Sehän olen vain minä,
elämäni varjoihin eksyneenä.
Liian monia säröjä keräämässä,
tätä samaa vanhaa taas itkemässä.
Niin heikko,niin hento...
Niin kuolevainen.
Elämäni kehto,
liian pieneksi jäänyt.
Hengitän,minä olen.
Elän läpi muistojen tulvan.
Löydän vielä kerran totuuden,
sen mihin turvaan itkien.
elämäni varjoihin eksyneenä.
Liian monia säröjä keräämässä,
tätä samaa vanhaa taas itkemässä.
Niin heikko,niin hento...
Niin kuolevainen.
Elämäni kehto,
liian pieneksi jäänyt.
Hengitän,minä olen.
Elän läpi muistojen tulvan.
Löydän vielä kerran totuuden,
sen mihin turvaan itkien.
Vastaukset 2
Vanhimmat
palaan taas kehiin, pitkän tauon jälkeen ja huomasinpa sinut täällä. ^^ kirkastit mieltäni.
hienoistahan tekstiä tuo on. samoilla linjoilla kulkee, missä nuo aikaisemmatkin. Vain tuo viimeinen säkeesi jää harmittamaan. "Hengitän, minä olen." Hieno lausahdus sinällään, mutta kuulostaa enemmän jo lainatulta. (muistaakseni Kotiteollisuuden Minä olen - kappale kulkee tähän tahtiin.) Ja tuo itkemisen toisto on hieman turhaa, tosin miten sen haluaa ottaa. Minä näkisin tuon henkisen puolen itkun jo riittämän yhdellä toistolla. Eivät kai asiat nyt niin huonosti ole??? ^^
jeps.. siinä minun viisauksiani jälleen. Palaanpa koulutehtävieni ääreen.
wg.
Sen voin vannoa etten ole kyseistä kotiteollisuuden biisiä kuullutkaan..omasta mielestäni ainakaan..kyseinen ei oikein kuulu musiikkimakuun,mut ärsyttävää jos olen onnistunut samaa tyyliä niin paljon tähän kirjoittamaan että se näyttää kopioinnilta :/..
Kirjotin ton runon aika kiireessä,yleensä tarkistan ettei tule ainakaan kovin paljoa toistoa mutta nyt en sitten muistanut ja täytyy myöntää että tuli vähän liikaakin näin jälkikäteen luettuna..
Oikeassa olet,tuskinpa mulla nyt noin paljon on itkuun aihetta :)