mutta vähän kummastelen teidän suhtautumistanne lapsen etuun.
Toisaalta olette sitä mieltä, että rahaa tarvitaan lasten elämiseen. Joka iikka sen tänä päivänä tietää, ettei halvalla selviä. Mutta sitten taas olette sitä mieltä, että parempi on automaattisesti sen vanhemman luona joka ei ansaitse ehkäpä latiakaan!
En osaa näitä yhdistää, joten auttakaa joku!
Toisaalta olette sitä mieltä, että rahaa tarvitaan lasten elämiseen. Joka iikka sen tänä päivänä tietää, ettei halvalla selviä. Mutta sitten taas olette sitä mieltä, että parempi on automaattisesti sen vanhemman luona joka ei ansaitse ehkäpä latiakaan!
En osaa näitä yhdistää, joten auttakaa joku!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nämä eivät todellakaan ole helppoja asioita ratkaista. Jokainen tapaus kun on erilainen. Ei kait se mitä vanhemmat ansaitsee ole se ainoa kriteeri kumpi lapset ottaa vastuulleen?
Enemmänkin se kumpi pystyy tai haluaa kantaa vastuun lapsista.
Miksi sitten on "pätevää" perustella rahantarvettaan sillä että toisen kuuluu maksaa enemmän kun se tienaakin enemmän?
Eikö nämä asiat sulje pois toisensa?
Raha ei saa näytellä mitään osaa huoltajuutta mietittäessä, mutta silti se on lapselle välttämätön. En ymmärrä.
Usein on niin (valitettavasti),
että paremmin ansaitseva on myös enemmän
poissa kotoa. Siis ansaitsemassa.
Lapsen etu on se,
että vanhempi on läsnä.
Myös pienillä tuloilla elää 'mukavasti',
riippuu kunkin tarpeista.
Jos ei olekaan varaa pojan aloittaa jäkistä,
tai tytön balettitunteja,
niin sitten suunnitellaan joku muu harrastus.
Tottakai olisi suotavaa,
että etä osallistuisi puoliksi menoihin.
Suotavaa olisi myös,
että etä osallistuisi edes jotenkin menoihin!
Kaikkea ei voi, eikä pidäkään saada.
Niillä eväillä, mitä kultakin löytyy,
on mentävä eteenpäin.
Kekseliäisyydellä ja pienellä vaivannäöllä
loihditaan komeat puitteet lasten kasvaa. :)
yhtään "hyvää" etää, joka on vaikka sairaseläkkeellä kotona? Joka ei pysty suurta rahasummaa tarjoamaan lapsilleen, vain läheisyyden? Moniko yh hyväksyy läheisyyden ja rakkauden elatusmaksujen sijaan?
Tiedätkö ainuttakaan yh:jaa, joka on menestynyt ja on silti hyvä äiti lapselleen, vaikka onkin poissa työn takia?
Ovatko nämä muka mahdottomia yhtälöitä? Epäilen, että toinen on.
Lapsen etu on molempi vanhempi. Jos ei yhdessä niin erikseen!
Vanhemman on oltava lapselle vaarallinen, että hänen on parempi ilman.
Tunnen monta etää ja monta lähivanhempaa.
Siihen määrään mahtuu hyviä ja huonoja
vanhempia. Hyvinkin huonoja ja erittäin hyviä.
Rahasta rakkaus ei ole kiinni.
Rakkaus ja läheisyys ovat vaakakupissa
yhtä tärkeitä kuin elareiden maksaminen.
Totuushan on,
että lähivanhempi saa kuitenkin elarin,
jolla saa ruokaa pöytään.
Nykynuori, kuten nuoret aina ennenkin,
eivät vain tahdo tyytyä perunaan ja läheisyyteen.
Se, miten hankit lapsellesi polkupyörän,
tai sukset ja luistimet,
onkin kinkkisempi juttu.
Läheisyydellä niitä ei saa.
Se yhtälö on vaikea ymmärtää.