Hei,
luen paljon, mutta nuoruuden ahmimisiän jälkeen en ole päässyt tykästymään suomalaisiin kirjailijoihin. Topelius, Waltari, Aho, Jotuni tulivat toki luetuksi silloin ja uudelleen kirjallisuusopintojen pakkopullana, Utrio ja Paasilinna ovat melko tuttuja. Kertokaa ihmeessä mistä kirjailijasta kannattaisi aloittaa, että pystyisi ARVOSTAMAAN suomalaista kirjallisuutta? Kuka kirjoittaa hyvin ja vieläpä mukaansa tempaavasti?
luen paljon, mutta nuoruuden ahmimisiän jälkeen en ole päässyt tykästymään suomalaisiin kirjailijoihin. Topelius, Waltari, Aho, Jotuni tulivat toki luetuksi silloin ja uudelleen kirjallisuusopintojen pakkopullana, Utrio ja Paasilinna ovat melko tuttuja. Kertokaa ihmeessä mistä kirjailijasta kannattaisi aloittaa, että pystyisi ARVOSTAMAAN suomalaista kirjallisuutta? Kuka kirjoittaa hyvin ja vieläpä mukaansa tempaavasti?
Vastaukset 16
Vanhimmat
...jotka kirjoittavat hyvin ja vieläpä mukaansatempaavasti:
Tuomas Kyrö, varsinkin romaani Tilkka on hienoa tekstiä. Riku Korhosen Kahden ja yhden yön tarinoita sujuttelee lähiömiljöössä upeasti. Karskimpi lähiöversio on Marko Kittin Viidakko, jonka teksti on luontevan ronskia "lähiökieltä". Tai oletko tutustunut Kjell Westön kirjoihin? Entä Jari Tervon?
Edellä mainitut ovat temmanneet ainakin minut mukaansa.
Sinäpä sen sanoit: MITEN?
Suomalainen kirjallisuus on yhtä kuin
"KUINKA HELVETISSÄ KIRJOITTAA JOTAIN AIVAN HELVETIN TYLSÄÄ TAI SITTEN HELVETIN TYPERÄÄ TYYLIIN 'PERKELE SE TULI SIT SIITÄ SISÄÄN JA ISKI KAHDESTI POSSUA KYLKEEN. EMMÄMITÄÄ TIIÄ: VITTUKU MÄ OON TYHMÄ...'"
ELI HYVÄÄ YÖTÄ JA HUOMENTA.
SIIS: Kaikki kirjailijanalut, tiedoksi teille, SUOMEEN SYNTYMINEN on kirjallinen kirous! Kielialue on pieni, lukijakunta Päätalopohjaista hillbillyä, Espoo sekä pari tv-sarjaa ovat nykyinen TOTUUS SUOMESTA, jonka kirjallinen establishmentti on aina ollut sitä paitsi jotenkin koomisen itseriitoisen typerä ja epäseksikäs "ilmiö".
OTTAKAA SIIS MALLIA! Olen tätä nykyä ryhtynyt kirjoittamaan VOIMALLA JA VIMMALLA YLEISPÄTEVÄÄ PROOSAA ULKOMAISILLE KUSTANTAJILLE.
MUTTA MINÄ OLENKIN TERÄSAPINA.
TERÄSAPINA HYVINKIN!
Hannu Raittilan Atlantis oli viimeisin kotimainen, jonka luin oikein ahmimalla.
Mainio juttu tästä elämysteollisuudesta ja Virtuaali-Suomesta, missä mikään ei enää ole sitä miltä näyttää.
Kari Hotakaista!!Siinä Sulle kirjailija jonka joka teoksen ainakin minä haluan lukea.Vaikka olen vanha ja väsynyt!
Nyt kipin kapin lukemaan Juha Seppälän teoksia. Seppälä on varmasti maamme teräväjärkisin ja oivaltavin kirjailija. Etenkin Seppälän novellit ovat ihan omaa luokkaansa, samoin romaani Hyppynaru.
Ja kun Seppälät on luettu, niin lisää kunnon mieskirjallisuusosastoa edustaa sympaattinen mutta todenmukainen Timo Pusa.
Minäkin liputan Timo Pusan puolesta! Aivan loistavia romaaneja Kotkan mies ehti kirjoittaa.
Kuinka ikävää, joskin tyypillistä! Tyypillistä: Ota yksi "karhean todenmakuinen" suomalainen prosaisti, joka kirjoittaa sitten syntisestä maasta, duunarin viikonlopusta tai muista tatuoiduista sydämistä -- ja kaikki kunnia näille aiheille ja niiden moraalille -- niin eikö vain TÄMÄ KIRJAILIJA ALA YHÄ ENEMMÄN MUISTUTTAA KARHEAN TODENMAKUISTA KUVAANSA, istu lyhenevät illat jonkin "taiteilijaravintolan looshissa" (lue: yleensä ansaitsematonta sivistyshistoriallista mainetta nauttivan, 60/70-lukujen suomettuneeseen sovjet-sisutukseen jämähtäneen tunkkaisen baarin nurkkapöydässä) ja vastaanota humalaisen sakeita audiensseja, tervehdyksiä ja drinkkejä keskellä tupakansavun ja härskin hien sinihärmistynyttä lakeutta. Ottaa sitten ja istuu siellä vielä tulevankin vuosikymmenen JOS EI KUOLE ENNEN SITÄ ja jatkaa samaa jälkitaistolaista yksinpuheluaan, could not care less -manifestiaan suomalaisen yhteiskunnan hengettömästä tilasta, kulttuuripolitiikan narreista, poliittisen eliitin huorista ja kapitalismin suuresta valheesta JOS EI OLE KUOLLUT ENNNEN SITÄ kulttuuritoimittajan nuokkuessa vieressä sanelukoneineen ja miettiessä MITÄ VITTUA TÄMÄ JÄTKÄ OIKEIN TAAS JAUHAA?! MIHIN VITTUUN SITÄ MENISI TÄNÄ ILTANA!? VITTU MIKÄ MAUSOLEUMI TÄÄ MESTA OIKEIN ON?!YRITTÄISKÖ ANNAA, OLI AIKA KIREÄ ... VITTU NOITA NAISIA!? VITTU EIKS TOI MUUMIO VOIS JO LOPETTAA!
Ja samaan aikaan uusi kirjailijasukupolvi on taas nousemassa taiston eturintamaan valmiina lunastamaan tämän isien kylmän maan...
Teräsapina.
Seppälään kannattaa tutustua! Ei niitä kirjoja pysty kuvailemaan, ne on itse luettava.
Pientä ja kevyttä piristystä saa myös Juice Leskisen runoteoksista, esim. Aika Jätti. Mainiota sarkasmia, naurattaa, melkein itkettääkin. Juice sanoo asiat halki poikki ja pinoon!
Itsekään en ole Suomalaista kirjallisuutta paljonkaan lukenut, varsinkaan dekkareita tai plaa plaa rakkausromaaneita. Syynä on ollut se että nimet eivät miellytä. Siis henkilöiden nimet. Kaikki on niin vanhanaikaisia nimiä ja sukunimistä 4 viides osaa on -nen päätteisiä. Mutta nyt kun luin pari Seppo Jokisen kirjaa olen innostunut suomalaisista hieman enemmän, koska kirjat olivat mukaansa tempaavia, vaikka nimet olivatkin aneemisia. Että kokeile.
...ja harmain kansi (muistaakseni rapaa roiskuttava autonpyörä) on Heimo Suden romaanissa Virkamatka. Mutta tämä kaikki vain suhteessa sisällön värikkyyteen ja syvällisyyteen! Sen verran on syytä varoittaa, että se ehkä edellyttää hiukan pohjatietoja filosofiasta.
Jos tykkäät Robert M. Pirsigin klassikosta 'Zen ja moottoripyörän kunnossapito', niin varmaan saat jotain irti tästäkin.
Se oli joskus Finlandia-ehdokkaiden listalla. Jos olisin ollut tuomarina, olisin EHKÄ julistanut sen voittajaksi, mutta enhän minä hittosoikoon ole lukenut yhdeltäkään listalta kaikkia ehdokkaita.
Nämä ovat varmoja: Hassinen, Mansikoita marraskuussa,
Pirkko Saisio; Punainen erokirja
Raija Siekkinen; Se tapahtui täällä
Antero Viinikainen; Joen kylä
Helposti ja mukaansatempaavasti, miltei viihdyttävästi kirjoittaa ainakin Leena Lander.
Jos et ole lukenut Liksomia, niin se on kyllä tie joka on syytä valita. Hauskaa piisaa.
Olipa mukava saada noin paljon aivan asiallisia vastauksia. Siinä tuli jo niin monta kirjailijaa nimetyksi, että vuosi menee, jos kaikkia kokeilen. Lisääkin saa toki ehdottaa, vilkuilen palstaa silloin tällöin...
Kiitän minäkin osaltani muita vastaajia; asiantuntevia arvioita ja uskottavaa name droppingia ykkösketjun SUOMI-kirjailijoista.
Tahtovat vain olla tuota "modernismin perinteeseen" ja "realismiin" hirttäytynyttä sähkösanomakirjoittajaa (a la Seppälä) tai tylsyyttä tihkuvia työläiskirjailijoita...
Ainoa virkistävä poikkeus lienee em. listassa Heimo Susi, jolla on yritystä vapaammin hengittävään älyllisyyteen, tietenkin myös "postmoderni" Antero Wiinikainen (?) ansaitsee maininnan.
Ja mitäpä pahaa voisi sanoa tuosta Suomen kirjallisuuden ikipystytukasta kersantista, joka ajaa ALfa Romeolla ja kompensoi tylsää epäseksikkyyttään hulvattomilla teoksilla.
Kari Hotakainen osaa jotain, vaikka onkin -- tahvo, anyway (sama pätee Jari Tervoon, tuohon Suomen kirjallisuuden vastenmieliseen kaltattuun punaniskaan, joka osaa jotain, vaikka onkin punertava possu ikuisine Rovaniuemen markkinajuttuineen).
Teräsapina
Antti Tuurin Pohjanmaa, Ameriikan raitti, Lakeuden kutsu ja Aukko taivaassa. Eerikinpojat ei iskenyt.
Maarit Verronen on lukemisen arvoinen. Tämä tähtitieteilijän koulutuksen saanut nainen osaa luoda ihan omia myyttisiä maailmoja. Hänen teksteissään on kiehtova äärialueiden tunnelma, aina ollaan jossakin muualla kuin siellä missä varsinainen elämä tapahtuu... Verronen on niitä harvoja suomalaisia kirjailijoita, jotka pystyvät suvereenisti irrottautumaan kotimaan kamaralta, arkipäivän ihmisistä ja ilmiöistä olematta silti korni.
- Ennen päivänlaskua ei voi
- Sankarit
Johanna palautti uskoni suomalaiseen kirjallisuuteen. ;-)