Yksinkertaistettu tarina, mutta periaate sama.
Perillisiä on kaksi, leski ja ainoa lapsi. Vainajalla velkaa ja jonkin verran omaisuutta. Perunkirja (yksinkertaistettuna) kertoo, että vainajan velat maksetaan avioehdon osoittamasta rintaperillisen osasta perintöä. Leskelle jäävästä omaisuudesta ei mene velkoihin senttiäkään.
Onko tarinassa jotain vikaa?
Perillisiä on kaksi, leski ja ainoa lapsi. Vainajalla velkaa ja jonkin verran omaisuutta. Perunkirja (yksinkertaistettuna) kertoo, että vainajan velat maksetaan avioehdon osoittamasta rintaperillisen osasta perintöä. Leskelle jäävästä omaisuudesta ei mene velkoihin senttiäkään.
Onko tarinassa jotain vikaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
...sen pitäisi mennä näin:
Leski ei peri mitään, ellei ole testamenttia, mutta lesken ja vainajan välillä suoritetaan ensin ositus.
Vaan heillä näkyy olleen avioehto. Silloin omaisuudet ovat erillisiä, eli leski ei saa vainajan omaisuutta, mutta ei myöskään menetä mitään vainajalle, jonka oikeudenomitaja on nyt perillinen.
Jos siis vainajan velat ovat selkeästi hänen omaisuuteensa kohdistuneita velkoja, eivätkä pesän yhteisiä (riippuu, mistä velat ovat aiheutuneet, ja mihin velkarahat on käytetty), niin tulkinta vaikuttaa valitettavasti silloin oikealta.
Perillinen voi välttyä veloilta vain kieltäytymällä koko perinnöstä.
Auttakaa oikeat juristit vielä...
Avioehto voi olla vielä niin laadittu, että lesken omaisuuteen ei ole asiaa ja velat jäävät vainajan veloiksi.
Toivottavasti ei ole kuukautta enempää aikaa perunkirjoituksesta, jotta kerkiät vetäytyä velkaisesta pesästä.
Jospa joku tietävämpi vastaa vielä sinulle.
>>vainajan velat maksetaan avioehdon osoittamasta rintaperillisen osasta perintöä.>>
Mitä tarkoitat avioehdon osoittamalla rintaperillisen osalla perintöä? Tämä ei oikein tarkoita juridisesti mitään.
Perukirjassa eritellään vainajan varat, vainajan (ja pesän) velat, lesken varat, lesken velat. Vainajan varoista maksetaan (tai katetaan) vainajan velat ja lesken varoista katetaan lesken velat. Omaisuuden ositus toimitetaan siten, että se osapuoli (vainajan perillinen/leski), jolla on enemmän nettovarallisuutta, antaa omasta netostaan toiselle osapuolelle tasinkoa sen verran, että netto-osuudet ovat yhtä suuret. Jos kuitenkin lesken netto-osuus on suurempi, hän voi kieltäytyä tasingon maksusta vainajan perilliselle. Perillisen (lapsen) saama puhdas nettoperintö on tämän mukainen, siis vainajan varat miinus vainajan velat (miinus perintövero). Avioehto voi (sisältönsä mukaan) muuttaa lopputulosta tasingon osalta. Sitä periaatetta, että vainajan velat katetaan vainajan varoista, avioehto ei muuta.
Tarinassa siis ei ole mitään vikaa. (Paitsi se, että perillisiä on vain yksi: lapsi. Leski ei ole perillinen, kun perittävältä jää rintaperillinen.)