Kertokaapa viisaammat miten olette löytäneet lapsellenne hyvän opettajan ja valinneet soittimen.Asumme suurehkossa eteläsuomen kaupungissa mutta keltaisilta sivuilta löytyvät musiikkikoulut tuottivat vesiperän, osa ei vastannut lainkaan puhelimeen, osassa oli vastaaja, osan numero ei ollut käytössä ja ne pari joista vastasi joku tarjosivat vain pianonsoittoja. Piano on mahdoton instrumentti meille sekä hintansa että kokonsa vuoksi joten jotain pienempää pitäisi löytyä, joku puhallin tai sello tai haitari vaikka. Mitä muita kanavia on saada tietoa paikkakunnan opettajista kuin tuo onneton puhelinluettelo?
Soittoharrastuksen aloittaminen -?
Aatu
173633
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Musiikkikoulut voisivat olla yksi vaihtoehto, mutta niihin on paljon hakijoita ja pääsykokeet. Useimpiin sisältyy ainakin täällä jotain toistotehtäviä, kuuntelutehtäviä, koelaulu "tuomariston" edessä, haastattelu ym. (itse vastusta jyrkästi pääsykokeita, ja omankin lapsen pistäisin mieluummin yksityisopettajalle), ja lisäksi pakolliset tutkinnot (lapsi soittaa arvosteluraadin edessä jotain tehtäviä, ja tämä raati sitten arvostelee sen) ja pakkoesiintymiset.
Toinen keino voisi olla musiikkikoulun (konservatorion) ilmoitustaulu, jossa voipi löytyä ilmoituksia opettajista.
Tuttavien lapsi ei päässyt musiikkikouluun. Osasynä oli se, että lapsi on valtavan hiljainen ja ujo ja pelkää tuollaisia tilanteita. Hän epäonnistui kokeessa pelon takia ja koelaulussa (jonka oli opetellut huolellisesti ulkoa ja kotona osasi laulaa todella nätisti) meni aivan mykäksi, eikä saanut sanaakaan suustaan ulos.
Hän ei voinut keskittyä kunnolla pääsykokeessa.
Haastattelussa hän ei saanut sanaakaan sanottua.
Musiikkikoulussa koettiin, että ujo lapsi ei voi olla musiikillisesti lahjakas (hän ei siis pelon takia kyennyt näyttämään oikeita taitojaan), joten hän ei päässyt kouluun.
Lapsi oli haaveillut paljkon soittamisesta, musiikkikaupoissa aina kokeili soittimia jne. ja pettyi, kun ei päässyt musiikkikouluun, mutta onneksi hänelle löydettiin soitonopettaja toista kautta. Lasta on kehuttu paljon ja hän on todella taitava pikku musikantti ja h'än on taidoillaan hämmästyttänyt monet ihmiset.
on aika ikäviä pienelle ihmiselle, jolla ei voi olla esiintymiskokemusta.
En tiedä miten pääsykokeet tulisi järjestää että ujotkin muusikon alut pääsisivät edes yrittämään opiskelua.
Itse en oppia saanut mistään ja peruskoulun musiikki oli niin ikävää, että nippanappa senaikaisen viitosen sain tokariin. Nelonen olisi jo tietänyt ehtoja vähintään...
Mutta sinnikkäällä soiton opettelulla ja kuunteemalla sain kuitenkin taitojani hinattua sen verran hyväksi, että kultaisen harmonikan kymmenen parhaan joukkoon kerran mahduin.
Esiinnyn edelleen eri puolila suomea lähinnä yksityistilaisuuksissa ja edeeenkin esiintyminen jännittää, vaikka takana on liki kolme vuosikymmentä puoliammattilaistouhua.
Ei ihme jos pientä lasta hämmentää mennä jotain esittämään ventovieraille ihmisille.
Ujot ja hiljaiset lapsoset voivat olla juuri niitä kirkkaimpia tähtiä, koska niillä ei tarmo keskity esilläoloon, vaan soittamiseen.
Monesti muusikoissa päällekäyvät, kaikentietävät, omasta mielestä pätevimmät kaverit eivät olekaan niitä taitavimpia soittajia.
Ei ujous kyllä saisi olla esteenä oppiin pääsyyn.
opettelin haitarin käsittelyä ihan omikseni, mutta kansalaisopistosta löytyy joka vehkeelle opettaja ja sieltä saat varmasti tietoa paikkakunnan soitonopettajista, myös niistä, jotka antavat yksityisopetusta.
Jos päädyt yksityisopetukseen, niin tutki mahdollisimman tarkkaan opettajan pätevyys.
Nimittäin paljon on sellaisia "rahat pois" -opettajia ja siellä ei lapsesi edisty.
Touhu voi kaikkiaan vaikuttaa alkuun hintavalta, mutta se rikkaus, minkä soiton myötä lapsesi saa, on korvaamaton. Maksaa se joku jääkiekkoharrastuskin enemmän, mitä soiton harrastus, tiedän sen.
Lapsen oma mielenkiinto ratkaisee soittimen mikä se on. Älä edes yritä lasta pistää viulunsoiton oppiin, jos lapsi tahtoo rummut.
Soittimet ovat kaikki kalliita tietysti, paitsi kitara, joka maksaa vain murto-osan pianosta tai haitarista. Tietysti kitarassakin laatu ratkaisee hinnan...
Asiallista haitaria lapselle et kyllä alle tuhannen euron löydä mistään. Paremminkin taitavat olla kahden ja kolmen eukon välillä.
Halpaa (huonoa) haitaria älä hanki, vaikka kuinka olisi rahat tiukalla.
Jos haitariin päädyt, voin antaa ilmaiseksi vinkkejä, mihin kannattaa huomio haitaria hankkiessa kiinnittää. Kauppiaat osaavat kyllä omansa ottaa vaikka mistä ritsasta.
Et kertonut minkä ikäinen lapsesi on, joten tässä vaiheessa on paha sanoa enempää.
Kuulostellaanpa tilannetta.
Kiitos vinkeistä, kerron vähän lisää tapauksestamme. Lapsi on yhdeksänvuotias poika, joka aina nähdessään jonkin soittimen hivuttautuu sitä hipelöimään eli kiinnostusta on. Koulussa on aloitettu nokkahuiluharjoittelu, mutta herralle se ei riitä, pitäis päästä soittamaan jotain "oikeaa" soitinta, miel sellaista jossa on koskettimet. Mikään pianoa pienempi ei kuitenkaan kelpaa, äänen pitää olla AITO eikä sähköisesti tuotettu! Näin siis lapsi itse sanoo, vanhempien osuus on vain löytää opettaja ja maksaa...Missään tapauksessa emme lasta painosta soittamista aloittamaan emmekä innon mahdollisesti hiipuessa jatkamaan! Poika on kyllä aika sinnikästä lajia joten eiköhän kiinnostus riitä kun alkuun päästään. Jatkettuani soittelemista sain meille sovittua tutustumistunnin haitariopettajalle, katsotaan miltä se tuntuu. Olen ymmärtänyt että oppilaitokset vuokraavat soittimia eikä omaa varmaan tule ostettua ihan ensimmäisinä kuukausina.Opetuksen hinta tosiaan vähän hirvittää, puoli tuntia 14 euroa!
Kova on tuo opetuksen hinta!
Eikö löydy kansalaisopistosta opetusta?
Ilmeisesti opistolla ei ole haitareita, vaan haitaristit soittaa omillaan.
Poikasi kuulostaa olevan ihan tolokun miehiä, kun ei nokkahuilu kelpaa, en kelpuuttaisi minäkään. :-)))
Hyvä piirre on myös tuo sinnikkyys, sitä nimittäin tarvitaan soiton opettelussa.
Omapäinen hanurin kanssa joutuu myös olemaan, sillä kaveripiireissä se ei ole oikein suosittu kapistus.
Omalla kohdallanikin piti salata tietyiltä kavereilta koko soitin, koska kiusaamistahan siitä olisi koulussa tullut.
Mutta sittenpä kateellisia riitti kun koulun kevätjuhlassa päräytin koko koulun väelle...
Harmonikkaliitosta voisit kysellä paikkakuntasi hanuristeja, josko löytäisit huokeamman vaihtoehdon. Harmi, etten nyt tähän löydä puhelinnumeroa.
Minäkin joitakin tunnen ympäri suomen, mutta ei ollut tuota paikkakuntaa tiedossa.
Jokaisella paikkakunnalla on kyllä hanuristeja jopa harmiksi asti, että kun muusikoilta kyselet niin varmasti löytyy.
Tietysti hyvästä kannattaa aina maksaa, mutta hanurinsoiton opiskelu on pitkäveteistä puuhaa, joten joudut varautumaan huomattavaan summaan vuosien varrella. Itseopiskeluhan tietysti on halvinta, mutta se voi tyssätä innostuksen lopahtamiseen jos ei edistykään niinkuin toiveissa olisi. Opettaja auttaa kyllä näistä hetkistä yli.
Mutta hienoa se on sitten kun oma poikasi päästeee säkkijärveläistä pirtin täyteen!
Siinä voi vanhemmilla lirahtaa onnenk....t helposti lahkeeseen. :-)))
Toivotan asiassa edistystä ja pojallesi opiskeun pikaista alkamista.
Jään kuuolle.
Paikkakunnallanne on varmasti musiikki-opisto.Siellä on ilman pääsykokeita olevia ns.soitto kerhoja.Kerran viikossa tunti ja lukukausimaksu noin 100e.Meillä löytyy ainakin kitara-piano-ja rumpukerhot,ja opetus on ollut erinomaista.Kitara olisi edullinen soitin,mutta lapsen mieltymys on se tärkein.Pianokaan ei tarvitse olla iso kallis vaan meillä esim. on sähkö piano jolla 6 vuotias läksyjään opettelee.Sitten jos harrastus jatkuu pari vuotta pidempään,niin voi harkita "kunnon" pianon ostoa.Toinen lapsi on soittanut rumpuja 3vuotta,jotka hankittiin vasta reilun puolenvuoden soittamisen jälkeen.Varmistuttiin vaan ettei ollut hetken innostuksesta kyse ja rummut olisi jäänyt pölyttymään.
Itse olen käynyt tarhaikäisenä musiikkileikkikoulussa ja ala-asteella soitinvalmennuksessa. Tykkäsin kyllä olla. Kolmannella pyrin musiikkiluokalle, ja aloitin soittamaan pianoa.Musiikkiluokalla kun piti valita instrumentti,sehän ei voinut olla piano, koska kaikki muutkin osasivat soittaa sitä. Opettaja kysyi minkä istrumentin haluaisin.Vastasin "huilun", johon opettaja vastasi "sulle sopis viulu". Ja niin aloitin viulun soittamisen. Opettajan näkökulma oli "luokalla on jo liikaa poikkihuilun soittajia, tarvitsen viulisteja". Mikä oli mielestäni täysin epäreilua. Mutta mitä 8-vuotias voi tuohon sanoa. Myönnän että viulun soittaminen on ollut ihan mukavaa, mutta motivaationi pianon ja viulun soittoa kohtaan on ollut suht olematon aina, joten 7vuoden soittamisen jälkeen, en ollut edistynyt kovinkaan paljon. Viulu on paitsiossa kaapin päällä, aina joskus otan sen esiin ja viritän sen.En muuta.En ole soittanut sitä ehkä 3vuoteen.Pianoa pimputtelen sillontällön, siihenkin tarttee vaan löytää sen inspiraation, kuulet radiosta jonkun kivan biisin,etsit nuotit ja opettelet soittamaan sen. Oon iloinen että oon käynyt tunneilla ja tällai, mutta kyllä se lopettaminen oli tiukassa, kun soittotunneilla itkettiin, kun en halunnut siellä käydä, mutta vanhemmat tavallaan velvoitti siihen. Kotona maristiin sitä että "lukukausimaksut maksaa niin paljon", mutta kun otin esiin että haluaisin lopettaa niin oltiin että "ootko nyt ihan varma, soittaisit nyt vaan vielä, onhan siitä hyötyä." Suosittelen soittoharrastuksen aloittamista, se voi sit vaikka jäädä siihen musiikkileikkikouluun, oon ainakin kuullu että se auttaa lasta ymmärtämään matematiikkaa paremmin. Mutta jos näyttää siltä että lapsi ei halua mennä soittotunnille,niin ei sitä saa pakottaa. Pieni lapsi ei aina välttämättä uskalla sanoa miltä itsestä tuntuu. Muistan että mulla oli aina soittotunnilla, sinne mennessä ja pois tullessa päänsärkyä, ehkä sekin oli tapa kertoa itselle että en halua mennä, ja tuntuu pahalta.
Löytyiskö teiltä musiikkiopisto kaupungista? Ja koska poitsu on jo 9-vuotias, kyllä se menee niiden pääsykokeiden kautta. Ei ne niin kammottavat ole (joistain viesteistä saa sen kuvan), testaavat musikaalisuutta eli pitää taputtaa samassa rytmissä kuin ope, laulaa. Ei mitään mistä tavallinen, musiikista kiinnostunut lapsi ei selviäisi.
´Meillä aloitettiin musiikkiopiston musiikkileikkikoulusta, sitten valmennusryhmään (5-7-vuotiaille), sitten pääsykokeisiin (olivat helpommat pienille), sitten selloa soittamaan, eli nyt 6-vuotias (kohta 7) tyttö on soittanut selloa syksystä lähtien.
Ja vielä soittimien hinnasta: pianoa ei tietenkään voi vuokrata, mutta ainakin meillä musiikkiopisto vuokraa soittimia etenkin näille pienille, ettei joka vuosi tarvi vaihtaa suurempaan. Sitten kun on varma omasta harrastuksesta, voi ostaa oman pelin. Esim. perussellon saa n 1000 e kaupasta, vuokra on alle 100e lukukaudessa.
Miten niin pianoa ei tietenkään voi vuokrata?
Melkein kaikki pianoliikeet vuokraavat pianoja, ja tavallisesti ainakin ½ vuoden vuokran saa hyvitystä jos päätyy pianon ostoon.
Hieman myöhässä tämä viesti mutta tarkoitin tietty että MUSIIKKIOPISTOSTA ei pianoja vuokrailla...
Nyt olisivat lupaamasi neuvot haitarin hankintaan tervetulleita! Pari vaatimatonta kappaletta on jo opittu soittamaan, opettaja vaikuttaa hyvältä (olen ollut mukana parilla kerralla) . Innostus on palava joten ainakin muutaman kuukauden päästä lienee järkevää hankkia oma soitin. Vuokrapeli on kaksiäänikertainen Lasse Pihlajamaa, mutta en ymmärrä yhtikäs mitään äänikerroista ja nappularivien lukumääristä. . se on selvää että tämä koko on riittävä pikkukaverille.Lisääntyvätkö äänikerrat koon myötä vai miten se menee? Onko järkeä ostaa käytetty haitari jos sen kuitenkin joutuu jonkin ajan kuluttua vaihtamaan isompaan? Musiikkiliikkeissä en ole haitareita nähnyt, saako niitä muualta kuin pohjanmaalta?
Kolmiäänikertainen ns. "nuorisohanuri" on pojallesi sopivin tässä vaiheessa. Jos poikasi on pienikokoinen, niin alkuun haitari voi tuntua raskaalta käsitellä, mutta siihen vain kummasti tottuu. Kolmiäänikertaisella pärjää hienosti vaikka kuinka pitkälle ennenkuin tarttee vaihtaa neliäänikertaiseen. Itselläni on tietysti neliäänikertainen Giulietti, mutta joskun olen ihan vakavissani aikonut vaihtaa kolmiäänikertaiseen, koska en välttämättä tarvitse isoa haitaria. Merkkejä voisi olla Guerrini, Giulietti, Bugari,... niitä kyllä riittää ja on mistä valita, mutta tiettyihin seikkoihin pitää kiinnittää huomiota hankinnassa.
Ensimmäiseksi tulee tarkistaa, että kaikki äänet soivat jokaisella äänikerralla palkeen molempiin suuntiin painetta annettaessa. Sitten soimisen herkkyys. Kokeile eri haitareita siten, että pidä palkeet kiinni, paina jokin näppäin pohjaan ja sitten aloita ihan hiljaa antamaan palkeilla painetta. Jos ääni lähtee huonosti soimaan, eli tarvitsee paljon painetta niin älä osta sitä. Nuoren pojan voimat eivät riitä soittamaan sitä jos se tarvitsee älyttömästi ilmaa, tai paljon painetta. Soittaessahan huomio kiinnittyy itse soittamiseen, eikä haitarin kehnoon käyttömukavuuteen. Itäsaksalaisia (Weltmeister)haitareita on halpoja ja just niissä on tämä ongelma. Lisäksi ns. apurivien kosketusjäykkyys on erilainen, kuin varsinaisten näppäinten jäykkyys nimenomaan näissä halvoissa "hohnereissa". Bassonäppäinten liike voi olla liian pitkä tai näppäimet ovat aseteltu harvaan, tms. Käyttömukavuutta ei juuri aloitteija saa selville muuten kuin kokeilemalla jokaista vaihtoehtoa.
Pohjanmaalla on imeisesti Seinäjoki, mistä pitäisi kyllä koneita löytyä, nimittäin sellainen hemmo, kuin Erkki Järvenpää vaikuttaa siellä ja hän tietää ehkä suomen haitaritilanteen parhaiten tällä hetkellä.
Olen monet hanurit homannut ystäville Torniosta Törmälän musiikkiiikkeestä. On löytynyt sopivia, sopivilla maksuehdoilla ja mies on asiantuntija aloittelijan soitinta valittaessa. Eikä ole kiskuri, niinkuin alalla on niitäkin esimerkkejä.Haitari kannattaa kyllä käydä asioikseen hakemassakin vaikka kauempaakin jos tosissaan on sitä laittamassa. Veikko Ahvenaisen liikettä en ikävä kyllä voi suositella Hyvinkäältä...Ketaisen pörssin palstat voit uneuttaa heti, silä siellä mellastaa jobbarit ja asiallista konetta asialliseen hintaan et sieltä löydä.Jos Törmälän numeron kaivelet ja soitat etukäteen, niin asia kirkastuu jo puhelimessa aika pitkälle. Uskoisin, että ihan asiallisen pelin saat jo alle kahden tuhannen euron ja sillä poika soittaa konstailematta ainakin kymmenen vuotta ja hinta pysyy sitten myydessäkin korkeana kun ei sitä sateessa anna olla. Minun giulietti maksoi kaksitoista vuotta sitten vähän vaille 50 000mk ja kait sillä jotain vielä saa vaikka olen soittanut sillä n, 1500 iltaa keikkaa. Haitarini on edelleen hyvässä kunnossa ja soitan sillä vielä vähintään yhtä monta keikkaa. Eli haitarit ovat pirun lujia, kun ei osta valmiiksi huonoa konetta.
Tampereella on myös haitariliikkeitä useitakin, joten kyllä niitä löytyy.
Kallistuisin kyllä tapauksessasi ihan uuteen vehkeeseen. koska se on ainakin kunnossa ja takuu on mukana. Toisekseen siksikin, että se on helpommin myytävä jos sattuu, että innostus lopahtaa. Taloudelliset tappiot ovat silloin minimaaliset. Hyvällä tuurilla vuoden päästä saat sillä enempi mitä itse maksoit. Haitarit ovat varmatoimisia ja eivät isoja huoltoja kaipaa, kun vain muistaa pitää sitä varoen. Älä jätä sitä pakkaseen jos ei ole pakko. Älä edes yritä soittaa sitä jos ei ole lämmintä vähintään 10 astetta. Älä vie sitä saunaan, äläkä muuhunkaan kosteaan tilaan. Äläkä jätä auton takapenkille helteeseen, sillä kielet ovat kiinni mehiläisvahalla ja edessä saattaa olla iso remontti liiasta kuumuudesta. Pölystäkään haitari ei tykkää, vaikka kyllä sitä perujauhon pölyä tanssiparketeilta tulee ihan sikana. Kysy lisää kun aihetta ilmenee, ja onnea pojan mahtavalle harrastukselle.Toivottavasti jotain apua tästäkin oli.
Heippa kaikki tulevat muusikot vanhempineen!
Meillä innostus musiikkiin syttyi jo pienestä ja se syventyi "muskarissa". Soitinvalinnoissa auttoi pääsykokeissa opettajat, mutta lapsi itse kertoi,mitä haluaisi päästä kokeilemaan.Testit läpäistyä kukin pääsi soittamaan sitä instrumenttia mitä halusi(on siis muitakin soittimia kuin piano)eli sello,viulu ja poikkihuilu.Musiikkiopistolta löytyi kaikille lainasoitin aluksi(mikä on hyvä, sillä jos innostus lopahtaa tai haluaa kokeilla jotain toista soitinta on se myös mahdollista).Musiikkiopiston lukukausimaksuista on mahdollisuus anoa vapautusta, otapa selvää!
Antoisia hetkiä hyvän harrastuksen parissa.
Terkuin:Musamamma
Kyllä antamillasi ohjeilla varmasti saadaan hyvä soitin hankittua. Mietin vain sitä kokoa, lapsi on todella pienikokoinen ja hentorakenteinen, tämän kaksiäänikertaisenkin nosteleminen on hankalaa saati sitten painavamman pelin. Eikös ne aina tule painavammiksi kun äänikertoja lisättään?
Kyllähän "täyskokoinen" haitari painaa hyvän matkaa toistakymmentä kiloa, eikä ole helppo pienikokoisella hallita sitä.
Itsekin olin aika kirppana parikymentä vuotta sitten kun soitin yli 14 kg painavalla haitarilla. Itsellä oli painoa peräti 56 kiloa mutta kyllä minä seisaltaa ropottelin keikat pois poikkeen.
Varmasti se kaksiäänikertainen sopii silloin ihan hyvin aloitukseen pojallesi. Silläkin soittelee monet vuodet.
Tiedän kaverin, joka soittaa kaksiäänikertaisella vaikka painaa itse toistasataa kiloa ja on vartta, mutta kun hän kuulemma pärjää hyvin silläkin...
Tiedätkö olisiko se myynnissä se haitari, millä poika on soitellut?
Muuten, todennäköisesti viikonvaihteen aikana käyn torniossa ja voin haistella hiukkasen hintoja ja sortimenttia Törmälän liikkeestä.
Haitarin paino kyllä aikaa myöten "häviää", eli ei sitä juuri soittaessa tunne. Siihen tietyllä tavalla tottuu ja lihakset muokkautuu kannattelemaan sitä aika äkkiä.
Se soimisen herkkyys siinä on minusta tärkeämpi, eli äänen pitää irroita vehkeestä pienelläkin paineella. Minulla on yksi -50 luvun haitari ja siinä äänet ovat niin tiukassa, että eipä sillä montaa kipaletta viitsi yhtäkyytiä soittaa. Se käy käsille kun saa pumpata ihan mielettömästi paljetta.
Pidetäänhän poikasi puolesta peukkuja ja hommataan oikea kunnon peli hänelle, niin siitä on ilo irti vielä monta kertaa.
:-)))
on haitarin soitossa?
Tykkäisin kovasti soittaa haitaria, mutta en mitenkään keksi vasemmalle kädelle logiikkaa? =)
Voisko joku auttaa?