Luin vain osan keskustelun kulusta ja päädyin siihen tulokseen, että kyllä kissalle ei riitä,mikään kerrostalon huoneisto tms. Olen maaseudun ihminen keski-iällä ja ei ollut tuollaisia ongelmia, kun kissat paino pitkin pihaa, kiipeili puissa, saivat olla kuten huvitti, tiesivät kotinsa ja reviirinsä, eivät ne karanneet mihinkään, pitivät hiiret poissa jne.Tiedän kokemuksesta, kun muutimme kirkolle ja kissat joutuivat muuttaan myös tietenkin, eipä ne sopeutuneet. Onhan kaksi meillä vielä, mutta ne kärsii, kun joutuivat "suljettuun koppiin" Minä en enää taida näiden jälkeen uskaltaa kissaa ottaa, niillä on se vapauden kaipuu liian suuri.Eikä minulla ole rahaa ostaa sohvia ym. kissojen takia.Vaikka kuinka tykkäisin eläimistä!
on niin mukavaa!
Maalla
5301
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kissa, joka ei koskaan ole ollut vapaasti ulkona, ei osaa myöskään kaivata ulos vapaasti juoksentelemaan. Meillä kyllä molemmat sisäkissat ulkoilevat silloin tällöin valjaissa maalla, ja tietävät että kun valjaat otetaan esille, lähdetään ulos. Mutta koskaan eivät yritäkään ulos.
Itse asumme 52 neliön kerrostalokaksiossa, kissoja on kaksi (kookkaita) ja kesällä mahdollisesti vielä kaksi lisää, yksi ainakin.
Minä rohkenen väittää, etteivät kissat mitenkään kärsi sisäkissoina - päin vastoin! Meillä ainakin nauttivat elämästään täysillä leikkien keskenään päivät pitkät. Tietysti mekin leikimme Lakun ja Pekun kanssa. Lisäksi meillä on koko asunto sisustettu kissoja ajatellen, löytyy kiipeilypuuta, raapimapuuta, erilaisia leluja, pari ruokapaikkaa, oivallisia nukkuma- ja tähystyspaikkoja ym. mukavaa.
Meillä sohvat on ostettu ihan meidän ihmisten mukavuuden takia, ei mitenkään kissojen takia. Nuohan eivät todellakaan raavi sohvia, ei kissa mikään tyhmä eläin ole. Sitä tarkoitusta varten niiltä löytyy sitten noita erilaisia raapimapuita.
Kissa ei missään nimessä ole lemmikki, jonka kanssa ei tarvitse tehdä mitään kuten monet tuntuvat luulevan. Kissa ei todellakaan sovi kaikille ihmisille, vaan on siinä mielessä vaikeakin lemmikki, että sitä on osattava ymmärtää ja luotava sille runsaasti virikkeitä.
Olen samaa mieltä, että kissa kyllä sopeutuu juuri siihen, mihin se pennusta asti opetetaan. Vanhemmillani on kissa, joka on kaupungissa ollessa ainoastaan sisällä. Mökillä vanhempani antavat kissan olla vapaana. Kissa on pienenä jo totutettu tähän järjestelyyn, eikä missään vaiheesas ole ollut ongelmia, esim. huonekalujen tuhoamista tms. Kaupungissa ollessaan kissa ei edes yritä livistää ovesta ulos, maalla taas nautiskelee olostaan sitäkin enemmän ja purkaa energiaa juoksemalla pitkin pihaa.
hyvä ihminen jättänyt jo heti alkuunsa näiden viestien lukemisen ja höpö, höpö!
Kyllä meidän kissamme vaan viihtyvät ja temmeltävät vaikka omistammekin vain yksiön.
Jo kissan ottoa harkitessa on tärkeää selvittää näitä edessä olevia asioita, jos otat kissan niin kuin "sian säkissä" tulee ikäviä yllätyksiä ja kissahan on niin omapäinen että sitä ei alisteta kuin esim. koiraa.
Meillä hoituu kaikki asiat lempeällä opetuksella eikä vihaisilla kielloilla yms.
Kissoja on meidän perheessä ollut n.25v. Kun tämä nuorimmainen temmeltäjä astui ensimmäisen kerran uuden kodin lattialle, otin sen syliini, juttelin, pidin hyvänä ja sitten menimme tutustumaan hiekkalaatikkoon. Laitoin pikkuisen hiekan päälle ja sanoin että tämä on sinun pissa- ja kakkapaikka, kun ensimmäinen pissahätä tuli kesken tärkeiden leikkien otti kisumme kovan spurtin hiekkalaatikolle ja toimitti asiansa, eikä olen sen jälkeenkään muualle tehnyt.
Kissat tietysti viihtyy, kun niistä huoli pidetään, niin maalla kuin muuallakin.
Se mua vain pännii,kun sitten lukee näitä kissojen omistajien juttuja, tottakai pennut ja aikuisetkin ovat leikkisiä.Ei mun ole pakko lukea, sen tiedän, eikä sunkaan ole pakko lukea tätä mun kertomaa.Enkä ota kissaa jos en huolehdi siitä, mutta elämässä tapahtuu ikäviäkin yllätyksiä, kuten meillä, kissat eivät totu uuteen paikkaan, helposti.Harkitsen aina, olen jo sen ikäinenkin, etten tee äkkipäätöksiä. Ja se huonekalujen raapiminen, kyllä tiedän, kokemuksesta, että kissat raapii kaikki paikat, se on huomioitava, jos kissan ottaa. Mutta tarkoitin, että maalla ne saavat kirmata vapaana ja terottaa kynsiään puihin, ei sohvan reunoihin jne. Minua ihmetyttää , miksi ne ruuhka suomesta tulevat , ottavat kesäkissoja, oletteko kuulleet niistä? Hei vaan teille kaikille ja älkää ottako liian vakavasti kaikkea mitä minä kirjoitan, vaikka olenkin maalainen.
Ymmärrän sinua maalainen, onhan kissa tyytyväinen saadessaan makailla heinikossa auringon lämmössä, saadessaan pinkaista pienen ja mehevän herkkupalan kimppuun ja saadessaan kiipeillä korkeissa puissa.
mutta.. nykyään ajat ovat muuttuneet. kaupungit kasvavat ja ihmiset ottavat yhä enemmän kissoja kerrostaloihin. Joistakin tämä tuntuu ei-hyväksyttävältä - jopa eläinrääkkäykseltä, mutta ihmisillä usein tuppaa olemaan vain se yksi ja ainoa näkökulma. Sisäkissa voi (usein onkin) olla paljon onnellisempi kuin ulkokissa. Siihen vaikuttaa kissan pito. Kerrostalokissa on väärien omistajien hallussa sekä viorikkeettömän ympäristön vallitessa onneton, mutta niin on myös Ulkokissa. Se on myöskin kissakohtaista tuo onnellisuus. Toiset tykkää ulkoilla, toisista ulkomaailma on liian pelottava.
en tiedä onko kissan asema yhtään kohentunut ja tarkoitan nyt aivan tavallisia maatiaiskissoja. Vieläkin jotkut maatilat ottavat tallikissoja joiden elämä kuulostaa keljulta. Saavat ne toki kirmata ulkona mielensä mukaan, mutta missä lämmin suoja, missä joku joka rakastaa, missä kissan tarpeille sopiva ruoka-annos, tai ruokaa yleensä (muuta kuin pari hikistä hiirtä), missä terveyden hoito (madot vatsassa kuhisevat, rokotussuoja puuttuu, korvapunkit ym.), ja leikkaus, käsittämätöntä, mutta vieläkin naaras- ja uroskissojen annetaan pyöriä pihalla leikkaamattomina. Jotkut kissat on otettu pelkiksi työeläimiksi ja unohdettu lemmikin oikea merkitys. se jos mikä mustamaalaa tätä maalaisajattelua, jossa ylistetään kissan vapautta mikä ei ole kaikki, vain pieni ja mielestäni aika vähäpätöinenkin asia. Tärkeämmät tulivatkin jo tuossa, mutta ne puuttuvat vielä joiltakin kissoilta, varsinkin hylätyiltä kesäkissoilta! :(
Voin kertoa lyhyen tarinan ilmeisesti hylätystä kesäkissa-raukasta. Nuori oli ja komea ruskeatäplikäs mutta luisevan laiha kissa. Nälkäisenä huusi heinikossa mutta voitti arkuutensa. Tuli ihmisten luo, pyysi apua. Sai lämpimän suojan ja ruokaa! Ei kaivannut laisinkaan ulos, kaipasi rakkautta. Oli hellyyden kipeä ja nälkäinen. Jos olisi osannut puhua, olisi kertonut miten onnellinen oli päästessään pois metsästä harhailemasta, sai kodin jossa ystävällisiä ihmisiä, ruokaa ja huolenpitoa.
Omat kissani sisäkissoja. Asumme omakotitalossa, jossa tilaa riittää. Ulos pääsevät aitaukseen mikä on näille riittänyt. Eivät pyydä vapauteen, pelkäävät sitä. Toinen myös hylätty kissa mutta näen sen silmistä että se kiittää! Mielestäni huolehtiva koti on paljon enemmän kuin se että kissa lasketaan ulos "oman onnensa nojaan", tarkoitan tuolla sitä, että vaikka kissa tykkää ulkoilla, on se koitunut monelle kohtaloksi. Kissa kun voi jäädä auton alle vaikka siinä omassa pihassa, jäädä luontaisen vihollisen (ketun tms) hampaisiin, joutua ihmisen väkivallan kohteeksi, loukkuun/ansaan, tappeluihin tai mitä vain voi sattua ulkona_maallakin!