Olen pistäny tänne monesti viestiä mikä on kai sitten ollu sopimatonta kun se on kerta poistettu..?! Kertokaa mlle millasia oikeuksia lestadiolaisilla oikeen voi olla? KUn olen itse lestadiolais perheestä mut en kuulu tähän uskonlahkoon enää..niin haluan vaan miettiä kun mä oon kokenu lestadiolaiset itserakkaina ihmisinä! Kaikki jotka mä tunnen hakkaa, halveksii, haukkuu ja syrjäyttää muut ihmiset jotka varsinka ei kuulu tähän uskontoon..onko tää muka oikeen??
Lestadiolaiset ihmiset?!
pikkumyy
6738
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Rakasta lähimmäistäsi, on lestadiolaisen oikeus ja velvollisuus. Mutta sitähän se omavanhurskaus saatana teettää, jota tuossa hyvin kuvasit.
Minulla on päinvastaisia kokemuksia. Itse lestadiolaisena minulla on paljon muitakin ystäviä ja lähisukulaisia, eikä minun ole koskaan, (tultuani tuntemaan Kristuksen vapahtajanani ja päästyäni armon osallisuuteen), tarvinnut ylpistellä heidän rinnallaan. Rukoillut olen useinkin heidän puolestaan.
Jumala sinua siunatkoo na onnellisesti kerran taivaan kotiin johtakoon.
Vain Jeesus pelastaa, älä mene halpaan, eli ihmisoppeihin. Ne ovat kaikki vihollisen ansoja.
...porukkaan mahtuu monenlaista sakkia. Jotkut tosi mukavia ja toiset täysiä pellejä.
lestadiolaisten joukossa todella on keskimääräistä enemmän niitä vähemmän mukavia ihmisiä. On ihmisiä, joista uskonto tekee hirviöitä.
kuvailemasi henkilöt täytyy jättää omaan arvoonsa ja voi rukoilla, että heillekin joskus ovet aukeisivat. Mun mielestä lestadiolaisuudessa on keskimääräistä enemmän mukavia ihmisiä.
Mitä itse ajattelin itsestäni on tämä:
Taivaasta ei löydy parempaa ihmistä kuin minä, helvetistä ei löydy pahempaa ihmistä kuin minä.
Me lestadiolaiset olemme aivan tavallisia ihmisiä, emme sen parempia emmekä huonompia. Ihmiset vain panevat merkille muitten huonot puolet, niin lestadiolaistenkin kuin ei-lestadiolaistenkin.
Sellaisia aitoja, rehellisiä ihmisiä. Minä koen "meikäläiset" hyvin lähimmäisen rakkaina. Itselläni on ystäviä, jotka eivät jostain syystä enää käy seuroissa. Ei ystävä jätä silloinkaan. Meillä on vieläkin samanlaiset välit kun ennen. J a monet "meikäläiset" nuoret, jotka on käyneet maailmassa, on sanoneet että ne maailman ystävät eivät soittele perään ja kysele mitä kuuluu ja muuta, mutta ne todelliset ystävät, ne on ollu ja on edelleen, aina pysyny samoina. Ja niillä on usko sydämellä, ja sitä kautta myös lähimmäisen rakkaus.
Mä en ole huomannut mitään halveksuntaa, tai itserakkautta. Sellaisia ihmisiä ei kuulu mun lähipiiriin eikä ystäväpiiriin, joka muuten on suunnattoman laaja. Ja ystäviksi en nyt laske kavereita ja hyvänpäivän tuttuja.