Viitaten aikaisempaan vilkkaaseen keskusteluun "jaguarista merkkinä" en malta olla kertomatta eilistä kohtaamista uuden "perheenjäseneni" kanssa. Saksasta ostettu, kauan odotettu jaguar xj 6 -96 3,2 litran koneella seisoi vihdoinkin paikallisen huoltohallin pihalla rekan lavalla. Kun kärryn laidat avattiin ja näin kissan siinä lavalla on sanottava että näky pisti sydämmen tykyttämään ja veren kiertämään. On vaikea kuvitella että esim, MB tai Bmw, niin hienoja autoja kuin ovatkin, saisivat minut samanlaisen tunnekuohun valtaan! Auto on kaunis kuin morsian, täysin omaa luokkaansa.
Auto halliin ja kitkarenkaat alle, öljyjen, tulppien ja suodattimien vaihto, jäähdytinnesteen mittaus ja kissa on valmis palvelukseen. Istun autossa ja ihmettelen sisustuksen ylellisyyttä. Käännän virta-avainta ja varoitusvalojen rivistö tuo lähinnä lentokoneen mieleen muistuttaen aristokraattisen ulkokuoren sisältävän paljon elektroniikkaa. Käynnistän auton ja kissa kehrää valmiina palvelukseen. Peruutan ulos hallista ja ensimmäistä kertaa muistan sääliväni autoa kun auto joutuu ulos kylmään pakkaseen. On hieman hämmentävä olo, auto herättää kunnioitusta, kyydistä huomaa kyllä että alla on 1800 kg rautaa. Väkisinkin tulee ajettua hiljaa, ei edes tee mieli kengittää autoa, ei oikein uskalla. Auto lipuu arvokkaan äänettömästi ja kaikki pelaa kuin ajatus. Ohjaan moottoritielle ja nopeus reiluun sataseen. Melutaso ei mainittavammin nouse ja auto menee kuin kiskoilla. On pakko kokeilla koneen voimavaroja, vauhtia 120 km ja kaasu pohjaan! Laatikko vaihtaa pienemmälle ja välittömästi perä irtoaa sivuluisuun! Mieletöntä menoa vaikka kyseessä onkin jaguaarin pienin kone... olen ehkä rakastunut.
Anteeksi kaikille tiukkapipoille ja asiaihmisille, mutta yritin vain kuvata totuudenmukaisesti auton aiheuttamia tunnelmia. Suomen talvessa on varmasti helpompi ajaa jollakin muulla laatumerkillä, mutta mielestäni on väärin arvostella jaguaaria pelkästään teknisin argumentein vaan kyseessä on jotakin sellaista joka hankitaan rakkaudesta autoiluun ja kauneusarvoja kunnioittaen. Sillä niin paljon tunnetta tähän automerkkiin liittyy...
Auto halliin ja kitkarenkaat alle, öljyjen, tulppien ja suodattimien vaihto, jäähdytinnesteen mittaus ja kissa on valmis palvelukseen. Istun autossa ja ihmettelen sisustuksen ylellisyyttä. Käännän virta-avainta ja varoitusvalojen rivistö tuo lähinnä lentokoneen mieleen muistuttaen aristokraattisen ulkokuoren sisältävän paljon elektroniikkaa. Käynnistän auton ja kissa kehrää valmiina palvelukseen. Peruutan ulos hallista ja ensimmäistä kertaa muistan sääliväni autoa kun auto joutuu ulos kylmään pakkaseen. On hieman hämmentävä olo, auto herättää kunnioitusta, kyydistä huomaa kyllä että alla on 1800 kg rautaa. Väkisinkin tulee ajettua hiljaa, ei edes tee mieli kengittää autoa, ei oikein uskalla. Auto lipuu arvokkaan äänettömästi ja kaikki pelaa kuin ajatus. Ohjaan moottoritielle ja nopeus reiluun sataseen. Melutaso ei mainittavammin nouse ja auto menee kuin kiskoilla. On pakko kokeilla koneen voimavaroja, vauhtia 120 km ja kaasu pohjaan! Laatikko vaihtaa pienemmälle ja välittömästi perä irtoaa sivuluisuun! Mieletöntä menoa vaikka kyseessä onkin jaguaarin pienin kone... olen ehkä rakastunut.
Anteeksi kaikille tiukkapipoille ja asiaihmisille, mutta yritin vain kuvata totuudenmukaisesti auton aiheuttamia tunnelmia. Suomen talvessa on varmasti helpompi ajaa jollakin muulla laatumerkillä, mutta mielestäni on väärin arvostella jaguaaria pelkästään teknisin argumentein vaan kyseessä on jotakin sellaista joka hankitaan rakkaudesta autoiluun ja kauneusarvoja kunnioittaen. Sillä niin paljon tunnetta tähän automerkkiin liittyy...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Just.
Vielakin se jaksaa sykahdyttaa, varsinkin kun auto on juuri pesty.
Ja jos sen silloin vie kaupungille iltamavaloihin niin voi pojat!
Eika sisustukselle veda vertoja oikein mikaan.
Paitten ehka maanantaina ajamani Bentley, mutta se on eri asia.
Aivan samanlaiset tunnelmat oli minulla, kun totesin ajavani omaa jaggeani, siis ei jonkun muun, vaan omaa. Ehkä en noin runollisesti asiaa ilmaisisi, mutta vertaus kissaan on aika osuva. Kyllä hieno auto on hieno auto!
Näin XJ-Jaggen ensimmäisen kerran pikkupoikana joskus 60-luvulla. Auto seisoi
talvella tyhjäkäynnillä Sturenkadulla Kauppakoulun edessä. Auto oli hopeanharmaa
ja molemmista pakoputkista höyrysi valkoiset pakokaasupilvet. Vaikka olin
pikkupoika, niin auton muodot, olemus ja ennenkaikkea runsaat valkoiset pilvet
pakoputkista tekivät vaikutuksen. Kipinä syttyi, mutta ei vielä roihahtanut liekkiin.
80-luvulla yritin ostaa Jaggea Haka-autosta, mutta budjettiin sopivaa ei
lupauksista huolimatta tullut vaihtoautoksi, kun eivät koskaan Haka-Autosta
soittaneet. Roihahtanut kipinä jäi edelleen hiipumaan. Vuonna -97 aioin ostaa
XM V6 Sitikan käytettynä, kun yht´äkkiä tajusin saavani samalla rahalla XJ:n.
Oma Jagge on ollut nyt jo seitsemisen vuotta käytössä, enkä ole ostosta katunut.
Auto sykähdyttää edelleen, vaikka sitä katsoo jo paljon " teknisemmin" silmin.
Ja kaksitoistapyttyisen voima yhdistettynä auton painoon edelleen aiheuttaa
kunnioituksen tunteen. Siihen ei totu, ikäänkuin pellin alla olisi kehräävä PETO, odottaen kahleiden avaamista. Niin sivistyneen ja vaarattoman oloisena, mutta survopa kaasua huolimattomast, niin kahleet kirpoaa ja on piru irti.
Olen itsekkin aivan samanlaisten tunteiden pyörteissä.
Se moottorin murina, joka aika ajoin pääsee yltämään yli radion äänen, saa kyllä sydämen tykyttämään.
Terve!
Olen tässä lueskellut vuoden tätä palstaa.
Täytyy vain sanoa omana mielipiteenä, että Jaguarin eleganssi on kertakaikkisesti mykistävä.
Oma ostetaan talliin heti kun budjetti antaa luvan. Taiteilija vaimoni ei autoista piittaa, mutta Jaguar on poikkeus.
On nimittäin Jaguarin desing sitä luokkaa, että koulutettukin silmä sitä arvostaa.
Vaimo siis hyväksyy ja minä hengähdän tyytyväisenä.
;)
Samoin kävi itsellenikin jo 70-luvulla kun satuin näkemään MK2 Jagin "livenä" ensimmäistä kertaa.
20 vuotta myohemmin sain tuon haaveen toteutettua ja kyllä on kommentteja riittänyt näinä 10 vuoden aikana kun auto on ollut liikenteessä.
Paras on ollut mielestäni erään todella vanhan rouvan huudahdus pari vuotta sitten kadun varrelta autosta noustessani: "kylläpä sinulla on KAUNIS auto", ei siis hieno vaan nimenomaan kaunis.
Kuljen muuten työmatkanikin kiiltävän mustalla Jaguarilla. Siinäkin on hienot pinnavanteet sekä jalopuuta ja nahkaa. On nimittäin upea patinoitunut nahkasatula ja puiset kädensijat. Viime vuonna jouduin uusimaan renkaat ja päätin investoida hienoihin valkosivurenkaisiin. Sopivat hyvin Jaguariin. Jaguar on valmistettu joskus 40-luvulla.
MK2 on juuri se samainen Jaguar joka on vienyt minunkin sydämeni. Tämä tapahtui tosin vasta 80 -luvun lopulla.
Laatuvaunussa oli laitettavana punainen sellainen ja muutamaa kuukautta myöhemmin sen näki myös liikenteessä. En ole varma mutta luulen että tuo kyseinen yksilö oli erään tälläkin palstalla kirjoittaneen henkilön...
Jaguarin liikenteessä menen polvilleni maahan ja kumarran tätä jumalaista autoa.
Aamen.
sopiva kunnioitus luomakuntaa kohtaan on hyvästä. ;)
Eihän käy yhtään kateeksi!
Itse olen jo pikkupoikana päättänyt, että joskus mulla vielä on oma Jaguar xj, joka on hienoin ikinä tehty auto. Yli kolmekymppisenä odotan edelleen tuota päivää ja katselen myyntipalstojen Jaggeja kuola suupielistä valuen, mutta kun ei ole varaa niin ei ole.
Onnittelut sinulle!
Kuten kirjoitusten tasostakin näkyy näillä autoilla ei juntit ym paskanpotkijat ajele,he eivät kertakaikkiaan sovi Jaguaarin "satulaan".
Koko auton spirit on omaa luokkaa kuten muotoilu ym,kertakaikkiaan jumalainen luomus
Itse aloin kiinnostumaan Jaguareista viime vuosituhannen loppupuolella.Ensimmäiset lehtipisteestä löytämäni ja ostamani Jaguar World Monthlyt taitavat olla vuodelta 1998. Silloisen tyttöystäväni miesystävä opiskeli automuotoilua, ja oli kyseisenä kesänä esitellyt minulle portfoliota, joka sisälsi mm. työn, jolla hän oli juuri silloin voittanut Jaguarin nuorille suunnittelijoille järjestämän kilpailun.
Merkkiin on aina liittynyt mystiikkaa.Olen aina pitänyt kyseistä merkkiä harvinaislaatuisena, sillä siihen ei mielestäni liity minkäänlaisia negatiivisia tunnelatauksia, mikä on mielestäni automerkille harvinaista.Kestävyys, varsinkin ruosteen, on tietysti asia erikseen...
Yleisesti ottaen ihmisillä on Jaguar-kuljettajista positiivinne käsitys, mitä ei voi sanoa kaikista merkeistä.
Näihin aikoihin näin kesämökille ajaessani XJ-S:n, joka moottoritien alussa lipui vierelleni, ja olikin kohta häipynyt silmistäni...muistan vieläkin, kuinka hämmästelin auton uskomattoman kauniita muotoja, ja ihmettelin, kuinka auto voi olla niin sulavalinjainen ja matala.Rupesin myös haaveilemaan XJ:stä.
Loppukesästä 2002 kohdalleni osui myynnissä oleva XJ, Pininfarinan suunnittelema kolmossarjalainen.Muutaman ystäväni kanssa sovin näytöstä omistajan kanssa, ja lähestyessämme omistajan omakotitalon pihaa, näin auton, ja vaikka en sitä voinutkaan silloin sanoa ääneen, ajttelin: tuo hopeanvärinen kaunotar minun on pakko saada...lyhyestä virsi kaunis, auto on antanut monta ilon ja nautinnon hetkeä.Kaikkialla auto herättää huomiota, välillä jopa liiaksikin asti, ja reaktiot/ kommentit ovat olleet ainoastaan positiivisia.
Tauti taitaa olla vaikea, sillä viime kesänä ostin kolmen herrasmiesystäväni kanssa yhteisomistukseen XJ-S:n.
Luonteva, urheilullisempi vaihtoehto XJ:lle, kaunis ja äärettömän nopea urheiluauto, enemmän klassinen GT kuin puhdasverinen ja "raaka" urheiluauto, nopea auto vaikka konepellin alla on "ainoastaan" 3.6-litrainen kone, suora kuutonen (AJ6) luonnollisesti.
Molempien autojen antamat ajokokemukset ovat aivan ainutlaatuisia, Jaguarien omistajat tietävät mitä tarkoitan.Sisätilat Connolly-nahkaverhoiluineen ja pähkinäpuu- sekä jalavapuuosineen antavat hämmästyttävän ylellisen vaikutelman ja tunteen sekä kuljettajalle että matkustajille.
Euforinen tunne, jonka saa jokaisena kertana kun autoilla saa ajaa, on jotakin erittäin ainutlaatuista, suosittelen..!
Varoituksen sana, olen huomannut, että nämä kissaeläimet ovat kuin tauti. Sillä erotuksella, että tästä taudista ei yksinkertaisesti halua parantua..!
Talvi on onneksi loppupuolellaan, kohta alkaa jälleen yksi uusi ja upea kesä Jaguarin ratin takana...