Yritän jutella poikani kanssa ihan mistä asiasta tahansa aina tulee vastaus että mitä se sulle kuuluu. Olen laittanut hänelle kotiin tulo ajat mutta nekään ei auta tulee aina myöhässä. Mitkään koti hommat eivät nykyään kiinnosta häntä aina vaan pitäisi olla mennossa jonnekin. Kavereiden ei tarviste tehdä kotona niin ei tarvi munkaan tehdä. Mietin monesti olenko liian ankara mutta toisaalta pakkohan sitä on olla jotkut rajat.Kun ikääkin on juuri 17 vuotta vasta. Jos laitan hänet kotiarestiin niin ovet pakkuvat ja tavarat lentelee. Tuntuu ettei nuoret ymmärrä että heidän parastahan tässä tarkoitetaan ja ollaanhan mekin oltu nuoria. Se vielä että miksi heidän pitää vielä valehdella kun varmasti tietävät että jäävät kiinni siitä. Toivottavasti jollakin olisi jotain neuvoja tähän tilanteeseen mitä tehdä????
Kapinoiva nuori!!!
hemuli
144167
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tiiän miltä pojastas tuntuu. Ite oon kyllä vasta 13-vuotias mutta silti. Just sillon murros-teini-iässä nuorilla on vaikeeta.
Kukaan ei ymmärrä meidän nuorten tunteita.
Tässä ei voi oikeestaan auttaamitenkään.
Sitä paiti sun poikashan on "jo" 17-vuotias.
Kyllä se jo pärjää jos kerta mäkin pärjään.
Itekkin oon ollu kokonaisia öitä ulkona.
Ja pärjännyt tosi hyvin vaikka kukaan ei sitä ehkä uskokkaan. Kyllä 17-vuotias osaa jo ite huolehtia ittestään.
Anteeksi vain, mutta huomaat itsekin 17-vuotiaana, että olit 13-vuotiaana aivan pikku pentu. 13-vuotiaan ei tule 'pärjätä' eikä varsinkaa olla 'kokonaisia öitä ulkona'.
'Kukaan ei ymmärrä meidän nuorten tunteita.'Kyllä olisi helpompi ymmärtää, jos tunteista puhuttais, eikä huudettais ja paiskottais ovia. Ja niin, olen 19-vuotias ja kokenut rajun teini-iän. Luulin 13-vuotiaana olevani iso, mutta nyt kyllä naurattaa=)
.. että olet ihan ollut kokonaisia öitä ulkona ja pärjännyt! Kyse ei varmaankaan ole mistään eräretkestä villipetojen keskellä luonnossa teltassa vaan hengailusta kaupungilla.
Miksi 13-vuotiaan pitäisi olla ulkona öitä? Kadulla? Eikö kotona voi olla? Mitä merkitystä sinun tulevaisuudellesi , ammatinvalinnalle tai työelämälle tai aikuisuudelle, on sillä että olet kakarana selvinnyt yöt kadulla? Mitä urheaa on siinä, että on välinpitämöttömät ja vastuuttomat vanhemmat jotka antavat lapsen olla ulkona läpi yön?
Oon itekkin 13,5 -vuotias. Te täysikäiset kusipäät voitte painua vittuun täältä ulisemasta ja haukkumasta. Ylpeilette vain sillä että olette vanhempia ja "tiedätte enemmän asioita".
Nuoresi kuitenkin tykkää siitä kun hieman rajoitat hänen menemisiään ja tulemisiaan. Rajat ne pitää olla isollakin lapsella ne tuovat turvallisuuden tunnetta ja todistavat hänelle sen että häntä rakastetaan ja välitetään hänen hyvin voinnista.
Itselläni on myös 17-vuotias poika,
kaikesta huolimatta hän sanoo äkillisessä hellyyden puuskassaan että kyllä sä äiti olet kiva tyyppi ja kiva kun pidät huolta minusta.
Kuitenkin kun seuraavan kerran taas kyselen ja rajoitan olen paska tyyppi ja karmee nipottaja.
Jaksamisia sinnekkin
Älä välitä..Meillä on 16.vuotiaan kanssa otettu samoista asioista kädenvääntöä.Mutta joskus on saanut ymmärtää että samanlaista on muillakin:Kotiintulo ajat meilläkin on ja kovasti kun pitää pintansa niin kyllä onnistuu.Tsemppiä
Täysin normaali ja OK tyyppi poikasi. Sitä vaan en ymmärrä, että rankaiset häntä ja panet kotiarestiin. Aika nöyryyttävää pojalle. Menettää kasvonsa kavereiden edessä. Kyllä sen ikäisen kanssa pitäisi jo pystyä puhumalla sopimaan asioista. Jos joutuu rankaisemisen tielle, niin jotain on pielessä. Eikä kai kotiintuloaikojenkaan kovin ehdottomia tarvitse olla. Joskus voi jäädä jokin hirveän kiva juttu kesken, kun on hätä kotiinmenoajasta. Eikö kännykällä voi sopia myöhästymisistä. Pääasia on kai, että tiedät, missä liikkuu ja ettei mitään pahaa tapahdu. Se, että nuori valehtelee, merkitsee kai selvästi sitä, että vanhemmat ovat liian ankaria. Siinä iässä kuuluu tehdä ja kokeilla yhtä sun toista eikä normaali nuori minnekään erityisen pahoille teille ajaudu.
MInusta kotiarestissa ei ole mitään nöyryyttävää. Jokaisella perheessä on velvollisuudet ja vastuut ja oikeudet. Jos niitä väärinkäyttää, niin seuraa aina rangaistus, jonkinlainen. Niin on muussakin yhteiskunnassa. Töihin on tultava ja siellä oltava, töitä tehden, tietty aika eikä silloin kun minusta hyvältä tuntuu. "sori mut aamu-tv:ssä oli just tosi hyvä ohjelma menossa, mä katoin sen loppuun ja siks mä myöhästyin 3 tuntii töihintulosta mut eihän se mitää haittaa, mä tuun huomenna sit ajoissa... heeii, et sä voi vähentää sitä mun palkasta, mä tarteen sitä rahaa, miten mä käyn hampurilaisella mun kavereiden kaa.."
Jokainen tajuaa ettei tämä onnitu ja ne jotka kapinoivat aikuisenakin näitä sääntöjä vastaan ovat sitten työelämän ulkopuolella omanlaisena ryhmä, kenties istutaan vankilassakin. Kun kukaan ei ole kotona niitä rajoja laittanut, ymmärtänyt vain.
Kännyllä voi sopia myöhästymisestä kotiintuloajasta, mutta entäs jos siitä tulee sitten sääntö, ei poikkeus? Jos sitä käytetään joka kerta?
Näin kävi meillä tyttären kanssa.
Kompromissit eivät aina siis toimi, vaikka aikuisena itse haluaisikin olla kiva ja sallia nuorelle myös kivan. Miksi sitä ei ymmärretä käyttää harkiten? Sitten pitää vetää taas kaikki tiukulle ja pysyä ehdottomana niissä säännöissä. Ei se kivaa ole aikuisellekaan. Kivempaa on että voi luottaa ja voidaan tehdä kompromisseja.
Nuorten kapinointi on ihan normaalia, mutta aikuisen kannalta se on helkutin raskasta.
Mitkä on liian tiukat rajat - niin tiukat että se on syy ja selitys valehtelemiselle ja siksi sallittavaa?
Keskustelu olisi hyvä ratkaisu. Miksi nuori ei suostu keskustelemaan vanhempiensa kanssa - siis kuntelemaan ja huomioimaan vanhempiensakin näkemyksen? Miksi se keskustelu on vain sitä, että nuori valittaa ja haluaa ja aikuinen sanoo että okei, saat mennä, saat olla ja tästä saat rahaa -ai eikö se riitä, no siinä on lisää..
Kotitytöt: minä en tässä talossa yksin asu enkä yksin sotke. Siksi en yksin kotitöitäkään tee. En ole mikään palkaton piika, jolle kiitokseksi voidaan vittuilla.
MIten lapsi ikinä oppii kotihommia tekemään, jos koskaan ei tarvitse itse mitään tehdä? Tiedän nuoria, jotka eivät osaa tiskata "vanhanaikaisesti": tiskialtaaseen vettä ja tiskiainetta ja tiskiharja kouraan ja pestään ja sitten huuhdellaan.
Niin, miksi pitäisikään? Kun nuori muuttaa kotoa omilleen, vanhemmat ostavat tiskikoneen ja astiaston, joka kestää konepesun?
joo ei mikään ihme että kapinoi..muaki vituttais jos tulis arestii..se ei oo ratkaisu mihinkään niinku oot varmasti huomannu..Hei..kyseessä on 17-vuotias tyyppi..pistää varmaa välit poikki heti ku muuttaa mestoilta..Mäkään en tiedä vittumaisempaa ku kotiaresti..tippuu porukoista ja vaik mitä ehtii tapahtuu..
Kotiarestia olen joskus harvoin käyttänyt, ja hyvin on toiminut.Nuori on salaisesti jopa pikkuisen ylpeä kavereihin päin, että v..tu, kun taas jouduin kotiarestiin. Meillä välitetään. Väittäisin jopa, että tuo tässä ketjussa kirjoittanut 13-vuotias TOIVOISI saavansa niin välittävät vanhemmat, että saisi koitiarestia. Jos puhe ei auta, teot auttaa. Nuori näkee, että rajat on ja ne pitää. Minä vanhempana olen sen verran lujaa tekoa, että pystyn ottamaan vastaan, satoi murrosikäiseltä päälleni mitä satoi, mutten tietenkään sylkykupiksi rupea. Siinä koitellaan niitä rajoja. Tuon ikäisellä on tietyt kotiintuloajat, arkisin esim kello 22 ja viikonloppuisin pitempään. Jos on joku kiva meno, niin neuvotteluvaraa on oltava, mutta niin, ettei siitä tule tapa. Miltei jokainen nuori valehtelee joskus, eikä sen tarvitse merkata että vanhemmat liian ankaria. Valheesta yleensä jää kiinni (ainakin itse huomaan heti), sitten puhutaan syyt ja seuraukset selviksi.Kaveritkin voi usuttaa valehtelemaan. Keksitään yhdessä vanhemmille kiva pikku tarina, jossa jokaisella on oma roolinsa. Sekin (valehtelu) on mielestäni osaltaan eräänlaista testaamista.
Olen ihan samaa mieltäni poikani on ihan ok tyyppi. Mutta ei todellakaan ollut mitään muuta tehtävissä kun kotiintulo rupeesi venymään joka viikonloppuna aina vain lähemmäksi aamua oli pakko laittaa kotiintuloajat ja kun sovittiin aika milloin hän tulee kotiin niin tuleekin neljätuntia myöhemmin niin ei se minusta todellakaan ole kova rangaistus jos yhtenä ilta sanookin nuorelle ettei tänä iltana mennä minnekkään.Kun yritti puhua hänen kanssaan siitä ei tullut yhtään mitään. Tosiaakin kännykällä voi ilmoittaa jos tulee sellainen tilanne ettei todellakaan pääse kotiin sovittuna aikana ja pitääkin ilmoittaa mutta kun kävi usein niin että kännykkä olikin kiinni kun yritit saada yhteyttä nuoreen.Meillä ei ollut kotiintuloaikoja koska niitä ei tarvinnut kun kerrottiin mihin hän menee ja hän tuli kotiin lupamana aikana mutta sit se vaan alkoi lipsumaan että oletko edelleen sitä mieltä että vanhemmat ankaria. Nyt kaikki on jonkin aikaa toiminut hyvin hän on tullut kotiin sovittuun aikaan ja kotityötkin ovat ruvenneet kiinnostamaan. Olen ihan samaan mieltä että kaikkihan nuoret kokeillee yhtä sun toista kyllä sitä itsekin tuli nuorena kokeiltua. Arvaa kun kuulee että poikasi kaverit olivat tehneet kaupungilla taas jotain laitonta niin tottakai siinä rupeaa miettimään asioita että mitä siellä tapahtuu iltaisin vaikka sinä iltana oma poikasi olisikin kotona arestissa.
Oletko todella sitä mieltä, että on kodin / kasvatuksen syytä, jos lapsi valehtelee??? Sehän tarkoittaisi melkein samaa, että lapsi varastaa pussistasi rahaa koska annat liian vähän viikkorahaa!!!! Niinkö? Emme me ainakaan kasvattaneet lastamme valehtelijaksi ja varkaaksi. Kyllä kotiintuloajat ovat asiaa minun mielestäni ja jos jotain sovitaan, pitää myös noudattaa. Olemme vanhempia emme kavereita! Kyllä 17v on vielä sen verran lapsi, että tarvitsee rajoja. Meillä sitä vanhemmatkin lapset noudattavat yhteisiä sääntöjä ja sopimuksia, 20v ilmoittaa koska tulee, jääkö kavereille yöksi, onko poissa päivän tai kaksi: asuuhan hän vielä samassa taloudessa. Hän on aikuinen kuten mekin ja mekin ilmoitamme menoistamme. Rajoja ja rakkautta!!!
Nuoret tekevät kolttosiaan; enemmän ja vähemmän.Niin meidän nuoremmekin ovat tehneet.
Kännykällä on omat hyvät ja huonot puolensa, et voi tietää missä nuori oikeasti on, tavoitat jos puhelin on auki ja siihen vastataan...
MInulla on paha olla niiden lasten ja nuorten takia, joista ei "välitetä", luotetaan liikaa vaikka heillä ei ole rahkeita kantaa kaikkea vastuuta.Ei ole oikein antaa esim 14-16 vuotiaiden pitää keskenään bileitä; koti tyhjä, vanhemmilta lupa, ja vieraita jopa 50hlö, alkoholia myös mukana. Liian paljon, liian varhain. Ei rajoja aseta pelkästään koulu ja virkavalta vaan me vanhemmat/aikuiset!Meidän tehtävämmehän se on!
Tutulta kuulosti tarinasi "se tavallinen tarina" kuten muiden vanhempien kanssa keskustellaan. Meillä nuori mies peruskoulun jälkeen pisti lekkeriksi kaikki: lintsasi koulusta minkä kerkesi, pihisti rahaa pusseistamme, vei kotoa tupakkia ja joskus juomia ja valehteli päin naamaa.Mikään ei kiinnostanut, mistään ei saanut vastausta. Puhuimme ja puhuimme ja välillä itkettiin. Yöllä haettiin kyliltä kotiin, ja sehän kiukutti poikaa.
Poika korvasi aina omista viikkorahoistaan yms. kaiken mitä oli vienyt. Koti oli P...a paikka, ei voi olla... Kasvatusneuvolassa käytiin koko perhe yksin ja yhdessä,annoimme vaihtoehdon: etsitään paikka missä voi asua, jos koti ei kelpaa, kuri on siellä kyllä kovempi... Kotiin voisi aina palata! Sukulaiset ja tuttavatkin tiesivät vaikeuksistamme, emme suotta salailleet. Kotiolot voitti kuitenkin! Nyt muutaman vuoden jälkeen nuori mies on mitä ihanin, ilmoittelee menojaan, laittaa viestejä, viihtyy kotonakin ja tekee kotihommia siinä missä muutkin.Kannatti jaksaa ja välittää, koko perhe yhdessä. Tärkeintä oli että molemmat vanhemmat olivat mukana ja vetivät samaa linjaa!!! On kova paikka kasvaa aikuiseksi, oppirahat on joskus maksettava!!!
Poikasi on 17-vuotias, vuoden päästä täysi-ikäinen ja hänellä on silloin oikeus tehdä mitä vaan itse haluaa, ja itsenäisyyteen on hyvä lipua pikkuhiljaa. Muuten kaikki vapaus tulee kerralla ja menee päähän kuin huume. Jos juuri 18-v täyttänyt ei tunne rajojaan eikä ole ennen nuorten aikuisten elämää nähnyt, tulee tarinasta surullinen. Kaikki vapaus on kädessä mutta ei taitoa käyttää sitä oikein. Ei hän tarvitse tarkkoja kotiintuloaikoja, riittää kun hän tulee kotiin sopivaksi katsomaansa aikaan tai tiedät missä hän viettää yönsä. Jos ei aamulla herää kouluun niin opiksi sekin, ei jatku työelämässä. Miksi kotihommat ei kiinnosta? Kotihommat ovat sinun kotisi kunnossapitoa, hän suunnittelee kovasti itsenäiseen elämään lähtemistä ja pesästä lentämistä eikä halua hoitaa paikkaa joka on "väliaikainen asunto, vielä vuosi tai kaksi täällä", joten älä laita näitä töitä nuorelle liikaa. Hän on kehittymässä itsenäistyväksi aikuiseksi, ei uudeksi isännäksi joka alkaa ottaa vastuuta talon töistä kuten ennen esikoinen maalla. Ja anna mennä kavereiden kanssa! Tulee sosiaaliset taidot opittua ja mielellään vielä notkuttua päivisin kuppiloissa. Miksi notkua, päivisin kahvinlipittely baareissa aikuisten seassa on erittäin hyvää valmennusta oikeaan käyttäytymiseen yökerhojen maailmassa. Kun baarikulttuuria tuntee edes vähän, välttyy paremmin ongelmilta humalaisia täynnä olevissa menopaikoissa. Kotiaresti? Ei anna toivottua tulosta enää tuossa vaiheessa, lähinnä aiheuttaa uhmaa ja halua rellestää kunnolla kun täysi-ikäisyys koittaa. Parempi vaihtoehto olisi kertoa omista nuoruuden mokista varoittavana esimerkkinä ennen kuin arestille on tarvetta.