Kaksi murrosikäistä lasta, joista vanhempi sairastuu vakavasti. Kuolema istuu äidin olkapäällä ja odottaa vain tilaisuutta, jolloin äidin valppaus hetkeksi herpaantuu. Kotona toinen, omaa elämäänsä ja identiteettiään etsivä ihmisenalku. Esikoisen luona sairaalassa vai kuopuksen luona kotona? Teki niin tai näin, teki aina väärinpäin. Huoli molemmista, ei vain osaa päättää, kumpi pitäisi asettaa etusijalle: se, joka menee pois vai se, joka jää?
Sata valvottua yötä, miljoona kysymystä ilman vastausta. Huomenna on taas uusi päivä. Kotona kodin rutiinit, sitten sairaalaan. Illalla kotiinjääneen lapsen surulliset silmät, lohduton itku yhdessä. Yöksi se, mitä perheestämme on jäljellä, kömpii samaan sänkyyn. Ihan sama, mitä muut ajattelevat...kukin saa nukuttaa lapsensa vaikka pihalla pahvilaatikossa, meillä nukutaan NYT näin. Kun vielä ollaan olemassa.
Kuopuksen silmät sumentuvat samaa tahtia esikoisen kanssa. Ennen niin vilkkaasta lapsesta on tullut hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Opettajien painajaisesta on tullut unelmaoppilas. Kiltti lapsi, ei aiheuta häiriötä. Hoitaa oman osansa kotitöistä..enemmänkin. Entiset nintendon ääressä vietetyt illat kutistuvat läksyjen tekoon ja oma-aloitteisesti nukkumaanmenoon. Aivan liian nuorena ottaa vastuuta vanhemman roolista, mutta minkäs teet? Mistä löytää voimia elämään, kun moottorisahallakaan ei voi itseään halkaista?
Kohta 28 tuntia yhtäjaksoisesti hereillä. Pitäisi varmaan koittaa nukkuakin. Koti on äänetön, vain tietokone hurisee hiljaa. Mutta uni ei tule.
Sata valvottua yötä, miljoona kysymystä ilman vastausta. Huomenna on taas uusi päivä. Kotona kodin rutiinit, sitten sairaalaan. Illalla kotiinjääneen lapsen surulliset silmät, lohduton itku yhdessä. Yöksi se, mitä perheestämme on jäljellä, kömpii samaan sänkyyn. Ihan sama, mitä muut ajattelevat...kukin saa nukuttaa lapsensa vaikka pihalla pahvilaatikossa, meillä nukutaan NYT näin. Kun vielä ollaan olemassa.
Kuopuksen silmät sumentuvat samaa tahtia esikoisen kanssa. Ennen niin vilkkaasta lapsesta on tullut hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Opettajien painajaisesta on tullut unelmaoppilas. Kiltti lapsi, ei aiheuta häiriötä. Hoitaa oman osansa kotitöistä..enemmänkin. Entiset nintendon ääressä vietetyt illat kutistuvat läksyjen tekoon ja oma-aloitteisesti nukkumaanmenoon. Aivan liian nuorena ottaa vastuuta vanhemman roolista, mutta minkäs teet? Mistä löytää voimia elämään, kun moottorisahallakaan ei voi itseään halkaista?
Kohta 28 tuntia yhtäjaksoisesti hereillä. Pitäisi varmaan koittaa nukkuakin. Koti on äänetön, vain tietokone hurisee hiljaa. Mutta uni ei tule.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eli mitään ei ole jäänyt tekemättä tai tehty väärin.
Kuopus on myös huolissaan esikoisesta, onhan se hänen sisaruksensa.
Mene nukkumaan, koska olet tehnyt jo sen minkä voi tehdä.
En osannut kuvitella, että tähän aikaan yöstä vielä joku vastaa. Ja oikeassahan taidat olla, mitään muuta en voi tehdä...en ainakaan juuri nyt. Korkeintaan koittaa nukkua ja kerätä sillä voimia jaksaa taas eteenpäin. Rauhallista yötä sinulle!
kirjoitti asiasta hyvin...jaksamista Sinulle,alkuperäinen kirjoittaja...niin kuin kaikille muillekin...kliseisesti sanon,kokemuksesta, että jos elämä ottaa,joskus se vielä antaakin.
Kaikesta kokemastasi huolimatta toivon Sinun jaksavan eteenpäin. Murheesta huolimatta jossain kaukaisuudessa, näkymättömissä odottaa pieni valonkajahdus. Vaikka et siihen nyt edes usko.
Voimia kovasti toivotan Sinulle elämääsi.
Joskus elämä on käsittämättömän raskasta, mutta jokaisen vain se täytyy voimiensa mukaan kahlata.
Mielestäni olet tehnyt ihan oikein, eikä varmasti nuorimmaisesi sinua mistään syytä, hän tajuaa vakavan tilanteen. Hän kaipaa turvaa Sinusta ja tietää, että Sinä saat turvaa hänestä.
Itse koin samanlaista voimakasta tuettavan/tukijan tunnetta silloin kun minun äitini vietti elämänsä viimeisiä hetkiä joskus kauan sitten. Minä olin pieni poika ja meitä sisaruksia oli yhteensä seitsemän.
Toinen toistamme tukien jotenkin vain kaahuroimme
köyhässä korpimökissä keskenämme kun isämme oli äidin tukena sairaalassa.
Tuli mieleen kirjoituksestasi, että saisitko jonkun ulkopuolisen avuksi tukemaan, mutta ainakaan meillä se ei oikein toiminut. Jostain syystä naapurin mukanaolo murhepäivänä ei tuonut hepotusta. Olisiko ollut liian vahva vain perheen sisäinen tunne, jonne ulkopuolisella ei ollut asiaa.
Voi kun jotenkin osaisin lohduttaa ja antaa voimia, mutta uskon, että minkä lastesi eteen teet äitinä, niin sen teet juuri oikein. Molemmat lapsesi ymärtävät sen ja ovat Sinusta kiitollisia.
Lähetän voimakkaita, valoisia ajatuksia perheellenne koko meidän perheeltä.
Näppis on saanut makkaramurskaa sisuksiinsa, eikä suostu kunnolla kaikkia kirjaimia antamaan.
Otsikko oli oikeasti "Voimia".
haluaisin ottaa puolet huolistasi ja surustasi pois. Mutta tiedän se on mahdotonta. Pyydän sinulle voimia kestää, olkoon enkelit siellä kanssanne.
Itselläni on sama tilanne ollut jo jonkin aikaa.
Vaikka tuossa yllä oli jos jonkin sortin neuvoa ei tuossa tilanteessa oikein pysty kukaan ulkopuolinen auttamaan. Se on suuri sisäinen taistelu joka on käytävä yksin. Surijan työ on yksinäistä työtä.
Epätoivo ja epävarmuus on helvetillisiä tunteita kun on kyse omasta laosesta. Tiedän sen ja tavoitan tunteet lukiessani tekstiäsi. Parhaan tuen saat joltakin saman kokeneelta tai sitten henkilöltä joka tuntee kanssasi samoin.
Lapsen surun kohtaaminen on kauheata. En näin lyhyeen viestiin saa mahtumaan sitä mitä haluaisin. Enkä halua kirjoittaakaan sillä täällä on tapana haukkua mielipiteet.
Tiedän että jaksat. Onnistumista elämään. Siihen nyt et jaksa uskoa, mutta jos jo huomenna?
Suljen silmäni ja puristan käteni lujasti yhteen ja elän kanssasi hetken kannatellen pienen palan suuresta murheestasi edes hetken.
Jotta saat levätä...
Nytpä et puhu muuta kuin asiaa.
Ei varmasti ulkopuoliset osaa, eikä voi auttaa surevaa surussaan vaikka miten tahtoa olisi.
Saman kokenut kykenee paremmin myötäelämään surevan tuskaa, mutta poistamaan ei kykene kukaan.
Mutta siltikin tahtoisin jotenkin tuskaa olla toisen puolesta kantamassa. :-))
P.S. Älä pidä mielipiteitäsi ominasi vain sen takia, että muut irvailevat. Niinhän käy jokaiselle, olipa mielipide mitä tahansa.
Ei haukku haavaa tee.
*Virn*
Yritän asettua asemaasi, enkä kykene.
Vaikka kuinka kovasti yritän.
Keskolassa ollessamme, sain eräältä lapsensa menettäneeltä äidiltä kortin, jossa oli virrensanat ja niissä oli se jokin.
Jumalan kämmenellä
ei pelkää lintunen
Jumalan kämmenellä
ei pelkää ihminen.
Kaikille tilaa riittää
kaikille paikkoja on.
Jumalan kämmenellä
ei kukaan ole turvaton.
Nämä sanat lohduttivat minua silloin, ei-uskistakin.
Jaksamista ja voimia.
JOS voimia voisin sinulle antaa ,niitä toisin heti niin paljon kuin jaksaisin kantaa . Jos taakaasi matkallasi voisin edes hetken kantaa ,niin haluaisin hetkisen sinun levähtää antaa .Matkaasi sitten eteen päin kun jaksat jatkaa ,toivon sinulle hiúkan keveämpää matkaa .Ja jos taakkasi matkalla alkaa jälleen painaa ,muistathan että enkelit sitä keventää aina .SINULLE KAIKKEA HYVÄÄ TOIVOO TÄÄLLÄ joku....