Kaveri tuossa sanoi että taistelulajeista ole muuta kuin haittaa jos tosipaikka tulee, ja siitä selviydyttyään syyttäjä tykkää syyttää jos kimppuun käyty on harrastanut kamppailulajeja.
Onko muka näin???
Koska mielummin harrastan kung-futa ihan kunnon vuoksi ja harrastusmielessä, että elämässäni olisi jotain muuta tekemistä kuin katsoa tv:tä päivät pitkät ja kävellä iltaisin.
Onko muka näin???
Koska mielummin harrastan kung-futa ihan kunnon vuoksi ja harrastusmielessä, että elämässäni olisi jotain muuta tekemistä kuin katsoa tv:tä päivät pitkät ja kävellä iltaisin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lyö ensin, ja kysy vasta sitten! Ja sama se on, mitä olet harrastanut. Ei ne poliisit saa selville, jos et kerro. Ehkä vain nyt jostain syystä olet niin notkea ja voimakas tyyppi, että osaat tehdä hyppypotkun tosta vaan:) Paha on väittää, mitä harrastat ja milloin, jos et kerro Ja pahoinpitelymätky tulee joka tapauksessa, jos kosketat riidanhaastajaa edes pikkusormellasi:) Siis, jos et lyö ensin, ja poistu sitten paikalta. Jos taas itse joudut pahoinpidellyksi, tekijä julistetaan luultavasti joka "hallitsemattoman agression" tai sitten huume tai humalatilan takia syyntakeettomaksi, tai määrätään maksamaan valtiolle kiskurisakkoja, joihin hänellä ei kumminkaan ole varaa, jolloin hän taas pääsee johonkin maineikkaista täyshoitoloistamme. Mutta näinhän meillä hyvinvointivaltiossa toimitaam, emmehän me halua tänne mitään amerikkalaista meininkiä , vai kuinka;)?
Muuta toki jenkkeihin ja hae kansalaisuutta jos kyseisen puljun lait sopivat paremmin omaan vendettalähtöiseen oikeuskäsitykseesi. Sun jutuista paistaa ihan selvästi läpi se, että et ole kiinnostunut todellisesta itsepuolustuksesta, jolla on hyvin vähän tekemistä varsinaisten tekniikoiden kanssa. (Tilanteiden ennakointi, järjen käyttö, puhuminen, tilanteesta poistuminen ennen kuin lätisee, etc.)
Kumma juttu mutta jotenkin olen jutuistasi saanut sellaisen käsityksen että sulla on sellainen asenne että kun tuo hyökkääjä kerran kävi kimppuuni niin sille kuuluu antaa takaisin korkojen kera ja potkaista vielä hampaat kurkkuun kun se makaa maassa.
Tiedoksesi: Suomessa järjestystä valvoo poliisi ja tuomiovaltaa käyttävät tuomioistuimet. Ei ole yksityisen kansalaisen asia mennä antamaan rikollisille mitään lisärangaistuksia.
Ensimmäinen postauksesi tänne oli legendaarinen. Kyselit muistaakseni kurkun lyömisestä murskaksi itsepuolustuskeinona. Bravo. Suosittelen itsehillinnän opettelemista ennekuin aloitat mitään lajia. Väärällä ja huonolla asenteella treenaavat jampat lopettavat yleensä alkeiskurssin jälkeen lajin kuin lajin.
Lisäksi: Puheet esim. veitsestä itsepuolustusvälineenä ovat TÄYTTÄ POTASKAA. Veitsi ei ole puolustajan ase vaan hyökkääjän ase. Sitä on turha kantaa mukanaan tai vetää esiin jos ei ole aikomusta käyttää sitä. Epäonnistunut bluffi maksaa pahimmillaan oman hengen tai tuo tuomion taposta. Onneksi tuomiovaltaa käyttävä taho on samaa mieltä tästä asiasta. Kaikennäköiset paskahousut veitsenkanniskelijat vituttavat.
PS. Poliisi saa kyllä selville mitä harrastat jos olet liittynyt johonkin yhdistysrekisterissä olevaan kamppailulajiseuraan jäseneksi. (Tiedoksi että kaikki yhdistykset pitävät kirjaa jäsenistään)
Rikoslain hätävarjelupykälän kannalta erinäisten itsepuolustuslajien harrastaminen tuo lähinnä mukaan sen, että tällaisen harrastajan olisi pitänyt "tavallista ihmistä" paremmin tietää mitä seurauksia omilla tekniikoilla on - tai voi olla. Niinpä jos tulee liioiteltua tilanteessa, on aika hankala perustella sitä millään "mutku en mä voinut tietää että sen niska murtuu jos päästä vääntää" -selityksellä, joka saattaisi ehkä toimia sen "tavallisen ihmisen" kohdalla rangaistusta lieventävänä asianhaarana.
Itse tekniikoiden käyttäminen ei ole mitenkään paha tai kielletty asia, päinvastoin, mutta ehdottomasti täytyy muistaa pysyä vain välttämättömissä, tarpeellisisssa ja puolustettavissa olevissa tekniikoissa - siis lievin mahdollinen keino. Kamppailulajien harjoittaminen voi tuoda näitä lieviä keinoja valikoimiin melkoisen paljon, sillä kuka tahansa ääliö osaa lyödä nyrkillä naamaan, mutta jokainen ei osaa käyttää esim. rannelukkoa tai edes järjellistä lyönnintorjuntaa. Tai lyödä jonnekin muualle kuin keskelle naamaa...
Mitä tulee niiden lajien hyödyllisyyteen, niin jos laji opettaa itsepuolustusta (koko skaalalla irrottautumisista alkaen) eikä kamppailu-urheilua, se lienee väistämättä hyödyllinen. Kamppailu-urheilulajit ovat hyviä reaktiokyvyn ja esim. pakenemiskunnon kehittäjiä mutta niiden tekniikat on suunniteltu aivan erilaiseen tilanteeseen, eri sääntöjen alle kuin itsepuolustustilanteen, joten niidne kanssa riski saada itse turpaan tai tuottaa reilusti liian kovia "puolustautumistoimia" on luonnollisesti koholla.
Ja jos olet juuri äskettäin aloittanut jonkin lajin harrastamisen (sanotaan alle vuosi sitten, ehkä kaksikin vuotta), niin keho ei vielä oikeasti osaa toimia siten kuin pitäisi eikä liikevalikoima luultavasti riitä kattamaan edes tavallisten hyökkäyksien skaalaa, jolloin sen sijan että tekisi jotakin järkevää kuten kirkuisi naama punaisena, laittaisi kädet väliin ja alkaisi juosta pakoon, yrittää turhan herkästi jotakin perustekniikkaa joka ei siihen kohtaan sovi. Maalaisjärki voi siis kärsiä.
Kamppailu-urheilussa on se hyvä puoli itsepuolustuksellissa mielessä, että tietää mitkä tekniikat toimii ja mitkä ei, kun kaveri laittaa täysillä vastaan eikä vain "näyttele"...
Ugh, olen puhunut.
Olet oikeassa tuossa, että kamppailu-urheilussa tulee enemmän treenattua vastaanlaittavan kaverin kanssa, jolloin jos IP-tilanteessa hyökkääjä laittaakin vastaan niin se ei tule yllätyksenä.
Toisaalta kamppailu-urheilussa treenataan, jotta saisi pisteitä tai voittaisi sääntöjen määräämällä tavalla matsin, joten treenattavat asiat eivät tavoitteiltaan aja samaa kuin varsinaisten IP-lajien tekniikat.
IP-tilanteet tulevat tyypillisesti melko nopeasti vastaan, ja hyökkääjän tarkoituksena on luonnollisesti voittaa heikko uhri. Hyökkääjä ei tavallisesti edes mieti että "toi voisi tehdä mulle jotakin". Sen takia puolustautuminen tulee usein hyökkääjälle yllätyksenä eikä hyökkääjä ehdi tai tajua reagoida tilanteen kääntymiseen nen kuin on liian myöhäistä. Kamppailu-urheilussa puolestaan kumpikin olettaa toisen osaavan jotakin, yrittävän jotakin ja laittavan vielä pirusti vastaankin, joten tilanne on kovasti rilainen. Niinpä kamppailu-urheilussa tarvittava voimakamppailu on harvoin tarpeen kun on kyse itsepuolustustilanteesta. Itse asiassa, jos homma menee painimiseksi niin itsepuolustus on jo osin epäonnistunut. Mutta jos se menee, niin kamppailu-urheilutausta auttaa varmasti.