Voi sellaista uskoa jossa syntinen ihminen ei saa syntejä anteeksi, ja synnit jäävät omalletunnolle kasaantumaan. Miten sitä sitten voi sontatunkion
päältä uskoa? Voi voi, kyllä on tämä maailma monenlaista hengellistä harhaa täynnä. Onneksi olen itse löytänyt sen oikean uskon, jossa synnitkin aina olen anteeksi saanut ja aina saan kun vain haluan uskoa.
päältä uskoa? Voi voi, kyllä on tämä maailma monenlaista hengellistä harhaa täynnä. Onneksi olen itse löytänyt sen oikean uskon, jossa synnitkin aina olen anteeksi saanut ja aina saan kun vain haluan uskoa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
He uskoskelevat paatumuksen rauhassa
Muutenhan heitä olisi jonossa tulossa oikeaan uskoon;)
Kristus puhditaa kaikesta synistä, uskon kautta, pyhällä verellään.
Sinä uskot omien tekojesi puhdistavan sinun tuntosi. Elät tekojen eli lain vanhurskaudessa, et uskonvahurskaudessa.
Ruukaa sanoa että mistä toinen tietää, toisen uskon, es: kun tappelee ja sitten menee vieraisuun juo päänsä täyteen PAHAA viinaa ym ym:
Ja te sanotte että kyllähän se uskoo, eihän toinen voi tietää toisen uskoa..
Älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi on toinen fraasi, silloin kun uskovainen kehoittaa parannukseen pahuudesta.
Kuule ystävä tee parannus.
jonkun vl-pässin luritus.
kauniista nimestä.
Vl:lla se kuulostaa automaatilta: naps! nyt haluan uskoa. naps! nyt saan synnit anteeksi. Se on kuin käskisi Jumalaa ja järjen valossa YRITTÄISI uskoa. Sellaista niin teennäistä ja hengetöntä, siis kuollutta!
Ja eikös ihminen aina halua uskoa! "voin aina uskoa synnit anteeksi, kun haluan" ?Ei kai siihen jatkuvasti tarvita anteeksitodistajaa viereen, jos yhtäkkiä taas haluaisikin uskoa.
Elävälle kristitylle armo virtaa jatkuvasti. Uskon voimia voi, saa ja pitää rukoilla Jumalalta, eikä itse päättää, että nyt haluan taas uskoa. Kyllä kai kristitty haluaa uskoa joka hetki. Ja uskookin. Jos ei jaksa uskoa, rukoilee sitä uskoa.
Jos on syntejä omallatunnolla, niidenkin kanssa olisi jaksettava uskoa nöyrällä ja särjetyllä mielellä.Jumala antaa silloinkin uskon voimia, vaikka vihollinen kiusaakin, kunhan on sellainen mieli, että haluaa korjata asiat kun saa voimia siihen. On annettava Pyhälle Hengelle tilaa ja aikaa vaikuttaa, eikä järjellä SUORITTAA ja luulla omien tekemisten vaikuttavan uskon. Se juuri on sitä vl:n kuollutta uskoa, kun luotetaan siihen, että MINÄhän jo pyysin anteeksi. Nyt minulla varmaan on sitten se oikea usko; näinhän "meille on aina opetettu".
Jumala katsoo sanansa mukaan ihmisen mieleen. Nöyrille on luvattu anteeksiantamus. Vl:lta puuttuu nöyryys. Se on heillä uhoamista.Kun kerran on pyytänyt anteeksi, se on sitten anteeksi, oltava.
Jumala vaikuttaa ihmisessä katumuksen ja nöyryyden pyytämään anteeksi ja Jumala antaa uskon, ei sitä voi itse ottaa. Ei uskoa kukaan voi saada sillä tavalla, että uskoo jonkun toisen todistuksen ja henkilön olevan uskossa ja sitten pyytää häneltä anteeksi ja sitten olettaa olevansa automaattisesti uskossa ja puhdas. Jumala siinäkin tapauksessa on uskon antaja. Sen tuntee sydämessään, milloin Pyhä Henki on puhdistanut sydämen. Se on jätettäväkin Hänen tehtäväkseen, muuten se on kuollutta uskoa.
Niinhän sinä luulet. Mene ja nosta käsi ylös. Taitaa siinä tilanteessa tuollaisella mielellä napsahtaa mielenterveys ennemmin.
Käden nostaminen vaikuttaa kovin helpolta. Sen sijaan, että saisit rohkeutta kysyä jotakin kristittyä kuuntelemaan rippisalaisuuksiasi ja todistamaan synnit anteeksi, tuntuu vaikealta. Ja vielä vaikeammalta vaikuttaa se, kun esikoiset seuroissa menevät saarnaveljien luokse, jotka yleensä istuvat edessä ja kaiken kansan nähden (mutta ei välttämättä kuullen) pyytävät saada kuulla sitä suloista evankeliumia omalle kohdalleen. He käyvät myös syntikumppanien kaulassa sekä perheenjäsenten kaulassa ja pyytävät anteeksi mitä Pyhä Henki saarnan kautta muistutti synniksi. Esikoiset sanovat, että synnillä on nimikin. Että joku kädennosto ilman sanoja ja synnin tunnustusta tuntuu kovin helpolta. Eihän kukaan siitä tiedä mitä anteeksi edes anelet.