Monen mielestä eettisiä periaatteita ei tarvita. Että ihmisen on hyvä toimia niin kuin parhaalta tuntuu.
Mitä tämä tarkoittaa ihmissuhteissa? Ihminen ilahduttaa toista silloin, kun on hyvällä tuulella ja äksyilee tai murjottaa silloin, kun on huonolla.
Mutta jos ihmisellä on ihanne, periaatteellinen käsitys siitä, miten hänen tulisi käyttäytyä, ja jos hän pyrkii sitä kohti, tilanne on toinen. Hindulaisessa ideaalissa ihminen käyttää hyväkseen kaikki tilaisuudet ilahduttaa toista, elleivät ne sodi dharmaa (oikeamielistä elämäntapaa) vastaan. Jos hän esim. on pahalla tuulella, hän ei pura sitä muihin.
Hän pyrkii käyttäytymään ihanteittensa mukaisesti omasta mielialastaan riippumatta. Läheisten elämä on turvallista, kun he voivat luottaa häneen ja hengittää vapaasti silloinkin, kun hänellä on paha mieli.
Mitä tämä tarkoittaa ihmissuhteissa? Ihminen ilahduttaa toista silloin, kun on hyvällä tuulella ja äksyilee tai murjottaa silloin, kun on huonolla.
Mutta jos ihmisellä on ihanne, periaatteellinen käsitys siitä, miten hänen tulisi käyttäytyä, ja jos hän pyrkii sitä kohti, tilanne on toinen. Hindulaisessa ideaalissa ihminen käyttää hyväkseen kaikki tilaisuudet ilahduttaa toista, elleivät ne sodi dharmaa (oikeamielistä elämäntapaa) vastaan. Jos hän esim. on pahalla tuulella, hän ei pura sitä muihin.
Hän pyrkii käyttäytymään ihanteittensa mukaisesti omasta mielialastaan riippumatta. Läheisten elämä on turvallista, kun he voivat luottaa häneen ja hengittää vapaasti silloinkin, kun hänellä on paha mieli.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Hindulaisessa elämäntavassa" on aikamoisen laaja käsite, käsittääkseni koko Indus-joen eteläpuolista niemekettä kuvaava. Näin ensialkuun naputtaakseni.
Mitä tulee "eettiseen" käyttäytymiseen läheisiään kohtaan, toisten ilahduttamiseen ja toki myös Caitanya Mahaprabhun sanoman muistamiseen kaikissa kanssakäymisissään, on mielestäni asia kinkkisempi.
Jos lasketaan oikeaan dharmaan myös esim. karmien kanssa kommunikoinnin välttäminen ja kokolailla kaikenmaailman koiransyöjien jättäminen omaan mayaansa, eihän "eettisen", dharmaansa seuraavan ihmisen tarvitse lainkaan "ilahduttaa" esim. perheenjäseniään (näin Suomen tilanteessa etenkin, missä harvat bhaktan perheenjäsenistä ovat tietoisiaan dharmasta ja karmasta).
Eli sukulaisiaan (muunmuassa) voi vältellä, vaikka jostain hyvästäkin syystä on heidän kanssaan samaan sukupuuhun joutunutkin - ja ehkäpä aineellisen maailman vs. Krishna-lokan ymmärtäminen käytännöllisemmältä kannalta olisi juuri näiden läheisten ihmisten kanssa niin helppoa.
Eettisiin ihmissuhteisiin kuuluu mielestäni ei sokeana dharmansa seuraaminen, vaan oman katsontakantansa laajentaminen, hyväksyntä näin laajemmassa mittapuussa. Karmeiltakin voi joissain asioissa oppia (jollei vaishnavismista, niin elämiseen asennoitumisessa inhimillisesti) vähintäänkin negaation kautta.
Miksi päättelet, että dharma, josta puhun, käsittäisi eristäytymisen karmeista? Onko tämä ISKCONin opetuksia (en ole jäsen)? Minusta dharman mukaista on nimenomaan suvaitsevaisuus ja katsantokantansa laajentaminen.
Krishna ei ole nipottaja ja antaa meille mielettömän valinnanvapauden. Niinpä meidänkin on annettava se muille.
Prabhupadan Gita-suomennoksessa Krishna kehottaa luopumaan "aineellisesta seurasta", mutta kun lukee muitten tekemiä englanninkielisiä käännöksiä, Krishna sanookin itse asiassa "älä takerru mihinkään". Toisaalta eräs mainio ISKCONin pappi, jonka kanssa olen paljon keskustellut, tolkuttaa koko ajan seuraajilleen, ettei sukulaisia saa ottamaan Krishnaa vastaan tuputtamisella vaan omalla esimerkillä ja ystävällisyydellä.
Kukaan sukulaisistani ei ole bhakta, ei edes aviomieheni, ja olen varsinkin viimeksi mainitun kanssa elämällä oppinut mittaamattoman paljon. Dharmani ei ole mököttää hänelle, koska hän ei palvo Jumalaa, vaan kohdella häntä mahdollisimman hyvin.
Prabhupadan selityksissä Gitassa ja Shrimad-Bhagavatamissa on lukuisia kohtia, missä käsitellään Krishna-bhaktan käyttäytymistä.
Yleisesti "hyveellisyys", Krishnan täydellisten ominaisuuksien jäljittelemiseen pyrkiminen on bhaktan jokapäiväisen käyttäytymisen innoittajana. Usein myös (varsinkin demonisista ihmisistä puhuttaessa) annetaan ymmärtää, että bhaktan hyveellisyyteen ja Krishnan jatkuvaan muistamiseen vaaditaan "puhdas" ympäristö, karmivapaa alue, esim. ashram, temppeliyhteisö jne.
Useasti olen temppeliyhteisössä elävän bhaktan lähisukulaisena saanut tämän kokea hyvin suoraviivaisesti. Minun kanssani ei kannata olla tekemisissä koska en tee mitään hyvää Krishnatietoisuuden kannalta tälle sukulaiselleni.
Tämä on mielestäni valitettavaa, eivätkä Veedat tällaiseen käytökseen yleisellä tasolla opastakaan. Kuitenkin eri kirjoissa, eri käännöksissä, eri versioissa löytyy monipuolisesti kaikennäköisiä käytännönohjeita bhaktan puhtaalle Krishnatietoiselle käyttäytymiselle.
Tämä minun väärän minätunnon vääristämä käsitykseni asiasta.
Tulin surulliseksi lukiessani sanasi. Joillekin "rituaalinen puhtaus" tuntuu tosiaankin olevan tärkeämpää kuin toiset, ei-uskovaiset ihmiset. Ja kuitenkin Krishna sanoo Bhagavad Gitassa sen jälkeen, kun Arjuna on saanut nähdä Hänen Jumaluutensa:
"Eivät pyhät kirjat eikä kilvoittelu eikä almujen anto eivätkä rituaalit voi auttaa näkemään Minua sellaisena, kuin minä sinä Minut näit. Se on mahdollista vain jakamattoman rakastavan palvonnan avulla."
Gitan 12. luvussa Krishna kertoo, millä tavalla voimme tulla Hänelle rakkaiksi. Otteita:
"Se, jolla ei ole mitään ketään vastaan, joka on ystävällinen ja myötätuntoinen kaikkia eläviä olentoja kohtaan -- joka ei kiusaa muita ihmisiä ja joka ei kiusaannu muista ihmisistä -- hän on samanlainen viholliselle ja ystävälle -- hän on mihin tahansa tyytyväinen eikä juurtunut mihinkään asuinpaikkaan -- se Minuun rakastunut palvoja on Minulle hyvin rakas."
Puhuit Krishnan täydellisten ominaisuuksien jäljittelemisestä. Siitäkin puhutaan Bhagavad Gitassa:
"Jollen Minä aina toimisi vastuullisesti ja huolellisesti, ihmiset ottaisivat mallia asenteestani joka suhteessa." (3.23)
Krishna ei kuitenkaan sulkeutunut temppeliin, vaan eli varsin iloista elämää. Hän ei komentanut parhaita palvojiaan paimentyttöjä luostareihin, vaan kehotti heitä elämään tavallista perhe-elämää riippumatta siitä, olivatko perheenjäsenet uskovaisia.
Mitä tuosta voisi päätellä? Itse ymmärrän Krishnan antaman esimerkin siten, että todellinen bhakta rakastaa Jumalaa kaikissa olosuhteissa ja on samalla hyödyksi ympäristölleen, mikä se sitten onkin. "Luovu kaikesta tai en puhu sinulle" ei uskoakseni ole alkuunkaan niin tehokas tapa levittää Krishnan sanomaa kuin oma, rakastava esimerkki, Krishnan rakkauden kirkastamat kasvot, rakkaus, jota bhakta jakaa myös karmeille ympärillään.
Maallisia iloja ei tarvitse nähdä negatiivisesti. Ne voi ottaa vastaan lahjoina Krishnalta. Ja jos on antanut elämänsä ohjat Krishnalle, eivätkö silloin elämään tupsahtavat karmitkin ole Hänen lähettämiään? Hän voisi ottaa heidät pois, mutta hänpä ei ota. Sillä ehkäpä minä voin oppia karmiystäviltäni jotakin, ja ehkäpä he voivat oppia minulta. Ehkäpä voimme toisiamme ilahduttamalla ja auttamalla olla mieliksi Krishnalle.
Tässä vielä otteita Bhagavad Gitan 3. luvusta, Krishna puhuu:
"Ihminen ei pääse irti karmastaan sillä, että jättää työt tekemättä. Täydelliseksi ei voi tulla pelkästään kieltäytymällä.
Kukaan ei voi hetkeäkään olla tekemättä jotakin, se on varma. Kaikkien on pakko toimia avuttomasti juuri niin kuin luonnon laadut sanelevat.
Jopa viisas pyrkii elämään omien luonteenpiirteittensä mukaisesti. Kaikki elävät olennot tottelevat luontoa. Mitä hyötyä olisi sen tukahduttamisesta?
Tietämättömät takertuvat tuloksellisiin tekoihinsa. Viisaiden on työskenneltävä siinä missä heidänkin, mutta viisaat tekevät sen takertumatta.
Luovuta kaikki tekosi Minulle täysin tietoisena siitä, kuka sinä olet. Älä haikaile voiton tai omaisuuden perään vaan taistele, äläkä anna mielesi vaipua saamattomuuden kuumeeseen.
Nämä Minun ohjeeni pätevät aina. Ihmiset, jotka seuraavat niitä uskollisesti, antaumuksella, täynnä uskoa ja kateutta tuntematta, vapautuvat jopa karman kahleista."
Sinulla on muuten mainio nimimerkki ;)
niin -seuralla on varsin suuri merkitys ihmiseen.
Voimakkaan ja edistyneen -harvinaista- ei tarvitse valikoida; hänen voimansa puhdistaa saadut vahingot.
Kuitenkin suurimmalle osalle sopii valikoitu seura.
Olen kuitenkin varma, että itsekkin valikoit seuraasi. Niinhän kaikki tekevät. Tässä ovat tunteetkin opastajana.
Jostain syystä siihen, että joku sanoo että seura on valikoitava tietoisesti, suhtaudutaan kielteisesti.
Tämä on mielestäni ennen kaikkea tekopyhyyttä, koska kaikki valikoivat seuraansa joka tapauksessa, ja ihmiset joidenka "kemiat synkkaavat" hakeutuvat toistensa läheisyyteen.
Kun annetaan yleisiä ohjeita, esim. ettei jonkun uskontokunnan edustajan ole suositeltavaa olla liiaksi "vääräuskoisten " kanssa tekemisissä, on etusijalle asetettu nämä kehittyvät ihmistaimet.
Taimen täytyy saada riittävän edulliset kasvuolosuhteet, jotta vahva puu syntyisi vuosien mittaan.
Lisäksi yleissäädöksellä "vältä vääräuskoisia" ei ole voitu ottaa huomioon yksittäistapauksia; onhan toki eriuskoisia, jotka ovat ihmisenä edistyneitä, ymmärtäviä yms.ja jotka hyödyttävät "taintakin" -eivätkä ole liian voimakas este mitenkään taimen kasvulle.
Eli asialla on monta puolta.
On mielestäni enemmän kysymys siitä, kuinka käyttäytyä ihmisten parissa ja kuinka välttää "huono asennoituminen", kuinka välttää asettamasta itseään ylemmäs tai alemmas muita ihmisiä, kuinka suhtautua muiden elämänkatsomukseen ja yleisesti elämänasenteeseen.
Tottakai itse pidän vapaa-aikanani jonkinlaista etäisyyttä ihmisiin, joiden kanssa ei "klikkaa", joiden ajatukset ja asenteet kulkevat eri polkuja kuin omani. Silti suurimmassa osassa tilanteita pidän hyvänä sitä, että hyväksyy ja arvostaa toisten ihmisten mielipiteitä (tai ainakin yrittää ymmärtää niiden lähtökohdat), vaikkei samoilla linjoilla olisikaan. Jottei arvottaisi ihmisten elämää ja arvoja "oikeampana" tai "väärempänä".
Tässä kohdin syvästi uskonnoliset näkökannat tulevat kehiin - henkilöstä riippuen tottakai. Jos oman uskonnon tai uskomuksen asettama elämäntapa ja arvot ovat tämän uskonnollisen ihmisen mielestä oikeita, muut ihmiset elävät harhan vallassa tajuamatta oikeaa luonnettaan palvella Jumalaa (eli ovat väärässä), on vaikea arvostaa ja kunnioittaa näiden "väärin" elävien ihmisten asennetta elämään.
Jos, kuten kutsut, "taimi" tarvitsee pysyäkseen vahvana uskossaan ja uskonsa edellyttämässä toiminnassa (tai jonkun toiminnan välttämisessä) ns. karmivapaan alueen, tämä taimi eristäytyy "väärinä" pitämistään ihmisistä, yleisinhimillisestä näkökulmasta, kokemuksesta peilata itseään erilaisiin ihmisiin. Pidän sitä hiukan vaarallisena, sillä helposti, jos ei omaa erikoisen vahvaa mieltä, sitä tulee sokeaksi omalle elämälleen.
On ehkä tervettä, oli uskomus mikä tahansa, pitää henkisen kehityksen alkuvaiheessakin tietty kontakti ympäröivään todellisuuteen säilyttääkseen avoimen näkökenttänsä ja tasa-arvoisen lähestymistavan kaikkiin ihmisiin.
"On mielestäni enemmän kysymys siitä, kuinka käyttäytyä ihmisten parissa ja kuinka välttää "huono asennoituminen", kuinka välttää asettamasta itseään ylemmäs tai alemmas muita ihmisiä, kuinka suhtautua muiden elämänkatsomukseen ja yleisesti elämänasenteeseen."
Niin -mutta eihän monien uskontojen suosimalla pidättäytymisellä "vääräuskoisten" seurasta tavoitella mitään sellaista, joka olisi pohjimmiltaan ristiriidassa sanomasi kanssa.
"Tottakai itse pidän vapaa-aikanani jonkinlaista etäisyyttä ihmisiin, joiden kanssa ei "klikkaa", joiden ajatukset ja asenteet kulkevat eri polkuja kuin omani. Silti suurimmassa osassa tilanteita pidän hyvänä sitä, että hyväksyy ja arvostaa toisten ihmisten mielipiteitä (tai ainakin yrittää ymmärtää niiden lähtökohdat), vaikkei samoilla linjoilla olisikaan."
-Joo, mutta eihän se pidättäytyminen "vääräuskoisten" seurasta tarkoitakkaan mitään sellaista, joka olisi ristiriidassa sanomasi kanssa.
"Jottei arvottaisi ihmisten elämää ja arvoja "oikeampana" tai "väärempänä"."
-Kaikilla on arvonsa, ja on suoraan sanoen mahdotonta, ettei arvottaisi jotain arvoja toisia tärkeämpänä.
Sinäkin tässä asetat "määräykseksi" yhden arvon:
"Jottei arvottaisi ihmisten elämää ja arvoja "oikeampana" tai "väärempänä".""
Ei se nyt kovin kummonen synti ole, jos niin tekee, ja kaikki tekevät niin joka tapauksessa -toiset vain huomaavat sen.
"Tässä kohdin syvästi uskonnoliset näkökannat tulevat kehiin - henkilöstä riippuen tottakai. Jos oman uskonnon tai uskomuksen asettama elämäntapa ja arvot ovat tämän uskonnollisen ihmisen mielestä oikeita, muut ihmiset elävät harhan vallassa tajuamatta oikeaa luonnettaan palvella Jumalaa (eli ovat väärässä), on vaikea arvostaa ja kunnioittaa näiden "väärin" elävien ihmisten asennetta elämään."
Itse en ota tuota niin vakavasti, eräs henkilö esim. kehoitti oppilaitaan välttämään toisuskoisten seuraa -vain siksi, että näiden eri suuntaa edustavien oppilaiden välillä on kuitenkin tiedostamatonta kilpailua; varsin monesta henkisestä asiasta. Tästä tulee sitten turhaa sotkua ja turhia ristiriitoja -eli lähestymistapa on käytännönläheinen.
"Jos, kuten kutsut, "taimi" tarvitsee pysyäkseen vahvana uskossaan ja uskonsa edellyttämässä toiminnassa (tai jonkun toiminnan välttämisessä) ns. karmivapaan alueen, tämä taimi eristäytyy "väärinä" pitämistään ihmisistä,"
En tarkoittanut tuollaista, vaan yksinkertaisesti sitä, että taimen täytyy ensin vahvistua, ennen kuin se voi asettua elämän myrskyihin. Ei ollut kysymys eristäytymisestä, vaan toisuskoisten seuran välttämisestä ja toetoisesta rajoittamisesta -se on ihan toinen asia kuin eristäytyminen.
"yleisinhimillisestä näkökulmasta, kokemuksesta peilata itseään erilaisiin ihmisiin. Pidän sitä hiukan vaarallisena, sillä helposti, jos ei omaa erikoisen vahvaa mieltä, sitä tulee sokeaksi omalle elämälleen."
Kaikelle on oma aikansa.
"On ehkä tervettä, oli uskomus mikä tahansa, pitää henkisen kehityksen alkuvaiheessakin tietty kontakti ympäröivään todellisuuteen säilyttääkseen avoimen näkökenttänsä ja tasa-arvoisen lähestymistavan kaikkiin ihmisiin."
-"tietty kontakti ympäröivään todellisuuteen" ei siitä katoa, että valikoi seuraansa -minusta on aivan älytöntä olettaa sellaista.
Ethän itsekkään edusta tasa-arvoista lähestymistä toisiin ihmisiin, kun kritisoit erään uskontokunnan menettelytapoja?
Miksi ihmeessä he eivät saisi toimia kuten toimivat?
Oletko varma että tasa-arvoinen lähestymistapa toisiin ihmisiin saavutetaan sillä, että vaaditaan toisten ihmisten säilyttävän tasa-arvoisen lähestymistavan toisiin ihmisiin?
En muuten ole hindulainen enkä mikään muukaan, joten ajatukset ovat "omiani" vain.
"Monen mielestä eettisiä periaatteita ei tarvita. Että ihmisen on hyvä toimia niin kuin parhaalta tuntuu. "
Mä luulen, että sinänsä hyvät viisaudet latteutuu ajan mittaan....
Voisin kuvitella, että joku viisas on aikoinaan neuvonut jotakuta, joka on tuskaillut eri tahoilta keräämiensä auktoriteettien "määräysten" ristitulessa, ja kertonut seuraavanlaista: kuuntele sydäntäsi; eli tunnustele mitä tunnet ja toimi sen mukaan.
Näinhän ihminen tekee joka tapuksessa; sekin tyyppi, joka tuskaili, että kuka auktoriteetti on oikeassa -lopultakin hän valitsee jonkun näistä auktoriteeteistä (sydämellään toivottavasti) ja tekee sitten kuten "käsketään"...
Eli alkuperäinen "kuuntele sydäntäsi" intuitiokeskeiseen valintaan ohjaava neuvo on latteutunut nykyiseksi "tee niin kuin lystäät" -filosofiaksi, joka hengeltään on kevytmielinen, mutta hyvinä puolina rento ja vapautunut.
Huonoina puolina "tee niinkuin lystäät"-filosofiassa lisäksi:
-välinpitämättömyys
-narsismi
-piittamattomuus
-vääränlainen kepeys, joka väistelee elämän vakavampia puolia (kepeys sinänsä hyväksi)
No, askel filosofiasta "on hyvä toimia niin kuin parhaalta tuntuu" filosofiaan "tee niinkuin lystäät" on askel alaspäin.
Jotta kuva vielä sotkeutuu, niin sanonpa, että moni joka nykyään esittää filosofian "on hyvä toimia niin kuin parhaalta tuntuu" puhuu sen siinä hengessä että sanojen sisältö(henki) on lähempänä "tee niinkuin lystäät"-filosofiaa kuin "on hyvä toimia niin kuin parhaalta tuntuu"-filosofiaa.
Eli tästäkin nähdään, mihin suuntaan lulttuuri on menossa. Laajemminkin voisi todeta, että lauseiden henki muuttuu johonkin suuntaan, ja myöhemmin uskaltaudutaan ottamaan esiin paremmin lauseen todellista sisältöä kuvaava sanasto.