Kirjoittelinkin tuossa vuoden alusta tänne ihastumisestani. Olen ollut ihastunut n. ½ vuotta yhteen ihanaan baarissa tapamaani mieheen.
Juttu ei edennyt oikein mihinkään suuntaan ja oltiin muka "kavereita". No olin niin ihastunu siihen, että se ei mulle riittäny ja halusin enemmän. Mä tein hirveän rohkean ratkaisun ja kerroin suoraan hänelle, että mitä tunnen ja mitä haluan. No pakithan mä sain, mutta arvatkaa onko ihanampi olla vähän aikaa surullinen ja sydän särkynyt kuin elää epätietoisuudessa ja omissa haaveissa ja kuvitelmissa liian kauan? Rohkaisenkin kaikkia ihastuneita kertomaan omista tunteistaan jos vain suinkin mahdollista. Tämä meidän elämä on niin lyhyt, ettei kannata elää omissa haavemaailmoissa ja kuvitella, että se toinen välittää. Ottakaa selvää ja jos tunteet ei kohtaa, niin surkaa ja nopeammin pääsee uusiin kuvioihin mukaan....:)
Tsemppiä ja rohkeutta kaikille!
-minä, joka syönyt lohdutussuklaata tässä pari päivää-
Juttu ei edennyt oikein mihinkään suuntaan ja oltiin muka "kavereita". No olin niin ihastunu siihen, että se ei mulle riittäny ja halusin enemmän. Mä tein hirveän rohkean ratkaisun ja kerroin suoraan hänelle, että mitä tunnen ja mitä haluan. No pakithan mä sain, mutta arvatkaa onko ihanampi olla vähän aikaa surullinen ja sydän särkynyt kuin elää epätietoisuudessa ja omissa haaveissa ja kuvitelmissa liian kauan? Rohkaisenkin kaikkia ihastuneita kertomaan omista tunteistaan jos vain suinkin mahdollista. Tämä meidän elämä on niin lyhyt, ettei kannata elää omissa haavemaailmoissa ja kuvitella, että se toinen välittää. Ottakaa selvää ja jos tunteet ei kohtaa, niin surkaa ja nopeammin pääsee uusiin kuvioihin mukaan....:)
Tsemppiä ja rohkeutta kaikille!
-minä, joka syönyt lohdutussuklaata tässä pari päivää-
Vastaukset 11
Vanhimmat
Entäpä, jos tietää jo kysymättäkin, ettei ole mahdollisuuksia ihastukseensa? Ei ne tunteet silti kuole noin vain. Olen yrittänyt järkeillä itseni ulos tilanteesta, muttei se onnistu.
En voi edes vältellä ihastukseni kohdetta, vaan törmään häneen pakosta useita kertoja viikossa. En voi olla puhumattakaan hänelle ilman, että hän huomaa jonkin olevan vialla.
On vain toivottava, että tunteet kuolevat itsekseen jonakin päivänä.
Tietääkö ihastuksesi kohde, että olet häneen ihastunut?
Kerro pois vaan, sillä sen jälkeen pystyt olemaan vapautunempi hänen seurassaan ja pikkuhiljaa huomaat ihastuksesi kohteen vaihtuneenkin.
Olen sosiaalinen tyyppi ja pyörin myös muiden naisten seurassa, joten en usko, että hän edes aavistaa mitään. Pitää minua jonkinlaisena kaverinaan.
Moni asia voisi muuttua, jos tunnustaisin. Se on liian suuri riski otettavaksi.
Samaa mieltä olen ehdottomasti nimim. silti:n kanssa! Jos kerrot tunteistasi hänelle niin voit olla vapautuneempi hänen seurassaan ja pian huomaat (siis jos et saa vastakaikua) tunteittesi laimentuneen ja saaneen uuden kohteen....usko meitä! :)
Kun luin tota juttua tajusin semmosen jutun, että se ois voinu yhtä hyvin kertoo musta.
Olen kanssa sosiaalinen tyyppi ja pyörin muiden naisten kanssa, eikä rakastumiseni kohde aavistanut mitään.
Oli tuskaa pidtellä asiaa itsellään. Onnistuin siinä noin reilu puoli vuotta. Se oli täyttä tuskaa, mutta tiesin, ettei hänellä ollut tunteita minua kohtaan paitsi että oltiin ystäviä.
Keräsin rohkeuteni ja sanoin asiasta. Tiesin ettei hän vastaa tunteisiini, mutta ette voi uskoa miten paljon se helpotti pientä elämääni, kun sanoin siitä.
Nykyisin ei suurin piirtein edes jutella, mutta silti olen onnellinen, että sanoin asiasta hänelle.
Minulla on jossain määrin helpompi elää synkkää elämääni.
Ei tunteet välttämättä kariudu, jos ei saa vastakaikua.
Se riippuu ihmisestä ja onko ihastunut/ rakastanut ja kuinka palavasti.
Itse rakastan vieläkin yhtä naista, vaikka en saanut vastakaikua, mutta rakastan häntä niin paljon, että tuskin koko elämäni aikana se tunne kokonaan kaikkoaa.
En voi sille mitään, että joka päivä kun näen hänet sydän vain pysähtyy, en vain yksinkertaisesti voi mitään.
Saisin vaikka kenet, jos haluaisin, mutta en halua kuin hänet.
Se ei ole sama asia olla onko jonkun toisen kanssa tai sitten olla rakastamansa naisen kanssa. Se on täysin eri asia.
Mutta olen pärjännyt ilman ja pärjään tulevaisuudessanikin. Se hassu juttu siinä naisessa on jota rakastan, että hän oli yksi nuoruuden rakkauksiani. Eikä se tunne koskaan täysin loppunut. Se yhessä vaiheessa väheni, mutta sitten se taas nousi...
Mutta kehotan silti kertomaan tunteistasi. Se helpottaa oloasi...
"Nykyisin ei suurin piirtein edes jutella"
Juuri tuota en halua missään nimessä! Ennemmin kärvistelen tuskissani kuin otan riskin, että välimme menevät piloille. En voi välttää hänen tapaamistaan muutaman kerran viikossa, joten parempi olla ystävällisissä puheväleissä. Tiedän, että tämä nainen antoi jo pakit eräälle toiselle miehelle jokunen aika takaperin. En tiedä ovatko hekään enää kovin hyvissä väleissä.
Tapasin taas eilen hänet. Ei löydä minun silmäni hänestä virheitä, eikä korvani kuule mitään huonoa. Huh...toisaalta myös nautin tästä tilanteesta.
Tuokaan nyt ei pidä paikkaansa.
Tänään taas alettiin jutella ihan kunnolla niin kuin ennenkin.
Tuntu kuin mikään ei oo muuttunu.
Elkää ihmiset olko tunteidenne orjia! Miksi on pakkopakkopakkopakkopakko pariutua hetihetihetihetihetiheti kun on täyttänyt 15 vuotta (taitaa olla nykyään 11 vuotta)? Hypätkää pois sieltä kaleerista ja uikaa rantaan, siellä on paljon kaikkea muuta hubaa :)
Tuo on niin totta kun vain voi olla! Minulla oli juuri hieman samankaltainen tilanne - asiasta ei tullut mitään ja olen ollut hieman rikki, mutta huomaan kuinka oloni on parantunut päivä päivältä.
Tämä saattaa kuullostaa hieman raadolliselta, mutta kun ottaa selvää ihastuksestaan ja saa pakit, niin uskon, että ihminen siirtyy siitä eteenpäin ja on taas pian valmis ihastumaan uuteen ihmiseen. Mikä sen ihanampaa kuin olla ihastunut ja saada vastakaikua!
Kirjoituksesi antoi minulle suuresti lohtua, kiitos siitä, on mukavaa (vaikka tietysti ikävääkin) ettei ole ainoa sydänsuruinen tässä maassa. Tsemppiä sinulle!
Voi kiitos tuosta kivasta kirjoituksesta!
Se piristi mua ihan kauheasti!! :)
Siitä on nyt viikko, kun mie sain ihastukseltani ne pakit ja todettava on, että päivä päivältä olo paranee ja lohdutussuklaatakaan en enää tarvi! :) Kyllä se tästä. Tsemppiä ja hyvää jatkoa myös sulle!