Mä en ymmärrä mikä mussa on vikana, ku mä AINA ihastun ihan vääränlaisiin ihmisiin...siis sellasiin, joihin on mahdotonta luoda mitään suhdetta. Esimerkkitapaus: mä asuin vuoden ulkomailla yhessä perheessä ja ihastuin sen perheen yhteen poikaan. se oli tosi mukava ja meil oli ihan samanlainen huumorintaju, mutta se tietysti piti mua enemmän sen pikkusiskona eikä varmaan ois voinu kuvitellakaan mitään muuta. mutta mä en vaan voinu sille mun ihastukselle mitään ja yritin vaan et se menis ohi, mut ei se menny...itse asiassa mä en usko et se on vieläkään menny. vieläki ku mä juttelen sen kanssa puhelimessa ni sen jalkeen mä en pysty olla ajattelematta sitä jotkut seuraavat sata vuotta! nii, ni et onks muilla kokemuksia siitä et ihastuu aina ihan "vääriin" ihmisiin??
toivoton tapaus
toivoton
3691
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla on jonkinlaisia...
Ehkei ihan samanlaisia kuin sulla, mutta on..
Se on vaikeaa mä tiedän ja niin varmaan sinäkin olet huomannut.
Mussakin sitte on kai joku viassa kun ei osaa ihastua "oikeisiin"...
Ihastuminenhan on aina ihana tunne.. *huokaus*
Siis sitä vaan meinasin että ihastuminen kumminkin on ihana tunne.. *hymy*
Kalat
Joka kerta kun olen ihastunut, on kohde ollut aivan "väärä". Tämä viimeisin on kestänyt kolme vuotta. Kyseinen tyttö on nyt muuttanut toiselle paikkakunnalle, mutta ajattelen silti häntä verrattain usein. Hän oli suuntautunut ihan eri juttuihin ja harrasti hyvin erilaisia asioita kuin minä. Aluksi hän vaikutti luonteeltaan vähän samanlaiselta kuin minä, mutta myöhemmin kävi ilmi, että hän oli siinäkin kohtaa vähän erilainen.
Silti ne ulkoiset ja sisäiset piirteet, joihin hänessä alunperin tykästyin pysyivät koko ajan samoina. Ja aina löytyi uusia, näinhän hänet melkein joka päivä. Muutaman kerran juttelimme, olin siitä todella haltioissani. Olimme jonkinlaisia tuttuja, enkä tietenkään halunnut pilata sitä puolikaverisuhdetta millään mahdottoman yrittämisellä.
En tiedä, huomasiko hän mielenkiintoani. Pyrin peittämään sen, etten nolaisi itseäni. Naisilla vaan taitaa olla aika hyvä vainu tämän asian suhteen, toisaalta he osaavat olla näyttämättä sitä, että tietävät.
Ehkä minä nyt kuitenkin saan nieltyä tämän. Pakkohan se on. Toivottavasti olen unohtanut hänet ainakin siihen mennessä, kun mahdollisesti kuulen hänen löytäneen poikaystävän... Täysin mieletöntä tämä on, en minä voisi koskaan häntä saada. Jospa löydän jonkun muun...sopivamman.
Näin piti tänne purkautua, kyllä tämä vaan on yllättävän ilkeää. Vaan ei mahda mitään.
Huh, kun hävetti jo tästä kirjoittaminen tänne! Minusta on muutenkin tuntunut nololta tämä ihastumiseni. Se on kertakaikkisen typerä.