Tässä mä olen, sun lapsesi, olen sitä silti, vaikka ette enää ole yhdessä.
Ei se kuulu mulle miksi ette enää ole, mä vain yritän olla siinä välissä, jollain tavalla. Asun toisen luona ja käyn välissä tapaamassa toista. rakastan teitä molempia, olette mun vanhemmat. Ette te ole täydellisiä, en mäkään ole, mutta ei se mitään, sillä ei elämäkään ole täydellistä. Ei ollut silloinkaan kun riitelitte ja mä kuulin ne riidat, pelkäsin ja itkin, mutta te sanoitte ettei se johdu musta ja mä uskoin, tai ainakin halusin uskoa. Sitten te erositte, ja sanoitte että riidat on loppu, mutta ei ne ole.
Nyt te riitelette rahasta ja tapaamisesta, en sais tavata toista vaikka rakastan sitä, sillä se on mun vanhempi. Enkä mä odottanut että kaikki tulis eron jälkeen täydelliseksi, mutta kun se on samanlaista ja joskus vielä pahempaa.
Miks mulle haukutaan sitä toista, vaikka se on mun vanhempi myös ja mulle tärkeä? Maalataan piruja seinille siitä mitä se on tehnyt ja jättänyt tekemättä. Kyllä mä sen tiedän, en mä tyhmä ole, tiedän kaikki mitä on tapahtunut, ja sitä mitä en tiedä, en halua tietää, ei mun tarvi. Ja vaikka säkin haukut sitä, olet silti mun vanhempi ja rakastan suakin samalla tavalla. En mä silti lakannut olemasta, vaikka te erositte, ei mun rakkauteni teihin lakannut olemasta.
Aina kun olen toisen luona, mulla on ikävä sitä toista. Se on mun taakkani, eikä se helpotu jos te tappelette mun tapaamisesta ja rahasta. En mä lakkaa toista rakastamasta, jos olen toisen luona.
Ihmisellä voi olla vin yksi äiti ja yksi isä ja te olette mun. Ei teidän vanhemmuus loppunut vaikka teidän liitto loppui.
Mä tiedän että rahaa tarvitaan elämiseen, pitää maksaa kaikki vuokrat ja asunnot sun muut. Ja mä tiedän että teillä on raskasta, ettei ole helppoa erota. Mutta elämiseen tarvitaan muutakin, ainakin mä tarviin. Mun tarvii kuulla, että sä rakastat mua ja että mulla silti on teidät molemmat, kaikesta huolimatta ja että mä voin hyvällä mielellä olla sen toisen luona silloin kun menen sinne, eikä sitä haukuta, ettei ketään enää haukuta, ei rahan eikä muunkaan vuoksi.
Kun te ootte silti mun äiti ja isä ja mä olen teidän lapsi. Ja mullakin on joskus vaikeeta, halusin vaan että aattelisitte sitä joskus.
Ei se kuulu mulle miksi ette enää ole, mä vain yritän olla siinä välissä, jollain tavalla. Asun toisen luona ja käyn välissä tapaamassa toista. rakastan teitä molempia, olette mun vanhemmat. Ette te ole täydellisiä, en mäkään ole, mutta ei se mitään, sillä ei elämäkään ole täydellistä. Ei ollut silloinkaan kun riitelitte ja mä kuulin ne riidat, pelkäsin ja itkin, mutta te sanoitte ettei se johdu musta ja mä uskoin, tai ainakin halusin uskoa. Sitten te erositte, ja sanoitte että riidat on loppu, mutta ei ne ole.
Nyt te riitelette rahasta ja tapaamisesta, en sais tavata toista vaikka rakastan sitä, sillä se on mun vanhempi. Enkä mä odottanut että kaikki tulis eron jälkeen täydelliseksi, mutta kun se on samanlaista ja joskus vielä pahempaa.
Miks mulle haukutaan sitä toista, vaikka se on mun vanhempi myös ja mulle tärkeä? Maalataan piruja seinille siitä mitä se on tehnyt ja jättänyt tekemättä. Kyllä mä sen tiedän, en mä tyhmä ole, tiedän kaikki mitä on tapahtunut, ja sitä mitä en tiedä, en halua tietää, ei mun tarvi. Ja vaikka säkin haukut sitä, olet silti mun vanhempi ja rakastan suakin samalla tavalla. En mä silti lakannut olemasta, vaikka te erositte, ei mun rakkauteni teihin lakannut olemasta.
Aina kun olen toisen luona, mulla on ikävä sitä toista. Se on mun taakkani, eikä se helpotu jos te tappelette mun tapaamisesta ja rahasta. En mä lakkaa toista rakastamasta, jos olen toisen luona.
Ihmisellä voi olla vin yksi äiti ja yksi isä ja te olette mun. Ei teidän vanhemmuus loppunut vaikka teidän liitto loppui.
Mä tiedän että rahaa tarvitaan elämiseen, pitää maksaa kaikki vuokrat ja asunnot sun muut. Ja mä tiedän että teillä on raskasta, ettei ole helppoa erota. Mutta elämiseen tarvitaan muutakin, ainakin mä tarviin. Mun tarvii kuulla, että sä rakastat mua ja että mulla silti on teidät molemmat, kaikesta huolimatta ja että mä voin hyvällä mielellä olla sen toisen luona silloin kun menen sinne, eikä sitä haukuta, ettei ketään enää haukuta, ei rahan eikä muunkaan vuoksi.
Kun te ootte silti mun äiti ja isä ja mä olen teidän lapsi. Ja mullakin on joskus vaikeeta, halusin vaan että aattelisitte sitä joskus.
Vastaukset 3
Vanhimmat
siitä mitä täällä koetetaan väkisin kiistää! Lukekaa nyt yh:t ja menkää itseenne!
kuulepa kökkö3
yleistät julmetusti
sietäisit saada jälki-istunnon
onko sinun vaikeaa ymmärtää
että vanhemmat voivat olla sovussa
erottuaankin
ja lähihuoltaja voi joustaa
elatusmaksuissa tapaamisissa tarvittaessa?
tuskin pystyt
koska teillä ei niin ole
onnellinen jos voitte olla sovussa ja joustaa asioissa,mut ota huomioon että kaikilla ei ole niin,älä yleistä omaa asennettasi yleispäteväksi jokaisen kohdalla.