Minä olen syntynyt lestadiolaiseen perheeseen ja elänyt koko elämäni lestadiolaisten joukossa. Käyn edelleen aktiivisesti seuroissa ja olen mukana tietyissä luottamustehtävissäkin.
Minua on alkanut kovasti epäilyttämään lestadiolaisen uskon oikeellisuus. Lestadiolaisuudessa on paljon käsityksiä, joita en pysty hyväksymään omalle kohdalleni ja olisin varmaan jättänytkin jo lestadiolaisen ahdasmielisyyden, jos lähes kaikki sukulaiseni eivät olisi lestadiolaisia ja lähes kaikki ystäväni myös.
Lestadiolaisuudessa on monia hyviä puolia. Pitäytyminen Jumalan sanassa on hedelmällistä ja lestadiolainen perhe tarjoaa turvallisen elinympäristön lapsille, lestadiolainen yhteisö on tuki ja turva, ystäviä saa helposti, jos on omaa aktiivisuutta. Seuroissa on mukava käydä ja Jumalan sanan tutkiminen on hyväksi.
Minusta on vain alkanut tuntumaan, että lestadiolaisuudessa on aikaa myöten menty liian pitkälle. Se on kuin jatkuvasti kiristyvä vanne, joka pyrkii yhä tiiviimmin kietoo yhteen liikkeen jäsenet, niin että ulkopuolisen on vaikea tulla mukaan. Pidetään liikaa kiinni omista päätöksistä, tavoista jne. (TV, meikkaus...)Käsitys siitä, että tämä on ainoa mahdollinen oikea usko vain vahvistuu.
Minä olen ihmisenä kiltti ja helposti mukautuva ja en varmaan edes kovin paljon epäilisi lestadiolaista opetusta, ellei minulle olisi annettu äärimmäisen raskasta ristiä kannettavaksi, joka on homoseksuaalisuus. Harvapa tulee edes ajatelleeksi, millaista on olla homona lestadiolaisten keskellä, kun asia on vaikea monelle ateistillekin. Henkinen paine on tosi voimakas. Toisaalta olen myös kiitollinen rististäni, sillä se on saanut minua enemmän pohtimaan käsityksiäni, uskoa, ihmissuhteita ja tehnyt minusta inhimillisemmän ja laupiaamman.
Minä en jaksa uskoa, että vain lestadiolaisella uskolla pelastuu. Usein sitten seurakunnasta sanotaan, että oikealla uskolla pelastuu, että ei se lestadiolaisuus ole niin tärkeätä, mutta käytännössä lestadiolaiset puhuvat kaikisita muista ihmisistä epäuskoisina, kuin vanhoillislestadiolaisista.
Toinen asia mikä minua epäilyttää, on sellainen tietynlainen Jumalan sanan vääristely, jota jotkut harrastavat. Otetaan Raamatusta yksi kohta, toisesta paikkaa toinen kohta ja muodostetaan näin tosi järkevän tuntuinen omaa käsitystä tukeva keinotekoinen kokonaisuus, joka ei paljon poikkea seurakunnan käsityksestä. Tällaiset "järkevät" perustelut jäävät seurakunnan mieleen, ja niitä samoja kohtia toistellaan perusteluna jatkossakin, ja niitä on sen jälkeen hyvin vaikea lähteä kumoamaan. Niistä muodostuu niitä fraaseja ja "kaanaankieltä", joka on joillekin oikea henki ja elämä.
Lestadiolaisuudessa on myös paljon epäkohtia ja niitä pyritään lakaisemaan maton alle. Asioita ei haluta penkoa, koska se herättää ihmisten epäilykset lestadiolaista uskoa kohtaan. Esimerkiksi hoitokokousten penkominen, TV vs. internet jne. Ajattelisin, että oikeassa puhtaassa uskossa ei pitäisi olla mitään epäkohtia, ei mitään salattavia asioita. Vaikka armon meri onkin pohjaton, eikä sieltä pitäisi onkia vanhoja vikoja, niin uskoa ja oppia koskevat käsitykset on hyvä oikoa. Liiallinen hyssyttely ja holhous ei puhu mielestäni oikean uskon puolesta (esimi. päivämiehen sensuuri) vaan ihmisillä pitäisi olla oikeus uskoa vapaasti, omantuntonsa mukaan, koska seurakunnassa oleva käsitys voi olla myös väärä (esim. hoitokokousten tarpeelllisuudesta, tms.)
Yksi asia mikä on mielestäni ihmeellistä , on se että tiettyjä asioita leimataan synniksi, kuten esimerkiksi viihde (elokuvat, konsertit, jääkiekko-ottelut rock-musiikki(ks. viimeisin päivämies) jne.), ehostaminen, tavat... tämä leimaaminen ei mene ollenkaan loogisesti. Tiettyjä asioita esim. tupakointia tms. ei pidetä syntinä, vaikka se ehkä paremmin ansaitsisi synnin leiman.
Lestadiolaisuudessa ei huolehdita tarpeeksi maallisesta puolesta. Toki on tärkeämpää, pitää henkiset puolet kunnossa ja saarnata parannusta ja anteeksiantoa, mutta uskon hedelmiin kuuluu myös lähimmäisenrakkaus ja toisista huolehtiminen AJALLISESTI. Ketään ei saisi syrjiä seurakunnassa (tätä tapahtuu paljon) Köyhiä ja sairaita, syrjäytyneitä ja syrjittyjä pitäisi myös auttaa, eikä pelkästään uskovaisia, vaan myös armosta osattomia. Tämä kaikki halutaan sysätä pelkäästään yhteiskunnan vastuulle, joka ei tehtävää kovin kunnialla kykene hoitamaan. Seuroissa kehotukset auttamisesta ja sellaisesta käännetään aina tarkoittamaan vain henkistä puolta, niin ettei se ole omasta pois. Maallinen auttaminen vaattii kyllä paljon omaa uhrautumista sekä anteliasta ja laupiasta mieltä.
Tässä sellaisia asioita, jotka aiheuttavat epäilyksiä minulle lestadiolaisen uskon oikeellisuudesta, tai paremminkin siitä, että vain lestadiolaisella uskolla ("vain me") pelastuu. Toivon että tämä herättäisi keskustelua... en todellakaan kaipaa niitä tavanomaisia fraasikommentteja vaan omaa pohdintaa, seurakunnan käsitykset on mulle itselle aika selviä. Tämä kirjoitukseni on toki erittäin puutteellinen ja en ihmettele vaikka ihmisille tulisi väärinkäsityksiä kirjoitukseni perusteella, koska en ole kovin loogisesti tätä jäsennellyt ja raapaissut asiaa kovin pintapuolisesti ja ex-tempore.
Minun käsitykseni uskosta alkaa olla sellainen, jokainen joka sydämessään uskoo Jeesukseen syntiensä sovittajana ja tekee Taivaallisen Isän tahdon, pelastuu. Tämä ei vaadi sitä, että kuuluu lestadiolaiseen seurakuntaan, vaan tällä tavoin uskovainen voi olla lestadiolainen, tai evankelisluterilainen tai.....
Minua on alkanut kovasti epäilyttämään lestadiolaisen uskon oikeellisuus. Lestadiolaisuudessa on paljon käsityksiä, joita en pysty hyväksymään omalle kohdalleni ja olisin varmaan jättänytkin jo lestadiolaisen ahdasmielisyyden, jos lähes kaikki sukulaiseni eivät olisi lestadiolaisia ja lähes kaikki ystäväni myös.
Lestadiolaisuudessa on monia hyviä puolia. Pitäytyminen Jumalan sanassa on hedelmällistä ja lestadiolainen perhe tarjoaa turvallisen elinympäristön lapsille, lestadiolainen yhteisö on tuki ja turva, ystäviä saa helposti, jos on omaa aktiivisuutta. Seuroissa on mukava käydä ja Jumalan sanan tutkiminen on hyväksi.
Minusta on vain alkanut tuntumaan, että lestadiolaisuudessa on aikaa myöten menty liian pitkälle. Se on kuin jatkuvasti kiristyvä vanne, joka pyrkii yhä tiiviimmin kietoo yhteen liikkeen jäsenet, niin että ulkopuolisen on vaikea tulla mukaan. Pidetään liikaa kiinni omista päätöksistä, tavoista jne. (TV, meikkaus...)Käsitys siitä, että tämä on ainoa mahdollinen oikea usko vain vahvistuu.
Minä olen ihmisenä kiltti ja helposti mukautuva ja en varmaan edes kovin paljon epäilisi lestadiolaista opetusta, ellei minulle olisi annettu äärimmäisen raskasta ristiä kannettavaksi, joka on homoseksuaalisuus. Harvapa tulee edes ajatelleeksi, millaista on olla homona lestadiolaisten keskellä, kun asia on vaikea monelle ateistillekin. Henkinen paine on tosi voimakas. Toisaalta olen myös kiitollinen rististäni, sillä se on saanut minua enemmän pohtimaan käsityksiäni, uskoa, ihmissuhteita ja tehnyt minusta inhimillisemmän ja laupiaamman.
Minä en jaksa uskoa, että vain lestadiolaisella uskolla pelastuu. Usein sitten seurakunnasta sanotaan, että oikealla uskolla pelastuu, että ei se lestadiolaisuus ole niin tärkeätä, mutta käytännössä lestadiolaiset puhuvat kaikisita muista ihmisistä epäuskoisina, kuin vanhoillislestadiolaisista.
Toinen asia mikä minua epäilyttää, on sellainen tietynlainen Jumalan sanan vääristely, jota jotkut harrastavat. Otetaan Raamatusta yksi kohta, toisesta paikkaa toinen kohta ja muodostetaan näin tosi järkevän tuntuinen omaa käsitystä tukeva keinotekoinen kokonaisuus, joka ei paljon poikkea seurakunnan käsityksestä. Tällaiset "järkevät" perustelut jäävät seurakunnan mieleen, ja niitä samoja kohtia toistellaan perusteluna jatkossakin, ja niitä on sen jälkeen hyvin vaikea lähteä kumoamaan. Niistä muodostuu niitä fraaseja ja "kaanaankieltä", joka on joillekin oikea henki ja elämä.
Lestadiolaisuudessa on myös paljon epäkohtia ja niitä pyritään lakaisemaan maton alle. Asioita ei haluta penkoa, koska se herättää ihmisten epäilykset lestadiolaista uskoa kohtaan. Esimerkiksi hoitokokousten penkominen, TV vs. internet jne. Ajattelisin, että oikeassa puhtaassa uskossa ei pitäisi olla mitään epäkohtia, ei mitään salattavia asioita. Vaikka armon meri onkin pohjaton, eikä sieltä pitäisi onkia vanhoja vikoja, niin uskoa ja oppia koskevat käsitykset on hyvä oikoa. Liiallinen hyssyttely ja holhous ei puhu mielestäni oikean uskon puolesta (esimi. päivämiehen sensuuri) vaan ihmisillä pitäisi olla oikeus uskoa vapaasti, omantuntonsa mukaan, koska seurakunnassa oleva käsitys voi olla myös väärä (esim. hoitokokousten tarpeelllisuudesta, tms.)
Yksi asia mikä on mielestäni ihmeellistä , on se että tiettyjä asioita leimataan synniksi, kuten esimerkiksi viihde (elokuvat, konsertit, jääkiekko-ottelut rock-musiikki(ks. viimeisin päivämies) jne.), ehostaminen, tavat... tämä leimaaminen ei mene ollenkaan loogisesti. Tiettyjä asioita esim. tupakointia tms. ei pidetä syntinä, vaikka se ehkä paremmin ansaitsisi synnin leiman.
Lestadiolaisuudessa ei huolehdita tarpeeksi maallisesta puolesta. Toki on tärkeämpää, pitää henkiset puolet kunnossa ja saarnata parannusta ja anteeksiantoa, mutta uskon hedelmiin kuuluu myös lähimmäisenrakkaus ja toisista huolehtiminen AJALLISESTI. Ketään ei saisi syrjiä seurakunnassa (tätä tapahtuu paljon) Köyhiä ja sairaita, syrjäytyneitä ja syrjittyjä pitäisi myös auttaa, eikä pelkästään uskovaisia, vaan myös armosta osattomia. Tämä kaikki halutaan sysätä pelkäästään yhteiskunnan vastuulle, joka ei tehtävää kovin kunnialla kykene hoitamaan. Seuroissa kehotukset auttamisesta ja sellaisesta käännetään aina tarkoittamaan vain henkistä puolta, niin ettei se ole omasta pois. Maallinen auttaminen vaattii kyllä paljon omaa uhrautumista sekä anteliasta ja laupiasta mieltä.
Tässä sellaisia asioita, jotka aiheuttavat epäilyksiä minulle lestadiolaisen uskon oikeellisuudesta, tai paremminkin siitä, että vain lestadiolaisella uskolla ("vain me") pelastuu. Toivon että tämä herättäisi keskustelua... en todellakaan kaipaa niitä tavanomaisia fraasikommentteja vaan omaa pohdintaa, seurakunnan käsitykset on mulle itselle aika selviä. Tämä kirjoitukseni on toki erittäin puutteellinen ja en ihmettele vaikka ihmisille tulisi väärinkäsityksiä kirjoitukseni perusteella, koska en ole kovin loogisesti tätä jäsennellyt ja raapaissut asiaa kovin pintapuolisesti ja ex-tempore.
Minun käsitykseni uskosta alkaa olla sellainen, jokainen joka sydämessään uskoo Jeesukseen syntiensä sovittajana ja tekee Taivaallisen Isän tahdon, pelastuu. Tämä ei vaadi sitä, että kuuluu lestadiolaiseen seurakuntaan, vaan tällä tavoin uskovainen voi olla lestadiolainen, tai evankelisluterilainen tai.....
Vastaukset 94
Vanhimmat
Minä tunnen hyvin samoin kuin sinäkin ja olen irtautunut jo VL-kiristysvanteesta.
Kai homoja on ollut lestadiolaisuudessakin jo pidempään. Tunnen kaksi ja äitini tiesi yhden vanhemman miehen. Kyllä homo voi olla uskovainen siinä kuin heterotkin. Pysyy vaan kiltisti poikamiehenä sitten nämä homot.
toi poikamieselämä. Kyllä homokin kaipaa seksii ja läheisyyttä. Saa kai suudella??
Näin on Jukka. Homoilu on syntiä, eikä se ole lestadiolaisten keksintöä.
Itsepä olet tiesi valinnut. Jos sinkku seksiä haluaa, ei oikeen voi elää uskovaisena.
Ellet sinä voi elää uskovaisena.
Seksihän on meissä ja osa meitä, ei se ole vain niin, että JOS SINKKU haluaa seksiä. Seksi ON hänessä halusipa hän sitä tai ei.
Mutta sitten tuo outo, mitä puhuit uskosta, että sinkku ei voi elää uskossa.
Ellei uskosi kohteella ole voimaa voittamaan syntiä, olet uskomassa itseesi et Jeesukseen.
Ja sellainen usko itseen saa kai mennäkin, eikö vaan?
Mitä voimaa sinä saisit synnin voittamiseen syntisestä lihastasi? Et mitään. Siksi juuri saatana sanookin sinulle, älä usko Jeesukseen, usko vaan itseesi.
No sinä näet voimattoman itsesi edessäsi, näet kätesi joka runkkaa ja silmäsi jotka katsovat seksiobjekteihin ja villkkaan mielikuvituksesi, joka askartelee saadakseen hetken helpotuksen orgasmin ja päälle kivun ja häpeän joka synnyttää jälleen tarpeen saada uusi lohduttava orgasmi. Näin siinä käy. Ja rumba pyörii.
Usko itsesi asemasta JEESUKSEEN SINÄ RAUKKA, älä usko itseesi.
USKO, SILLÄ SINULLA EI OLE AINOASTAAN LUPA USKOA, VAAN KEHOTUS, "TATU KIINNI IANKAIKKISEEN ELÄMÄÄN Jeesukseen Kristukseen, JOHON sinä OLET KUTSUTTU". Sinä olet lapsena uskossa kasteen kautta Kristuksen vanhurskaudella puettu.
Usko Jeesukseen ja elä. Usko ja tartu joka hetki Kristuksen armoon ja anteeksiantamukseen.
Ota elämän vettä lahjaksi. Juo jos sinun on jano. Syö jos sinun on nälkä. Kiitos Herra Jeesus Kristus ruuasta ja juomasta. Sinä olet RUOKA JA JUOMA.
Kaikki synnit ja viat on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Voima EI TULE MUUSTA KUN ELÄMÄN PUUSTA!!!
Homous on mun mielestä ihan Jumalan keksintöö, koska hän on luonut kaikki ihmiset sellaiseks kuin on luonu. Ei lestadiolaiset siihen pystyiskään.
En todellakaan oo tietäni valinnu. Homo ei valitse itse homouttaan. Ja miks ei muka voi olla uskovainen, kyl mä ainakin oon ja sitä ei kukaan voi multa ottaa pois jos en itte haluu.
Jumalahan loi ihmisen mieheksi ja vaimoksi.
Homous on raskas synti. Raamatussa heitä nimitetäänkin nimellä koira.
Room. 1:24 Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa,
Room. 1:25 nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.
Room. 1:26 Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;
Room. 1:27 samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.
Itse et ole varmaankaan tietäsi valinnut. Se on ties monenko sukupolven kirous sinunkin suvussasi, että sinä olet homoksi syntynyt.
Tuo ei kuitenkaan oikeuta sinua homoilemaan samaa sukupuolta olevan kanssa, eikä myöskään runkkaamaan, himoiten samaa sukupuolta olevaa ihmistä. Synti on synti homollekin.
-Tuo ei kuitenkaan oikeuta sinua homoilemaan samaa sukupuolta olevan kanssa
Tietääkseni ei voikkaan homoilla eri sukupuolta olevanb kassa. Noi sun juttus, hoh hoh.
..kaikkee mitä raamattus sanoo?? Saatana ei osaa luoda, vain Jumala. Jumala on rakkaus ja rakastaa kaikkia ihmisiä ihonväriin ja sukuoliseen suuntautumiseen katsomatta. Entäs jos homolla onkin lipsahtanut naisen sielu miehen ruumiiseen??
arvostelee aina etunokassa vl:ä ankaruudesta ja suvaitsemattomuudesta!:)
Jumala ei tee virheitä, eikä Jumala luo ketään epätäydelliseksi. Ihmisten epätäydellisyys, esim. synnynnäiset sairaudet, ovat ensimmäisten ihmisten syntiinlankeemuksen seurausta ja siten saatanan työtä.
Raamatun mukaan kuitenkin Kristus on kantanut kaiken meidän epätäydellisyytemme, ja uskon kautta voimme tulla osallisiksi siitä hänen työstään omalle kohdallemme. Kun sen uskon sitten on saanut, ihmisellä on halu taistella syntiä vastaan eikä halua enää tieten tahtoen tehdä syntiä.
Jos ihminen haluaa tieten tahtoen elää jossain synnissä, jonka tietää ja tuntee synniksi, silloin ei usko voi olla elävä Jumalan antama usko.
Jos taas ei tunne jotain harjoittamaansa asiaa synniksi, tilanne on kuitenkin vaarallinen. Vaikka usko vielä olisikin elävä, on synti kuitenkin aina tappavaa myrkkyä, ja koko ajan heikentää ja tuhoaa uskoa.
Mä en täysin voi yhtyä edes Paavalin kaikkiin kotkotuksiin. Paavali oli aikansa uskovainen ja hänellä oli omat uskonkäsityksensä. Tutkimusten mukaan Paavalin nimissä on kirjoitettu myös sellaista, joka ei ole niin kuin hän on itse uskonut. Mä en ainakaan jaksa uskoa, että Isä Jumala olisi minua hyljännyt häpeällisiin himoihin. Ihmiset korkeintaan.
Jos minulla on sellainen vika että on tosi vaikeaa pysyä yhdelle uskollisena: onko ajateltava niin että Jumala on luonut minut sellaiseksi ja siksi kaikkien läheisten on vain nieltävä se, että hypin kukasta kukkaan?
(minusta homous on samanlainen ominaisuus kuin esim moniavioisuus, ainakin kunnes toisin todistetaan eli siihen asti kun homouden geeni löytyy)
Vaan sinä. Raamatustahan me sen näemme. Jumala, loi todella ihmisen mieheksi ja naiseksi.
Etkö osaa hävetä?
Jumala loi ihmiset mieheksi ja vaimoksi. Piste.
Minulla ei ole sen ylitse mitään valtaa. Piste.
Älä edes yritä tuota kikkaa, sillä petät ainoastaan itseäsi. Tee parannus ja usko sinäkin evankeliumi.
...ole mitään valtaa Jumalan luomisjärjestyksen ylitse. Piste.(Nuinin ehkäisyoppi)
Eikä sinulla ole mitään valtaa Jumalan asettamaa säätyä vastaan. Piste.(Nuinin avioero-oppi)
Nämä vanhoilliset onkin aika veijareita kerta kaikkiaan. Silloin kun heihän synnin himonsa ylittää pidättäytymis kynnyksen synti muuttuukin luvalliseksi. Tapaus 1.-homous on luvallista no kun olen tälläinen jumala on minut tälläiseksi luonut no tämähän on sitten jumalan syy (homo22). Tapaus 2. Jos minulla sattuu tekemään mieli saada miestä enemmän kuin yksi mies jaksaa niin voin minä käydä tuon toisen miehen luona (vrk). Löytyykö vl:n joukosta vielä muitakin syitä miksi voi heittäytyä lihallisen vapauden tielle. Ja kaiken kukkuraksi tämä palstojen partaveitsi ehkäisyn ammattilainen ja avioero spesialisti hännänhuippuna. Ei muuta kuin porsaita vl:n oomme kaikki, oomme kaikki........
Mulla oli mielessä lähinnä siitä, että Paavali on sanonut että naisella pitää olla pitkä tukka ja miehellä lyhyt, kuka tätä noudattaa, mä tunnen lukuisia lyhyttukkaisia naisia ja pitkätukkaisia miehiä... Tämä nyt oli vain esimerkki...
...myös näin, jonka vuoksi hän niitä kaikkinaisia ulkoisiakin asioita kirjoitti. Tämä oli Paavalin perusta koko ajan kaikissa kirjoituksissa, jota tulee ajatella myös tänä päivänä kaikissa elämän vaiheissa ja muuttuvassa maailmassa.
Room.8
4 Että lain vanhurskaus täytetyksi tulis meissä, jotka emme lihan jälkeen vaella, vaan hengen jälkeen.
5 Sillä ne, jotka lihan jälkeen ovat, ajattelevat niitä, mitkä lihan ovat; mutta ne, jotka hengen jälkeen ovat, ajattelevat hengellisiä.
6 Sillä lihan halu on kuolema, ja hengen halu on elämä ja rauha.
Paavali sanoi (siis 1. Korinttilaiskirje, 11)
Pitkät hiukset ovat naiselle KUNNIAKSI ja pitkät hiukset ovat miehelle HÄPEÄKSI. Ja minä käsitän kaljun naiselle häpeäksi ja miehelle selkään asti olevat hiukset..
2. Piet. 3:
13 Mutta me odotamme uusia taivaita ja uutta maata hänen lupauksensa jälkeen, joissa vanhurskaus asuu.
14 Sentähden, minun rakkaani, että te näitä odotatte, niin ahkeroitkaat, että te hänen edessänsä puhtaiksi ja nuhteettomiksi rauhassa löydettäisiin;
15 Ja lukekaat meidän Herran Jesuksen Kristuksen pitkämielisyys teidän autuudeksenne, niinkuin myös meidän rakas veljemme Paavali siitä viisaudesta, joka hänelle annettu on, teille on kirjoittanut,
16 Joka myös jokaisessa kirjassansa näistä puhuu, joissa muutamat ovat työläät ymmärtää, jotka taitamattomat ja huikentelevaiset turmelevat, niinkuin muutkin Raamatut, omaksi kadotukseksensa.
17 Nyt että te, minun rakkaani, sen jo ennen tiedätte, niin karttakaat, ettette vieteltäisi jumalattomain eksytyksellä ynnä heidän kanssansa, ja lankeaisi pois omasta vahvuudestanne,
18 Vaan kasvakaat meidän Herramme ja Vapahtajan Jesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa: jolle olkoon kunnia sekä nyt että ijankaikkiseen aikaan, amen!
Sanon sinulle mene ja myy kaikki mitä sinulla on ja anna vaivaisille, niin sinulla on puuttumaton tavara taivaassa.
Ota armo armona vastaan lahjaksi. Omine tekoinesi sinä joudut helvettiin.
Jumalalle kelpaa vain YKSI ainut teko.
15 Ja lukekaat meidän Herran Jesuksen Kristuksen pitkämielisyys teidän autuudeksenne...
Et voi yhdessäkään asiassa olla samaa mieltä meidän vl:n kanssa vaan ihan piruuttasi olet tasan päinvastaista mieltä. Hakemalla haet meidän kirjoituksista jotain mihint arttua.
Eikö tuo asenne saa sinua ihmettelemään oman uskosi rauhaa? Mistä tuo vihamielisyys kumpuaa?
Tuossa edellä moitit homoystäväämme ja seuraavassa hoet päinvastaista.
vaan Jumalan teko ihmisessä. Järjen vastaista mutta noin Raamattu ja Luther sanovat.
Olen siis tässä sinun kanssa samaa mieltä. VOimme jatkaa rakentavasti tästä, eikö vain?
Eihän se ole oikein, että tekojen- ja uskonvanhurskaus yritetään koko ajan sekottaa keskenään.
Se on kohtalokas erehdys ja juuri siksi kaikki menee pieleen, ellei ihminen elä Kristuksen lahjavanhurskaudessa, vaan omassa vanhursdkaudessaan.
Miksi minä söisin väärien tuomareiden ja Jumalan vihollisen, oman vanhuskauden kanssa samamassa pöydässä ja näin tuomitsisin Kristuksen valehtelijaksi. En todellakaan.
Joka kerran on tarpeeseensa Kristuksen vanhurskauden omakseen lahjana saanut, sitä ei pois vaihda, ei mistään hinnasta.
Mitä saas homoon tulee, niin tottakai Jumala homoakin rakastaa, mutta ei suinkaan homon syntejä, vaan vihaa niitä. Homous on täysin luonnonvastainen seksuaalinen perverssi ja pysyy.
...järjen tuomista teoistasi kokonaa, äläkä vain osittain. Nämä teot sinulla ovat ehkäisyoppi ja avioero-oppi, jossa olet järkesi langettamana peukaloinut Jumalan sanaa ja juokset ihmismielen perässä, niin, että Jeeusksen veri saastuu sinussa sen ajatuksen mukana.
Luovu siis ja usko lapsellisesti. Yrität perustella viimeiseen asti Raamatulla vääristynyttä oppiasi, mutta tuntoasi polttaa kuin hehkuva hiillos ja rauhan saamiseksi joudut jatkuvasti taistelemaan itseäsi vastaan julistautumalla koko ajan niin kokvikaiseksi, ettei mitään hyvää sinussa ole. Lopeta siis julistautuminen, koska se on selvää jo Jumalan sanan valossa, ettei meissä ole mitään hyvää itsessämme, eikä sillä julistautumisella voi peittää mitään järjen luvallisuutta, vaikka kuinka suulla paastoat ja tunnustat.
Luovu siis ihan kaikesta, mitä sinulla on ja käy lapsellisesti uskomaan se yksi lupaus, joka vain voi pelastaa.
Ei se olisi edes mahdollista olla vl:n kanssa samaa mieltä, ruveta vanhurskauttamaan sellaista mikä ei ole.
Vl:t kun on koko vika omaavanhurskautta alusta loppuun. ei syntiä voi puolustaa sitähän joutuu itsekin syntiin olemalla petturi jumalan sanalle.
Hävetkää vanhoilliset te kaksoismoralistit hyi.
Pelastus on yksin uskosta yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden. Muuta tietä EI OLE. Siihen ei saa koskaan, eikä missään, lisätä yhtään mitään.
Jos pelastukseen vaikuttaa yksikin ihmisteko, on oppi pielessä vanhurskauttamisopin osalta. Ja vanhurskauttamisoppi on kaiken perusta, jos se on pielessä on rakennus vinossa 100% varmuudella.
Pelastava Voima ei tule muusta kun Elämän puusta Jeesuksesta Kristuksesta. Kun voiman lähde on oikea on voiman suunta ja vaikutuskin oikea. Voima ihmiseen tulee Jumalalta Pyhän Hengen kautta ja se pyrkii toteuttamaan siinä määrin Jumalan tahtoa, kun se ihmiselle on mahdollista.
Oleellinen ero Hengestä syntyneen, tai lihasta syntyneen kristityn elämässä on se että Hengestä syntynyt on koko ajan vapaa ja kokosyntisenä armon sisällä. Koko ajan Jumalan rakas lapsi ja Isäm kämmenellä tietäen ja tuntien sen hänessä asuvan Kristuksen Hengen kautta ja todistamana, joka sekunti
Hän on onnellinen ihminen hyvin kiitollinen ja ylistää mielellään ja suullaan Jumalaa päivittäin ja hetkittäin. Hän on aina täysin turvallisella mielin kuten luonnollisestikin hyvien vanhempien lapsi on, tietäen ettei Isä Jumala hylkää lastaan, vaikka olisikin likainen.
Niinhän luonnollisetkin lapset aina ovat touhutessaan likaisia. Jopa syödessäkin ruokaa valuu sinne tänne ja suupielet ovat töönässä.
Oikealla Saaran Lapsella on lupa tunteisiinsa ja myös lupa osoittaa ne, pelkäämättä hyläryksi tulemista. Isä katsoo häntä pilke silmälumassaan huumorintajuisena. Hengestä syntyneen Isäkin on onnellinen. Lihasta syntyneen Isä on useimmiten vihainen. Hengestä syntynyt Jumalan lapsi on ilonen ja lihasta lapsi syntynyt on useimmiten pelokas, koska Isä on vihainen hänelle.
Ette usko, että minua säälittää tällainen pelokas itse armoa tienata yrittävä pelokas lapsi.
Mitä taas Hengestä syntyneen äitiin tulee, niin äiti taas pesee likaiset apset vedellä, joka on elämän ja tivon lohduttava sana, sinä saat lapseni uskoa juuri sellaisena kun nyt itsesi löydät, kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Vanhoillislestat sivumennen sanoen nimittelevät ja pilkkaavat Jumalan rakkautta hempeämielisyydeksi.
Hengestä syntyneen Saaran lapsen elämä uskossa on onnellista vapaan lapsen elämää, jossa ei ole mitään pelkoa. Sellaisessa seurakunnassa on myös luonnostaan keskinäinen rakkaus, koska ihmiset välittävät toisistaan eivätkä vahtaa toinen toistensa vikoja ja tee niistä koko ajan parannusta, siis toisten vioista.
Lihasta syntynyt uskonnollinen ihminen on riippuvainen koko ajan siitä, mitä hän itse tekee. Jos hän on toiminut mielestään oikein ja onnistunut, hän tuntee armoa ja jos on tehnyt väärin, hän kokee että armo on hukassa ja Isä on laskenut hänet pois sylistään lattialle muuttuen palavasilmäiseksi tuomariksi.
Uskonnollisella ihmisellä on kokonaan väärä ja pelottava kuva Jumalasta, siksi he myös teeskentelevät, jotta eivät tulisi Jumalan hylkäämiksi.
Tämä teeskentely on ironista, sillä Jumalahan tuntee heidät paremmin kun he itse. Ihmisten edessä voi teeskennellä, jumalan edessä ei.
Hyvä kirjotus! :)
Omista koettelemuksistani tehty. Kiitos Jumalalle siitä armosta jonka häneltä olen Jeesuksen Kristuksen kautta osakseni saanut.
Jumalan runsasta Siunausta ja johdatusta myös sinulle r.r.ääretön.
Synti saa erittäin paljon aikaan:
Alkaa tuntua että minä olen oikeassa, ja nuo toiset väärässä.
Ahdistuneisuus.
Rupeaa tuntumaan kuin joku ulkopuolinen taho rupeaa määräämään meitä, ei enää Pyhä Henki joka on povellamme ollut, anna neuvoja, ja kaikki neuvot, oikeasta ja väärästä rupevat vähitellen tulemaan oman järjen tuotantona.
Alkaa tuntumaan, että minä olen hyvä ihminen, ja uskomisen asia luistaa hyvin.
Alkaa laajentaa autuaaksi tulevaisten joukkoa.
Kritiikki Kristillisyyden johtohenkilöitä kohtaan.
Kaikkinainen arvostelu omaa hengellistä kotia kohtaan.
Uskovaisten vioissa eläminen.
Yhä uuden ja erilaisen synnin hyväksyminen, jos ei saa entisiä anteeksi.
Mitä armo ja anteeksiantamus saa omalle kohdalle aikaan:
Omatunto on tyyni ja rauhaisa (niinkauan kuin uutta syntiä ei ole vielä tullut).
Aivan kaikki samassa uskossa olevat tuntuvat Rakkailta ja kalliilta samalla lailla, olivatpa he missä asemassa tahansa, tai vaikkapa srk:n johtoryhmässä.
Luottaa siihen että mitä Kristillisyytemme johdossa on milloinkin päätetty. Ovat Jumalan johdatuksesta ja Pyhän hengen vaikutuksesta oltu päättämässä, ja sen minäkin haluan uskoa ja niin ymmärtää.
Ennenkaikkea luottaa siihen omasta povesta lähtevään ääneen, joka on Pyhän Hengen ääni joka neuvoo oikean ja väärän.Tämä puhän hengen ääni näyttää ja ilmoittaa myös Johtoryhmämme tekemiset oikeiksi.
Kaikki Jumalan valtakunnan työ näkyy tarpeellisena ja oikeana.
Muistetaan myös ei uskovia joutamisemme jälkeen,(itse kävin juuri ei uskovaisella yksinäisellä kylässä).
Halutaan edelleenkin synnin pois panijoina matkaa tehdä.
Nähdään viat ja vika itsessä, ei toisessa.
Iloisen mielen.
on muitakin asioita Synti- ja Armopulelle, tässä kuitenkin joitakin mitä mieleen nousi.
Pisti silmääni nimimerkki "näkemykseni" teksti:
" .. armo ja anteeksiantamus saa omalle kohdalle aikaan.....Luottaa siihen että mitä Kristillisyytemme johdossa on milloinkin päätetty. Ovat Jumalan johdatuksesta ja Pyhän hengen vaikutuksesta oltu päättämässä, ja sen minäkin haluan uskoa ja niin ymmärtää.
Ennenkaikkea luottaa siihen omasta povesta lähtevään ääneen, joka on Pyhän Hengen ääni joka neuvoo oikean ja väärän.Tämä puhän hengen ääni näyttää ja ilmoittaa myös Johtoryhmämme tekemiset oikeiksi. "
Tätä korostan siksi, että toisissa kirjoituksissa on väitetty, että vl:ien piirissä ei ole mitään johtajia, vaan kaikki ovat tasaveroisia. Jotkut vl:t väittävät, että ne ovat yhteisen seurakunnan yhteisiä päätöksiä, joita me muut väitämme "johtajien" päätöksiksi. Tästä siis lukekaa, että oikea vl-anteeksiantamus ja armo sisältää sen, että ihan itsestään alkaa pitämään Johtoryhmän päätöksiä oikeina ja "Pyhän Hengen tekeminä" ja hyväksyy ne.
Tätähän me ei-vl:t olemme koko ajan yrittäneet todistaakin, että johtomiehet ne päätöksillään seurakuntaa hallitsevat ja pitävät valtansa alla ja aivopesu on niin tiivistä, että sitä ei vl:ien piirissä epäilläkään muuksi kuin "Pyhän Hengen" työksi.
...pitäiskö sanoa, haista kukka jonka lehmä eilen söi... lykkyä tykö!!!
Epäusko ja oman vanhurskauden perkele sinut laittaa Jumalan ansaitsemattomasta armosta epäilemään omalle kohdallesi eikä mikään muu.
Juuri tässä oman vanhurskauden ihmisoppien koukussahan te olette. Ei koukku uudesta koukusta parane. Pitäisi uskoa Jumalan sanaan.
Vain totuus tekisi sinutkin haistattelijan vapaaksi ihmispelkojen orjuudesta, jossa parhaillaan elät.
käsitit täysin väärin edellisen.
Korostan, johtoryhmä ei seurakuntaa hallitse.
Asia on näin, vai jos ei mene kaaliin niin ei mene sitten.
Josko Jumala herättäisi tunnon ja alkaisivat nähdä metsän puilta.
Tottakai vl:ien keskuudessa on johtajia. Pakkohan niitä on olla niin suuressa yhdistyksessä. He keräävät rahaa erilaisia asioita, kuten lähetysmatkoja, rippileirejä sekä muita leirejä, sekä suviseuroja varten. He siis vastaavat liikkeen taloudellisesta puolesta. Ilman erilaisia johtajia emme saisi lukea Päivämiestä, Siionin Lähetyslehteä ja Siionin Kevättä. Ilman heitä emme voisi kerääntyä joka kesä suviseuroihin sanan kuuloon, eivätkä nuoremme voisi käydä rippikoulua omien uskon sisarien ja -veljien kanssa.
On totta, että puhujien kokouksissa, sekä SRK:n johtokunnan kokouksissa keskustellaan myös uskon asioista, mutta niissä kokouksissa ei tehdä päätöksiä minkäänlaisista "säännöistä" tai muista uskon oppiin liittyvistä asioista.
Minua harmittaa suuresti kun ihmiset jotka eivät tiedä asioiden oikeita laitoja ottavat ne hoitaakseen.. Ennen kuin menee jakelemaan omia neuvojaan kannattaa tarkistaa ovatko ne eilen kuullut juorut todenperäisiä.
En sano näin siksi, että isäni on yksi SRK:n johtokunnan jäsenistä, vaan siksi että olen todellakin itse sanojeni takana.
Et voi tietää muiden ihmisten puheiden perusteella onko kyseessä aivopesu niinkuin väität, vai tuntevatko vl:t todella niinkuin sanovat. Voin itse vakuuttaa ettei minua ole aivopesty, sillä on ollut aika jolloin en kuulunut uskoomme, ja saatuani parannuksen minä todellakin tiesin olevani taas elävässä uskossa. En aivopestynä, vaan Jumalalta parannuksen kalliin lahjan saaneena.
Aikoinaan -70-luvulla kun suviseuroissa oli srk:n vuosikokous, niin sen jälkeen tuli aina virallinen tiedotus: .."On nähty hyväksi että..." ja sitä seurasi sitten senvuotinen ohje tai mielipide. Ja joka vuosi oli aina jokin kannanotto, jota ei voinut epäillä. Usein se koski ajankohtaisia maallisia asioita ja uskovaisen suhtautumista niihin, oliko se sopivaa uskoaiselle vaiko ei. Useimmiten ei.
-No, sitä kannattaa sitten itse kunkin tykönänsä miettiä, oliko se demokraattinen kaikkien vuosikokousedustajien yhteinen yksimielinen päätös ja niin ollen "seurakunnan" päätös. Yksi vuosikokousedustaja sanoi kerran: Ja minähän en siellä suutani avaa. Jos johtokunnan esitykseen sanoo yhdenkään poikkipuolisen sanan, saa kuulla olevansa väärässä hengessä. Hän kertoi myös, että toisetkin ovat hiljaa, keskustelua ei synny johtokunnan esitykseen ja niin päätös nuijitaan "Hengen yksimielisyydessä". Se siis osoittaa "Pyhän Hengen" vaikutuksen, kun päätökset ovat yksimielisiä. Ja ovathan ne, kun kukaan ei uskalla sanoa poikkipuolista sanaa!
Niinpä niin, hyvä neiti/rouva "Johtajan tytär". Tietysti johtokunnan virallinen, lain mukainen tehtävä tässä maallisessa yhdistyksessä on yhdistyslain mukainen, johon viittasitkin. Sen sijaan sille ei kuulu hengelliset tehtävät. Ne se on ottanut ihan itse itselleen. Ja vaikka päätökset ovat muodollisesti yksimielisiä, niin todellinen demokratia siitä on kaukana, mainitsemastani syystä.
Sekin puhuu todellista demokratiaa vastaan, että johtokunnan paikat ovat käytännössä "elinikäisiä" tai kunnes jäsen itse haluaa erota. Monissa muissa johtokunnissa on kausien määrä rajoitettu kahteen, mutta kun lukee SRK:n johtokunnan jäsenten kausien määrää, niin niitä on todella monia. Viime kesänä (vai oliko toissakesänä) satuin radiosta kuulemaan erään eronneen johtokunnan jäsenen haastattelun. Hän oli ollut johtokunnassa yli 30 (KOLMEKYMMENTÄ ) vuotta, muistaakseni 34 vuotta. Hänestä oli tullut vanha ja ehkä sairaskin ja hän halusi luopua. Mutta kun lukee muitten kohtaa, niin pöytäkirjassa lukee: erovuoroiset jäsenet xx,ss,zz,yy jne valittiin yksimielisesti uudelleen. Siis KAIKKI EROVUOROISET valittiin uudelleen, paitsi hän, joka itse pyysi päästä pois tästä työstä. Ja tällainen on käytäntö joka vuosi. Tämä osoittaa, että veri ei vaihdu johtokunnassa, vaan sama klikki käyttää valtaa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.
Vanha sanonta on, että kaikki valta turmelee ja ehdoton valta varsinkin. Tämä vaihtumaton klikki siis kirjoittaa vuosikokousten yhteyteen ohjeita seurakunnalle, seurakunnan päätöksiä, muka demokraattiselta pohjalta. Heillä todella on valta hallita tavallisia rivikristittyjä ja he eivät epäröi sitä valtaa käyttää pitääkseen laumansa nöyränä. Heitä pidetään ilman muuta muita kristittyjä ylempänä ja kyllähän se hivelee itsetuntoa, kun heiltä kysellään uskomisen asioista. Enää ei riitä, että kysyy toiselta rivikristityltä. Sellaiset eivät enää uskalla vastata, pelosta, että joutuvat sidotuksi. Pitää kysyä johtajilta... on vastaus kyselyihin.
P.s. hyvä neiti/rouva "Johtajan tytär": Kuinka kauan isäsi on ollut johtokunnassa? Vai onko juuri valittu tuon äsken 34 vuoden jälkeen lopettaneen jäsenen tilanne? Kysypä häneltä ihan varsin, kuinka monta vuotta kukin jäsen siellä on toiminut. Kerro se sitten minulle ja muille uteliaille. Saataisiin jonkinlainen keskiarvo siitä, montako vuotta siellä istuvat ovat hommiansa hoitaneet ja valtaansa käyttäneet.
Siinä se kaikessa yksinkertaisuudessaan. Et todellakaan "Johtajan tytär", saanut minua vakuuttuneeksi tunteellisella purkauksellasi. Enkä usko, että kukaan järkevä ihminen uskoo sinua.
Ei SRK:n johtokunnan jäsenet käytä mitään "valtaa" sillä tavoin kuin kirjoitat.
Olen järkevä ihminen, mulla on tosin vain yksi loppututkinto. "Johtajan" tytär kirjoitti aivan oikein. Niin juuri asia on.
"johtajan tytär" voisi kirjoittaa. Objektiivinen totuus onkin sitten toinen juttu.
...objektiivisesti selviä tällä palstallakaan asiat.
Eipä "johtajan tytär" ole itse vaivautunut vastaamaan selviin kysymyksiin, esim. johtajien ikuisista johtokunnan paikoista ja sen perusteella "harvainvallasta".
Toisaalta en ymmärrä murheesi aihetta. Oletko siitä murheellinen, että asiat ovat niinkuin olen kirjoittanut etkä mahda sille mitään? Vaiko siitä, että kerron asiat, niinkuin ne ovat, kaikille luettavaksi?
Miksipä muuten viikosta toiseen jahkaat samoja käsityksiäsi "johtajien vallasta".
Vaikka olemme sanoneet totuuden: olettamaasi "vallankäyttöä" tai "harvainvaltaa" ei vl-kristillisyydessä ole; et usko.
Sitä suren, että tällaista väärää luuloa sinnikkäästi levität. Eikö niin, että itse tiedämme, millaista meillä on.
En oikein ymmärrä sun kirjoitusta.
Usko on omakohtainen asia. Ilman armoa ei ihminen kestä uskossa. Anteeksiantamus sovintouhrin kautta tuo tunnon puhtauden ja virvoittaa uskon liekin. Uskon auktoriteetti on raamattu. Pyhän hengen vaikutus viitoittaa tien sekä neuvoo oikean ja väärän. Ihminen joutuu kilvoittelemaan vastaan omaa lihaansa. Armon anteeksiantamuksen kautta saa viat ja lankeemukset anteeksi.
Senkö takia ettet usko meidän ymmärtävän, et vaivaudu edes selittämään ja todistelemaan "vääriä" käsityksiäni? Kerro edes se, miksi teillä ei johtopaikat vaihdu normaalin yhtiöjärjestyksen mukaan, vaan ovat käytännössä elinikäisiä? Tiedän lestadiolaisyhteisön, jossa elinikäisten johtopaikkojen muodostama vaara on hyvin tiedostettu ja siellä saa sama henkilö istua johtokunnassa korkeintaan kaksi kautta. Siksi, ettei johtokunnan jäsen "kasvaisi" muita seurakuntalaisia korkeammaksi ja toisaalta useammat seurakuntalaiset saavat vastuuta yhdityksensä asioista eikä samoja ihmisiä rasitettaisi jatkuvasti.
kun olen nähnyt Sinulle selitettävän tällä palstalla jos kuinka paljon, samoin olen nähnyt, ettet tule sen "kummemmaksi" pitkistä kertomuksista, itse asiassa saat vaan lisää kaasua
siitä syystä en "vaivaudu"
...korjaus.
"Tämä osoittaa, että veri ei vaihdu johtokunnassa, vaan sama klikki käyttää valtaa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen."
Tässä kannattaisi ehkä käydä katsomaan johtokuntien kokoonpanoa nyt ja ennen, jotta huomaa, että sehän on kuin onkin uudistunut ja vaihtunut. En käy sen enempää asiasta keskustelemaan, mutta nimet siellä vaihtuu kuitenkin.
Johtokuntien tehtävät ovat monessa mielessä vaativat, eikä niihin todellakaan ole hakemusten jonoa. Ei sinne valitakaan sellaista, joka kieltäytyy siitä tehtävästä, vaan kyllä oma halu ja mahdollisuus on myös aika ratkaiseva.
SRK:n johtokunta sitoo aikaa ja resursseja, eikä monella työssä olevalla välttämättä ole mahdollisuutta sitouta tehtävään työn ym. takia.
.. minun tulla "kummemmaksi". Miksi sinun ei pitäisi tulla "kummemmaksi"? Onko sinun ainoa motiivisi tällä palstalla, että joku tulisi "kummemmaksi"?
Minä haluan aitoa keskustelua, että ymmärtäisin, miksi asiat ovat niin kummallisesti siellä SRK:n piirissä. Kun et halua vastata, ymmärrän asiat perustellusti niin, että sinulla ei ole vastauksia. M.O.T.
Eihän toki "ennen" (kuinkahan kauan ennen, 30 vuotta sittenkö?) ja "nyt" voi verrata, jos aikaa on kulunut kauan, mutta miten olisi 10 vuotta sitten ja nyt? Aikahan tekee tehtävänsä, joten "ikuisista" paikoista ei tosiaankaan pitäisi puhua vaan "elinikäisistä" paikoista. Toki johtoklikinkin terveys joskus heikkenee ja kuolema korjaa satoaan sielläkin, niinkuin muuallakin.
Mutta kerropa tosiaan johtokunnan jäsenten keskimääräinen johtokunnassaoloaika, niin voidaan saada jotain arviota. 20 vuotta? 30 vuotta?
-"Johtokuntien tehtävät ovat monessa mielessä vaativat, eikä niihin todellakaan ole hakemusten jonoa. Ei sinne valitakaan sellaista, joka kieltäytyy siitä tehtävästä, vaan kyllä oma halu ja mahdollisuus on myös aika ratkaiseva."
--hakemusten jonoa ei todellakaan pääse syntymään, sillä johtokunta tässä tapauksessa on muista johtokunnista poikkeava, että se täydentää itse itsensä. Jos joku ei jaksa jatkaa, niin johtokunta pohtii, kuka olisi sopiva poistuvan tilalle (vuosikokous siis ei pohdi sitä). Vuosikokouksessa sitten johtokunta ilmoittaa, että "nn on päättänyt lopettaa työnsä johtokunnassa terveydellisistä syistä (esim näin) ja hänen tilalleen esitetään pp" ja muodon vuoksi kysytään vuosikokouksen mielipidettä. Sitähän kukaan ei tietenkään uskalla esittää ja niin johtokunta on täydentänyt vuosikokouksen muodollisella yksimielisyydellä itse itsensä mieleisellään henkilössä joka ei aiheuta mielipiteillään hankaluuksia toisten joukossa.
Toki johtokunnan jäsenyys on ankaraa työtä, mutta sitä vartenhan, että uudet oppisivat, on vain puolet jäsenistä yhdistyslain mukaan erovuoroisia kerrallaan.
--"Ei sinne valitakaan sellaista, joka kieltäytyy siitä tehtävästä, vaan kyllä oma halu ja mahdollisuus on myös aika ratkaiseva."
-- tietysti oma halu on ratkaiseva. Onhan aina pyrkyä johtopaikoille ja johtavaan asemaan. Monissa uskonnollisissa yhdistyksissä "oma halu" on negatiivinen asia. Sellainen osoittaa ylpeyttä ja vallanhalua, jolla on kova pyrky johtajaksi eikä sellainen ole hyvä hjohtaja.
...ei näköjään ole niitä hedelmiä, joita halusin lähteä tarkastelemaan vastauskessani. Olet kantasi lyönyt lukkoon, etkä oikein halunnutkaan keskustella asiasta ja sen olemuksesta. En ala väittelemään ja pitäkäämme molemmat siis oma näkemyksemme asiasta.
Mielenkiintoinen kirjoitus. Samanlaisia epäkohtia on havaittavissa myös esikoislestadiolaisuudessa, vaikka ei ehkä ihan yhtä suuressa määrin ja osaksi ehkä vähän eri asioissakin. Siksi mielestäni erään entisen vanhoillislestadiolaisen (nyk. kai rauhansanalainen) kirjoittaman kirjan nimi "Jumalan valtakunta - vioilla ja virheillä peitetty" on hyvin osuva.
Koska uskovainenkin ihminen kuljettaa kuolemaansa asti mukanaan syntiturmelustaan myös uskovaisten joukossa esiintyy enemmässä tai vähemmässä määrin puutteita, jotka voivat estää näkemästä siellä jossain kuitenkin piilevää Jumalan voimaa. Ja toisaalta, ei ole olemassa mitään organisaatiota tai joukkoa, jossa olisi vain uskovaisia. Aina on mukana myös sellaisia, joiden usko ei ole Jumalan antamaa elävää uskoa. Ja sellainen kuollut usko voi toisaalta vaikuttaa toisten vikojen vahtimista ja jatkuvaa "pipon kiristystä" kun koskaan ei tunne olevansa tarpeeksi "tiukka". Ja toisaalta kuollut usko voi vaikuttaa synnin luvallisuutta, ja aletaan etsiä itselleen lupaa mieluisiin synteihin erilaisilla perusteilla.
Koska itselläni ei ole omaa kokemusta vanhoillislestadiolaisuudesta, en uskalla otta kantaa sen tilaan. Mutta esikoislestadiolaisuuden osalta uskon kuitenkin, että vaikka kaikenlaisia epäkohtia onkin niin kuitenkin sieltä löytyy niiden joukosta Jumalan eläväksi tekevä Henki.
Tahtoisin lohduttaa sinua, toivottavasti Jumalan antaa sanat. Olet pohtinut pitkään ja harvinaisen perusteellisesti omaa olemustasi, seksuaali-identiteettiäsi sekä uskon näkemystäsi vanhoillislestadiolaisuudessa.
Homoutesi on sinulle risti, kuten on moni muukin poikkeavuus valtaväestöstä. Se ei ole toki kaikkein helpoimpia eikä pienimpiäkään, voisi vaikeudeltaan verrata vaikeaan vammaan. Synti tämä taipumus ei sinällään ole, mutta sen toteuttaminen Raamatun mukaan on. Valitettavasti. Samanlaista ristiä kantaa muuten suuri joukko uskonsisariasi, kun heitä on niin paljon enemmän kuin uskonveljiä, joitten joukosta aviopuoliso pitäisi löytää. Huomattava osa heistä kaipaa koko ikänsä aviopuolisoa, perhettä, rakkautta, mutta se jää kaipuuksi. Sen korvike, "vapaa rakkaus", kuten sinun kohdallasi, "vapaa homosuhde" on syntiä sekä sinulle että heille. Pysyt uskomassa, kun ymmärrät tämän ja sisäistät itsellesi sen, että sinun tulevaisuutesi on yksin ja seksuaalisuutesi voit kompensoida monilla muilla, mielekkäillä asioilla, harrastuksilla, työelämässä, vapaaehtoistyössä. Suhteet muihin ihmisiin pidät ystävyystasolla, siitäkin saa lämpöä, läheisyyttä ja lohdutusta.
Sitten sinun huomaamasi ongelmat vl:ien uskomisessa ja käytännön "uskonhedelmissä". Hyvin läheltä vl:iä seuranneena pidän mielipiteitäsi aivan oikeina. Vl:ienkin joukossa on tietysti ihan oikeasti uskovia ihmisiä, mutta he ovat "piilossa" syrjässä eivätkä uskalla suutansa avata. Heidän joukossaan on niitä, jotka pitävät huolta heikommista ja vähäosaisista, ilman sen suurempaa huomiota.
Toki vl:n musta menneisyys menneinä vuosikymmeninä lyö liikkeeseen leimaa niin kauan kun niitä asioita hyssytellään piiloon, milloin kielletään niiden olemassaolo, milloin taas sanotaan, että turha vanhoista asioista on puhua. Toisinaan taas sanotaan niitä yksityisten "hoitajien" synneiksi eikä sen vuoksi liikkeelle kuulu niiden käsittely. Kuitenkin ne synnit on tehty "Jumalan valtakunnan " nimissä. Eihän toki näitä "hoitajia" olisi uskottu ja pelätty, jos he olisivat sanoneet tekevänsä näitä puhdistuksia omissa nimissään. Siksi olisi vl-liikkeen nostettava kissa pöydälle ja kerralla tehtävä näistä parannus ja sanouduttava julkisesti irti tällaisesta toiminnasta ja myös tehtävä kaikille erotetuille selväksi, että heitä on väärin hoidettu ja että he ovat edelleen Jumalan lapsia (niinkuin suurin osa onkin, osa toki katkeroitui ja luopui kokonaan uskosta, osa joutui mielisairaalaan ja osa tappoi itsensä).
Mitä sinun siis "kannattaisi" tehdä? Älä ainakaan uskoasi kiellä. Tietysti voit jatkaa vl-liikkeen sisällä. Tiedän muitakin sellaisia olevan, jotka tiedostavat hyvin liikkeen virheet ja väärän opetuksen, mutta sukulaisuus-, ystävyys- ja tuttavuussuhteiden katkeamisen pelosta eivät halua irrottautua liikkeestä. He pitävät meitä pois potkittujakin uskovaisina. Sinulla on siellä ystäviä ja oma perheesi. Olet herkällä mielellä ja oikein uskomassa. Jos jätät vl-liikkeen, menetät tukiverkostosi ja uuden hankkiminen, vaikka jostain toisesta uskovaisten joukosta, on hidasta. Huomaat jääneesi yksin. Mielestäni et ole väärin perustein uskomassa, jos haluat uskoa yksinkertaisesti syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, vaikka samalla kertaa et hyväksyisikään "Johtoryhmän" väärää menettelyä (k.s. tämän ketjun muita kirjoituksia). Jokainen meistä kantaa ensisijaisesti vastuun omasta uskomisestaan. Vl-joukon ulkopuolellakin on uskovaisia ihmisiä, joiden "hengellinen koti" on jokin muu joukko. Kun ymmärrät, että Jumalan valtakunnan rajat eivät ole vl-joukon rajat ja että saamasi "seurakunnan ohjeet ja neuvot" eivät aina ole Pyhästä Hengestä kotoisin, niin uskon sinun pärjäävän uskovaisena elämässäsi eteenkin päin.
Jumalan rauhaan ja Siunausta elämällesi jatkossakin! Voin kirjoitella kanssasilisääkin, jos haluat.
Vanha vaimo
Kiitos lohduttavasta vastauksestasi.Minusta tuntuu silti että en jaksa elää elämääni yksin. En siihen yksinkertaisesti kykene. Itseasiassa olen miettinyt ratkaisuksi joko homosuhdetta, naimisiin menoa jonkun lesbon kanssa (eli ois aika tasapuolista molempia ajatellen?) Itsemurha tietenkin pyörii mielessä lähes joka päivä, mutta se nyt ei ole mikään vaihtoehto. Mulla menee onneksi muuten kohtuullisen hyvin, ettei mun tee mieli tappaa itseäni. Korkeintaan kiduttaa ja näännyttää esimerkiksi paastoamalla....
Kiva, kun vastasit. Olet vielä nuori ja aikaa inhimillisesti ajatellen on. Onko tämä ensimäinen kerta, kun uskaltaudut puhumaan asioistasi kenenkään kanssa? Itse mielessäsi olet suunnitellut vaihtoehtoja tulevaisuudelle, koska yksin jääminen tuntuu todella ahdistavalta.
Jos et ole päässyt kenenkään kanssa keskusteluihin näistä ahdistavista ongelmistasi, niin älä toki vielä tee mitään hätiköityjä päätöksiä mistään homouteen kuuluvasta asiasta.
Uskomisen asia on kuitenkin tärkein. Sitten on tietysti opiskelu ja elämänuran valinta. Siinä ohella olisi erittäin hyvä, kun jonkun kanssa saisit keskustella tästä homoasiasta. Se joku voisi olla vaikkapa psykologi, koska sinusta tuntuu, että voisit jopa "näännyttää itsesi kuoliaaksi". Tämä kertoo ahdistuksesta, joka on hyvä purkaa pois, ennenkuin tekee mitään suuria päätöksiä.
Jos haluat kirjoittaa minulle s-postiin henkilökohtaisesti, osoite on: [email protected]
Jumalan siunausta sinulle!
tv Vanha vaimo
siinä mitä hän sanoo homoseksuaalisuuden toteuttamisen synnillisyydestä. Hän on monessa suhteessa viisas ihminen, mutta tässä asiassa hän erehtyy.
ja vl.
Joskus meistä tuntuu että mikään ei muutu, koska muutos on niin hidasta, kuin kasvin kasvaminen tai auringon nousu tai lasku, niin että sen huomaa vain jälkeenpäin tai todennettuna hidastetulta filmiltä.
Joten älä masennu, asiat muuttuvat hitaasti mutta varmasti. Nopeat muutokset ovat toivottuja mutta eivät pysyviä.
Ennen oli radiokin syntiä, samoin permanentti..
unohdin sanoa, että olen itsekin vl.
Milloin tarkkaan ottaen vl:ssa on radio ja permanentti ollut syntiä ? Miten niin ei enää ole ?
EL-puolella molemmat ovat edelleen pannassa ja pysyvät.
Radio ja permenentti ei ole ollut vl:ssa syntiä, muuta kuin joidenkin liikkeeseen kuuluvien mielestä. Esimerkiksi Siionin Lähetyslehdessä käytiin asiasta aikoinaan jonkin verran keskustelua - puolesta ja vastaan -,mutta yleistä kantaa esimerkiksi saarnaajainkokouksessa tai vuosikokouksessa ei niihin ole koskaan otettu. Vanhoillislestadiolaisten suviseurat on radioitu jo vuodesta 1939 alkaen. Joissakin maaseutukylissä saattoi lestadiolaisperhe olla se, jonne ensimmäisenä hankittiin radio. Toki myös radiolle kielteistä kantaa ja jopa sen synniksi julistaneita löytyi liikkeen piiristä. Samoin asenne permannenttin vaihteli sekä paikkakunnittain että perheittäin.
Milloin se radio keksittiin? Olen kuullut että ainakin sota-aikana moni paheksui sieltä kuuluvaa musiikkia.
Permanenttia moni paheksui 60-70-luvulla
terv vrk
Homoseksuaalisuuden toteuttaminen on aina ollut ja aina tulee olemaan syntiä.
Pahentuuhan moni vieläkin radiosta kuuluvaa syntiä ja tulee pahentumaan.
paljon vastauksia... Mutta vastaanpa minäkin. Raamatun mukaan on olemassa yksi yhdenkaltainen usko, ja yksi joukko.
Niin on hyvä siis luottaa ja uskoa Jumalan sanaan, sanoivatpa ihmiset mitä tahansa, tai olivatpa mitä tahansa mieltä. On myös sanottu, että rukoilkaa työväkeä lisää, sillä sitä on vähän. Ja on sanottu, että kun Jeesus tulee toisen kerran, niin löytyneekö uskoa maan päältä (vaikkakin sitten, että jos taitais, niin valitutkin eksytettäis, mutta niin ei taida käydä) Tulee siis niin sankka eksytyksen henki. Sitten on sanottu, että on kaikista kansoista pelastuneita, kaiken kaikkiaan löytyy paljon pelastuneita taivaassa. Usko on kulkenut tämän maailman kaikkien kansojen läpi...
Ja muistan, että sellaistakin on sanottu, että lopun ajalla rakkaus kylmenee monessa, ja että viisi viisaasta ja viisi tyhmää... ei uskovaisen nimi vielä pelasta. Se mitä hedelmää tuottaa, se kertoo, onko rakkautta... Halveksunta ja toisen mitätöinti ei tietenkään ole rakkauden hedelmää. Kuitenkin on hyvä muistaa, että kukaan muu kuin Jeesus ei ole voinut suoriutua täällä maallisella matkalla täydellisesti, virheitä ja vikoja varmasti tulee. Kun näkee toisen tekevän virheen, niin sen voi antaa anteeksi, kenties hän ajattelmatta tekee... Kuitenkin sydämet tutkii Jumala.
Olen miettinyt pietismin (=elävä usko) leviämistä Suomessa. Se levisi mm niin, että Siperiasta karkotuksesta palanneet upseerit jotka tulivat vankeudessaan uskoon, sijottautuivat Suomessa eri kartanoihin kotiopettajiksi ja samalla levittivät ympäristöönsä elävää uskoa.
Olivatko he ihmissilmällä yksi jouykko ?
Linnut. Piilossa viidakon eivät vaikuta näemnnäisesti yhdeltä joukolta, mutta kun aurinko laskee ja talvi uhkaa, niin ne ovat yksi joukko ja lähtevät kohti uutta maata.
Rakkauden kylmentyminen on mietityttänyt monesti. Mitä etäisemmät ystävät, sen vähemmän jjäkylmää, muttei myöskään palavaa rakkautta. Keskilämpötila säilyy siis haaleana muttei muutu.
"Raamatun mukaan on olemassa yksi yhdenkaltainen usko, ja yksi joukko."
Olet oikeassa, on olemassa vain yksi uskovien joukko. Tämä joukko ei kuitenkaan ole yhtä kuin vahoillis-lestadiolaiset, vaan uudestisyntyneet Jeesukseen uskovat kautta maailman.
efesolaisille:
4. yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte;
5. yksi Herra, yksi usko, yksi kaste;
14. ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;
15. vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,
16. josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.
29. Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.
30. Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.
31. Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.
----
Kyllä Raamattu varoittaa monenlaisista uskontuulista. Olisi hyvä uskoa Raamattua, että se on Jumalan sanaa. Eikä niitä monia uskontuulia, joita kumminkin tulee, kuten Raamattu todistaa.
...
Älä viitsi sössöttää!!!
avaaja puhui vl-harhoista sinulle ja muille kaltaisillesi vl-paskiaisille.
Kiitos! Sinäpä vasta hyvä olet!!!!
Onnea elämääsi.
Jäin miettimään sitä, että pelkäät menettäväsi sen tukiverkon, joka sinulla on uskovaisissa ystävissä ja sukulaisissa. Minusta lestadiolaisten kanssa voi pysyä hyvinäkin ystävinä, vaikka itse uskonsa kieltäisikin. Mulla on tästä itsellä kokemusta, sillä olen edelleen tervetullut ja toivottu ystävä moneen paikkaan, ja välit omaan perheeseen on paremmat kuin konsanaan silloin, kuin vielä kävin seuroissa. Olen yli 10 vuotta ollut "epäuskoinen", ja ehkä kaksi päivää koko ajasta katunut tekemääni päätöstä. Ne päivät oli sellaisia, jolloin mietin, ettei missään ole minulle sopivaa puolisoa ja hengenheimolaista.
Homoudesta tahtoisin sanoa, että olen opettajan työssäni joutunut aina välillä miettimään, että mitähän tekisin, jos olisin vl ja olisi pakko pitää homoutta syntinä. Tälläkin hetkellä minulla on 14-vuotias, ihana poikaoppilas, josta paistaa kauas, että kyseessä ei ole tavallinen heteropoika. Kaikki tietää, miten asian laita on, ja minusta minun tehtäväni kasvattajana on tukea ja kannustaa häntä, eikä missään nimessä tuomita.
Onneksi meidän koulussamme saa poikakin käyttää prinsessakruunua ja hametta :)
Mitä vl:n pitäisi vastata, kun oppilas kysyy tällaisia: Miksi homopari ei saa adoptoida lasta? Luuletko, ope, että minä menen joskus naimisiin?
Pitäisikö sanoa, että olet, poikapolo, tuomittu yksinäisyyteen ja lapsettomuuteen?
En ole aikeissa jättää lestadiolaisten joukossa, koska uskon, että heitä on menossa samaan taivaaseen kuin minäkin. Mutta en ajattele vain niin ehdottomasti tietyissä asioissa kuin yleensä, enkä niin eksklusiivisesti. Minua heti syytetään synnin luvallisuudesta, jos ajattelen armollisesti, mutta ei se niin ole.
Onkohan mies lomalla, kun ei ole kommentoimassa. Tuntuu kuin jotain puuttuisi, kun se kova tinkaaja ei ole nyt täällä sanomassa aamenta tällekkin tavattoman asiapitoiselle avaukselle.
...kehuitko minua, vai oliko tämä vähän niin kuin vihje, että pitäisi kommentoida?
Tuolla me VL:t tulimme leimatuksi yksinkertaisimmiksi ja tyhmimmiksi, koska olemme niin olleet mielellämme alttiit "aivopesulle".
Tämä tyhmyys ja yksinkertaisuus onkin se suurin Jumalan siunaus ja olethan ystävä hyvä nähnyt, ketkä ovat kiireettömimmät, onnellisimmat ja iloisimmat ihmiset päällä kiireisen ja itsekkään maan.
Hyvää kevään odotusta.
Uskotko lestadiolaisuuteen vai Jumalaan? Oletko koskaan miettinyt miksi olet uskomassa?
Minä haluan uskoa ja kilvoitella täällä maan päällä, jotta pääsen kerran Taivaan kotiin. Vain sen takia olen uskomassa, vain se on todella tärkeää.
Minä uskon Jumalaan. Kai jo näit avauksestani, että mä esim. kritisoin ehdotonta vain lestadiolaisuudessa pelastuu -oppia.
Olen miettinyt uskomisen tehtävää ja muös Jumalaa.. Jumala on Isä, enkä usko että Hänellä olisi kauheasti sitä vastaan, että eläisin elämääni homona... En tee silloin väärin ketään lähimmäistäni kohtaan. Usko ja armo vaikuttaa minussa sillä tavalla, että haluan toteuttaa elämässäni kultaista sääntöä.
virren 438? Mietipä tarkkaan näitä sanoja, erityisesti 2. ja 3. säköistön. Ihan rakkaudella haluan vain sinua neuvoa ja tää virsi on aivan ihana juuri siksi että itse olen niin heikko. Mutta Jumala on heikoissa väkevä!
1. Oi armahda, Kristus, niin kaita on tie,
vaan kiusatun kulkijan kotiin se vie.
Kun tuntoa polttivat tuomiot lain, niin
armosta tiellesi astua sain.
2. Vaan vielä on tahtoni talttumaton,
se helpoille teillensä lähdössä on.
Pois karkota uhma ja huolettomuus,
suo palvelumieli ja uskollisuus.
3. Suo voimaa jo luopua synneistäni
ja armolla hallitse elämäni.
Tee rakkaaksi sinulta saamani työ
ja itsekäs tahtoni ristille lyö.
4. Kun uskoni suitseva kynttilä on
ja rakkaus penseä, toimimaton,
mun uhrisi lämmöstä syttyä suo
ja viedä sun tultasi toistenkin luo.
5. Niin seurata tahdon nyt sinua vain,
kun armosta syntini anteeksi sain.
En velttona tielläsi kulkea saa,
kun rauhaasi hohtaa jo rauhasi maa.
eikä antanut ihmiselle sijaa pohtia millainen se järjestys ihmsestä olisi. Tuohon järjestykseen kuului mies ja vaimo ei homouden toteuttamista.
Meillä on kaikilla synnin himoja ja haluja. Minäkin voisin ajatella kuten sinä, että "enpä usko että Jumalalla on mitään sitä vastaan että elän elämäni irtosuhteissa" .
Ei se olisi oikeataan yhtään kummempi lähestymistapa seksuaalisuuteen tai uskoon kuin tuo sinunkaan.
Miksi te homot aina ajattelette että teillä on jotenkin erikoisoikeus toteuttaa omaa seksuaalisuuttanne?!
Eihän me heterotkaan oteta oman käden oikeutta . Varmasti moni aviossa elävä meiluummin hyppisi kukasta kukkaan mutta me luemme Raamattua ja toteamme että se ei ole sallittua: miksi et itse ajattele tilannettasi tältä kannalta.
Jotenkin ymmärrän sen,e ttä elää reilusti synnissä ja ottaa riskin mennä akdotukseen mutta en tuota että yrittää saada muiden hyväksynnän synneilleen.
Sitäpaitsi: homouden geeniä ei ole löydetty. joten sinulla on todella sen löytymiseen asti täydet amhdollisuudet hakeutua terapian avulla eroon homoudestasi.Niin tekevät nekin joilla on ns syrjähyppytaipumus. menevät terapiaan päästäkseen vaivastaan sen sijaan että hakisivat viehtymykselleen sekä yhteiskunnallista että uskonnollista hyväksymystä.
Mun mielestä ei ole ollenkaan sama asia rinnastaa sitä että hyppii kukasta kukkaan ja sitä että on homo ja harrastaa homoseksiä. Tai siinä tapauksessa että hyppii homona kukiasta kukkaan... Mutta jos sinulla on yksi vakituinen kumppani jolle olet vannonut rakkautta ja pitäydyt siinä. Ketä vastaan silloin loukkaat?
Homouden geeniä ei ole löydetty, mutta entäs sitten. On olemassa todistusaineistoa, että homous kuitenkin olisi perinnöllistä ja siitä on selkeä todistusaineisto, että ihminen ei valitse homouttaan, eikä pysty siihen vaikuttamaan. Terapian tarkoituksena on nykyään pikemminkin tarkoitus hyväksyä itsensä homona tai auttaa sysään se sivuun, mutta homoudesta ei voi parantua. En ole ainakaan kenenkään kuullut siitä parantuneen, ainakaan en ole mistään luotettavasta lähteestä niin lukenut... Yleensä on saatu vain pahempaa aikaa, kun on lähdetty spekuloimaan ihmismieltä erilaisten terapioiden avulla.
...ja rohkea!
Olen edelleen ylpee sinusta.
Osaat näköjään ajatella ihan omilla aivoillasi ja pukea ajatuksesi vielä sanoiksi etkä peittele totuutta sekä uskallat tunnustaa homoutesi, vaikka ei se minusta mikään vika ole.
Sinulla on lestadiolaistenkin joukossa vaarallisesti yleistyvä taipumus - pyrkimys älylliseen rehellisyyteen. Et niele sitä, että kaikkeen, mitä et voi hyväksyä, sanotaan että se on 'uskolla omistettava'. Tämä pätee erityisesti erilaisiin väittämiin, joita ei voi yksiselitteisesti tukea Raamatulla, kuten nyt tuo erityisesti vl:ssa mutta myös el:ssa surullisen yleinen, eksklusiivinen seurakuntaoppi. Kun siis kohtaat väittämän, jota mikään raamatunpaikka ei vahvista yksiselitteisesti mutta joka tukee horjuvaa lestadiolaista oppirakennetta, sinulle sanotaan, että sen voi ymmärtää vain uskon kautta.
Tällä meitä yritetään hallita. Sitä vastaan on el:ssa noustu viime aikoina, ja sama tapahtuu ennemmin tai myöhemmin myös vl:ssa. Älä alistu hengelliseen hirmuvaltaan. Mutta mitä tähän meidän homoseksuaalisuuteemme tulee, sen TOTEUTTAMISEN näyttäisi Raamatun kokonaisilmoitus kieltävän. Ei se kiellä sinua rakastamasta ketään ihmistä, mutta seksin harjoittamisen toisen miehen kanssa se kieltää. Vai onko Raamatussa YHTÄÄN homoseksistä myönteisesti tai edes neutraalisti puhuvaa kohtaa? On siis vain valittava, pitääkö Raamattua yksiselitteisesti auktoriteettina vain ei. Tosin nekään, jotka väittävät niin tekevänsä, eivät tosiasiallisesti sitä tee; vai kuinka monen tiedät tervehtivän toista uskovaa 'pyhällä suunannolla' kuten Paavali sanoo? Vai halutaanko tämäkin paikka selittää mielivaltaisesti siten, että kyse onkin vain hengellisestä merkityksestä, joka aukeaa vain uskon kautta?
Ainoa kohta Raamatussa joka suhtautuu myönteisesti miesten väliseen rakkauteen on kohta Daavidista ja Joonatanista. Kohdassa ei mainita mitään seksistä, mutta mainitaan, että he rakastivat toisiaan enemmän kuin vaimojaan.
Olet oikeassa, veliseni, tunnen paikan. Tätä kohtaa on homopiireissä käytetty yleisesti sen selittämiseen, että Raamattussa olisi edes joku homoseksuaaliseen elämäntapaan myöpnteisesti suhtautuva kohta. Mutta koska tätäkään kohtaa ei - kuten itsekin toteat - voi yksiselitteisesti tulkita juuri homoseksuaalisen elämäntavan kannalta, joudumme edelleenkin turvautumaan Raamatun kokonaisilmoitukseen asiassa. Eli mene vankilaan, mene suoraan vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta.
Oma käsitykseni on se, että kyseisessä paikassa on tarkoitettu agape-rakkautta, koska muuta ei voida osoittaa, ja koska tämä on sopusoinnussa muun Raamatun kanssa.
Tarkoitat varmaan filia-rakkautta... Agape on mahdollista vain Jumalalle
Ei täydellisenä - meissähän ei MIKÄÄN rakkaus ole täydellistä. Mutta osia kaikista näistä, niin agapesta, filiasta kuin eroksestakin meissä on. Käsittääkseni kenessä tahansa ihmisessä ilmenevää Kristuksen rakkauden heijastumaa kutsutaan agapeksi.
Anteeksi osin tyhjänpäiväinen teoretisointi, mutta soisin sinun vielä väittävän vastaan, vaikka muodon vuoksi! :=)
Joo, laitetaan nyt vihonviimeinen kirjoitukseni tähän viestiketjuun. Oli miten oli, tulkita voi miten hyvänsä, eikä aina voi sanoa, onko tulkinta oikea vai väärä, koska kyse on lopulta vain tulkinnasta.