Mistä tietää, että jumala on olemassa?
tod.
heps
15368
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Aijon vastata, mutta odotan nyt muiden mielipiteitä. Katsotaan mitä sieltä tulee.
kaikki se paska mitä niskaan sataa todistaa, ettei ole jumalaa.
Eihän ne pienet ja isommatkin vastoinkäymiset, ne kuuluvat elämään, mutta se ainainen viattomien kärsiminen, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Eikä paljon lohduta, että taivaassa on paikka varattuna lapselle, jota käytetään vuosikaudet seksiorjana kunnes kylmästi tapetaan.
Menetin jälleen erään tuttuni eikä paljon naurata, varsinkaan hänen perhettään.
Olenko katkera, en, vaan ymmärrän senkin kuuluvan osana elämään, mutta älkää puhuko mistään jumalasta.
Lapsena uskoin, koska silloin oli tapana rukoilla iltarukoukset mutta myöhemmin huomasin, ettei jumalaa voi olla...tai sitten hän on ilkeä ja vihamileinen kostaja.
Anteeksi tämä vuodatus, olen hieman poissa tolaltani.
Kärsimystä elämässä tuskin kukaan ihminen voi koskaan täysin ymmärtää. Tai epäoikeudenmukaisuutta. Toisaalta henk.koht. usko Jumalaan antaa edes jotain tajunhajua tälle kaikelle. Vaikka koskaan ei voi tajuta, miks just jotku viattomat lapset pakotetaan kaikkeen tai miks naisia raiskataan sodissa. No, ylipäänsä miks viattomat ihmiset tuntuu aina saavan kaiken loan ja pahan päälleen. Jos kohta kukaan meistä nyt ei täysin viaton/synnitön ole...
Anyway, sulla on sun mielipitees, mutta mulle kyllä juuri se toivonkipinä, että kun tää, kuitenkin niin lyhyt, elämä täällä päättyy niin uskon säilyttämällä on mahdollisuus päästä jonnekin parempaan, sellaseen paikkaan, mitä ei edes voi käsittää kuinka suuremmoinen paikka se on. Eikä siellä muista näitä maallisia tuskia ja murheita. JA se kestää iankaikkisesti.
Täällä maailman ajassa eläessä on paha vapaana ja sanotaan, että kiljuvan jalopeuran tavoin se säntäilee sinne tänne apureineen, jotta sais mahdollisimman paljon pahaa, ahdistusta, tuskaa, vihaa jne jne aiheutettua ihmisten keskellä. Mutta ennen muuta se haluais hukuttaa ihmiset vielä siihen toiseen iankaikkiseen mahdollisuuteen, iankaikkiseen kadotukseen. Ja iankaikkisuuden rinnalla tää elämä on kuin pieni pyyhkäisy, kuin ei mitään. Jos tässä elämässä menetän kaiken; onnen, terveyden, perheen, ystävät, MUTTA säilytän uskoni Jumalaan enkä myy sieluani paholaiselle, niin pelastun. En edelleenkään omin voimin vaan sen tähden, että Jumala on luvannut pysyä heikoissa väkevänä, ja ettei Jumala itse haluaisi kenenkään hukkuvan paholaisen mukana.
olen saanut myös seurata läheiseni kitumista kuukaudesta toiseen ja kun kuolema lopulta tuli, se oli helpotus.Vaikka en välttämättä usko taivaaseen ja helvettiin, uskon kuitenkin, että hänellä ei ole paha olla siellä missä lieneekin.
Itse en pelkää kuolemaa sen takia mitä sen jälkeen on, vaan sitä, että se yllättää kesken kaiken.Olisi vielä niin paljon tehtävää.
Ja siitä saa aina muistutuksen tällaisten menetysten kautta.
Kun on niin monta, jotka ovat minusta riippuvaisia vielä kauan, ja kokeneet omia menetyksiään elämässään, heille ei soisi samaa enää uudestaan.
Sori, mutta nyt tulee itku ihan oikeasti:(
Välillä kirjoittelen vähän liiankin hulvattomia juttuja tänne, mutta onkohan kenellekään tullut mieleen, että sekin on eräs selviytymiskeino.Pinnalta joskus iloinen ja räävitön, sisimmässä paha olla.
Ja varmasti kaduttaa, että kirjoitin tämän, mutta vaikutat fiksulta ihmiseltä.Täytyy toivoa, ettei kovin moni muu lue tätä =)
No, yleensä pääsen melko nopesti jaloilleni joten odottakaa vaan..
kärsimys on käsittämätön asia :(
En halua lyödä Raamatulla päähän tai ahdistaa henkisesti. Mutta tässä mitä Herra on sanonut:
Isa 57:15 Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.
Musta ite asiassa tuntuu monesti ihan samalta. En nyt puhu tosin tästä nettiympäristöstä vaan ihan todellisest ympäristöst. Näytän ulkopuolisil ehk et kaikki on ok, vaikka sisällä kaihertaiskin joku tikari.
Mullakin kuoli yhteen väliin niin ystäviä kuin sukulaisiakin ja sitten siinä oli kaikenlaista sairastelua mulle läheisillä ihmisillä ja itselläkin oli kaikkea kurjaa... Välillä tuntu, että tää elämä on pelkää kuolemista!
Entäs sitten jos ystää, johon on luottanut ja josta itse on kantanut paljon huolta, niin pettääkin sut täysin? Mulle kävi näin eilen. Oon vieläki varmaan vähän tööt enkä saanu nukutuks kunnolla. Tai nukuin, mutta aamulla tuntu niinku en olis yhtään nukkunu... Kaikkein pahimmalt tuntuu, että vaiks itestä tuntuu loukatulta niin toinen on loukkaantunut jostain mulle... =(
Omasta fiksuudestani olen monesti kyllä ihan toista mieltä, mutta varmasti kyllä ymmärrän sun pahanolos.
Koitetaan jaksella.
Ei Jumalan olemassaoloa voida todistaa. Ei voida todistaa myöskään Jumalan olemassaolemattomuutta.
Mutta ainakin pirun olemassaolosta todistaa itse aabraham heittämällä epäilyksen Jumalan olemassaololle.
Aabraham tietää kyllä, mikä kohtalo kafiireja odottaa. Siksipä juuri hän haluaa nähdä islamin nousun ja kristinuskon tuhon.
jotkut uskoo, että on jotkut että ei. Todistaa ei kummankaan laidan puolesta voida.
AN-NAJM (Tähden suura)
Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen.
42. että Herrassasi, on kaiken loppu,
43. että Hän antaa ihmiselle hymyn ja itkun,
44. että Hän antaa elämän ja kuoleman,
45. että Hän on luonut molemmat sukupuolet - miehen ja naisen -
46. istutetusta siemenestä,
47. että Hänen huostassaan on tuleva kehitys,
48. että Hän antaa rikkauden ja omaisuuden,
49. että Hän on Siriuksen Herra,
50. että Hän tuhosi muinaisen Aadin
51. ja Tamuudin, jota Hän ei armahtanut
52. ja Nooan kansan sitä ennen. Totisesti he olivat mitä jumalattomimpia ja syntisimpiä ihmisiä.
53. Hän hajoitti kukistetut kaupungit
54. ja peitti ne sillä, mikä peittää voi.
55. Mitä Herrasi armolahjoja tahdot siis epäillä?
>>Mistä tietää, että jumala on olemassa?
Kun joku ihminen piirtää tai rakentaa jotain, oikein kauniisti, parhaansa mukaan, kaikki kohdat täydellisesti, ja mitään ei puutu. Toinen tulee ja näkee tämän työn, eikö tämä ihminen, joka katselee työtä, ihaile ja ajattele kenen työtä se on?
Tämä koko maailma, planeetat, aurinko, kuu, linnunrata, avaruus, luonto, eläimet, kasvit, ihmiset, elämä ja kuolema, eikö kukaan ihmettele kenen kätten töitä nämä ovat?
"Totisesti, yläpuolellenne olemme rakentanut seitsemän taivaan rataa; emme konsanaan jätä huolenpitoa luomisesta."
"Pilvistä lähetämme sadetta maan päälle määrän mukaan ja annamme sen jäädä maahan, ja totisesti kykenemme myös sen ottamaan pois."
"Veden avulla Me sitten kasvatamme teille puutarhoja palmupuineen ja viiniköynnöksineen. Niistä saatte runsaasti hedelmiä, ja te syötte niitä."
"Me kasvatamme myös puun, joka kohoaa Siinain vuorella, ja se tuottaa teille öljyä ja mehua nautittavaksenne."
"Myös nelijalkaisissa teille on opetus. Annamme teille juomaa niiden sisuksista; onpa karjasta teille suurta hyötyä myös siten, että voitte sitä syödä."
"Se kantaa teitä myös samoin kuin laivatkin." Koraani 23:17-22
Eikö elämällä ole merkitystä? Miksi te elätte? Miksi ihminen syntyy, jos kuitenkin myöhemmin kuolee?
Eikö ole ihmeellistä, että, pienestä siemenestä syntyy ihminen?
"Totisesti muovailimme ihmisen puhtaasta savesta.
"Sitten sijoitimme elon siemenen varmaan suojaan."
"Senjälkeen kehitimme siemenestä verenalun, ja hyytyneestä verestä kehitimme lihanrungon; lihanrungossa rakensimme luut ja luut ympäröimme lihalla. Tämän jälkeen saatoimme hänet uuteen hahmoon. Siunattu olkoon siis Jumala, luojista paras."
"Tämän jälkeen teidän on totisesti kuoltava;
"mutta ylösnousemuksen päivänä teidät jälleen herätetään eloon." Koraani 23:12-16
Ei väliä, minä uskon Allahiin (swt). Ei teidän tarvitse uskoa, teette omat päätöksenne. Ei tämä ole uusi asia.
"Ja tapahtui, että Me lähetimme Nooan kansansa luokse, ja hän lausui: »Oi kansani, palvelkaa Jumalaa; teillä ei ole muuta jumalaa kuin Hän. Ettekö siis karttaisi pahaa?"
"Silloin hänen kansansa uskottomien päämiehet sanoivat: »Hän on vain kuolevainen kuten tekin ja yrittää kohottaa itsensä teidän yläpuolellenne. Jos Jumala olisi tahtonut, Hän olisi tosiaankin voinut lähettää alas enkelinsä. Emme ole tällaisesta kuulleet esi-isiltämme."
"Hän on vain hullu mies, siksi sietäkäämme häntä aikansa.»"
"Nooa lausui: »Herra, auta minua, koska he leimaavat minut valehtelijaksi.»" Koraani 23: 23-26
Jos tietää, että Jumala on tai ei ole, ei kysymys ole enää uskosta eikä uskonnostakaan.
Jumalaan uskossa väkevä ei tiedä. Olen aikaisemmin todennut, että vain epäilevä voi uskoa. Ei siis se, joka tietää (useimmiten uskoo tietävänsä).
Raamattu ja Koraani kuvaavat ihmisen etsintää, onko Jumalaa ja millainen Jumala on. Epäilevä ihminen on aina pohtinut, mikä on elämän tarkoitus ja miksi elämää yleensä on. Kun pelkän vaistotoiminnan jälkeen ihminen on oppinut säätelemään käytöstään, on se joutunut pohtimaan, miten ihmisen pitäisi käyttäytyä.
Nämä ovat arvoituksia, joita nykyihminen joutuu omalla tavallaan ratkomaan. Raamatun ja Koraanin tms. kautta saadaan pohjaa ja perspektiiviä omille ajatusmalleille. Se luo siltaa ihmiskunnan historiaan ja yhdistää meidät etäisten aikojen ihmisiin, jotka ovat pohtineet samoja kysymyksiä. Heidän vakuutuneisuutensa Jumalan olemassa olosta auttaa meitäkin vakuuttautumaan. Sama toimii muidenkin historiallisten uskontojen yhteydessä.
Oikein tai väärin, uskonto jää joka tapauksessa uskon asiaksi. Olkoon niin, tietoa janoavan, epäilevän ja uteliaan ihmisen harmiksi.
viisas tai vähemmän viisas taisi sanoa, että jos Jumalaa voisi tutkia mikroskoopilla, kyseessä ei olisikaan Jumala, vaan hyttynen.
”Käännyn puoleenne pyytääkseni neuvoa. Olen umpikujassa. Elämääni on hallinnut ääretön yksinäisyyden tunne. Siihen liittyy kaipaus johonkin, jota en osaa itselleni selittää. Minulla on ollut onnellisiakin hetkiä. Mutta toisinaan valtaa mielen niin suuri ahdistus, että melkein toivon kuolemaa. Valvon joskus öitä miettien ratkaisua. Itken. Minua masentaa viettämämme elämän sisäinen tyhjyys…”
>>> Näin alkaa muinaisen Rooman valtakunnassa eläneestä nuoresta tytöstä kertova kirja Patriisin tytär. Yllä oleva ote on tytön, Meredit-nimeltään, kirjeestä. Tyttö on siis varakkaan patriisin tytär, jolla on kaikkea maallista hyvää, mutta silti hän kaipaa rauhaa sisimmälleen. Tytön mieleen oli syvästi vaikuttanut eräissä temppelijuhlissa tapahtunut välikohtaus, josta kirjassa kerrotaan näin:> Niin päättyi tuon orjatytön elämä. Mutta Mereditin sydämeen kristityn orjan rohkeus oli tehnyt syvän vaikutuksen. Tarina jatkuu näin:>Meredit päättää lähteä etsimään kristittyjä, vaikka yksin liikkeellä lähteminen oli melkoinen riski patriisin tyttärelle. ”Karkuunlähtö” kuitenkin onnistuu. Meredit suunnistaa suoraa päätä kaupungin köyhälistön alueelle, jossa hän uskaltautuu tiedustelemaan kristittyjen olinpaikasta eräältä ikäiseltään tytöltä. Tyttö sattuu itse olemaan kristitty ja johdattaa Mereditin erään kristityn perheen luokse. Talonväki ottaa Mereditin ystävällisesti vastaan. Meredit kertoo heille tulonsa syyn. Mereditin lopetettua, alkaa talonväki puhella uskoonsa liittyvistä asioista.>Tässä siis yksi kertomus siitä, mitä elävä kristillisyys on ollut kristinuskon alkuajoilta lähtien ja mitä se on vieläkin, jos todella sydämessään haluaa löytää elävän uskon. Armon aika ei ole vielä päättynyt, mutta ilta luo jo varjojaan ajan iltaan.
HUUD (Huudin suura)
Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen.
13. Tai jos he sanovat: »Hän on kaiken keksinyt», vastaa heille: »Tuokaa sitten kymmenen samanlaista sepittämäänne suuraa ja huutakaa avuksenne ketä voitte Jumalan asemesta, jos olette totuudessa.»