Niin tiesikö kukaan, että 11 kertaa todennäköisemmin päätyy yliopistolle opiskelemaan, jos oma isä on akateeminen. Ihme luulo Suomessa, että kaikilla olisi samat mahdollisuudet... Veri vetää.
En halua silti masentaa, vaan ihmisten pitäisi tajuta, että C:n papereilla ja kuutosen keskiavolla on toivoa yliopistolla. Ainakin mä pääsin pelkän pääsykokeen perusteella, vaikka olen Itä-Helsingin huonoimmista lähiöistä ja pääsin lukioonkin peruutuspaikalta. Silti nyt kirjoitan hyvin ja saan hyviä numeroita yliopistolla.
Nimenomaan lukiossa ja varsinkin peruskoulussa sosioekonomisella taustalla voidaan nähdä "suora" yhteys koulumenestykseen. Tarkoituksenani on sanoa, että yrittäkää vaikka A:n papereilla, JOS kiinnostusta jatko-opiskeluun riittää.
Valitkaa vain aine johon pääsee pelkällä pääsykokeella. Sori jos saarnaan...
En halua silti masentaa, vaan ihmisten pitäisi tajuta, että C:n papereilla ja kuutosen keskiavolla on toivoa yliopistolla. Ainakin mä pääsin pelkän pääsykokeen perusteella, vaikka olen Itä-Helsingin huonoimmista lähiöistä ja pääsin lukioonkin peruutuspaikalta. Silti nyt kirjoitan hyvin ja saan hyviä numeroita yliopistolla.
Nimenomaan lukiossa ja varsinkin peruskoulussa sosioekonomisella taustalla voidaan nähdä "suora" yhteys koulumenestykseen. Tarkoituksenani on sanoa, että yrittäkää vaikka A:n papereilla, JOS kiinnostusta jatko-opiskeluun riittää.
Valitkaa vain aine johon pääsee pelkällä pääsykokeella. Sori jos saarnaan...
Vastaukset 19
Vanhimmat
En kai ole tarpeeksi viisas ymmärtämään että miksi lukiolaisen x mahdollisuudet yliopistokoulutukseen ovat huonommat kuin lukiolaisen y jos x:n vanhemmat ovat ei-akateemisia ja y:n vanhemmat akateemisia?
Ei mahdollisuudet huonommat olekaan, harvempi vain hakee ei-akateemistaustaisista perheistä.
Se kai ei ole järjestelmän vika. Vai pitäisikö meidän siirtyä Kiinan järjestelmään, jossa opiskelijalle määrätään opiskeluala ja oppilaitos, eikä valitusoikeutta ole?
Ei toki. Eikä järjestelmää voi syyttää syrjiväksi jos vinoutuminen johtuu siitä että duunariperheistä ei yksinkertaisesti hakeuduta akateemiseen koulutukseen yhtä todennäköisesti. Mahdollisuudet ovat kaikille samat.
Alisuorittaja puhuu tavallaan asiaa. Ei pidä surkutella huonoja papereitaan, eikä paskoja arvosanoja. Olen alalla, johon pääsi pääsykokeen, ei todistuksen perusteella, pärjään hyvin. Kurssikaverit povat laidasta laitaan kuuden ällän YO:sta tämmöisiin lahjakkaisiin (vaan ei niin huippuja arvosanoja saaneisiin) ihmisiin.
Arvosanathan eivät merkitse kaikkea, voit olla hyvä jossain, mutta sitä ei välttämättä koe oikealla lailla mittaa. Jos YO kirjoituksissa on huono päivä, eikä hommasta tule mitään, sinua arvioidaan kokeen perusteella, joka ei oikeastaan merkitse juuri mitään.
Kaiken lisäksi perheeni ja koko sukuni joukossa olen ensimmäinen joka meni yliopistoon opiskelemaan. Niin, minä olen nyt "lukemassa".
Jos oikein kovasti ihmiset jotain haluatte niin kyllä te sen saatte, tai sitten ainakin kannattaa yrittää.
Naurettavinta on se ettei yritä ja miettii ikuisesti "pitäisikö, olisiko pitänyt"...
Isä työtön duunari äiti siivooja. Peruskoulusta pääsin noin seiskan keskiarvolla, sieltä amikseen puusepäksi..... ja nyt... :))
Tottahan toki näin on, mutta ei siitä tarvitse välittää. Akateemiset vanhemmat osaavat jo lähtökohtaisesti neuvoa jälkikasvuaan niin kotitehtävissä kuin ainevalinnoissakin. Akateemisten lapsille on luontevampaa ruveta itsekin akateemisiksi. Ja toki myös aineelliset edellytykset ovat toisilla parempia eli joillekin vanhemmat voivat kustantaa opiskelun ja toiset joutuvat työskentelemään ohessa tai ottamaan suuria lainoja.
Tietysti on myös hyvin menestyviä alemmasta sosiaaliluokasta tulleita ja opiskeluputkesta tipahteneita rikkaiden ja koulutettujen lapsia. Niille hyvin toimeentulevien tenaville vain on helpompaa hinata itsensä takaisin menestyksen poluille. Mutta jo empiiristen havaintojenikin perusteella koulumenestys ja jatkokouluttautuminen korreloi vanhempien sosioekonomisen taustan mukaaan.
Tästä aiheesta riittäisi juttua, mutta onko se lopulta tarpeellista? Yhteiskunta ei ainakaan voi tasoittaa edellytyksiä yhtään enempää kuin se jo nyt tekee.
Eikö muka voi yhteiskunnallisilla päätöksillä vaikuttaa siihen, onko koulujärjestelmä hyväosaisia suosiva? Kyllä voi. Kynnys lähteä opiskelemaan madaltuu, jos koulutus ei aiheuta kohtuuttomia kustannuksia. Koulutus tasa-arvoistui 70-luvulla, jolloin maksulliset oppikoulut poistuivat.
Nykyisin suunnitteillaoleva entistä lainapainotteisempi opintotuki ei tee hyvää köyhille opiskelijoille.
Kaikkeen ei voi kuitenkaan vaikuttaa. Esim. vanhempien arvomaailma usein välittyy lapsille ja tätä kautta myös koulutusmyönteisyys.
Eivät pelkästään sosio-ekonomiset seikat vaikuta asiaan, vaan myös biologinen perimä. Älykkyyskään ei jakaannu demokratian ja tasa-arvon kriteereillä. Pitäisikö meidän myös tehdä jonkinasteinen lobotomialeikkaus kaikille liian älykkäille?
Vanhempien asenteet ovat varmasti vaikuttamassa lasten valintoihin. En muista koskaan omien vanhempieni sanoneen minulle, mitä pitäisi tehdä. Kuitenkin olen aina tiennyt, että varsinkin isäni mielestä yliopistoon pitää mennä. Vanhempani, kuten arvata saattaa, ovat itse akateemisia. En varmasti ole ainoa, jolla on tällainen kotitausta.
Tuntuu, että ei akateemisetkin, mutta paremmassa sosiaekonomisessa asemassa olevat näkevät koulutuksen erittäin tärkeänä lapsilleen.
Samalle ilmiölle on vastapainona se, että tiedän myös joissakin ei koulutetuissa perheissä suhtaudutun jopa kielteisesti kouluttautumiseen.
Tuohon lainanottoon täytyy todeta, että monetkaan akateemiset eivät kuitenkin ole pohjattoman rikkaita. Oma lainattomuuteni perustuu vanhempien pientä tukea enemmän työskentelyyn. Pariin vuoteen en ole tulojeni vuoksi voinut nostaa opintotukea.
Minusta on hyvä, että yhteiskunta tarjoaa periaatteessa mahdollisuuden kenelle tahansa kouluttautua. Ei ihmisiä voi pakottaa käyttämään mahdollisuuksiaan, heidän täytyy itse tehdä omat valintansa!
Onko kukaan kiistänyt biologisia tekijöitä? Kirjoitin opiskelun taloudellisista esteistä. Älykkyys ei jakaudu valitettavasti taloudellisten tekijöiden perusteella. Miksi älykkyyttä pitäisi tas-arvon nimissä halveksia? Tasa-arvo tarkoittaa sitä, että annetaan kaikille mahdollisuus käyttää kykyjään perhetaustasta riippumatta. Sillon tulevat varmimmin lahjakkuudet esille.
Ovatko suomalaisten geenit muuttuneet sadassa vuodessa paremmiksi? Ajattelepa kuinka moni tässä maassa sata vuotta sitten pääsi opiskelemaan.
Otti vain päästä tuo esittämäsi taloudellisten seikkojen korostus, vaikka nykyisin Suomessa on opiskelijalle kaikenlaista tukea ja pönkkää, jotta jokainen halukas pystyy käytännössä opiskelemaan.
Tietysti myönnän, että erilainen sosioekonominen tausta asettaa erilaisia paineita opintoihin ryhtymiseksi, tai taloustekijöillä on edelleen vaikutuksensa. Mutta näiden vaikutus on joka tapauksessa korkeintaan toissijainen ja niistä on turha vinkua epätasa-arvoa tuottavina ongelmina.
Jos näitä asioita ryhdytään vielä enemmän tasaamaan, meidän on ryhdyttävä todella myös esimerkiksi kemiallisesti tasaamaan älykkyyttä, jotta "todelliseen tasa-arvoon" päästään.
...päivän parhaista nauruista.
Olisi kovin ikävää, jos kaikki olisivat yhtä älykkäitä. Onhan mahdotonta, että kaikki ymmärtäisivät sen, että opiskelun taloudellisten esteiden minimoiminen on eri asia kuin älykkyyden tasaaminen.
Jatka samaan malliin! Aina kannattaa yrittää liittää yhteen kaksi toisiinsa liittymätöntä asiaa.
älykkyytta ei punnita akateemisella tutkinnolla...kyllä yliopistoista nollatauluja löytyy
Kummatkin vanhemmistani kävivät vain peruskoulun (vai mikä kansakoulu se silloin olikaan) aikanaan. Äitini on ihan rivimyyjänä, isä puolestaan oli rividuunarina. Molemmilla olisi ollut potentiaalia paljon parempaan, mutta kummallakaan ei ollut mahdollisuutta jatkaa opiskeluja kun rahaa ei kerran ollut.
Vanhempien akateemisuus ei paljon merkkaa, sillä yksittäisten ihmisten ominaisuuksistahan se ei vielä tänä päivänäkään kerro paljon mitään. Vai voisitko muuten kuvitella että minä, työläiskodin kasvatti, olen aina ollut ysin-kympin oppilas sekä peruskoulussa että lukiossa. Lukion kävin kuitenkin Turun pahamaineisimmassa lukiossa kun en halunnut turhaan herätä aamulla aikaisin ja maksaa jokapäiväistä bussimatkaa kaupungille. Oikeustieteelliseen pääsin ekalla yrittämällä heti lukion jälkeen, vaikka sinun mukaasi "vereni" olisi luultavasti pitänyt vetää johonkin aivan muualle. Sisään pääsin minäkin pelkän valintakokeen perusteella, vaikka yo-todistus eximiaa täynnä onkin. Jo M:n papereilla olisin jäänyt rannalle ruikuttamaan jopa koepistekiintiöstä.
Kyllä nykyaikana on kaikilla mahdollisuudet opiskella sitä mitä haluaa vanhemmistaan riippumatta. Eri asia on sitten jos henkilö on jo valmiiksi asennoitunut ajattelemaan että työläisperheen lapsesta ei voi tulla isona mikään muu kuin työläinen. Itse en ole koskaan saanut vanhemmiltani minkäänlaista rahallista avustusta enkä myöskään käy opiskeluni ohella töissä, mutta silti pärjään tässä "akateemisessa maailmassa" aivan mainiosti.
Todellakin, opintotuella (ilman lainaa, ilman töitä ja ilman vanhempien avustusta) on mahdollista elää. Ei kovin rikkaasti, mutta toimeentullen.
Joten kyllä se on ihan itsestä kiinni. Ja kuitenkin jos haluaa hiukan tasokkaammin elää, niin opintolainaan on kuitenkin valtiontakaus, eli jokainen sen saa. Mielestäni yhteiskunta ei voi, eikä sen tarvitse, tehdä enempää.
Samalla tavalla, jos isä on levy-yhtiön tuottaja ja äiti ammattimuusikko, on paljon helpompaa tulla menestyväksi muusikoksi kuin jos äiti ei osaa laulaa pätkän vertaa, eikä isä tunnista kitaraa ja bassoa toisistaan, kuten itselläni. Pitäisiköhän yhteiskunnan tehdä asialle jotain ??? ;)
Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa tulisi kaikilla olla yhtäläiset mahdollisuudet luoda oma tulevaisuutensa.
Suomeen tulisi perustaa kasvatuslaitoksia, joihin lapset laitettaisiin heti syntymänsä jälkeen, ja joissa jokainen lapsi saisi samanlaisen kasvatuksen.
Joissakin perheissä, joissa molemmilla vanhemmilla on akateeminen koulutus, lapset aivopestään ajattelemaan, että heillä ei ole muuta opiskelupaikka vaihtoehtoa kuin yliopisto. Sieltä on se oma ala löydettävä.
Onneksi tämä ei päde kaikkiin "akateemisiin perheisiin".
Hahhah!
Saman tien, kun Suomessa erehtyy kritisoimaan tasa-arvo kysymyksiä (luuloja), niin kansa kiihtyy. -Ei, en halua, että kaikilla olisi pakko olla täsmälleen samat älylliset kapasiteetit. En myöskään väitä, että duunariperheen lapsia riistetään tai sorretaan (erityisesti). Sanoinpahan vain ääneen yhden tilastollisen faktan. Sosioekonominen tausta vaikuttaa YLLÄTTÄVÄN vahvasti. opintotuesta, korkeista veroista, tasa-arvouskottelusta, ja ym.ym. huolimatta.
Joku taisi huomatakin, että pointtinani oli VAIN korostaa, että myös huonommalla koulutaustalla kannattaa yrittää. Mielestäni ongelmallisinta on (tai olisi) liiallinen vanhoihin opintosuorituksiin tuijottaminen. Monet meistä vain turhaan kuvittelee, että jos on ollut aiemmin huono koulussa, niin mahdollisuudet ovat lopullisesti menneet. Kukaan ei voi kiistää, etteikö lukion vikalla luokalla opiskelu olisi lähinnä oppijasta itsestään lähtöistä, mutta esim. yläasteen seiskalla vanhempien taustalla on todella vahva vaikutus. Lukioon pääsy tapahtuu melko nuorena, eli 15 vuotiaana. Tässä iässä lapsen muka pitäisi kyetä tekemään elämänsä tärkein koulutuksellinen päätös. Tuskin?
No joopajoo! Ensi kerralla otan näin miespuolisena kasvatustieteilijänä esiin vaikka naisia suosivan koulujärjestelmän.(tosi on) Provosoidutaan! (;