Joka toinen vaikuttaa niitä käyttävän.Miten te
uskallatte?Kolahtaako ne niin lujaa?Jopa
lääketehtaat myöntää että sivuvaikutuksista ei
vielä tiedetä paljoakaan.Siis miten te uskallatte?
Eihän kukaan voi tietää mitä esim 10 vuoden
käyttö aiheuttaa?Tai jos sattuu nauttimaan jotain
muuta samaan aikaan.Älkää sitten valittako jos
kyseessä on uusi talidom tai edes valium.Mikä
ihme pillereissä on että aina mennään samaan
miinaan?Miten te uskallatte?ehkä teille ei
tapahdu mitään mutta teidän lapsille tai
lastenlapsille
uskallatte?Kolahtaako ne niin lujaa?Jopa
lääketehtaat myöntää että sivuvaikutuksista ei
vielä tiedetä paljoakaan.Siis miten te uskallatte?
Eihän kukaan voi tietää mitä esim 10 vuoden
käyttö aiheuttaa?Tai jos sattuu nauttimaan jotain
muuta samaan aikaan.Älkää sitten valittako jos
kyseessä on uusi talidom tai edes valium.Mikä
ihme pillereissä on että aina mennään samaan
miinaan?Miten te uskallatte?ehkä teille ei
tapahdu mitään mutta teidän lapsille tai
lastenlapsille
Vastaukset 37
Vanhimmat
Olen käyttänyt mieliala lääkkeitä muutama vuosi
sitten (muutaman vuoden) sairastuttuani
debressioon. Sivuvaikutuksia toki huomasin
silloinkin, mutta hyöty oli haittaa suurempi. Nyt
onneksi pärjään ilman lääkkeitä enkä söisi
niitä "muuten vaan" missään tapauksessa.
On tullut kokeiltua ja useitakin erilaisia.
Ei löytynyt sopivia.Kaikilla sivuvaikutuksia.
Miehellä varsinkin seksin alueella tulee äkkiä
ongelmia.Ei haluta ja jos haluttaa ei kykene...
Mieliala voi ruveta seilaamaan kuin vuoristorata.
Aamulla kondiksessa puolinpäivin
paniikissa,illalla taas kunnossa...
Ei oo onnenpillereitä ainakaan kaikilla!
Vanha konsti stressiin parempi.LEPO.LEPO.Ystävät
ja keskustelu.Tee jotain kivaa itsellesi!
Mieti ja muuta elämääsi.Pistä arvot puntariin
onko pakko polkea samaa oravanpyörää päivästä
päivään.
Ottaa aikaa mutta auttaa lopulta lopullisesti.
Pillerit,viina ym keinotekoiset ratkaisut pitää
vaan kierrettä yllä ja pitää sinut oravanpyörässä.
...vanne puristaa päätä, siinä ei auta ystävät
eikä vihamiehet. Vain lääkkeillä se lähtee. Milläs
lepäät jos kaali on kuin viulunkieli, helevetti!
Ja ne lääkkeet tietysti lopetetaan kun tilanne on
ohi. Lääkärin pitäisi tietää milloin.
Kymmenkunta vuotta takaperin Pacinol-niminen
myrkky poisti tosi kamalat stressinoireeni
täydellisesti vajaan parin kuukauden kuurilla.
Mitään seksi- ym. sivuvaikutuksia en huomannut.
Normaalisti naitatti (eli usein).
Cipramil sukulaisineen taas puuduttaa kalun
tehokkaasti. Sama pätee mäkikuismaan.
ei ole ihme, jos yksi jos toinen kulkee
mielialalääkkeissä nykyään. on ihan tavallista,
että jos lääkäri ei löydä potilaastaan
sairastamisen syytä, määrätään heti
mielialalääkettä, sillä silloin oireet ovat aina
muka psykosomaattisia. tiedän useita tapauksia,
ihmisiä, joista on myöhemmin löytynyt
parannettavissa oleva, elimellinen vika. ja minä
itse. asuin vuosia homeisessa asunnossa ja
sairastin. en tiennyt homeen olemassaolosta.
koska mitään ei löytynyt, joka lääkäri oli
lähettämässä minua psykiatrille ja he yrittivät
saada popsimaa pillereitä. ja sama jatkuu. koska
en ole vieläkään terve, vaikka muutin puhtaaseen
kotiin neljä kuukautta sitten, joudun käväistä
silloin tällöin lääkärissä. juuri viime viikolla
riitelin raivoisasti, koska taas väitettiin, että
olen depressiossa, ja siksi sairas ja etten
parane, jos en ota mielialalääkkeitä. sain kuulla
pitkän esitelmän serotiinin vaikutuksista jne.
mielialalääke olisi kuulemma ainoa oikea
parannuskeino minulle ja ei, niistä ei muka tule
sivuoireita. oli kuule melkoinen riita. en
ottanut. sama tapahtui ihan toisen lääkärin
kanssa pari kuukautta sitten. jos ihmisellä ei
ole vahvaa luonnetta, totta kai hän uskoo
lääkäriä ja ottaa ne pahuksen pillerit.
...kirjaimet virkkeen alkuun saa painamalla ns.
shift-nappia (ylöspäin sojottava nuoli) yhdessä
halutun kirjaimen kanssa (huokaus).
jos ei sinulla tuon tärkeämpää asiaa ollut, ei
sinun olisi tarvinnut kirjoittaa tuotakaan.
katso, en painanut shiftiä vieläkään.
...siis toivot että kirjoitelmiasi ei lueta jos
kerran haluat että lukemisesta saa päänsäryn. No
eipä väkisten - älä vain vaihda nimimerkkiä!
Ja voihan olla että näppiksen saa halvemmalla jos
sen tilaa ilman shiftiä.
En kuitenkaan pidä Sinua tyhmänä, kovapäisenä
egoistina vain.
lukea, nimittäin. et sinäkään järin fiksulta
vaikuta, että sitä samaa sinullekin vain. ja
missäs vitussa sinun pilkkusi ovat?
Ellen olis päässyt lääkitykselle syksyllä niin
olisin takuulla jo tappanut itseni. Sivuvaikutuksia
toki on, väsymys, lihominen jne. mutta en uskalla
vielä ajatellakaan elämää ilman lääkkeitä, sen
verran pihalla ehdin olla viime vuonna että en
itseäni enää siitä ihmisestä tunnistanut.
Mitä sinusta olisi pitänyt tehdä, kun mikään ei
tunnu miltään, rakastamani työ meni päin hemmettiä,
rakastamani lapset vain ärsyttivät ja nukutti
aamukahdeksasta iltakahdeksaan, yöllä ei silti
tullut uni, ruokaa ei saanut pakottamallakaan
kurkusta alas ja koko elämä kaikkinensa tuntui
täysin turhalta ja vastenmieliseltä, ahdistus ja
painon tunne rinnassa koko ajan, ajatuksissa vain
pelkotilat ja itsesyytökset ja toive että kuolisi
jo pois?
...on tehokas, joskin kallis lääke. Se ei aiheuta
muita seksiongelmia kuin sen, että käyttäjä
kasvaneesta ruokahalustaan johtuen lihoo niin että
hän ei enää näytä yhtä haluttavalta vastakkaisen
sukupuolen silmissä kuin ennen Remeronia.
Toisaalta lääke antaa hyvän unen, joten mitäpä
siinä naista tarvitseekaan kun kumminkin nukkuu
kuin tukki.
Remeronia käyttäessään ei kuitenkaan missään
vaiheessa tunne itseään ihan normaaliksi, jotenkin
on aavistuksenomaisesti lääkkeensyöjän olo vaikka
muuten tuntuisi kuinka hyvältä.
Remeronia napsiessani painoin parhaimmillani 94
kiloa, sen käytön lopetettuani laihduin hiljalleen
jopa 78 kiloon. Pakko todeta, että naiset pitävät
jälkimmäisestä habituksesta enemmän.
Remeron vaikutti minulla siten, että vaikka
aloitin 'puolella' annoksella niin olin ihan
pönttö. En onneksi tai sitten ei (mikään mas.
lääke ei ole minulle sopinut, joten pysyn sisällä
verhot ikkunain edessä) 'tottunut' ko.
lääkkeeseen 2 viikossa niin, että olisin jotain
myönteistä vaikutusta tuntenut. Olin aivan turta,
nukuin, näin painajaisia, en edes aina tiennyt
mikä vuorokaudenaika oli. Lopetin ja sekin otti
lujille, sillä olin jossain utuharsossa
seuraavankin viikon. Kauhea aine. Kelle sopii
niin ok varmaan!
Yleistät aika rankasti, olisi todellakin syytä
harkita niitä pillereitä kun suhtaudut tällaiseen
asiaan raivolla? Minä harkitsin kaikkien sotkujen
ja murheiden jälkeen tosissani itsemurhaa enkä
olisi jaksanut enää päivääkään jos en olisi
saanut ymmärtäväiseltä lääkäriltä pillereitä,
eipä niitä lapsia vainajana enää tehdä että hyvin
minä uskalsin niitä popsia ja pääsin niistä
helposti eroon, kokeileppas jos alkaa mättää niin
että pitää raivota turhista asioista.
niin että vain istuu ja hiljaa hyräilee?
Ette kai te kaikki tän Otavan kirjoituksia kommen-
toineet tosissanne kuvitelleet,että kyseisellä
henkilöllä voi olla mitään käsitystä koko
asiasta?!Vain se,joka on kokenut vaikean
masennuksen tietää,mitä ajatuksia päässä liikkuu
pahimmillaan..Mun kaks lasta sai mut pitämään elä-
män syrjästä kynsin hampain
kiinni,silloinkin ,kun tuntui,että tätä tuskaa en
enää jaksa.Ja niiden lääkkeiden tarkoitus on nimen
omaan palauttaa ihmisen toimintakyky.Keinutuolissa
istutaan ja "hymistellään" vaan sillon,kun on ma-
sentunut..Ainahan voi spekuloida sillä,että tiede-
täänkö lääkkeistä yleensä tarpeeksi,mut jos hyödyt
on suuremmat kuin haitat,niin vaihtoehtoja ei juu-
rikaan ole;on pakko vain elää tätä päivää ja
toivoa ettei kukaan joudu kärsimään siitä,että
olin joskus sairas..Suvaitsevaisuutta,ystävät!
Tässä tää nyt jo näkyy me ollaan kaikki yksilöitä
eikä lääkkeiden vaikutuksesta voi koskaan olla
ihan varma.
Tottakai sitä silloin kun tuntuu ettei
viikkokausiin osaa oikein ajatella muuta kuin
itsaria tai tuijottaa seinään kun voimat on ihan
kuitti niin onhan se parempi ottaa nappeja että
kiäerre katkeaa.
Se vaan että jos ei muuta elämän olosuhteitaan
niin kyllä sitä kohta ollaan takaisin
lähtöruudussa.
Lääkkeitä vaan kirjoitetaan aika helposti nykyään.
Lekureille on helpompi pistää resepti kouraan
ennen kuin syventyä ihmisen muunlaiseen hoitoon.
Varsinkin kun voi jopa ruveta itseä ahdistamaan
kun syventyy potilaan ongelmiin.
Tosi on kun depressio on päällä niin ympyrät käy
tosi pieniksi eikä ulos löydä helposti itse.
Silloin ei hyvää ihmissuhdetta korvaa mikään.
Ihminen joka jaksaa kuunnella samaa valitusta
kerran toisensa jälkeen on korvaamaton!
Siinä ne ystävätkin sitten lopulta
selviää,millasia ne on.Hyviä ihmisiä löytyy ja on
jos jaksaa etsiä tai on tuuria matkassa ja löytyy
tarpeeseen.
Mutta ihan vaan pikku Vitutukseen ei kannata
hakea nappeja. Kyllä tilan pitää olla tosi vakava
ennen kun riski kannattaa ottaa.
Meinaan sivuvaikutukset itsellä syvensi masista
ja lisäksi tuli paniikin omasia kohtauksi jollon
oli ihan varma että henki lähtee!
Itselle EI IKINÄ ENÄÄ!!!!!
Olin viime tiistaina ekaa kertaa tällasessa,kun
kognitiivisessa lyhytterapiassa.Toivon,että tätä
kautta löytyisi apu eikä lääkkeiden syöntiä tarvit
sisi enää kovin kauan jatkaa(olen tosin jo valmis-
tautunut siihenkin,senverran kauan tää on jo jatku
nut!)Voi,kun mäkin voisin sanoa,ettei koskaan
enää!Onhan se selvä ettei lääkkeiden syönti oo
tosiaankaan kovin kivaa,mutta oon silti onnellinen
siitä,et on joku takaportti sillon,kun tuntuu,et
vaihtoehdot on lopussa..
Se on ihan oikea tapa alkaa purkaa sitä vyyhtiä.
Pelkkä lääke ei paranna yksinään vaikka sitä toki
tarvitaankin hätäavuksi. Terapian pituus varmasti
riippuu siitä, mikä on masennuksen perussyy. Jos
juuret ovat hyvin piilossa tai kaukana lapsuuden
jutuissa, niin ei kannata pettyä, jos pika super
nopea ei auta. Niitä kannatetaan tällä hetkellä,
koska tulevat lyhyellä tähtäimellä edullisemmaksi
(myös yhteiskunnalle). Sopivat varmasti hyvin
johonkin akuuttiin kriisiin, mutta ei siihen, jos
ihmisen pitää todella muuttaa itseään. Siihen,
että asiat ovat menneet pitkän aikaa vika
suuntaan, menee tasan yhtä kauan aikaa korjata
sitä kurssia. Siihen eivät poppakonstit auta,
kuten eivät muussakaan elämässä.
Taidat olla taipaleellas aika alussa..! Ei kaikki
syö lääkkeitä huumatakseen itsensä johonkin
pöllyyn!!!Ei pidä syyllistää ihmistä, joka hakee
apua! Kansantaudeistamme suurimpia sattuu olemaan
masennus ja luvut aika suurta luokkaa, joten se
voi sattua sinunkin kohdallesi...se "joka toinen
syö..." on lapsellista liioittelua!
sulla taitaa mennä hyvin!?!?
Ole onnellinen!!!
Joku muu ei ole!!!
niin voi sanoa että mulla menee hyvin.En tee
kärpäsistä härkäsiä.En jatkuvasti mielessäni
jauha vääryyksiä ja epäonnistumisia.En koko ajan
väkisten ¨tunnustele¨ miltä joka juttu
tuntuu.Takavuosien ajattele-positiivisesti ei
ollut pelkkää puppua,se ei vaan ollut kivaa
egotripeistä.
Jos ihmisellä on vakava mieliala häiriö, ovat
lääkkeet ehdottoman tarpeellisia. Niiden syömisen
arvostelu on sama kuin arvostelisi sokeritautia
sairastavan insuliinin käyttöä. Kokemuksesta
tiedän, että ihminen pystyy salaan vakavankin
häiriön ympäristöltään, eli kuka on pätevä
arvostelee kenelle lääkkeet on tarpeen ?
iso häiriö sillon ole jos sen pystyy salaan.
minkä takia pillerit on kova sana ja laillista ja
hyväksyttyä ja huumeet ei?
että niillä hoidetaan sairausta nimeltä
massennus/depressio!
On se tosi kumma, että vielä tällä
vuosituhannella on olemassa näin paljon
tietämättömiä ihmisiä tästä melkein jokaisen
lähipiirissä vaikuttavasta sairaudesta.
Lukekaa ja ottakaa asioista selvää, ennen kuin
alatte kommentoimaan tietämättömyyttänne!!
Ja sitä tietoa saa myös netistä. Ei tarvitse kuin
hakukoneeseen heittää sana masennus tai
depressio, niin kyllä löytyy!!
Ja vielä yksi juttu: älkää väheksykö tai
ylenkatsoko tätä sairautta, sillä sen osuus esim.
itsemurhiin on todella suuri!!
Sairauden kanssa ei saa leikkiä.
Olin 2 vuotta sitten tosi masentunut ja sekaisin
"keskivaikean burn outin " takia. Sain terapiaa,
lääkkeksi määrättiin jotain mielialaa kohottavaa.
Kaksi ekaa viikkoa söin tabuja väkisin, olo oli
kaiken aikaa entistä sekavampi.
Lopulta löysin itseni metsästä pillerit toisessa
ja viskipullo toisessa kädessä , tarkoituksena
tempaista kaikki kerralla ja lopettaa koko paska.
Järki tuli -onneksi- käteen, poltin lääkkeet,
tempaisin viskit ja lampsin takasin kotiin
ja päätin ettei koskaan enää.
Lääkäri varoitti jälkeenpäin lääkkeen
lopettamisesta, vaan jos olisin jatkanut vielä
sen syömistä niin tuskin naputtelisin tässä
viestiä.
Elämä mättää edelleen aika-ajoin , ja masentaa,
mutta töissä ollaan ja edelleen hengissä.
teit aivan oikean ratkaisun kun valitsit viskin
ja heitit pillerit meneen
että löytyy näitä kaheleita kuten otava ja
kumppanit, et muka murehdi asioita heh mitä teet
parhaillaan? luet ja arvostelet ihmisiä aivan
kuin sinä olisit jotenkin täydellisin olento maan
päällä. taidat viettää aikasi neljän huoneen
sisällä turvassa pahalta maailmalta ja elät
elämääsi kauniiden ja rohkeiden läpi
suodatettuna. ainoa mikä tässä keskustelussa etoo
todella on se, että jokainen esittää
mielipiteitään keskustelematta oikeasti ja
vaihtamatta mielipiteitä... hyvää yötä otavalle
sinne pikkuiseen pehmustettuun koppiin!!
siinä vasta pätevä lääkärin alku.tekee diagnoosin
kämpästäkin sitä näkemättä
Toivottavasti en ikinä joudu sinunlaisesi
lääkärin kynsiin.
...se mikään oikea lääkärintoukka ollut, ei osaa
kieliopistakaan perusasioita. Kyllä lääkiksen
pääsykokeissa pitää aloittaa virkkeet isolla
kirjaimella jos päästä meinaa.
Vai tulkitsinko väärin ?
Olen ehdottomasti samaa mieltä omassa
asiassani Otavan kanssa.
Ja toista "läheltä piti"-tilannetta
en enää omalle kohdalleni halua, varsinkaan
lääkkeiden takia.
Taidat opiskella konitohtoriksi, jos nyt
ollenkaan opiskelet yhtään mitään.
Tämä keskustelu on sinänsä mielenkiintoinen,
mutta tuntuu siltä että tämä on kyseisen otavan
surullista yksinpuhelua eri nimimerkeillä???
Ja mikähän on asian ydin? Siis mitä tässä nyt
näin innokkaasti pohditaan? Joku käyttää
lääkkeitä joku toinen ei, onko se tällaisen
keskustelun väärtiä? Onko Otava nyt kertonut
mielipiteitään tarpeeksi eri nimimerkeillään?
itse tekee siitä toisia epäilee.
Alkoholia ei saisi suositella masennuksesta
kärsiville,kuulemma,mutta minusta se on miljoona
kertaa parempi kuin pillerit.Vika on kai
siinä,että lääkärit jäävät silloin ilman
provikkaa.
Riippuu tieteskin määrästä ja siitä
piristääkö se vai masentaako entisestään.
Itse ajattelin silloin että kun sen
pullolisen tempaisen, niin sammun varmasti
jolloin lääkket vie hengen tai vähintään
kuolen hypotermiaan.
Mutta kyllä voi sanoa että mielummin tällä
hetkellä otan lasin punkkua kun tabun, jos
alkaa ahistaan :)
Määrästähän se riippuu!Näin masennuksen lisäks pa-
niikista kärsivänä voin sanoa, et krapula laukasee
kauheen paniikin, koska sillon tulee kuunneltua
sitä pumpun tykytystä, ja et koska tulee
rytmihäiriö,apua!Lasillinen viiniä tai jopa kaks
on hyvä,mut kun lähdetään juhlimaan niin se
harvoin riittää, ainakaan mulla, olen vaan
sellanen "extremisti" et kaikki tai ei mitään!No,
ittepähän kärsin toilailuistani..
Toisaalta voi ajatella niinkin että kun on kunnon
kamala kankkunen päällä niin normaalia
masennustilaa muistaa kaipauksella