Tulin juuri lomalta Kanarialta ja on pakko kirjoittaa tälle palstalle: olin todella hämmästynyt suomalaisten ja mm brittien uskomattomasta lihavuudesta. Noin puolet oli selvästi lihavia ja 20% sairaan lihavia. Sekä miehet että naiset, vanhat ja nuoret ja mikä pahinta myös lapset. Naisilla maha roikkui ulompana kuin rinnat miesten päärynävartalosta puhumattakaan. Usein siihen liittyi käyttämättömät lihakset, mm läskin peitossa olevat ripakintut, joissa pohkeista ei ollut tietoakaan. Erityisesti lapsilla.
Tämä on kyllä hyvin vakava kansansairaus. Ja muistakaa: lihavat eivät kanna kilojansa yksin vaan me kaikki sairauskuluina. Insuliini ei ole ilmaista eivätkä lonkka- ja polvileikkaukset.
Asialle on tehtävä jotakin ja pian! Ei mitään kuureja ja diettejä, vaan elämäntapojen totaalinen muutos: kuluta enemmän kuin syöt. Se kannattaa.Se kaunistaa, se on sexikästä. Ei selityksiä ja itsesääliä siitä että lihavia syrjitään vaan itseä niskasta kiinni. Siihen pystyy kyllä suomalainen.
Tämä on kyllä hyvin vakava kansansairaus. Ja muistakaa: lihavat eivät kanna kilojansa yksin vaan me kaikki sairauskuluina. Insuliini ei ole ilmaista eivätkä lonkka- ja polvileikkaukset.
Asialle on tehtävä jotakin ja pian! Ei mitään kuureja ja diettejä, vaan elämäntapojen totaalinen muutos: kuluta enemmän kuin syöt. Se kannattaa.Se kaunistaa, se on sexikästä. Ei selityksiä ja itsesääliä siitä että lihavia syrjitään vaan itseä niskasta kiinni. Siihen pystyy kyllä suomalainen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet kyllä ihan oikeassa, mutta miten saada läskit tajuamaan tuo....sano se.
lihavia pitäisi kannustaa laihduttamaan,
tuo kuulostaa lähinnä syyttelyltä,
ja syyttely tekee vain pahan mielen.
itse olen laihduttanut jo 20 kiloa,
vielä olisi aika paljon jäljellä,
kyllä ne siitä lähtee.
eipähän tarvitse ainakaan minun polvileikkauksiani maksella.
Totta, että suomalaiset ovat hyvin ylipainoinen kansa ja se kerääntynyt kilomäärä aiheuttaa sairauksia (ei tietenkään kaikille) ja siten sairaalakuluja. Ihan asiaa puhut.
Mutta aina sitä tulee jotenkin surulliseksi, kun puhutaan tuosta, ettei haluta maksella toisten sairauksia. Minä olen diabeetikko ja käyn kantamassa kerran kolmessa kuukaudessa lastillisen elämäni eliksiiriä kotiini. Olen tyypin 1 diabeetikko, eli minulla ei ole osaa eikä arpaa sairastumiseeni, mutta silti tulee joskus sellainen tunne, että olenpa minäkin koko elämäni ajan yhteiskunnan elätti. Röyhkeätä repiä muiden selkänahasta lääkekuluni (vaikka tietysti maksan veroja kuten muutkin, mutta niillä veroeuroilla en kyllä lääkkeitäni kustantaisi, joten toisten apu on tarpeen).
Eli mielestäni voitaisiin hiukan rajoittaa syyllistämistä, sillä ihmiset sairastuvat myös aivan itsestäänkin ja joutuvat käyttämään päivittäistä lääkitystä. Etenkin diabeetikoilla on se ongelma, että on tyypin 1 ja tyypin 2 diabetesta, jotka vielä monien maallikoiden päässä ovat sama sairaus.
Ja vielä tähän loppuun: Kuntoilun, terveellisen ruoan ja hyvän olon täytteistä kevättä!