isät, jotka olivat synnytyksessä

Ei siinä mitään ihmeellistä ollut. Eikä siinä myöskään voi juurikaan avuksi olla. Siinäpä hyysäät kädestä kiinni pitäen ja pelkäät pahinta. Jos kaikki menee hyvin, niin kohta sinulle lyödään sakset käteen ja tarjotaan napanuoraa. Se pitää kivaa rusahtelua leikatessa... Verta ruiskusi myös lattialle aika lätäkkö, jota siivooja välillä kävi kuuraamassa. Jälkeenpäin uni maistui kaikille.

Eihän siellä paljon itsestä apua ollut kuin kädestä piteli kiinni.Kyllähän se alapaa näytti kuin taistelutantereelta synnytyksen jälkeen kun tuli kurkattua sinneppäin.Mutta se täytyy sanoa et oli elämäni mahtavin kokemus,menen kyllä uudestaan jos niin on käydäkseen.

Kyllä mies voi olla mahtava apu! Halusin synnyttää ilman kommervenkkejä enkä voinut istua tai maata. Mieheni kulki kanssani käsikynkkää koko yön sairaalan rappukäytävää ja supistusten tullen halasi ja antoi nojata ja purra olkapäästä. Oli kyllä jälkikäteen ihan poikki ja sekaisinkin. Kysyi kerran että oliko kivaa kakata lattialle. Kun nääs kaikkea sotkua voi tulla siinä touhussa... Sen olisi voinut jättää sanomatta, koska kivaa se ei ollut : (

Ei siinä mitään kovin huvittavaa mun mielestä ollut, verta, tuskaa, väsymystä. Paitsi kun testasin ilokaasusysteemiä, kun hoitsut ei ollu paikalla. Vedin tosi tiukkoja blosseja siitä muutaman kerran, se ei ihan pienestä hoitajan mukaan tehonnu. Niinpä kiskoin oikein tosissani, ja laitoin maskin takasin. Eiköhän sieltä sitten kipaissut hoitsu tilanteeseen. Oli tosi huvittava ja samalla nolo tilanne, ku meitsillä oli hymy korvasta korvaan, enkä voinu mitenkään saada lärviä peruslukemille. Onneks se teho ei kestä kovin kauaa, ehkä kymmenen sekuntia.

Toisen muksun synnytyksessä yritin taas doupata itteeni sillä kaasulla, mut totesin että hanat on kiinni, ku ei tuntunu missään vaikka imin minkä ehdin. Hoitsut kiitti mua ku huomasin niiden fiban. Ne sitte vääns hanoja ja yritin uudestaan ottaa blosset. Ei tuntunu vieläkään missään ja luovutin. Mut ekal kerralla se oli ihan magee fiilis, suosittelen!

Ja synnyttäjille (niillehän se kaasu on lähinnä tarkoitettu) tiedoksi: Siitä tosiaan pitää aika syvät henkoset ottaa että tehoo. Vaimokin sitä kokeili ekan kanssa, mut totes ettei se auttanu mitenkään. Luulenpa että oli vaan liian vähän imuttanu, tai sitte turhan laimee seos.

Tää tietysti kuulostaa, että olisin joku narkkari, mut en oo ikinä humehia, edes kannabista, testannut. Enkä testaa.

Eka kerralla se toimitus oli aika hirveetä kun se kipu ja tuska kesti ja kesti...Muutenkin kun ole verelle hekkä ja välilihan leikkaukset...olihan se kun olis teurastamolla ollut.Aivan poikki olin sen 12 tuntisen jäkeen.Vielä muuttamaan piti alkaa samana päivänä.

Toinen kerta oli jo helpompaa ja luin monitoria sillä siitä näkee 10-15 sekuntia aikaisemmin koska supistus alkaa.Voi vaimolle ilmoittaa että valmistaudu..kohta alkaa supistaa.Toinen synnytys meni niin nopeesti että olin vähällä myöhästyä koko toimituksesta.

Se oli rankka juttu kun kätilö antoi sakset käteen ja sanoi että leikkaa napanuora.Vähän aikaa siinä pällistelin että ootko tosissas?

No leikkasin kuitenkin.Toinen synnytys oli mukavampi kun oli ikää ja kokemusta karttunut eikä se ollut niin pitkä ja rasittava kokemus.