moi! teen esitelmää syömishäiriöistä. jos sinulla on oma kohtaista kokemusta tai joku tuttusi/sukulaisesi sairastaa anoreksiaa tai bulimiaa, niin kirjoittaisitko? tiedot ovat luottamuksellisia ja saat kertoa nimettömänä. kerro kuitenkin:
ikäsi millon sairastuit? ja ikäsi nyt.
oletko pitkään sairastanut?
miten sairaus alkoi?
oletko jo "parantunut"? miten?
millainen ruokavalio sinulla oli ennen kuin sairastuit ja millainen se on nyt?
kiitos jo etu käteen!!
ikäsi millon sairastuit? ja ikäsi nyt.
oletko pitkään sairastanut?
miten sairaus alkoi?
oletko jo "parantunut"? miten?
millainen ruokavalio sinulla oli ennen kuin sairastuit ja millainen se on nyt?
kiitos jo etu käteen!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
olin 13-14 kun sairastuin bulimiaan. nyt olen 16 ja osittain kuivilla. tarkoitan tällä sitä että oksennan enää harvoin, en enää useasti päivässä.
sairauksen alkua en muista kovin, olin tällöin hyvin masnetunut ja kaikki meni päin helvettiä. n, eihän se tilannetta helpottanut, kolme vuotta elämästä mennyt sen riesan kanssa, ja osa tästä ajasta on kulunut psykiatrien, lääkereiden, terapeuttien parissa. olin myös vähän aikaa sairaalassa.ruokavalioni oli ennen bulimiaa hyvä, ja olin sopusuhtainen. nyt olen ylipainoinen ja en oikeastaan osaa syödä lainkaan oikein, syön silloin kun tekee mieli (en siis kun on nälkä...) jaahmin kuin pieni porsas. jospa tämä helvetti joskus helpottaisi... i hope so...
olisiko kenelläkään vielä kokemusta anoreksiasta? olisin kiitollinen tiedoista!
Niinh. minä en viitsisi alkaa tässä sepostamaan. Laitatko sähköpostiosoitteesti, ja mitä haluat tietää ?
maili osote on :
[email protected]
Hei!
Sairastuin bulimiaan 17 vuotiaana ja nyt olen 25 v. Sairaus alkoi, kun minut pakotettiin syömään makkaraa juhannuksena -95. Olin ollut pitkään laihdutuskuurilla ja makkaran syönti pilasi mielestäni sen, joten oksensin. Tuon ensimmäisen oksentamisen jälkeen alkoi bulimia. Olen sairastanut vuoroin anorexiaa ja bulimiaa, mutta lähinnä kuitenkin bulimiaa. Oksentaminen alkaa yleensä kovan laihdutuksen ja paaston jälkeen, kun tapahtuu repsahdus ja tilanne "karkaa käsistä". Olen nykyään paljon paremmassa kunnossa, en tosin täysin terve. Suhteeni ruokaan ei tule varmaan koskaan enää olemaan normaali.
Ennen kuin sairastuin, söin normaalisti ja olin aikamoisen hoikka. Nyt käytän ruokapäiväkirjaa ja suunnittelen ruokailuni, välttääkseni mielenhäiriöt ja oksentamisen. Säännöllinen ja etukäteen suunniteltu ruokavalio helpottaa elämistä. Oksentelen nykyään max. kerran kahdessa viikossa.