jouluamaryllikset

Aito Amaryllis ja jouluamaryllis


Yksi ainoa laji edustaa varsinaista Amaryllis-sukua, se on punakukkainen Amaryllis belladonna.
Aito amaryllis on kotoisin Etelä-Afrikasta. Jouluamaryllis tai ritarinkukka taas on Hippeastrum ja sen sipuli on suurempi kuin aidon amarylliksen sipuli. Se on kotoisin trooppisesta Amerikasta. Nämä kaksi sekoitetaan usein keskenään.

Kasvuolosuhteet
Kun ostat jouluamarylliksen sipulin syystalvella sen nuppu on jo näkyvissä. Istuta sipuli tavalliseen kukkamultaan niin että 2/3 osaa sipulista peittyy multaan. Aluksi kasvia olisi pidettävä valoisalla ikkunalaudalla 20-25 asteen lämmössä. 40-60 senttiä korkea kukkavarsi kasvaa nopeammin kun kasvin lehdet. Amaryllikseen saattaa tulla kaksikin kukkavartta peräkkäin.

Amarylliksen hoito
Kunnollinen kastelu aloitetaan vasta kun kukkavarsi on kasvanut jo muutaman sentin. Älä kastele sipulia, muuten se mätänee. Kun kukinta on ohi, leikkaa kukkavarsi pois, näin siementen kehitys ei vie kasvilta voimia.
Kesällä kasvia hoidetaan tavallisella kastelulla ja lannoituksella. Älä kastele liikaa. Jouluamarylliksen kastelu ja lannoitus lopeteaan syyskuun alussa ja lehtien annetaan lakastua. Sipuli/kasvi siirretään pimeään lepäämään. Sitä ei kastella. Paras lepolämpötila on 15-18 astetta. Kun kasvi on levännyt noin kolme kuukautta uuden nupun pitäisi olla tulossa ja kasvi istutetaan uuteen multaa.
Aidon amarylliksen hoito poikkeaa siten että lepoaika alkaa toukokuussa ja uusi kukkanuppu alkaa tulla esille jo elo-syyskuussa. Kasvupaikan tulee myös olla lämmin.

Muuta
Jos kasvi kasvattaa sivusipuleita niistä voi lisätä uusia yksilöitä. Siemeniä voi myös käyttää. Pölytyksen avulla kukkivat lajikkeet tuottavat siemeniä. Siemenet kylvetään normaalista ja kasveja kasvatetaan kolme vuotta ilman lepoaikoja.
Lepoaikoja tulisi noudattaa jos haluaa kukinnan onnistuvan. Kukkavarsi tarvitsee usein tukea.

Joulukukat jatkokasvatukseen tai kierrätykseen
Päiväys: 14.12.2001 08.59
[ Tulostusversio ]

Kukkien tehtävänä on olla kauniita, tuottaa iloa katsojilleen, luoda tunnelmaa, kestää vain aikansa ja useimmiten sen jälkeen kuihtua pois. Moneen muuhun joulun lahjaan verrattuna kukat ovatkin siitä käteviä, ettei niitä kerry pöydille ja hyllyille pölynkerääjiksi kasapäin vuodesta toiseen.

Muutamat joulun kukista saattavat niin haluttaessa muodostua hyvinkin pitkäikäisiksi tuttavuuksiksi. Helpoin uudelleen jouluksi kukitettava kasvi on ritarinkukka, joka hyvällä hoidolla vain komistuu vuodesta toiseen. Kukinnan jälkeen kuihtuneet kukkavarret poistetaan ja kasvia hoidetaan kesään saakka viherkasvien tavoin. Kesäksi ruukun voi nostaa parvekkeelle tai istuttaa puutarhaan, ja jättää luonnon armoille. Syksyllä lehtien jo kellastuessa sipulit otetaan sisälle, katkaistaan kuihtuvat lehdet, ja sipuli varastoidaan kuivana vaikkapa jääkaapin alalaatikkoon pariksi kuukaudeksi. Ennen uudelleen istutusta sipulin juuristoa liotetaan yön yli vedessä, ja sipuli istutetaan taas ruukkuun. Ruukku saa aluksi olla pari viikkoa vaikkapa lämpimässä pimeässä komerossa, ja kun uusi kukkavana työntyy sipulista esiin, voi ritarinkukan tuoda taas paraatipaikalle olohuoneeseen.

Jos haluaa haastavan monivuotisen joulukukan, voi yrittää joulutähden uudelleen kukittamista. Joulun mentyä kasvia hoidetaan muiden kotikukkien tavoin aina syksyyn saakka. Joulutähti pitää lämmöstä ja runsaasta valosta, ja kasvaakseen se kaipaa myös vettä ja ravinteita. Joulutähden ylimmät lehdet värittyvät vain, kun yö on päivää pidempi. Siksi syyskuulla joulutähdet tulee nostaa vähintään 12 tunniksi vaikka täysin pimeään komeroon tai lämpimään varastoon, jotta värittyminen pääsisi alkamaan. Pimennystä jatketaan muutaman viikon ajan niin kauan, että ylimmät vihreät lehdet alkavat näyttää väriä. Tämän jälkeen joulutähden voi pitää vaikkapa olohuoneen pöydällä, jossa värittyminen jatkuu. Jos pimennys ei tuotakaan tulosta, joulutähdestä saa hauskannäköisen viherkasvin.

Joulukaktus on kiitollinen kukkija. Se saattaa kukkia kaksi, jopa kolmekin kertaa vuodessa, sillä se virittyy kukkaan herkästi. Kukinnan jälkeen joulukaktusta kannattaa kastella ja lannoittaa, ja sen jälkeen antaa vain olla. Reipas kuivuminen ja lehtien nahistuminen on vain eduksi. Jos vielä kasvin voi pitää viileässä, mutta mielellään valoisassa paikassa joitakin viikkoja, syntyvät uudet nuput versojen päihin varmimmin. Ne puhkeavat litteiden versojen päistä muutamien viikkojen kuluessa sen jälkeen, kun kaktus on päässyt takaisin lämpimään ja sitä on alettu kastella.

Tulilatvan kukittaminen onnistuu samoilla pimennysvinkeillä kuin joulutähti, mutta se kannattaa pitää huomattavasti joulutähteä kuivempana. Tulilatvakin on mukavan näköinen viherkasvi, vaikkei se kukkisikaan. Hyasintin jatkokasvattelua ei kannata kokeilla, sillä samasta sipulista on turha odotella uutta kukkaa seuraavaksi jouluksi. Kukkapenkissä tosin sen saattaa saada kukkimaan tulevina keväinä, jos sipulin saa säilymään hengissä kesään saakka.

Atsalean jatkokasvattamisessa on tärkeää muistaa kastelu pari kolme kertaa viikossa. Kesäksi atsalea kannattaa siirtää ulos puolivarjoiseen paikkaan, mutta sitä pitää kastella ahkerasti. Atsalearuukku nostetaan syksyllä sisälle hyvissä ajoin ennen ensimmäisiä halloja, ja jos kaikki on mennyt oikein, kukkanuput ovat jo silloin näkyvissä.

Mutta jos uudelleen kukittaminen ei oikein houkuttele, pääsee joulukukista kätevästä eroon joko kompostoimalla itse kasvin ja mullan, tai palauttamalle ne luonnon kiertoon biojätekeräyksen kautta. Muovi- tai saviruukku kannattaa ottaa talteen, sillä sitä voi käyttää itse. Kannattaa myös seuraavan kerran kukkakaupassa tai puutarhamyymälässä asioidessaan kysyä, olisiko heillä käyttöä ruukuille.


Lisätietoja: Kauppapuutarhaliitto p. (09) 7288 210
WWW:
Julkaistavissa: