Muistan hyvin, kun aloitimme sijaisvanhempina,silloin äidit ja isät kävivät kotona siis sijaiskodissa tapaamassa lapsiaan.
Toki osa vieläkin käy, mutta hyvin pieni osa, mitä olen jutellut sijaisvanhempien kanssa.
Yleensä tapaamiset järjestetään sosiaalitoimistoissa jne. mistäkö tää kielii...mielestäni lasten vanhemmat ovat ihan erilaisia, kuin ennen, silloin voitiin olla se yksi päivä siivosti, mutta nyt tuntuu, että parituntiakin on jo liikaa, ei jakseta. Mielestäni tämä on vakava asia, ottaen lapset huomioon, onko tuo huume, joka saa vanhemmat tolaltaan, huumeäitien ja isien lapset ovatkin, niin levottomia, ennen oli alkoholistien lapsia, nyt on sekä että, kyllä sijaisvanhemmuus on muuttunut minusta ihan täysin 25 vuoden aikana.Nykyään on lapsia jokapaikassa jotka tarvitsisi kotia, mikä on mennyt näin pahasti pieleen.Toisissa kunnissa sijaishuolto pelaa, toisissa taas ei tunnuta paljon panostettavan asiaan työtunteja.
Mielestäni sijaisvanhemmilla pitäisi olla jokaiselle kuukaudelle vaikka puhelinaika, jossa käsiteltäisiin heitä koskevia asioita, ei ne kotikäynnit ole mikään pelastus, moni haluasi jutella ongelmista, mutta eipä ne sosiaalihoitajat ole paikalla ja heillä kova kiire, työpaine heillä on, sen myönnän.
Ei ole ihme, että sijaiskoti on pian historian lehdillä!
Toki osa vieläkin käy, mutta hyvin pieni osa, mitä olen jutellut sijaisvanhempien kanssa.
Yleensä tapaamiset järjestetään sosiaalitoimistoissa jne. mistäkö tää kielii...mielestäni lasten vanhemmat ovat ihan erilaisia, kuin ennen, silloin voitiin olla se yksi päivä siivosti, mutta nyt tuntuu, että parituntiakin on jo liikaa, ei jakseta. Mielestäni tämä on vakava asia, ottaen lapset huomioon, onko tuo huume, joka saa vanhemmat tolaltaan, huumeäitien ja isien lapset ovatkin, niin levottomia, ennen oli alkoholistien lapsia, nyt on sekä että, kyllä sijaisvanhemmuus on muuttunut minusta ihan täysin 25 vuoden aikana.Nykyään on lapsia jokapaikassa jotka tarvitsisi kotia, mikä on mennyt näin pahasti pieleen.Toisissa kunnissa sijaishuolto pelaa, toisissa taas ei tunnuta paljon panostettavan asiaan työtunteja.
Mielestäni sijaisvanhemmilla pitäisi olla jokaiselle kuukaudelle vaikka puhelinaika, jossa käsiteltäisiin heitä koskevia asioita, ei ne kotikäynnit ole mikään pelastus, moni haluasi jutella ongelmista, mutta eipä ne sosiaalihoitajat ole paikalla ja heillä kova kiire, työpaine heillä on, sen myönnän.
Ei ole ihme, että sijaiskoti on pian historian lehdillä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
kerran kuukaudessa toinen vanhemmista(toinen ei halua lapsia tavata) hakee lapset päiväksi luokseen.
Järjestely pelaa hyvin ja luotan vanhemman kykyyn huolehtia lapsistaan päivän ajan.
Alusta asti on säännölliset tapaamiset ollut ja ajatkin on aika hyvin pitäneet.
ovat lapselle ja meille todellisia painajaisia. Mutta kun äidillä on oikeus lapsen tapaamiseen niin aina tehdään yrityksiäkin.
Juuri nyt eilen lapsi meni äidin luo hänen kotiinsa ja tarkoitus on olla koko pyhänaika. Ehdot ovat että sosiaali päivystys käy katsomassa joka päivä ja menevät koska tahansa aikoja ei ole sovittu. Viimeksi lapsi oli äidin kotona kesäkuun alussa ja silloinkin se oli kamala pettymys lapselle. Muuten on saanut käydä papan luona jossa on äiti myös käynyt. Aina ennen äidin tapaamista lapsella on ollut ainakin viikoverran vatsa- ja pääkipeä. Koulussa ei tee mitään eikä kotona läksyjä jne. Sitten viikko kaksi jälkeen päin lapsi on kuin "pikkupiru". Siis kenen hyvinvoinnista on kysymys?
Äiti haluaisi tavata lapsensa joka kolmas viikonloppu ja näin päätettiinkin viime elokuulla, no tapaamisista onnistui näin paljon että nyt ensi kerran ainakin lapsi sai mennä sinne saakka.
Me veimme ensimmäisen vuoden ajan lapsen äidin luo ja usein aivan turhaan ei ketään kotona vaikka tunti ennen lähtöä ilmoitimme että nyt lähdemme ajamaan, matkaa sinne on reilut 200 km.
Että kyllä me sijaisvanhemmat varmasti yritämme olla soveltuviakin näihin eri tilanteisiin. Me emme ole voineet koskaan suunnitella itse mitään silloin kun on lapsen meno ollut äidin luo. Kerran alkuvaiheessa menimme viikonloppu kursseille ja lapsi jätettiin äidille no lapsi joutui ulos pakoon tilannetta, sieltä joku vieras löysi lapsen itkemässä bussipysäkilltä. No poliisi etsi meidät ja toinen joutui keskeyttämään kurssin joka oli maksettu ja tosi kallis. Muuten me saamme hyvän tuen sosiaalilta ja olemme nyt hyvin paljon yhteydessä sosiaaliin sekä lasten psykiatrisella klinikalla käymme joka toinen viikko. Koulutus ja kurssitus on todella hyvää. Ei tällaisesta tilanteesta selviä kukaan ilman että saa hyvän tuen siihen ei riitä lapsirakkaus sellaista rakastavaa ihmistä ei ole olemassakaan että selviää pelkästään antamalla lapselle kaikkea huolenpitoa ja sitä tärkeää rakkautta.
Mitä teillä muilla on mielessä?