa asian nähdä niin, eikä se ole mitään uhrautumista vaan järjen käyttöä.. äitiys ja vanhemmuus ovat ilmeisesti vahvasti hakusessa, vielä löytämättä vielä tajuamatta mitä kaikkea se pitäisi sisällään. Ehkä hän tarvitsisi tukea, apua ja ohjausta, ihan konkreettisesti, että mitä tehdä, miten tehdä..
Ps: minulla on jo kaksi isoa lasta ja tämä vauva. Molemmat kävelivät ilman tukea 9 kk iässä. Tiedän lapsia jotka oppivat kävelemään vasta 1½ vuoden iässä ja ovat normaaleja. He kuitenkin seisoivat jo alle vuoden ikäisenä.. eli en ole koskaan tavannut 9 kk ikäistä lasta joka ei seiso tukeakaan vasten, joten ei pidä loukkaantua jos pidän itsestäänselvyytenä että 9 kk ikäinen seisoo jo tuetta.
Miksi lapsi on puheen kehityksen seurannassa jos on selvästi keskivertoa edellä siinä?
Ihan hyvä ensin keskustella omassa neuvolassa, ehkä siellä keksitään jotain muita keinoja auttaa perhettä.
Mielestäni kyseinen äiti kuullostaa kovin rasittuneelta ja ehkä ei siksi jaksa pitää lapsen rytmistä kiinni.? Paha mennä sanomaan kun en ole näkemässä.
Kannattaa ehkä kysyä huoliiko äiti apua ja lähteä pikkuhiljaa totuttamaan lasta. Aina pikkaisen kerrallaan antaa huutaa pidempään, lopulta lapsi oppii ettei se äiti siinä ole koko ajan. Ja ehkä ehdottaa jos hän lukisi jonkin kirjan lapsen kehityksestä tms. Ja sanoa että itkeminen on tervettä, se vahvistaa keuhkoja, ikävää että lapsen joutuu antaa huutaa, mutta ei se ole paha kunhan ei tuntitolkulla itke.
kannattaa ehkä kertoa että tilanne voi pahentua entisestään ellei äiti tee kohta jotain, hiljaa hyvä tulee. Hienostippa äiti kuitenkin jaksaa olla lapsen kanssa kun ei pura lapseen väsymystään.
moni vauva jo kävelee täyttä höyryä, tosin kehityshän on yksilöllistä, mutta kehottaisin ottamaan asian puheeksi esim. neuvolassa.
Vaikea on mennä sanomaan, onko perheessä yhtään mitään vialla. Tuosta liikkumisesta sen verran sanoisin, että meidän keskimmäinen lapsemme ei 9 kk:n iässä liikkunut millään tavalla. Kääntymään hän oli oppinut normaaliin aikaan, mutta sitten unohti sen. Maata köllötti vaan selällään. Hän oli vauvana ja on vieläkin (nyt 10-vuotias) äärimmäisen rauhallinen, terve, normaalisti kehittynyt lapsi. Kävelemään hän oppi 1,2-vuotiaana. Missään vaiheessa en ollut huolestunut hänen liikkumattomuudestaan.
ei oo tosi...
jokainen kasvaa omalla vauhdillaan..meillä ei kumpikaan 9kk ikäisenä seissyt!!
Toinen oppi 10kk ja toinen 12kk, joten älkääs nyt yleistäkö!!
Neuvolassa ei mitään sanottu vaikka 9kk:n ikäinen poikani vain ihmetteli ja istuskeli, ei edes ryöminyt!
Joten suotta hätiköitte!
Mikä tässä oikeasti on se ongelma? Olen lukenut nämä viestit ja miettinyt, että mistä ihmeestä nyt oikein on kyse? Pitäisihän kaikille olla selvää, että lapset ja perheet ja perheiden rytmit ja tavat voivat vaihdella, jopa perheen eri lapset ovat erilaisia. Siis onko se ongelma, että 9-kuinen nukkuu vanhempiensa sängyssä (meillä ovat kaikki lapset nukkuneet n. 1,5 - 2-vuotiaiksi), vauva herää kaksi kertaa yössä (tosi vähän ainakin meidän lapsiin verrattuna), vauvan kanssa ollaan koko ajan (niin meilläkin), vain äiti kelpaa kaveriksi (niin meilläkin n. vuoden ikään asti), vauva ei liiku (ei meilläkään yksi lapsi liikkunut tuon ikäisenä), nukutaan pitkään ja käydään myöhään nukkumaan (niin meilläkin loma-aikoina), isä ei käy neuvolassa (ei meilläkään), vauvalla ei ole sisällä hattua (ei meilläkään), ei ruoka-aikoja (ei meilläkään ollut ekan kanssa, vaan syötettiin, kun oli nälkä), vauva kitisee paljon (meilläkin 2 viidestä on ollut kitisijöitä). Kyllä olisin herneen vetänyt nenään, jos meidän perheemme tapoja olisi neuvolassa ruvettu tarkkailemaan tai jos joku tuttu olisi meidät "ilmiantanut".
"1.Mikä tässä oikeasti on se ongelma? Olen lukenut nämä viestit ja miettinyt, että mistä ihmeestä nyt oikein on kyse? Pitäisihän kaikille olla selvää, että lapset ja perheet ja perheiden rytmit ja tavat voivat vaihdella, jopa perheen eri lapset ovat erilaisia."
Kyllä, nimenomaan, rytmit suun muut vaihtelevat. Olen itse siis rytmin kannalla ja suosittelisin tätä ystävälleni SIKSI että hänen voimat tuntuvat loppuvan koska miehestä EI OLE MITÄÄN APUA, KUÍTENKIN TOINENKIN LAPSI ON TILAUKSESSA.
"2.Siis onko se ongelma, että 9-kuinen nukkuu vanhempiensa sängyssä (meillä ovat kaikki lapset nukkuneet n. 1,5 - 2-vuotiaiksi)?"
Se on hyvä jos sinua ei häiritse, mutta kun parisuhde kärsii, itse hän on niin sanonut mutta sanoo kuitenkin ettei LAPSI suostu nukkumaan omassa sängyssään. Opetettu juttuhan tuo on, hyvänen aika.*HUOH*
3. vauva herää kaksi kertaa yössä (tosi vähän ainakin meidän lapsiin verrattuna), vauvan kanssa ollaan koko ajan (niin meilläkin), vain äiti kelpaa kaveriksi (niin meilläkin n. vuoden ikään asti)".
Miten oikeastaan ymmärsit nuo kohdat..? Et siis käy vessassakaan ilman vauvaa vaan olet nenäkkäin sen kanssa koko ajan, niinkö? Minä todella tarkoitan tuota. 24hvauvan kanssa käy varmasti rankaksi, huom vauva on koko ajan sylissä tms.
Miten sinä opetat noin vuoden ikäselle lapselle että se on loppu nyt nyt saat pärjätä "yksin"?
4."vauva ei liiku (ei meilläkään yksi lapsi liikkunut tuon ikäisenä)
lapset ovat yksilöitä mutta ei sitä sylissä opi :)
5."nukutaan pitkään ja käydään myöhään nukkumaan (niin meilläkin loma-aikoina). Se säännöllisyys, edelleen.
6."Isä ei käy neuvolassa (ei meilläkään)."
Tuon kohdan selitin jo miksi.
7."vauvalla ei ole sisällä hattua (ei meilläkään)
Taas, miten käsitit kysymyksen? en tarkoita kotona olemista.
8.ei ruoka-aikoja (ei meilläkään ollut ekan kanssa, vaan syötettiin, kun oli nälkä)".
No ei tietenkään varmaan aluksi, tuo on edelleen jokaisen oma asia ja maalaisjärki sallittu ;)Puhun nyt tästä tapauksesta en tarkoita että sinun tarvitse pitää minkäänlaista rytmiä.
9."vauva kitisee paljon (meilläkin 2 viidestä on ollut kitisijöitä)."
No, tässä tarkoitan että jos joka inauksesta nostetaan syliin niin onko siinäkään mitään järkeä..?
10."Kyllä olisin herneen vetänyt nenään, jos meidän perheemme tapoja olisi neuvolassa ruvettu tarkkailemaan tai jos joku tuttu olisi meidät "ilmiantanut".
Pitääkö minun tuntea siitä syyllisyyttä että olen HUOLISSANI? Miksi vetäisit herneen nenään? En ole ilmiantamassa ketään.
No, onneksi neuvolatädit tarkkailee muutenkin kuin ilmoituksista ja neuvovat toivottavasti JOS tarvetta ilmenee.
Huolehdi sinä lapsistasi niin hyvin kuin kykenet, tapojahan on monia :)
Luulin, että kauppakeskuksissa ollaan sisätiloissa, kun mietin tuota hatutta oloa. Vessareissut olen saanut järjestettyä, mutta muuten olen noiden kahden vaativamman lapsen kanssa ollut koko ajan. Kyllä se minuakin väsytti, mutta tiesin toki, ettei näin toimita ikuisesti.Sen sijaan se ei ole haitannut, että lapset nukkuvat vauvana vanhempien sängyssä. Itselleni tuo vieressä nukkuminen on ollut helpotus, koska syöttäminen ja uudelleen nukuttaminen on ollut suorastaan helppoa. Ja rytmit ovat rytmejä, vaikka ne poikkeaisivatkin muiden rytmeistä. Esim. kesälomalla (2,5 kk) ja pitkällä joululomalla meillä käydään nukkumaan n. yhden aikaan yöllä ja herätään vähän ennen puoltapäivää. Kouluaikaan tietysti on erilaista, mutta jos tuttavasi perheessä ei ole toisenlaiseen rytmiin tarvetta, niin ei siitä tarvitse huolestua.
En minä ole vuoden ikäistä opettanut pärjäämään yksin. He ovat pikkuhiljaa itse hoksanneet, ettei äidin tarvitse olla koko ajan lähettyvillä, ja että isä tai joku muukin hoitaja kelpaa.
Etkö sinä halunnutkaan tietää, onko aihetta huoleen? Minä vain kerroin, että meillä toimitaan lähes samalla tavalla kuin tuttavasi perheessä eikä meidän toimistamme kukaan huolestunut.
Kaikilla meillä on omat tapamme toimia, enkä varsinkaan halua puuttua täällä olijoiden lapsenkasvatuksiin tms. Anteeksi jos sai sellaisen kuvan.
En edelleenkään ole heitä "ilmiantamassa". Ikävä vai käydä siellä kun äiti ei paljon hymyile ja pienillä muutoksilla hänkin jaksaisi paremmin.
Minä taasen yritin omalla kertomuksellani tuoda esille sen, että jos ja kun ystäväsi on selvästi väsynyt, niin välttämättä mainitsemasi seikat heidän elämässään eivät ole siihen syynä (eivät ainakaan ehkä ainoita syitä). Mutta voin tietysti olla väärässäkin.
Kauppakeskuksissa on muuten melko kylmä, siellä vetää. Kuten monissa muissakin julkisissa tiloissa. Johtuu kait ilmastoinnista ja siitä, että tila on iso, ei vain neliöiltä vaan myös kuutioita on..
Esim. olimme kirkossa. Siellä oli yllättävän vetoisaa. Vaikka minulla oli pitkähihainen neulospaita, oli viileää, palekikin. Vauva heräsi uniltaan ja laitoin hänelle kypärämyssyn koska oli niin vetoisaa.
Samoin rappukäytävässä kerrostalossa on kylmää ja vetoisaa kun ovat käy ja on ilmastointi.
Kesällä pitäisi olla auringonpistoksen takia myssy lapsella, hyvä olisi aikuisellakin, mutta myös siksi, että pieni lapsi hikoilee nimenomaan pään kautta, ja lämmönsäätely ei ole vielä niin kehittynyt kuin aikuisella.
Oma lukunsa on tuo rytmi ja vieressä nukuttaminen ja jokaisen perheen omat tavat. JA sitten se, että on jokin perhe-elämän malli ja tapa, miten eletään, mutta äiti on uupunut, väsynyt, iloton. Onneton.
Silloin tarvittaisi apua jonkinlaista, jotain muutosta arkeen että äiti taas jaksaisi ja löytäisi elämäänsä iloa. Silloin lapsikin voi paremmin. Siis ihan varmasi lapsi voi nytkin hyvin, mutta lapsi uskaltaa myös irrottaa äidistään ja olla hetken yksin ja itsekeen kun ei koe koko ajan turvatonta oloa. Kyllähän pienkin lapsi vaistoaa vanhempien olotilan ja reagoi siihen.
Muuten, vielä yksi juttu muistui mieleen: kävin kerran kylässä, äiti ja pieni vauva (3 kk?) asuivat kahdelleen. Äidillä oli henk.koht. asiat kovassa mietinnässä. Vauva oli hyvin hoidettu ja kaikki ok, mutta.. jälkeenpäin ihmettelin mikä siinä kuviossa oli, jokin ei oikein natsannut..
tajusin, että vauva oli tavattoman hiljainen, vaisu. Vauva ei jokellellut, ei heilutellut ja huitonut käsillä ja jaloilla, ei ottanut katsekontaktia, ei yrittänyt tavoitella lelua käteen.
Vauva oli koko ajan sitterissä ja pienen hetken äidin sylissä, äiti koki vauvan pienen kitinän hankalana ja kysyi voisinko ottaa vauvan että hän voi juoda kahvinsa tms.. anteeksipyydellen, ikään kuin vauvasta olisi kovakin vaiva sylissä.
Äiti kyllä heilutteli vauvan käsiä ylös-alas, vauva oli melko passiivinen.
Kuvaus on varmasi huono, en osaa selittää sitä. Kuitenkin jäi kuva, että jotakin outoa, että onpa kummallista.. ja kuitenkin koti oli siisti ja nätti kuten äiti ja vauvakin..
Jälkeenpäin tajusin, että siinä oli masentuneen äidin masentunut vauva.
ei ole totta :)
ensiksi ajattelin että onko joku kirjoittanut meistä, mutta meillä on vain poikia!
On kamalaa kun pientä lasta nukutetaan erillään ja kauheinta jos vielä eri huoneessa.
Miksi aikuisilla "isoilla ihmisillä" on lupa läheisyyteen ja turvaan toisen kainaloon mutta pienellä ihmisenalulla ei saa samaa onnea olla?
Meillä nuorempi nukkunut jo sairaalasta kainalossani! Nyt nukkuu meidän isossa leveässä sängyssä ja isompikin kömpii yön pimeydessä, mutta me mahdutaan :) ja omat hellyytemme voimme jakaa jossain muualla :)
Meilläkin ruoka-ajat ovat aina olleet sekaisin, mutta pääasia on että ruoka maistuu, menee jotain edes mahaan ja lapsi on terve!
Nukkumisajat ovat aina hiukan erilaiset, joskus nukkumaan 19 ja joskus 24 samoin herääminen 7-12, ei kai se niin vakavaa ole..vanhempien rytmin mukaan..
yölläkin muutamat heräämiset ja itkut!
päikkäreitä nuoremmalla yhdet ja vanhemmalla(4v.) joskus..
ollaan kyllä kokoajan menossa ja varmasti myös päikkäreiden aikaan :)
9kk ikäiseen nuorempi vain oli ja ihmetteli..:)
Säännöllisyys..se on sitä että on rakastavat vanhemmat lähellä ja heidän syliinsä saa painaa pienen pään kun siltä tuntuu.
Omaperhe ympärillä huolehtimassa ja turvaamassa tässä suuressa maailmassa :)
Ei kannata tunkea nokkaansa liian ahkeraan toisen elämään:)
Kaikki eivät voi olla samanlaisia, onneksi!!
1.On kamalaa kun pientä lasta nukutetaan erillään ja kauheinta jos vielä eri huoneessa.
Perustele, oi perustele! Ja tärkein KUKA puhui erihuoneesta mitään? Vauva ei nuku sängyssä ennenkuin äiti on sängyssä vaikka isä olisi siellä. Kaikki kotitytöt on tekemättä koska vauva tarvitsee kaiken ajan ja ISÄ ei auta yhtään. Kaikki aika menee lapselle. Mikä pinnasängystä tekee hirveän?
Kyllä se turva tulee muustakin kuin kainalossa nukkumisesta.
"Kaikki eivät voi olla samanlaisia, onneksi!!".
Ketkä? Niinkuin minä vai? kuka?
*Nukkumaan mennään joskus 1-2 aikaan yöllä ja lapsi nukkuu vanhempien sängyssä ja herää 2 kertaa yössä
Ei tuossa lukenut mitään että vauva ei nuku ilman äitiä? ja mistäs muuten tiedät kaiken kaveristasi? oletko varma ettei vain valita vähän liioitellen..vai oletko ihan kärpäsenä katossa kun he ovat perheen kesken?
Ymmärrän että äiti-ystäväsi on väsynyt ja jos masentunut niin sinä olet siihen oiva apu. Auta kaveria mielummin kuin täällä jäkätät heidän elämänsä surkeutta!
Eikö olisi fiksumpaa vaikka tarjota itseä lapsenhoito apuun ja päästä äiti tuulettumaan!
Kyllähän yksinhuoltajankin on jaksettava ja silloin on hyvä jos saa jonkun välillä katsomaan lasta.
Nyt jos ajattelet että lasta ei voi hoitaa kukaan muu kuin äiti, koska lapsi on niin kiinni äidissään niin se on opeteltava sitten!
Alkuitkut ja varmasti on helpompaa seuraavalla kerralla!
ja ainahan SINÄ voit sanoa sille isukille että lapsi tarvitsee muutakin kuin siittäjän!
Pinnasänky on ihan hyvä, mutta mikä tekee kainalosta hirveän???
"Kaikki eivät voi olla samanlaisia, onneksi!!".
"Ketkä? Niinkuin minä vai? kuka? "
No, kaikki..lapset, aikuiset!!
SAMAA MIELTÄ KANSSASI.Jauhot kurkkuun turhan kitisijöille.
Juu, en ole kertonut puoliakaan, kerroin mitä sillä hetkellä tiesin ja halusin kertoa.
Sinun kanssasi ei ole mielenkiintoa vaihtaa ajatuksia tästä asiasta yhtään enempää. *huoh*
Sun ulosanti on ns "töykeää".
En mäkätä täällä enkä ystävälleni tästä asiasta, me osataan kyllä keskustellakin jos tarve vaatii, niinkuin täälläkin moni osaa.
Menisitkö tosiaan sanomaan jonkun miehelle noin?(retorinen kysymys)
Ystäväni ei anna lastaan hoitoon ja olen tällä hetkellä aika loppu vaiheessa omaa raskautta, joten omakin elämä on kuitenkin elettävänä.
Mutta kiitos vastauksista kuitenkin kaikille, eiköhän tämä ollut tässä kutakuinkin.
Älkää takertuko tuohon otsikkoon, tekisi mieli muokata mutta ei voi, oli näköjään vika valinta.
Kiteyttäisin mielummin asiaan niin vaikka että mitä mieltä olette, omia kokemuksia tms.
Minusta ei ole normaalia että ihminen polttaa itsensä loppuun.
Siis elämän rytmi kuullostaa tosiaan normaalilta, mutta jos olet huolissasi niin kysy neuvolassa että miten voit auttaa. Minusta on hyvä että jaksat kantaa huolta oman perheen lisäksi. Kyllä minä olisin onnellinen jos joku edes haluaisi auttaa meitä. Yritä vaan tukee sitä äitiä jaksamaan, että hän ei kulu loppuun asti. Hiljalleen, yksi muutos kerrallaan. Kyllä se lapsi oppii, niinhän pieniäkin opetetaan olemaan lattialla, pieni hetki kerrallaan ensin ja sitten jo pidenpään.
Erittäin normaalin oloinen tilanne. Ja normaalia on myös se, että äiti on tuossa tilanteessa väsynyt.
Muutaman kuukauden päästä tuo äiti valittaa, kun lapsi menee "joka paikkaan".
Meilläkin on välillä rytmi hukassa,eli poika kukkuu hereillä 12 jälkeen yöllä.Ollaan nyt yritetty siitä tavasta päästä eroon ja herätään aamulla aiemmin,jo ihan tulevaa tarhaan lähtöä silmällä pitäen.
Kerronpa vähän omasta pojastani,7kk. :-)
Hän ryömii kovalla vauhdilla,ottaa jo konttausasentoakin välillä.Syöttötuolissakin istuskellaan tosi etevän näköisenä:-)Osaa sanoa "äittä" ja kovasti nauraa ääneen.Meillä ei turhia itkeskellä,poika saa paljon viettää aikaa lattialla ja sylissä,ihan miten itse haluaa.
Syöminen sujuu jonkinlaisen aikataulun mukaan,tissiä kylläkin silloin kun haluaa.
Mekin reissataan paljon,lähes päivittäin jossakin kylässä.Poika onkin oppinut tuntemaan paljon eri ihmisiä ja viihtyy monien sylissä.
Yöheräämisiä ei enää ole,ne loppui 2kk:n iässä.
Kaiken kaikkiaan ollut ihanaa vauva-aikaa niin äidillä,isällä kuin vauvallakin.Meidän perheessä myös isä osallistuu vauvan hoitoon ja viettää pojan kanssa aikaa.
Hyvää talven jatkoa! :-)
Olen edelleen sitä mieltä, että perheen tavoissa ei ole mitään poikkeavaa. Sen sijaan se, että äiti on uupunut ja jos hän on menettänyt iloisuutensa eikä osaa nauttia lapsestaan ja perheestään, ei ole hyvä asia. Saattaahan äiti olla myös hermostunut vieraiden aikana, varsinkin jos hän tuntee tekevänsä asiat väärin. Kyllä minäkin ensimmäistä lastani pidin aina sylissäni, kun vieraita oli paikalla, varsinkin kun vauva oli oikea huutaja. Mutta niin kuin sanottu, en uupunut ja osasin iloita vauvan edistymisestä. Voihan kyseessä oleva äiti olla myös masentunut - vaikeaa on ventovieraiden mennä sanomaan.
Eiköhän se heidän elämänsä tuosta.
Kahden "lapsen" hoitaminen käy kuulemma rankaksi :)