Mun on pakko tulla tänne raivoamaan, koska äitini ei halua kuunnella. Isä on kuollut (viinaan) jo kauan sitten, joten en voi hänellekään raivota tästä.
Äiti siis on sitä mieltä, että hän oli täysin viaton ja syytön siihen tilanteeseemme kotona. Eli isä joi, äiti haukkui ja nalkutti (tietysti, kun kaikki rahat meni eikä mitään tullut tehtyä).
MUTTA: äiti ei siis yrittänytkään parantaa tilannetta - ei hakenut ulkopuolista apua, meidän kolmen lapsen kaikki lapsilisät meni talon ylläpitoon ja ruokaan, ei ikinä puhettakaan että me oltais saatu jotain. Vaatteet perittiin sukulaisilta.
Äiti sanoi joskus, että oli hyvä kun me lapset tuimme häntä kovin. Voi taivaan vallat. Niinhän sen ei pidä olla!!! Ei lasten velvollisuus ole tukea vanhempiaan tuollaisessa sairaassa tilanteessa. Siitä olisi päästävä pois nopeasti.
Minua siis nykyään raivostuttaa se, että äiti pitää itseään pelkkänä säälittävänä uhrina. Vaikka hän olisi voinut ottaa eron ja lähteä siitä tilanteesta. Ei hän minun nähdäkseni ajatellut meitä lapsia sen enempää kuin isäkään, joka säälittä pani rahansa viinaan eikä hoitanut mitään asioita saati että olisi ollut meille isä.
Äiti ei halua puhua mistään näistä vanhoista asioista vaan keskeyttää kylmästi ja alkaa vaikka puhua mieluummin jostain lehtileikkeestä tai joistain mulle ihan oudoista tuttavistaan.
Sama koskee muitakin vaikeita asioita perheessämme, joita kyllä riittää. Viina ei ollut se ainoa. Mulla on siis kaksi vanhempaa sisarusta joilla on molemmilla luonnehäiriö vaikka se ilmenee vähän eri tavoilla.
En tiedä miten voisin kestää ellei mulla olisi hyvää aviopuolisoa.
Tajuan kyllä että ei tänne kirjottelu mitään auta eikä muuta, mutta täytyy saada pois sydämeltään nämä jutut JOTENKIN kun asianomaiset kerran ei välitä kuunnella. Tiedän senkin että ei kannata olla katkera koska se vain vahingoittaa itseä, mutta kaikkia asioita ei pysty käsittelemään vain itse omassa päässään vaan niistä täytyisi voida keskustella. No, minkäs teet, kun äiti kieltäytyy niin se on sitten sillailla.
En kyllä myönnä että hän olisi samanlaisessa uhrin asemassa kuin me lapset, sillä meillähän ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin vain kestää sitä helvettiä, hän taas olisi voinut tehdä tilanteelle jotain.
Olen lukenut sen Hellstenin Virtahepo -kirjan mutta siinäkin tarjotaan heti jeesusta lääkkeeksi. Ei sovi mulle. Eli jos jollakulla olisi vaikka suositella joku neutraali uskonnoton kirja joka tekis hyvää lukea.
Äiti siis on sitä mieltä, että hän oli täysin viaton ja syytön siihen tilanteeseemme kotona. Eli isä joi, äiti haukkui ja nalkutti (tietysti, kun kaikki rahat meni eikä mitään tullut tehtyä).
MUTTA: äiti ei siis yrittänytkään parantaa tilannetta - ei hakenut ulkopuolista apua, meidän kolmen lapsen kaikki lapsilisät meni talon ylläpitoon ja ruokaan, ei ikinä puhettakaan että me oltais saatu jotain. Vaatteet perittiin sukulaisilta.
Äiti sanoi joskus, että oli hyvä kun me lapset tuimme häntä kovin. Voi taivaan vallat. Niinhän sen ei pidä olla!!! Ei lasten velvollisuus ole tukea vanhempiaan tuollaisessa sairaassa tilanteessa. Siitä olisi päästävä pois nopeasti.
Minua siis nykyään raivostuttaa se, että äiti pitää itseään pelkkänä säälittävänä uhrina. Vaikka hän olisi voinut ottaa eron ja lähteä siitä tilanteesta. Ei hän minun nähdäkseni ajatellut meitä lapsia sen enempää kuin isäkään, joka säälittä pani rahansa viinaan eikä hoitanut mitään asioita saati että olisi ollut meille isä.
Äiti ei halua puhua mistään näistä vanhoista asioista vaan keskeyttää kylmästi ja alkaa vaikka puhua mieluummin jostain lehtileikkeestä tai joistain mulle ihan oudoista tuttavistaan.
Sama koskee muitakin vaikeita asioita perheessämme, joita kyllä riittää. Viina ei ollut se ainoa. Mulla on siis kaksi vanhempaa sisarusta joilla on molemmilla luonnehäiriö vaikka se ilmenee vähän eri tavoilla.
En tiedä miten voisin kestää ellei mulla olisi hyvää aviopuolisoa.
Tajuan kyllä että ei tänne kirjottelu mitään auta eikä muuta, mutta täytyy saada pois sydämeltään nämä jutut JOTENKIN kun asianomaiset kerran ei välitä kuunnella. Tiedän senkin että ei kannata olla katkera koska se vain vahingoittaa itseä, mutta kaikkia asioita ei pysty käsittelemään vain itse omassa päässään vaan niistä täytyisi voida keskustella. No, minkäs teet, kun äiti kieltäytyy niin se on sitten sillailla.
En kyllä myönnä että hän olisi samanlaisessa uhrin asemassa kuin me lapset, sillä meillähän ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin vain kestää sitä helvettiä, hän taas olisi voinut tehdä tilanteelle jotain.
Olen lukenut sen Hellstenin Virtahepo -kirjan mutta siinäkin tarjotaan heti jeesusta lääkkeeksi. Ei sovi mulle. Eli jos jollakulla olisi vaikka suositella joku neutraali uskonnoton kirja joka tekis hyvää lukea.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Meilläkin lapsena ollessani oli juuri tuollaista.Itse sorruin viinaan,mutta pääsin siitä.Lyhyesti totean.Sinun ongelmaasi:Äitisi on ollut aivan liian heikko tehdäkseen asialle silloin heti jotain kun olit lapsi.Hän ei joko uskaltanut?ei ollut koulutusta?työtä?sukulaisten häpeä ja pilkka pelkona?muiden pilkka?miehen uhkailut?Toiset miehet uhkaavat tappaa perheen.Äidit ei joskus kerro tästä koskaan.Äitisi on vaan yrittänyt selvitä hengissä teidän kanssanne.Kyllä hän on itkenyt varmasti sitä että teiltä puuttui paljon.Antoi teille kiitosta kun sanoi,että tuitte.Älä sinä lyö henkisesti ihmistä joka sinua kiittää!!!Etkö sinä ymmärrä että äidilläsi on ollut saatanan vaikeata 3 lasta vastuullaan ja juoppo mies?!Kaikkia luxustako hänen olisi teille pitänyt vähistä rahoista hankkia?Isänne olisi hakannut koko perheen siitä hyvästä?Etkö tajua tätä?Äitisi ei voinut ottaa isänne juomarahoja.Mikset raivoa isällesi?Olkoon kuollut!Kuulkoot sieltä ja katsokoot nyt mitä sai aikaan!Jos äitinne haukkui ja nalkutti,hän ainakin yritti saada ukon lopettamaan.Mitä te teitte?!Haukutte nyt.Häpeä!!!
Nää palstathan on täynnä sekopäisiä trolleja. Mee Rantti hakeen ammattiapua älä luule saavasi sympatiaa täältä.
Äitis on tosiaan kärsinyt helvetisti!Ois varmasti antanut teille enemmän kuin saitte,jos ois ollu varaa!
Äitis sentäs piti kodin ja saitte ruokaa!Ei ruvennut dokaamaan faijas kanssa.
Tiedän nää kuviot ja sanon et ilman sun syytöksiäskin äidilläs on elämänsä loppuun asti vihlaisu sydämessä menneiden ikävien olojen vuoksi!
Uskon et muistot sua kyrsii,mut nythän sulla on asiat hyvin-ole siitä onnellinen!!!!
Sun on vissiinkin omat aivosi menneet sumeiksi kun olet käyttänyt alkoholia. Sori vaan, vaikutat sairaalta tai sitten olet just nytkin kännissä.
Mitä hän päähän taputtelulla tekisi?
Eikö ole parempi,että ihmiset,jotka ovat paljon kokeneet,puhuvat sydämestään.
Minusta"eräs holisti"on vastannut suoraan sielustaan ja asiaa joka paikassa.Olen oikein seurannut.Hän tietää mistä puhuu.Oli varmasti oikeassa tässäkin.Ei äitinne osannut tehdä paremmin ja se miten teki oli loistavasti,olosuhteet lukuunottaen.
Sairas en ole,enkä liioin alkoholia käytä-aihe vaan nosti tunteet pintaan ja se, et sä ihankuin haet sääliä tai vastaavaa täältä...
Pitikö äitis sua hyvin vai ei?Jouduitko väkivallalla uhatuksi tms.
Mä tiedän nämä kuviot siksi,että mun isä joi ja oli paha mutsille.Meille lapsille ei koskaan...paitsi pahinta oli just se,että oli mutsia kohtaan niin paska...
Aikamoista hulinaa se välillä oli,ja hävetti rankasti et isä oli se kuka oli...
Mutsi piti meidät kuitenkin hyvin-ruokki,vaatetti,hoiti...aina oli siistiä jne.
Nyt paljon myöhemmin,kun vanhemmat jo eronneet,olen jutellut joskus näistä jutuista mutsin kanssa...hän syyttelee itseään ettei esim.eronnut aiemmin ja näin säästänyt lapsia näkemäst/kuulemast juopon touhuja...aina on mummelilla itku silmissä ko.asian vuoksi.
Ei mulle tulis mieleenkään alkaa syytellä häntä,kuitenkin hän oli jaksamisen rajalle asti hyvä äiti meille-ja on edelleen!Hän on rakas meille lapsille ja meidän jälkikasvuillemme.Pappaa ei pahemmin tapailla-ja ajatella;mä tosiaan säälin sitä miestä-ja aion todella etsiä hänet käsiini ennenkuin myöhäistä...muistan hänestäkin hyviä asioita-kaikesta muusta huolimatta!
En auttuis sillä mitään jos kaivelisin vanhoja, syytellen sit ihmisiä....mut ehkä sun kantsis mennä juteleen jonkun psykiatrin kanssa,ni pääsisit sinuks asian kanssa?
Mikä mukamas pakotti? Täytyy olla TODELLA itsekäs, kun kokemuksesta tietää mitä se on ja silti alkaa ehdoin tahdoin dokata.
Kaikkea sitä kuulee. Ethän sinä tiedä siitä heidän elämästä MITÄÄN. "se miten teki oli loistavasti" voi hirveätä sun juttujas! Olitko näkemässä ehkä?
"vastaan ei voi voittaa".Tarkoitan,että ensin on itse liian pieni ja sitten äiti/isä liian vanhoja.
Ja äkkiä odotetaan että itse olisi järkevä,aikuinen eikä miettisi menneitä.
Vaan onhan niitä joskus mietittävä.Pakkomielteeksi ei tosin parane päästää.
Äitisi oli nykytermeillä sanottuna "läheisriippuvainen" jonka paras rooli elämässä on ollut marttyyrin rooli.
Eikä äitisi halua tuntea syyllisyyttä ja hänestä on kätevä kaataa kaikki isäsi päälle.
Ajan kuluessa muuttuvat kaikkien muistot enemmän itselle sopiviksi.Psykologinen itsensä suojelu mekanismi.
Tutulta kuulostaa tuo,että vaikeista asioista ei puhuta.
Sama juttu oli minun lapsuudenkodissa ja saman tavan olen itse omaksunut ,olen huomannut.
Pelkästään negatiivistä ei sekään ole.
Miksi et kirjoittaisi ylös kaikkea mikä raivostuttaa.Vaikka tavallaan kuten kirjeitä äidillesi (ilman pakkoa lähettää niitä).
Voit myös kirjoittaa minulle,jos haluat,e-mail [email protected].
Onhan täällä joitain sydämellisiäkin ihmisiä sentään.
Just nyt kaipaisin kovasti jotain kirjavinkkiä että pääsisin silläkin lailla, lukemalla, eteenpäin tästä junnaavasta tilanteesta.
Vinkkisi kirjoittaa on hyvä, olen kyllä tehnyt sitä jonkin verran ja sitten polttanut ne mustat mietteet, tekee hyvää.
Äiti muuten etsi ja haki klassiseen tapaan isän jälkeen kaverikseen toisen juopon, joka kyllä oli tuurijuoppo ja teki sitten välillä töitä kuin hullu. Kai se oli sitten parempi. Onneksi olin kerinnyt silloin muuttanut pois kotoa ettei tarvinnut "katella uusintoja" ainakaan joka päivä ja ihan läheltä.
Joku toinen kyseli et miksi "vain sympatiaa". Voi kuule, kyllä alkkisten vaimoja on surkuteltu maailman sivu, sitähän saa aina kuulla että miten raskasta niillä on ollut elämä blaablaablaa. ja sitä näkökulmaa märehditty kuivaksi asti.
Vähemmän on alkkisten niiden saamattomien vaimojen viattomia lapsia otettu huomioon. Varsinkin aikuistuneita lapsia! Ja minähän just yritän tässä puhua sydämestäni.
Minun mielestäni se holisti oli täysin väärässä, miksi sitä paitsi häntä pitäisi kuunnella kun hän on (on ainakin ollut) itse samanlainen täysegoisti. Toivottavasti hänellä ei ole lapsia itsellään.
Ja miten niin hän tietää mistä puhuu? Kyllä minä tiedän kanssa ihan tarkkaan mistä puhun, minähän elin sitä helvettiä parikyt vuotta kotona ja vielä senkin jälkeen saanut asiasta tietenkin kärsiä eri tavoin, enhän muuten tässä yrittäisikään mitään selittää.
Ikään kuin ALKKIKSIA pitäisi sääliä? Itsehän he ovat osansa valinneet. Samoin ovat vaimot saamattomia kun eivät pane tilannetta poikki. Ei se lasten vika ainakaan ole sentään.
Onkohan tämä nyt siitä kiinni että joku kuvittelee minun hylänneen äidin tai jotain. Ei se niinkään ole, kaikin tavoin olen tukenut häntä nämä oman itsenäisyyteni parikyt vuotta, hän voi aina soittaa minulle vaikka öisin jos hänen tarvii puhua jostain. Mutta kun minä vastavuoroisesti haluaisin /tarvitsisin korvaa, niin sieltä tulee kylmä suihku niskaan vaan ihan siekailematta.
"Läheisriippuvainen" on muukin kuin alkoholistin puoliso tai läheinen.
Juoppo juo juomansa itse,siitä ei voi muita syyttää.Tokihan juopot keksii selityksiä juomiselleen - jonkun muun vikahan se aina on...
Vasta sitten tietää kuinka vaikea ko.kuvio on,kun sitä itse on elänyt.Lapsen näkökanta on erilainen, kuin sen joka kantaa huolen kaikesta,myös siitä juoposta.
Vaikeita asioita,turha näistä on riitaa vääntää ja usein juopon lähimmäiset on kaikista kovimmilla tilanteessa.Siinä on kuin yksinhuoltaja koko joukolle.Ja usein ei vaikeuksia ilkeä näyttää muille!
Sinä pyydät ymmärrystä,mutta itse et edes ole lukenut holistin kirjoituksia kunnolla.Hänhän kertoi,että on kokenut ihan samaa kuin sinä.Siksi hän tajuaa.On varmasti vanhempikin."osansa valinnut"siis sinulla ei ole vieläkään käsitystä siitä mikä alkoholismi on?Haukut ihmisiä jos et saa silkkaa päänsilitystä.Luuletko että kovia kokenut holistikaan haluaisi neuvoa sinua,ellei hänellä olisi sydän paikallaan?Katkera voi aina olla heikkoa äitiäsi kohtaan.
Ei holisti mitään tajua, koska hän alkoi itse juoda ehdoin tahdoin. Itteään täynnä kuin höllä röijy, ja kehtaa tuomita jonkun muun joka EI OLE ALKANUT JUODA LAPSUUDEN KAUHEUKSISTA HUOLIMATTA
sanoa että alkoholisti ymmärtää läheisriippuvien osan ja että on elänyt aivan saman mitä me läheiset joudumme kokemaan. Minä voisin sano ett ymmärrän "Ranttia" täysin hyvin. Se mitä hän haluaa niin se on apua omaan tilanteeseensa.Hän ei etsi sääliä vaan hänellä on ongelma joka usein voi olla sairaampi kuin alkoholisti.En kiellä että eikö alkoholisti osaa neuvoa, kyllä isänikin minua ja sisariani neuvoi mutta siitä puuttuu se jokin.
Minä ehdottaisin häntä menemään Al-Anon ryhmään jos sellainen paikkakunnalla on. Minä tein myös sen vaikka olin jo 50 ikäinen. Tein töitä akoholiklinikalla ja siellä valkeni asioita ett minun itse täytyy tulla sinuks oman elämänongelmani kanssa läheisriippuva. Nyt olen löutänyt oman itseni ja siitä kiitlä ystäviä jotka ymmärsivät Al-Anon.
käyttää hyväkseen lapsiaan, esim. mun veljeni joutu ihan liian aikasin ottaan vastuun monista aikusten asioista kun isä ei halunnut/pystynyt. Ja äiti tykkäs että onpa hyvä kun poika hoitaa. Vieläkin äiti haluis että mun veli muuttais takasin kotiin (on vanhapoika) vaikka täytti jo 50, mitä siitä tulis, äiti pitäisi häntä TAAAAAS renkinään. Ihan sairasta.
"Lapsen näkökanta on erilainen"
TIETYSTI, EI KAI KUKAAN MUUTA VÄITÄKÄÄN? Onko se sit joku tekosyy aikuisen naisen mennä porskuttaa eikä tehdä loppu sellaselle hurlumheille? Lapsilla kuuluu olla oikeus elää rauhallisissa oloissa niin että saa yöunet nukuttua eikä valvo jatkuvia riitoja kuunnellen ja muutenkin ihan sairasta elämää ja tarvi hävetä omaa perhettä.
On se kumma kun lasten aina täytyis ymmärtää ja kärsiä ja antaa anteeksi, mutta vanhempien ei tarvi kortta ristiin panna vaikka on ne lapset ensinnäkin HANKKINUTTTT!!! Lapsethan ei tiettävästi pyydä saada syntyä tollaseen perheeseen kärsimään.
Kauheissa oloissa ei o pakko elää kenenkään aikuisen, voi muuttaa tilannetta kun vaan ottaa itteään niskasta kiinni, lasten ilmeisesti täytyis kestää ihan mitä tahansa valittamatta, sit ei saisi edes aikuisena kyselläkään vissiin mitään!
Missä se lasten oma asiamies luuraakaan?
Vaimona ja äitinä on varmasti kestänyt enemmän kuin arvaat ja tiedätkään.Äidistäsikö haluat asialle psykiatrin?
Kyllä ymmärrän tunteesi, mutta mietis nyt:eikö äitisi just halunnut juomisen loppuvan ja siksi naputti siitä.
Turha on kaataa holistin tekemisiä hänen niskaansa.Hän vaikeuksista huolimatta piti teidät...vaikka lastenkodit ja sijaisperheetkin on keksitty...
Paha sanoa mikä olisi oikein missäkin tapauksessa,käsitin kuitenkin että olet jo kunnolla aikuisiässä ja äitisikin siis jo iäkäs,joten...eikä edes levollinen ja murheeton vanhuus olisi hänelle paikallaan.
Eikö ole niin että vanhemmat ovat lapsiaan varten? Jollei sitä hommaa hoida, vaan pitää taloa ja "ruokkimista" tärkeämpänä kuin henkistä hyvinvointia ja normaalia kasvuympäristöä, niin voi vitjat.
Miksi aina alkoholistien aikuisten lasten täytyy yrittää ymmärtää itsekkäitä vanhempiaan vaikka kuinka pitkälle?
Eikö tässä ole kysymys siitä, että äidin pitää vähintään myöntää se, että hän EI pitänyt kunnolla huolta lapsistaan (=eronnut ja vienyt lapsiaan pois kauheasta tilanteesta) vaan valitsi jäädä siihen kysymättä lapsiltaan miltä heistä tuntuu.
MOLEMMAT vanhemmat "syyllisiä", ei pelkästään isä.
Nykyään avioliitosta erotaan hyvinkin köykäisin perustein, mutta näin ei ole ollut aina. Omassa nuoruudessani avioero oli erittäin harvinainen. Myöskin eri ihmiset sitoutuvat liittoonsa eri tavoin, esimerkiksi minä olen mennyt avioliittoon periaatteella 'kunnes kuolema meidät erottaa'. Piste. Onneksi puolisoni tuntee samoin. Minusta on aika raakaa syyttää äitiään siitä että tämä ei ole ottanut eroa.
Äitisi on epäitsekkäistä syistä kärsinyt juoppoa miestään ja suojellut lapsia parhaan kykynsä mukaan. Hän on kärsinyt aivan tarpeeksi siitä että otti väärän miehen, mutta on myös kantanut ristinsä pää pystyssä katkeraan loppuun saakka. Ilmeisesti hän on aina ollut perheen syntisäkki jota syytetään kaikesta. Syytäthän sinäkin vielä vuoskymmenten kuluttua äitiäsi siitä että juoppo isäsi pilasi lapsuutesi.
Ehkä eroaminen ei ollut kertakaikkiaan mahdollista, esimerkiksi taloudellisista syistä. Ei ennen ollut itsestään selvää, että sossurahat tulevat tilille säännöllisesti kuin manulle illallinen. Uhkailiko isäsi väkivallalla, ehkä hän olisi tappanut koko perheen mikäli äitisi olisi hakenut eroa. Aikaisemmin eroon piti olla todistettu syy, en usko että puolison alkoholismi riitti.
Olet kaiketi jo aikuinen ihminen. Kasva jo eroon lapsuuden kokemuksistasi. Monella muullakin on ollut eri syistä vaikea lapsuus, mutta turha sitä on jäädä märehtimään. Ole sinä sitten vuorostasi oikea mallivanhempi, ettei lapsillasi ole aihetta vihata sinua.
"Omassa nuoruudessani avioero oli erittäin harvinainen."
Ei avioero enää 1960-luvun lopussa ollut mitenkään harvinainen tapaus. Perhe-elämämme räjähti kokonaan käsiin v. 1967-8, jolloin viimeistään olisi se ero pitänyt hankkia. Niistä palasista olisimme sentään voineet vielä jotain kootakin.
"Myöskin eri ihmiset sitoutuvat liittoonsa eri tavoin, esimerkiksi minä olen mennyt avioliittoon periaatteella 'kunnes kuolema meidät erottaa'."
Avioliittoon sitoutuu kaksi ihmistä, jotka lupaavat kaikin tavoin kunnioittaa ja rakastaa toisiaan. Kun toinen osapuoli (tässä tapauksessa isäni) ei pidä lupaustaan, on toinenkin vapaa etsimään paremman puolison tai elämään yksin lastensa kanssa.
"Minusta on aika raakaa syyttää äitiään siitä että tämä ei ole ottanut eroa."
Sinähän et tietenkään tunne läpikotaisin meidän silloisia olojamme. Kuitenkin uskallat syyttää MINUA "raakuudesta" - minä ainakin tiedän tarkalleen, millaista helvettiä "elämämme" oli.
"Äitisi on epäitsekkäistä syistä kärsinyt juoppoa miestään"
Ei ainakaan omien seli-selitystensä mukaan. Hänelle oli talo kaikki kaikessa, ja piha. Me lapset saimme monta kertaa kärsiä, kun piti kaikki voimat ja rahat laittaa siihen tönöön ja puutarhaan. Eivätkä ne silti olleet koskaan kunnossa, eivät ole vieläkään.
"ja suojellut lapsia parhaan kykynsä mukaan."
Sitähän hän nimenomaan EI tehnyt. Hän ei tehnyt MITÄÄN suojellakseen meitä.
"Hän on kärsinyt aivan tarpeeksi siitä että otti väärän miehen, mutta on myös kantanut ristinsä pää pystyssä katkeraan loppuun saakka."
Taivas, mikä ihmeen selvänäkijä luulet olevasi? "Pää pystyssä katkeraan loppuun saakka" - voi hellanlettas sentään. Oletko itse verukkeita hellivä juoppo tai sellainen, joka ei lapsistaan välitä vähääkään?
Äitini kärsi juoposta miehestään ja päätti, että oli ihan OK että me lapsetkin kärsimme tilanteesta.
Kyllä me lapset olimme ja olemme niitä, jotka raskaimman ristin kantoivat, eikä siitä kärsimisestä sitten edes saanut kiiltävää kruunua päähänsä. Meiltä vain jäi iso pala elämää elämättä, monet mahdollisuudet haihtuivat kuin tuhka tuuleen. Ihan kaikkea kun ei voi aikuisena enää korvata, vaikka kävisi millaiset terapiat läpi.
Lasten EI KUULU kantaa vanhempien ristejä.
"Ilmeisesti hän on aina ollut perheen syntisäkki jota syytetään kaikesta."
Päin vastoin. Isä oli perheemme syntisäkki. Olisitpa vain ollut kuulemassa!
"Syytäthän sinäkin vielä vuoskymmenten kuluttua äitiäsi siitä että juoppo isäsi pilasi lapsuutesi."
Äiti oli siinä yhtä lailla mukana, koska ei tehnyt MITÄÄN parantaakseen tilannetta. Hän ei rakastanut omia lapsiaan sen vertaa, että olisi muuttanut pois.
"Ehkä eroaminen ei ollut kertakaikkiaan mahdollista, esimerkiksi taloudellisista syistä."
Kyllä se oli. Isän tilit menivät juomiseen ja hummailuun. Äiti käytti meidän lapsilisämme tyystin ja meni vihdoin itse töihin. Olin yksin kotona 5-vuotiaasta, vanhemmat sisarukset koulussa. Onhan sitä paitsi sellaisiakin tapauksia, että puolisot elävät erikseen eivätkä silti hae eroa.
"Ei ennen ollut itsestään selvää, että sossurahat tulevat tilille säännöllisesti kuin manulle illallinen."
Mitkä ihmeen sossurahat? Emme me mitään saaneet sosiaalihuollosta muuta kuin lapsilisät. Silloin tällöin olimme nälässä. Mutta kun se julkisivu oli pidettävä puhtoisena!
"Uhkailiko isäsi väkivallalla, ehkä hän olisi tappanut koko perheen mikäli äitisi olisi hakenut eroa."
Isä ei ollut väkivaltainen ollenkaan, äiti meitä piiskasi sähköjohdoilla, nahkaremmeillä ja vastaavilla, mitä nyt sattui käsiinsä saamaan. Ei tosin isää mennyt lyömään - tietääkseni. Muuta kuin sanoillaan.
"Aikaisemmin eroon piti olla todistettu syy, en usko että puolison alkoholismi riitti."
Kyllä olisi riittänyt, kun vain olisi vaivautunut panemaan paperit hakuun. Olihan silloinkin asianajajia. Missä ihmeen maailmassa sinä olet elänyt?
"Olet kaiketi jo aikuinen ihminen. Kasva jo eroon lapsuuden kokemuksistasi. Monella muullakin on ollut eri syistä vaikea lapsuus, mutta turha sitä on jäädä märehtimään."
Huoh. Kasvamisestahan tässä ei ole kyse, jos hiukankin ymmärtäisit psykologiaa. Elän ihan onnellista elämää aviopuolisoni kanssa, meillä on asiat hyvin. Muistot ne kiusaavat, ja nehän pysyvät jatkuvasti pinnalla, koska äitini kaataa niskaani harva se päivä omat murheensa. En ole vielä koskaan, kertaakaan saanut puolestani häneltä tukea, kun joskus sitä olisin kipeästikin tarvinnut.
Milloin minun äitini olisi tarkoitus kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuunsa omasta elämästään ja teoistaan? Sitä ihmettelen.
"Ole sinä sitten vuorostasi oikea mallivanhempi, ettei lapsillasi ole aihetta vihata sinua."
Olemme puolisoni kanssa valinneet lapsettomuuden juuri sen takia, että perimien kierrätyksen riski on niin suuri - sekä alkoholismin että mielenterveydellisten.
Sisareni on ehtinyt hankkia kahden eri miehen kanssa neljä lasta, eikä uusioperhe ole toiminut mihinkään suuntaan. Hän on aina ollut ulospäin lapsirakas, mutta oikeasti vaikuttaa siltä, että lapset on hankittu sen vuoksi, että heitä voi määrätä ja komentaa mielin määrin. Ehkä sisareni kompensoi omaa voimattomuuttaan lapsuudessa sillä tavoin. Veljeni on homo tai biseksuaali eikä tietääkseni ole pannut alulle lapsia.
Olen muuten tuosta ensimmäisestä hätähuudostani lähtien miettinyt asioita joka kantilta, ja luultavasti nyt päässyt alkuun, niin etten enää kauan junnaa tässä rämeessä.
Kirjoitin tämän viimeisen viestin sen vuoksi, että täällä saattaa joku muukin onneton ihminen hädässään yrittää etsiä tukea ja apua.
Lopuksi ihmettelen vielä monen vastaajan kummallisia oletuksia ilman vähäisintäkään asiantuntemusta ja tietämystä meidän perheeemme oloista muuta kuin sen pienen pätkän, jonka kirjoitin. Esim. monet ovat vetäneet kuvaan väkivallan, jota meillä siis ei ollut kuvassa mukana. Monet näyttävät nauttivan siitä, että saava spekuloida vaikka mitä mieletöntä. Parempi olisi minusta kun jättäisitte vastaamatta, ellette osaa pitäytyä asiassa vaan kehräätte jotain ihmeellisiä haamukuvia kirjoittajasta ja hänen lähimmäisistään. Ugh.
ihan just noin sanosin minäkin, meidän perhe oli/on oikeen semmonen prototyyppi henkisesti sairaasta elämästä.
joskus miten on mennyt sit, tuntuuko paremmalta vähitellen. Ite oon samallaisessa tilanteessa, täytyykin ruveta työstään kaikkea että voi keikauttaa myllynkiven kaulastaan. Jo riittää.
Mut kyll ihmiset on ymmärtämättömiä! Ei voi muuta sanoo.
Ei äitisi olisi voinut isääsi pelastaa. Hän oli voimaton isäsi juomisen edessä. Alkoholistin itsensä täytyy tehdä päätös raitistumisesta. Neuvoisin antamaan anteeksi äidillesi. Hän kärsii menneistä varmasti ihan tarpeeksi ilman sinun katkeria syytöksiäsi. Se ei tietenkään ole äidillesi hyväksi, ettei hän puhu kipeistä asioista. Mutta on hyvä että sinä puhut.
Neuvoisin teitä sisarustenne kesken kerralla puhumaan asiat päätökseen ja jatkamaan elämäänne. Nauttikaa ja iloitkaa nykyhetkestä ja siitä mitä teillä nyt on, älkääkä miettikö mitä jäitte vaille. Kannattaa sieltä lapsuudestakin yrittää muistella niitä onnellisia hetkiä.
Itselläni oli myös alkoholisti vanhempana. Olen antanut anteeksi. Elän tätä hetkeä ja olen myös oppinut arvostamaan vaikeita aikoja. Ne ovat nimittäin kasvattaneet minusta empaattisen ja raittiin ihmisen.
Mukavaa jatkoa sinulle ja onnen hetkiä elämääsi!
"Ei äitisi olisi voinut isääsi pelastaa. Hän oli voimaton isäsi juomisen edessä. Alkoholistin itsensä täytyy tehdä päätös raitistumisesta."
Kuka päinvastasta sitten on väittänyt, Ranttiko? Kai hän nyt sentään sen tajuaa niin kuin kuka normaali ihminen tahansa. Hölmö huomautus kerta kaikkiaan.
"Neuvoisin antamaan anteeksi äidillesi. Hän kärsii menneistä varmasti ihan tarpeeksi ilman sinun katkeria syytöksiäsi."
Voi taivaan vallat sentään. Eihän Rantti ole edes mitään "katkeria syytöksiä" tuonut esille, hänhän haluisi oman sanomansa mukaan vaan puhua niistä vanhoista vaikeista asioista. Katkeruus tulee kuvaan mukaan just sen takia ettei äiti välitä edes puhua. Kylmä akka näköjään.
"Se ei tietenkään ole äidillesi hyväksi, ettei hän puhu kipeistä asioista. Mutta on hyvä että sinä puhut."
Kelle Rantti sit niitä puhuu, häh? Seinille vai katolle? Eikö se just sen takii kirjottanut tällekin palstalle (taitaa katuaki vähän)???
"Neuvoisin teitä sisarustenne kesken kerralla puhumaan asiat päätökseen ja jatkamaan elämäänne."
Mitä ellei sisaruksistakaan oo keskustelijoiksi? Voi olla omia ongelmia yli voimien. Tai jos heillä ei ole tarpeeks luottamukselliset välit ensinnäkään? Eihän yhden perheen lapset välttämättä o samankaltasia ees vaikka onkin geenit saanut samoista vanhemmista.
"Nauttikaa ja iloitkaa nykyhetkestä ja siitä mitä teillä nyt on,"
No hemmetti, sitähän kaikki ihmiset pyrkii tekeen joka tapauksessa. Miks suollat tollasia itsestäänselvyyksiä?
"älkääkä miettikö mitä jäitte vaille."
Vau mikä syvällinen neuvo. Kuule ei ajatuksiaan ihan niin vaan voi estää. Luepas vielä uudestaan nuo Rantin kertomukset. Vaikutat joltain sosiaalitantalta jolla on patenttivastaukset vähän joka juttuun... Tuntuuko hyvältä nyt...
Sitä paitsi ne vaillejäämiset voi olla hyvinkin konkreettisia juttuja, esimerkiks terveydenhoidon puutteista voi kärsiä kymmeniä vuosia jälkikäteen, ihan sama mitä siitä "miettii". Itelläni jäi esim hammashoito retuperälle (ei voi oikein korvata jälkikäteen, mulla ei oo sellasia rahoja, purenta ja kaikki kärsii) sekä eräs vakava sairaus, johon sain hoitoo vasta aivan liian myöhään joten se ehti jo tehdä tuhojaan. Mieti kuule sitä edes sekunnin. Ne vaillejäämiset ei oo jotain nykyjään poispilattujen pentujen pleikkareita tai jääkiekkovarusteita tai dvd-soittimia ja kännyköitä vaan ihan vakavia juttuja.
"Kannattaa sieltä lapsuudestakin yrittää muistella niitä onnellisia hetkiä."
Kaikilla ei o edes niitä kuule. Esimerkiks mä olin niin pieni kun kaikki alko hajoomaan, ettei mulla ollut pahemmin mitään muistikuvia varastossa ylipäänsä, saati et nyt voisin sieltä alle 4-5vuotiaasta kaivaa esiin jotain "onnelista hetkeä". On sulla kanssa yksioikoset käsitykset. Jos ite muistat jotain hyvää lapsuudestasi niin kivakiva, kaikilla ei vaan oo ollut sellasta säkää kuule.
"Itselläni oli myös alkoholisti vanhempana. Olen antanut anteeksi. Elän tätä hetkeä ja olen myös oppinut arvostamaan vaikeita aikoja. Ne ovat nimittäin kasvattaneet minusta empaattisen ja raittiin ihmisen."
No olisit sit osottanut jotain empatiaa tolle Rantillekin, miks kirjotit ikään kun syyttäisit häntä hänen tilastaan? Kumma kun just tuollaset epäempaattiset ihmiset kehtaa väittää olevansa empaattisia. Voihan olla nii että sä olet tunnekylmä ihminen joka ei tunne mitään koskaan vaikka olis mikä tilanne joten anteeksikin voi antaa tuosta vaan, kiva sulle, mikäs siinä. Voisit silti hiukan harkita enemmän sanojas.
Eikä toi nyt niin ihmeellistä ole jos olet raitis, hyvin monet alkkisten lapset on. Riippuu luonteesta. Oma kehu haisee.
Kyllä täällä kaikkea näkee kun tuollaset sinunkin siirappijutut tungetaan hädänalasen ihmisen kurkusta alas, ällöä. No kuiteskin Rantin viiminen kirjotus vaikutti jo aika rauhottuneelta, on vissiinkin päässy yhden askeleen eteenpäin.
Mun sympatiat on kokonaan Rantin puolella, kai se sen äiti vetää sitä falskia marttyyrin rooliaan hautaan asti ja nauttii siitä. On meitä moneen junaan.
Mun mutsi ei koskaan ollut puolustamassa mua väkivaltasta faijaa vastaan.Mutsi pelasti aina vaan oman nahkansa.Vielä nyt kun olen aikuinen ja halusin kertoo miltä musta tuntui.mutsi alko huutaa vaan et menneiden pitää antaa olla.Multa mun mutsin käytös tuhos mun elämän.Musta tuli hylkiö ja mä olen nyt syöpään kuolemas.Mä tiedän et se alko mun kohtelusta.Mä en anna mutsille ikinä anteeksi.Rantti mä jaan sun tuskas!
Te olette ihan keskenkasvuisia!Ai että tyttökin sanoo olevansa aikuinen...ikä on?18-20?alle 25ainakin?
Joku tuossa välissä laittoikin, että eroaminen takavuosina ei ollut niin helppoa kuin nyt.
Moni nainen kesti katkeraan loppuun asti ihan samanlaista.
Minnes menet lasten kanssa,ilman työtä/ammattitaitoa-rahaa...aika paljon oli kotirouvia vielä takavuosina...sossun systeemitkään ei olleet sen ajan ihmisille mikään normaali asia,pikemminkin häpeä jos oisi pitänyt sinne mennä "kerjäämään"
Ja että syöpäkin jollekkin on puhjennut huonon lapsuuden takia?!Nyt on huuhaat liikkeellä...salli mun nauraa lapsekkaille jutuilles.
Pilaatte elämänne ITSE,märehtimällä vanhoja asioita katkerin mielin ja haluatte pahoittaa myös muiden mielen!
Katsokaa eteenpäin ja nähkää onnellinen loppu,taapäin katsoen menette elämänne näkemättä mitään hyvää.
Jos olette terveitä,päihteistä riippumattomia jne.olkaa onnellisia!Terveys on PALJON!!
Minulla on oikeus syyttää isääni kohdun runo-osansyövästä joka on edennyt.Hän myi mua kavereilleen kun oli 12 ja sitä jatkui kunnes muutin kotoa.Olin huorana raksalla ja kaikki tiesi siellä.Ykskään muija ei auttanut mua pois ja ytkin yks sika vielä hakkuu!Mä kiroan siut!tätä et päältäs saakaan pois!
Kuulostaa karmealta, miksi et hakenut aikoja sitten apua.Vaikutat sairaalta, sulla a-ongelma,kun tämä palsta kiinnostaa?
Aika sairasta noi kirousjutut,anteeksi vain.
Miten niin en hakenut apua!!!???Mistä vitusta sinä tiedä mitä tehtiin?!!!Siitä on vuosia.Tänään kuolen asia kanssa!
Olet ihan pihalla,olisko kuienkin käynti lääkärillä ja mielenterveystoimistossa paikallaan, ihan itsesi vuoksi.Taitaa läheisesi-jos niitä on, olla lujilla,kun olet jossain palstallakin noin vihamielinen...
Syöpiä, kaikenlaisia tulee vaikkei niille altistuisikaan - tupakoimaton voi saada keuhkosyövän jne.
Tämä palsta ei ole oikea paikka hoitaa itseään.
Älä hyvä ihminen jää rypemään eilisessä. Äitisi on toiminut varmastikkin parhaan tietämyksensä mukaan, ei hän ole oikea osoite syyttelylle. Mene terapiaan, jos et muuten pääse eroon katkeruudestasi. Katkeruus on vain asia omassa päässäsi, se vahingoittaa sinua. Nämä jutut,jotka ovat tapahtuneet perheessäsi ovat varmasti olleet kamalia, en epäile lainkaan. Nyt sinun täytyy todella ponnistella päästäksesi eroon menneisyytesi paskasta. Se on valitettavasti kujanjuoksu, joka sun täytyy käydä. Syyttely ei auta ketään, eikä koskaan johda myönteiseen lopputulokseen.
Sen edestään löytää minkä taakseen jättää, pätee monen kohdalla tänäkinpäivänä.Lapsuuden traumoista ei ole mahdollista päästä eroon vain unohtamalla tapahtumat. Ikä ja vuodet antavat etäisyyttä ja kokemusta, toivottavasti paremmasta,kuinka itseäni alan hoitamaan ja rakastamaan. Tommy Helsteen kirjoittaa omasta kokemuksestaan ja myös työn antamalla kokemuksella. Asiat on hyvä tunnistaa, läpielää ja jättää sitten hyvällä. Katkeruus vain mutkistaa asioita entisestään. Niin moni haluaa unohtaa inhoittavat asiat käymättä läpi mitä haluaavat unohtaa. Silloin ne jäävät möykyiksi mieleen ja kehoon,tulee myös fyysisiä oireita. Oma tarinani on melko samankaltainen kuin ed., niinkuin tuhansilla muillakin tänäpäivänä. Hakeutukaa vertaisryhmiin ja koittakaa päästä Elämässä eteenpäin. Janet Woititzin kirja on hyvä ja valaiseva: Irti noidankehästä. Kaikkea hyvää, iloa ja valoa, myös Rakkautta kaikkien Elämään.
Täytyypä lukea tuo mainitsemasi kirja, sekin voisi vaikka auttaa alkuun. Muuten tämä palsta vaikutti väärältä foorumilta asialleni, mutta näitähän ei voi jälkikäteen muuttaa eikä poistaa, niin että täällä on ja pysyy kunnes joku webmaster poistaa.
Jotakin hyötyä itselleni tuntuu kuitenkin syntyneen tästä kirjoituksestani, olen ainakin rauhallisempi. Sekin täytyy ymmärtää, että täällä on paljon sellaisia väärinkäyttäjiä ja läheisriippuvaisia, jotka aina vain etsivät itselleen ymmärrystä vaikka mimmoisin tekosyin ja verukkein. Sille emme me uhrit mitään voi tietenkään.
Eteenpäin elävän mieli!
Raimo O. Kojon kirjaa "Eroon viinasta". Se on asian läpikotaisin eläneen miehen kirjoittama, vaikuttava ja helppolukuinen opus. Se on auttanut satoja viina- ja läheisriippuvuusongelmien kanssa kamppailevia.
*************************************************
Alkoholistin lapset
Alkoholismi on perheen sairaus, joka ei vaikuta vain alkoholistiin, vaan jokaiseen hänen kanssaan elävään perheen jäseneen. Se vaikuttaa lapsiin samalla voimalla kuin aviopuolisoon ja tosiasiassa jopa enemmän. Aikuiset voivat valita puolisonsa; joten he voivat myös jättää tämän. Lapsilla ei ole valinnan mahdollisuutta eikä liikkuvuutta voidakseen tulla ja lähteä vanhempi-lapsi suhteesta. Kun puoliso tuntee olevansa ansassa, lapsi on ansassa. Puoliso on tunteen tasolla avuton, kun taas lapsi on sekä tunteen että tilanteen tasolla avuton.
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/alkoholistin_lapset.htm
*************************************************
luin monen mielipiteitä ja atuksia/tarinoita itse olen sivusta lapsuudesta asti seurannut serkkuni perhe helvettiä jossa isä on alkoholisti ja olen huomannut heisä kaikissa sen vieläkin että alkoholistia perheessä hyssytellään esim: ei isä olisi agressiivinen jos ei olisi juonut sekaisin ynms..Minusta ongelman kiertäminen selittely on aivan turhaaa aukaiskaa silmänne ALKOHOLISTI ON ALKOHOLISTI!! iHAN PARAS AAMULLA alkoholisti ei IKINÄ muista kuinka hakkasi perhettään!! Jos syyllistä pitäää hakea se on aina se ALKOHOLISTI! HÄNTÄ EI VOI IKINÄ SYYLLISTÄÄÄ JA JUOMISELLE LÖYTYYY AINA VASTAUS.