Luin jostakin, että oliko se nyt viime vuonna Helsingin yliopistossa, että historian opettajalinjan pääsykokeen aiheena oli muistaakseni 1200-1500-luvun Pohjoismaiden historia.
Mitä järkeä tuossa on? Eikö kysymysten pitäisi olla laajalta alueelta ja eri vuosisadoilta?
Tästä voi päätellä sen, että historiaa voi päästä opiskelemaan sellainenkin henkilö, joka ei tiedä mitään vaikka Aasian historiasta.
Mitä järkeä tuossa on? Eikö kysymysten pitäisi olla laajalta alueelta ja eri vuosisadoilta?
Tästä voi päätellä sen, että historiaa voi päästä opiskelemaan sellainenkin henkilö, joka ei tiedä mitään vaikka Aasian historiasta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos kysymykset olisivat mahdollisimman laajalta alueelta, siinä ei ainakaan olisi mitään järkeä. Pääsykoekirjat ja sen myötä pääsykoe olisi naurettavan pinnallisia, kun eihän pyrkijöitä voida velvoittaa lukemaan kymmeniä tiiliskiven paksuisia kirjoja ja opettelemaan niitä ulkoa. Pääsykokeiden tarkoituksenahan ei ole mitata, kuinka paljon pyrkijät jo osaavat tulevista opinnoistaan, vaan arvioida keillä on parhaiten edellytyksiä opinnoista selviytymiseen.
no eikö voisi olla vaikka kolme kirjaa, joista jokainen käsittelisi jotain tiettyä ajanjaksoa?
Mutta yhtään en kyllä tällaista ihmettele. Nämä yliopistoon menevät kymppitytöt kun eivät pärjää muuten kuin lukemalla kirjoista asiat.
Eli yliopistoon pääsy ei siis vaadi muuta kuin lukutaitoa? Luet kirjan ja vastaat kysymyksiin? Miksi ei voisi olla myös kysymyksiä, jotka olisivat kirjojen ulkopuolelta niin nähtäisiin mikä on kymppityttöjen yleistieto?
Mutta jos niitä kirjoja olisi vain 3, niiden ulkopuolelle jäisi silti paljon asioita. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että erillisistä pääsykoekirjoista on luovuttava ja historian pääsykokeiden on vastedes pohjauduttava koko tunnettuun historiaan. Ei kai nyt historiaa opiskelemaan saisi sentään hyväksyä ketään, joka ei osaa ulkoa Mongolian historiaa vuodesta 3256 eKr. lähtien?
Jos pääsykokeen alue olis koko maailman historia ja kaikki pyrkijät lukis sen läpi ja opettelis ulkoo, niin mitä opetettavaa yliopistolle jäis?
Jotenkin järjettömältä tuntuu tämä pääsykoekirjojen ulkoluettaminen. Se ei mittaa juuri muuta kuin pyrkijän motivaatiota tehdä tavoitteittensa eteen mitä tahansa eli lähes absurdeja tekoja. Se ei mittaa esimerkiksi pyrkijöiden analyyttistä kykyä tehdä päätelmiä olemassa olevan tiedon pohjalta tai laatia naseva yhteenveto laajasta aineistosta, mitkä molemmat olisivat etenkin yliopistotasolla erittäin tärkeitä taitoja.
Näin tällaiset pääsykoekirjoihin pohjautuvat pääsykokeet mittaavat pelkästään hakijoiden motivaatiota eikä niinkään osaamista, mikä varmaan karsii joukosta hyvinkin potentiaalisia opiskelijoita. Mutta siirtyyhän näin oppimisen ikiaikainen ulkoluvun perinne sukupolvelta toiselle!