Mikä on ollut kallein remppa Alfassasi?
Kuinka kovaa olet ajanut?
Oletko rakastellut autossa?
Kuinka usein rakastelet?
Kuinka kovaa olet ajanut?
Oletko rakastellut autossa?
Kuinka usein rakastelet?
galluppi
alpo
686211
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 16 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 68
Vanhimmat
1. Jakohihna, ajoituksenmuunnin ja 120000 huolto, noin 1300 euroa
2. Autoa n. 200 km/h ja naista hieman hiljempaa
3. En Alfassa, mitä nyt pientä suukuormaa silloin tällöin
4. Riittävästi
1000€, jakohihnan vaihto 156V6.
205 km/t, 75 TS
Volvossa ja Ramlerissa
2-3/vko
1. pumpun hoonaus 28 senttiä
2. 4 iskua sekunnissa
3. en ole Kalosissa
4. 4 kertaa/h
Iso Jim itse.
kardaanin oikaisu, nyt meni 29 senttiä
3 iskua/s, iskun pituus kasvoi
nyt myös Kalossissa
3 kertaa/h
Syylarin vaihto 33:een maksoi jotain 1200 mk
160 km/h
2 kertaa (punastuttaa vieläkin)
2-4 kertaa viikossa
Alfa 156 2.0 SW,
suuseksiä moottoritiellä n. 200 km/h vauhdissa,
toisinaan tauko pimpun metsätiellä.
huomannut, että vauhti kiihtyisi toimenpiteen aikana? Esim. aloitushetkellä 80 km/h ja lopussa mitä autosta lähtee.
Ilmiön tekee ihmeelliseksi se että
autokin tuntuu saavuttaneen huippunsa siinä vaiheessa kun tajunta alkaa sumeta ja pulssin kiihtyssä turbo alkaa laulaa...
vaikka toi alfa onkin vapaasti hengittävä,
mutta tuntuu silti toimivan kiitettävästi.
1.Vetoaisat poikki, makaronipeltoon karatessa. 2 e
2. 15 km/h
3. Njet
4. vuonna 1964
Mitä Hande tähän vastaa...
Belissimo!
kovempaa.
Kokeileppa sitten viimeisellä matkalla lahtiautossa.
...
J..
se korppimotellin kirjoittelija.
1. 710 020 010 liiraa. GTV:hen vaihdettiin sekä kori että tekniikka.
2. Carabinierien tutkan mukaan 238 km/h Piazza Veneziaa pitkin.
3. Elän selibaatissa.
4. Elän edelleen selibaatissa.
hande.
En kerennyt, olin se Muuli
- Se, kun Helga löi vahigossa Alfaa karatella, 32000€
- 92 km/h Saksan autobaanalla ja tietty vasenta kaistaa
- Helga kielsi vastaamasta
- Helga kielsi vastaamasta
ns tossun alla?
mistä arvasit.
Veikkauksia, kuinka monta eri kirjoittajaa tässä threadissa on? ;)
Kaksi voisi olla lähellä.
4 ainakin
Kyllä taitaa mennä yläkanttiin. Sheriffi voi kertoa oikean vastauksen. :)
Milloin hande uutta tarinaa?!
Tunnustaudun yhdeksi. Handeli on toinen. Sinä kolmas. Jim neljäs. Sitten toi paljastelija - "tämä on siis..." on viides. Jotenkin uskoisin, että myös keskustelun avaaja olisi kuudes.
Ellet sinä sitten ole tuo "tämä on siis..." -tyyppi. AR voisi olla aloittaja. Tai sitten sekin olet sinä. Ehkä minä olen hande. Oops. Nyt ylensin itseni kuninkaaksi. Ehkä minä olen Sinä. Ei. Minä en asu Porissa. Neljä kuitenkin.
Oikesti uskon silti, että meitä on jopa 10. Se on virallinen veikkaukseni. Muutama feikkaus taitaa olla joukossa, esim. Jaana. Tai sitten haluan tutustua tähän Jaanaan, joka on tähän asti pitänyt poissa olollaan loistanutta kynttiläänsä hameen alla, mutta osallistuu heti Alfa-keskusteluun, kun rakastelu tulee puheeksi.
5 teitä on ja minä olen nyt kuudes.
ps. ja sitä paitsi jos kiinnostaa esmes Jari- tai Big Jim- nimimerkillä esiintyvä 'Jaana' niin siitä vaan :))
J..im? J..aana? J..ari? J... enpäs sanokaan enempää.
Aika velikultia.
alpo = AR156
jaana = AR* (voi muuten olla nainen)
Big Jim = AR*
Pauli = AR156
lopuista ei tietoa...
Meistä on monet kasvot...
You got me looking at that truth in your words
Now I am chasing your sincerity :)
Minä en ole Jaana - en myöskään Jari - enkä liioin Jim. Pseudonyymini tässä keskustelussa on Elio Pazzi.
Tämä Jim on kyllä vekkuli kaveri. Luulin joskus keksineeni hänet, kun piti saada AR 156:lle verevä poikaystävä (alfistien kesätapaaminen, muistattehan). Olin kuitenkin sikäli väärässä, että olin oikeasti oikeassa. Jim onkin osoittautunut sangen todelliseksi hahmoksi, joka elää aivan omaa elämäänsä.
Mikäli Jim on - kuten Tai antaa ymmärtää - sama hahmo kuin Jari sekä (seksuaalisesti ilahduttavan aktiivinen) Jaana, niin aiemmat käsitykset Jimin sangen mielenkiintoisesta, runsaasta ja ennakkoluulottomasta sukupuolielämästä senkun vahvistuvat.
...ei edes joka kerta.
Onhan se toki luonnollista, ettei niinkin eläväistä kaveria kuin Big Jimiä sovi kahlehtia yhden kirjoittajan näppäimistöön. Mahtaakohan olla sattumaa, että juuri alfistien joukosta löytyy useampikin Jimiin samaistuva sulavakäytöksinen maailmanmies?
Jim sopii porukkaan kuin nenä päähän, vaikka hänellä ei taida olla itsellään Alfaa.
- uskomaton suorituskyky
- naapuritkin haluaisivat kokeilla
- monet pitävät epäluotettavana
- upeat imuäänet
- römeät pakoäänet
- kiekaisee tarvittaessa korkealta ja kovaa
- antaa parhaat kyydit
- istuu napakasti kuin italialainen tanssikenkä
- huonosti hoidettuna savuttaa ja jättää lammikon alleen
Alfakärpänen puraisi aikoinaan Jimiä rajusti hänen siihen aikaan istuskellessa AR 156:n turpeilla nahkaistuimilla. Siitä lähtien tämä 223 senttinen (lepotilassa) sankarimme on toiminut kaikkien alfistien yhteisenä henkivartijana ja suojelupahimuksena.
Faktaa: 23000 mummomarkkaa Alfetta GT:n perämällistä,josta itse pulitin 4500 ja vakuutusyhtiö loput. 210km/h kyseisellä pelillä Motoparkin suoralla. Panopäiväkirjaa ei oo tullu pidettyä mutta maistuu se aina ku naista on saatavilla niin autossa,kotona,vieraissa ja luonnossakin.
Jakohihnan vaihto. Yli 200 km/h. Olen. Harvoin.
Oh Man!
Mikä on paras väri Alfa 75:een?
Tupakoitko Alfassa?
Minkö ikäisenä olit eka kerta silleen?
Missä olit, siis kun olit eka kerta silleen?
Punainen.
Tupakoin joka paikassa.
11 v.
Osittain viidakossa, osittain apinassa.
Mikä on paras väri Alfa 75:een?
- kaikki käy
Tupakoitko Alfassa?
- en
Olin vasta kuusitoistavuotias, kun suljit minut kesäyössä lämpimään syliisi. Kunpa olisin saanut pitää sinut, mutta et ollut minun.
Oih, muistan nuo kuumat hetket kuin eilisen.
puhuu totta...
Terkkuja,
http://www.uta.fi/~annina.rainesto/elaingalleria/imagepages/image17.htm
- punainen
- kohta kuulet
Tämä tapahtui ollessani 18 vuotias.
Olin menossa ensimmäistä kertaa uuden ystäväni Kirsin luokse yökylään. Kirsi asui vielä vanhempiensa luona Kuhmossa.
Matka sujuikin mukavasti, mutta perillä tuli hivenen ongelmia…
Parkkeeratessani Simcaani talon etupihalla seisovan GTA:n viereen, autoni puskuri teki noin metrin mittaisen ja syvän skraaden Alfan kylkeen.
Raapaisu hermostutti minua siinä määrin, että istahdin Alfan etupenkille ja poltin kolme kessua putkeen. lopulta kuitenkin päätin, että en puhu asiasta kenellekään, korjatkoon kenen onkin.
Ilta kului rattoisasti. Nautimme hyvästä ruuasta ja joimme myös tilkkasen viiniä.
Illan tummetessa Kirsi ehdotti, josko menisimme nukkumaan. Pidin ehdotusta oivana ja hyvin ajoitettuna.
Yöllä kuitenkin heräsin siihen kun joku liikuskeli keittiössä. Minua henkilökohtaisesti janotti ja ajattelin käydä juomassa keittiössä viinaa ja samalla tarkistaa kuka liikkuja oli. Laskeuduin varovasti portaat yläkerrasta alas ja kävelin keittiön ovelle.
Keittiössä Kirsin veli oli tekemässä iltamyssyä, ties kuinka monetta. Hänellä oli yllään vain seksyt bokserit ja maihinnousukengät.
Raamikas ja komea Dick huomasi minut. Vaistomaisesti hän nosti palleja ja pyöräytti.
- Kukas ruusu se sinä olet?
- Minä olen Kata, Kirsin kaveri.
- Jassoo, hauska tutustua. Minä olen big Dick, heh. Otatko paloviinaa?
- YES, eiku kyllä, sopersin.
Tunsin kuinka kuumat väreet kulkivat kehoni läpi.
Kotvan kuluttua Dick tarttui minuun vahvoilla käsillään ja ohjasi minut sohvalle kiksauttaen pari kertaa.
Bravoo bravoo ajattelin ja nukahdin.
Aamulla pihalta kuului valtava karjaisu ja päälle sadattelua jopa tuhannettelua. Se oli Dick.
Se tauti sitten ilmenikin...
Taisi olla tarttuvaa laatua.
Kiisin tuliterällä Tunturilla pitkin rantatietä. Kohta jo Sarin, ihanan tyttöystäväni, kotitalo näkyisi. Sarin vanhemmat olivat matkoilla ja saisimme olla ensimmäistä kertaa aivan kahdestaan, jopa yötä yhdessä. Päässäni pyöri villejä ajatuksia. Miltähän Sari näyttäisi ilman rihmankiertämää. Tuo omenainen takapuoli, kiinteät reidet ja vatsa, ja nuo suloiset rinnat.
Pojat olivat koululla kertoneet miten naisten kanssa ollaan ja kuinka hommat hoidetaan. Enkä voinut olla huomaamatta kuinka kaverini suorastaan kuolasivat Sarin perään. Joskus Sari myös intoutui kiusoittelemaan ja flirttailemaan kavereitteni kanssa. Tämä sai sydämeni tykyttämään ja toisinaan myös ajatuksiini hiipi, mitä jos menetän Sarin. Ei ei, en voisi kestää rakastani toisen sylissä. Heräilin usein yöllä tuskaisena kierien ja huutaen raikkaimpani nimeä. ”Sari Sari ei, älä jätä, älä jätä, maailmani romahtaa”.
Vielä yksi vaivainen kilometri ja taivas aukeaa. Mutkan takana tien oikealla puolella oli vanha elohuone. Päätin pysähtyä sen kohdalle ja tarkistaa, että kondomit ovat varmasti mukana, kukkakimppu on säilynyt ehjänä ja samalla heittää kepillisen vettä.
Elohuoneesta kuului kovaäänistä keskustelua ja välillä naurunpyrskähdyksiä. Menin ovelle katsomaan, ja siellähän koulukaverini jutustelivat ja tekivät välillä kuppia.
- Hei Paavo, tuu mukaan. Ota tuosta paukku.
- Emmie tiiä. Olen menossa Sarin luokse.
- Ai Sarin. Voi pillu sää oot onnenpekka. Sellaista naista saa hakea.
- Ei oot poika tainnu päästä vielä pukille?
- Varo kuule tuota Rossoa. Se on aikonu panna Saria.
- Voin kait mie yhen paukun ottaa, virkkasin.
Siinä sitten vierähti rattoisasti tunti jos toinenkin. Juteltiin tietenkin naisista ja Rosson autosta. Rossolla oli tummansininen –77 mallinen Alfa Romeo GTV. Helvetin upea peli. Totta pojat turisivat Rossoa sai varoa. Se tunnettiin kylällä oikeana pukkina. Aina uusi kaunotar auton kyydissä.
Niin siinä vierähti aamuhämäriin...
Aamulla kun sitten heräsin heinäpaalikasasta, pää oli niin hemmetin kipeä ja janotti niin pirusti.
Näin tuli ensimmäinen humala otettua.
se ollut taudista kysymys :)
Tai sitten Adonis veti pihalla vetoketjun kiinni ja väliin jäi jotain olennaista...
Voihan olla että herkkänä ihmisenä hänen psyykensä ei kestänyt Simcan puskurivauriotakaan...
Miksiköhän minulla on housut kintuissa ja mitä tuo alaston koukkunokka tekee vieressäni. Let me think.
Ainakin viiskymppinen ”noita-akka” röhnötti vieressäni. Voi että se haisi - vanhalle viinalle ja ulolle. Ajatuksiini hiipi haaleita muistikuvia. Ou nou, ei kait, ei se voi olla totta. Puna nousi pikkuhiljaa poskilleni ja paidan kaula-aukko alkoi tuntua ahtaalta. Joko minä olen päässyt poikuudestani, tai minua on käytetty väärin. Kumpikaan paikka ei kyllä tuntunut aralta.
Elohuoneen eteen kaartoi auto. Se oli Rosson GTV. Ajattelin, että ollaan vain näin niin Rosso näkee, että ei tässä olla mitään eilisen teeren poikia. Kuulin kuinka elohuoneeseen astui kaksi ihmistä. Avasin silmäni ja edessäni seisoi Rosso ja vähän taaempana Sari. Voi hemmetti, Sari, mitäs nyt tehdään.
- Kulta, mitä sinä täällä teet?
- Rosso haki minut ja pyysi tänne.
- Voin kyllä selittää.
- Ei kande.
- Se oli niin, että
- Kuules Pate, minä tunnen sinut niin hyvin. Jos yrität tehdä tällä tempulla minut mustasukkaiseksi, se ei kyllä onnistu. Tämä on ilmiselvästi lavastettu juttu. Housut jalkaan siitä niin kuin olis jo.
Olin kuulevinani, ekaa kertaa, Sarin äänessä lievää epävarmuutta.
Rosso oli aivan äimänkäkenä. Eihän tässä näin pitänyt käydä.
Pyysin Rossolta GTVtä lainaksi. Se oli niin sekaisin, että lupasi. Hyppäsin Alfan puikkoihin ja Sari tuli viereeni. Ajelimme kylillä ympäriinsä. Aina kun polkaisin reippaammin kaasua neloskone murahti uhmakkaasti. Tuo murina tuntui tekevän naiseeni vaikutuksen.
Sivusilmällä huomasin kuinka Sarin hame valahti melkein vesirajaan paljastaen tummat stay-up sukat ja sukkanauhat. Housuissani alkoi tuntua ahtaalta ja Sari kyllä huomasi tämän.
Parin tunnin ajelun jälkeen kaarsimme Sarin kotitalolle. Naiseni pyysi minua viekoittelevasti sisälle. Sanoin, että palautan vain auton Rossolle ja tulen heti mopolla takaisin.
Mutta niinhän siinä kävi kuin edelliselläkin kerralla, lestinheitoksi se meni kavereitten kesken..
Nyt 10-vuotta myöhemmin kun kirjoittelen tätä tarinaa täällä, niin terveisiä vaan täältä elohuoneessa, on tapahtunut melkoisesti. Nelisen vuotta sitten menimme Sarin kanssa naimisiin ja väittelin tuossa hiljattain merkantiksi. Kyllä muuten sai puhua ummet ja lammet. Meillä on Sarin kanssa kaksi koiraa ja Otto poika, joka on sivumennen sanoen ottolapsi.
Viikon päästä meillä on luokkakokous. Se pidetään käytännön syistä täällä elohuoneessa. Käytännönsyistä siksi, koskapa melkein kaikki ovat jo valmiiksi täällä. Ei, ei meistä tullut kuninkaita tai lääkäreitä, tulipahan helvetin kovia juoppoja
AR:sta tuli seksimies, minusta mafiamies.
Mutta helvetin mukavia juoppoja sitten molemmat...
jupoista en tiedä, mutta mukavia :)
Herätyskello soi!
Tarraudun vaistomaisesti vasaraan ja lyön kellon säpäleiksi. Säpsähdän kuitenkin nopeasti ”todellisuuteen”. Työpaikkahaastattelu, sehän on tänään. Apua, mitä minä laitan päälleni ja mitä minä kysyjille vastaisin.
Kertoisinko köyhyyden, laudat eessä ovien. Tai sen kaiken rikkauden, jonka ehdin siirtää Gayman saarille.
Laitetaan tuo peruspuku ja siihen konstailematon kravatti, yep yep yep. Vilkaisu peiliin, avot, ja sitten menoks!
Puolen tunnin kuluttua ohjastan Alfa Romeo 166:n hienon toimistorakennuksen parkkihalliin. Hissillä ylös aulaan, jossa vastaanotossa odottaa aivan käsittämättömän upea blondi. Täytän nopeasti vierailijatiedot, jonka jälkeen blondi lähtee saattamaan minua neukkariin.
Neukkarissa ripustan ulkotakin naulaan ja kengät siihen somasti alle. Juuri kun olen aikeissa istuutua, blondi kiskaisee minut kravatista päälleen pöydälle. Kuumat huulet painuvat huulilleni ja reidet leviävät auki. Tunnen kuinka hän avaa vetoketjuni ja ohjaa nyt jo ”kivettyneen” akselini kosteikkoon. Ei ei, saan huudettua, mutta liian myöhään.
Poikuus meni ja millä tavalla. Lähtiessään blondi antaa vielä suukon poskelleni ja kiittää. Pelkkä kiitos, no johan on markkinat, ajattelen.
Viidentoista minuutin kuluttua ovesta astuu sisään haastattelija, otaksun. Tervehdimme..
- Hyvää päivää, te varmaankin haette meillä vapaan olevaa trukkikuskin paikkaa?
- No mooe. joo kyllä kait.
- No hyvä. Istuudutaan ja käydään vähän asioita läpi.
Noin 28-vuotias naishenkilö istuutuu vastapäätäni. Mieleni myllertää. Siis ei tämä voi olla totta, nainen on vielä vetävämpi kuin vastaanoton blondi, ja mikä vartalo.
- Osaatteko laulaa?
- Jonkun verran on tullut harjoiteltua.
Tunnen kuinka naisen varpaat lähestyvät genitaalialueitani.
- Osaatteko esiintyä?
- Jonkun verran on tullut esiinnyttyä. Enimmäkseen piirikunnallisella tasolla.
Nainen pujahtaa pöydän alle ja hetken päästä kiertokankeni on brunetten suussa. Ei ei, saan huudettua, mutta liian myöhään.
Brunette palaa paikalleen, kohottaa katseensa minuun. Katse on tutkiva ja arvioiva. Lopulta hän sanoo..
- Olen niin onnellinen puolestasi. Juuri tätä varten työpaikkahaastattelut on tehty. Sinä olet minun esikuvani, olet jatkossa. Ensi kierros onkin sitten vähän vaativampi. Nähdään.
Herätyskello soi, ja tällä kertaa oikeasti!
Ei auta enää uinua.
Nousen ylös sängystä ja päästän kissan ulos.
Hyvä.
Hanna kuiskasi toisesta suupielestään, koska toki kiertokankikin vei tilansa...
Kun heräsit, näen kissan uloslaskemisen puhtaasti eläinsuojelulllisena tekona...
Tämän se Idols-Hanna kuiskasi toisesta suupielestään (AR oppi aikoinaan isolta Jimiltä ikävän tavan olla pesemättä akseliaan).
palautetta.
Onko minun tulkittava tämä niin, että tarina kosketti :)
Olettaa että kylmäkiskoisen Alfa- henkilönkin
genitaalialueilla on jotain toimintaa...
Pysäköin mustan 75:ni sillan lähettyvillä olevalle pysäköintialueelle. Vettä tihuuttaa ja on pimeää. Sammutan moottorin. Aivan kuin vanha ystäväni olisi tiennyt mitä ajatuksissani pyöri. Sen verran pitkä on jälkikäynti.
Nousen autosta ja lähden pää allapäin kävelemään kohti jykevää kasikerroksista rautasiltaa. Nykyään silta on kovin hiljainen, mutta aikanaan melkoisen vilkas ja keskeinen kulkuväylä.
Niin kuin monella muullakin on tälläkin sillalla oma synkkä historiansa. Tarinan mukaan neljä nuorta neitoa, joita epäiltiin aikanaan noituudesta, joutuivat rakentamaan sillan ja vieläpä käsin koskematta rahalla maksamatta. Silta valmistui ajallaan, mutta yksikään neito ei selviytynyt.
Astun sillan mahonkiselle pinnalle, tunnen voimakkaan puun tuoksun, pysähdyn. Ylätasanteelta kuuluu ihmeellistä rapinaa ja hiekanmuruja tippuu alatasolle. Kohotan katseeni ylös, samassa tummiin pukeutunut mies hyppää alas synkkään virtaan huutaen ”BRIannN RUuuuuuLEssS”.
Jatkan matkaani kohti sillan keskikohtaa. Pysähdyn jälleen. Sillan vasemmalla puolella kaiteella seisoo nainen tuijottaen apaattisena virtaan. Yritän lohduttaa häntä laulamalla aarian eräästä suomalaisesta kappaleesta….
Nainen näki sillalta kuinka mustaa
vesi oli alhaalla jossakin
Minä kysyn "Miksi sinä runoja rustaat”?
Olette kai päästänne sekaisin…
Eikä aikaakaan kun kuului ”molskis”, johon minä lisään, ”sanoi Eemeli”.
Päässäni takoo yksi ja sama kysymys; miksi miksi miksi, why why why, warum?
Nousen kaiteelle, voi taivas, jalkani lipeää ja olen heti horjahtaa alas. Ei pojat, ei sitä näin lähdetä, ajattelen.
Itken hetken ja katson taakseni
Hektisenä soi huokaus kaupungin
Kuinkahan muuten tämän tuntisi omaksi maakseen?
Vesi on musta kuin Alfakin
Itken uudelleen ja kurkin sormien välistä taakseni, ja nythän siellä onkin joku.
Mielialani nousee hetkessä. Ystävä, kohtalontoveri, minullekin ystävä. Mutta ei, tyyppi toteaa vaan lakonisesti:
- Hyppää jo, ei tässä ole koko yötä aikaa odotella. Täällä on vielä paljon loosereita tulossa.
- Onko mulla tukka hyvin, soperran
- On on, anna mennä. Tämä on paras paikka hypätä.
- Muttaku pelottaa. Mitäs jos putoaa haarat levällä tukin päälle tai jos tukissa on iso oksa?
- No voi h…tti
Otan sormilla nenästä kiinni ja olen irrottamassa otetta sillan palkista, kun mies kysyy.
- Kenenkähän hieno GTV se tuolla parkkipaikka oli. Jotku termiitit katteli sitä kovasti.
- Perhana!
Hyppään alas kaiteelta ja juoksen autolle. Hus hus painukaa pois. Mitä se siinä kyttää, moksis, jihaaa…
************************************************
Näin Tietsikka/DVD aikana voitte itse valita tarinalle sopivan lopun, voitte jopa itse kirjoittaa koko tarinan. Tämä ei ollut ennen mahdollista.
Lisää taustatietoja sillasta .Tarinan siltaa on käytetty mm.:
- laulussa, Silta yli synkän virran
- elokuvassa, Hiljaiset Sillat
- elokuvassa, Kwai-joen silta
PS
Lisäksi on tulossa dokumentti, jossa kerrotaan kuinka tämä tarina kirjoitettiin.
Tämä tarina kirjoitettiin hyödyntäen PC:n ominaisuuksia ja ohjelmistoja.
Muutamissa kohdissa käytettiin turvallisuus- sekä tehokkuussyistä johtuen stunt-kirjoittajia kuten…
”…kani lipeää ja olen heti ?orja…”
sekä templatea
”M?el???ani nousee hetkessä.”
Tekstin ja koreografian suunnittelusta vastasi lukuisa joukko alan huippu ammattilaisia.
Suunnitteluun käytettiin klubiaskin takakantta ja järsittyä lyijykynää.
Alkuperäinen budjetti, joka oli 1 sentti, pystyttiin alittamaan.
Tämä kosketi meitä syvästi. Melkein yhtä syvä kuin Jimin kosketus. Aina pohjaan saakka.
ja kohtuubudjetilla. Gräjt, sanoisi norjalainen.
Täältähän on kadonnut juttuja! Poliisi!
niin onkin. Itkettiköhän "Love Story" liikaa. Oli se hempeä tarina, IiiiHaaana!
Uusi loppu…
Pääni on täynnä kysymyksiä; Miksi Karita lähti Dick Cocks:n mukaan? Miksi minä, Lesbian Gay, en enää riittänyt. Miksi miksi - MiiksiiiI?
Aikoinaan kun tapasin Karitan lomamatkalla Gayman saarilla, rakastuimme oikopäätä. Karita oli paahtunut auringossa ihanan ruskeaksi ja tummat hiukset lisäsivät eksotiikkaa.
Hän oli sädehtivän kaunis.
Minä en ole koskaan oikein pitänyt auringonotosta, mutta tuolloin tuli lekoteltua paahteessa tavallista enemmän. Olimme yhdessä viehättävä ja näyttävä pari.
Karita tummine hiuksineen ja minä punakutrisena siinä vieressä. Oih!
Teimme usein iltahämärissä romanttisia retkiä ympäri saaristoa vuokraamallamme Alfa Romeolla. Kuutoskoneen maskuliininen jylinä tuntui saavan Karitan veret kiertämään. Sen verran kiihkeitä hetkiä vietimme autossa, katolla, konepellillä ja takaluukussa :/.
Loma loppui, mutta rakkautemme kesti ja kasvoi.
Viime syksynä rakkaimpani aloitti englannin jatko-opinnot, ja jo muutaman luennon jälkeen hänen asenteensa minua kohtaan alkoi muuttua. Se ei ollut enää niin hellä ja rakastava. Meille alkoi tulla riitoja yhä useammin ja useammin. Tuolloin hän monesti nimitteli minua ”honkkeliksi” ja ”lepsukaksi”. Tiedä sitten mistä hän nuokin heitot keksi.
Eilen sain kuulla, että Karita muuttaa yhteen kurssikaverinsa Dick Cocks:n kanssa. Maailmani romahti. Ammujn tulistuksissani Karitaa ritsalla takapuoleen, ja päälle nykäisin rintsikoitten takaa niin että läpsähti. Siitäs sai, hempukka.
Nousen sillan kaiteelle. Alhaalla virtaa vuolaasti tumma vesi. Nostan kädet ylös ja…
kuulen takaa naisen äänen ”mitäs se Les täällä”.
Ääni on Karitan ja vierellä seisoo Dick, joka vaan murahtaa ”what’s the matter with you Boy”.
Sen verran minua kismittää heidän kenkkuilu, että päätän siirtää itsaria.
Samassa kuitenkin jalkani lipeää ja syöksyn synkkään virtaan. Vesi on kylmää kuin aikakin. Alkaa kova kamppailu. Kumpi veisi voiton.
Sillalta kuuluu kannustushuutoja, ”virta, virta, virta” ja välillä ”Les, Les, eiku virta”.
Neljän tunnin jälkeen uuvun. Vajoan veden alle….
Tässä tulevat vaihtoehdot:
- hukkuen siinä samalla.
- mutta piristyn ja jatkan toiset neljä tuntia.
- mutta delfiini tuo minut rantaa.
- mutta siinä kohta on niin matalaa, että on helppo kävellä rantaa.
-...
Mikä mielikuvitus !.
Meikäläisen vetää hiljaiseksi pöydän alle ja vielä Black Jackin syvälle yli korvien...
eipäs liioitella.
Nousussa: AR 156.
Laskussa: aivan liian suuri summa.
On totisesti tullut poijaan tarinoihin potkua. Ei millään pahalla, AR, mutta kyllä tämä ne helkavirret voittaa (joskin nekin paranivat loppua kohti).
tää tyyppi hallitsee komiikan. On menoa ja meininkiä.
Toisin kuin J... olen kyllä tykännyt niistä aikaisemmistakin jutuista.
On todella mukavaa että jotkut neropatit viitsivät kirjoitella juttuja kaikkien iloksi ja vieläpä ilmaiseksi.
on jotain takana.
Onneksi joku tuolla alempana on jo huutanut poliisia paikalle.