Hapankaalista muistui mieleeni lapsuuteni herkku, pirinä.
Se valmistettiin hitaasti hauduttamalla uunissa puolukoista ja ruisjauhoista. Ah, mikä makuelämys maidon kanssa nautittuna!
Mutta, miten se valmistettiin, on minulle arvoitus!
Tunnetko sinä pirinän ja miten se tehdään?
Se valmistettiin hitaasti hauduttamalla uunissa puolukoista ja ruisjauhoista. Ah, mikä makuelämys maidon kanssa nautittuna!
Mutta, miten se valmistettiin, on minulle arvoitus!
Tunnetko sinä pirinän ja miten se tehdään?
Vastaukset 7
Vanhimmat
piranaa, mikä oli herneistä haudutettua ja
voisilmän kanssa syötiin.
Myös hapanlohko kuului myös näihin karjalaisiin perinneruokiin.Siihen tuli rukiin lisäksi lanttua
ja vaati pitkän hauduttamisen.
Uunimarjapuuroksi kutsuttiin rukiista ja puolukoista kypsytettyä puuroa.
Näitä herkkuja tehdessä äiti kutsui aina jonkun
evakkotuttavan herkuttelemaan kanssamme ja silloin
oli kiva olla paikalla kuulemassa värikkäitä tarinoita * mite myö sillo enne Karjalass...*
Äiti teki meillä eri tavalla tuon hapalohon.
Hän otti nimittäin hapanruisleipä taikinasta alun.
Sitä en muista minkä verran, vähän kuitenkin. Perunat ja tietenkin suola pantiin veteen kiehumaan ja sitten lisättiin tuo hapatus. Maitoa laitettiin lisäliemeksi jos sattui olemaan, muuten se tehtiin veteen. Sitten jo sodan jäleen lisättiin jopa tilkkanen kermaa.
Anoppini valmisti sen samalla lailla.
Muistuu tuosta hapanlohosta mieleeni vanhimman tyttäreni ensimmäinen hapanlohon maistaminen. Itse en enää ollut tehnyt koko ruokaa lapsieni aikana koska en ruisleipääkään valmistanut.
Mutta naapuri teki , ja tytär oli saanut maistaa myöskin sitä ja sanoi kotiin tullessaan, että kyllähän ne perunat siinä hyvältä maistuivat mutta "kastike" oli pahaa(liemi).
Tuosta pirinasta tulee taas mieleeni ruokalaji "piriska". Se oli hernekeittoa, johon oli lisätty myös perunalohkoja.
Sitten anoppini teki vielä "kaurakiisseliä" johon pistettiin voisilmä. Se valmistettiin kaurajauhoista myöskin hapattamalla ensin. Oli ihan niinkuin kiisselit konsanaan.
Minä en sitä syönyt , se maistui todella epämiellyttävältä, mutta mieheni kaipaa vieläkin joskus "äidin tekemää kaurakiisseliä".
sen uunimarjapuuron nimittäin? Jospa se onkin minun "pirinäni".
Yritin etsiä valmistusohjetta uunimarjapuurolle nettisivuilta, mutten onnistunut.
Mielenkiintoista, miten nyt vanhemmiten minua on alkanut kiinnostaa yksinkertainen kotiruoka ja vanhat reseptit.
Lisää makuelämyksiä, kiitos!
Minä en itse ole uunimarjapuuroa tehnyt mutta lupaan kysellä tekijöiltä, kun pääsen kuuloetäisyydelle.
Muistan vain, että puuron piti muhia kauan uunissa. Tummanpuhuvaa se oli ja maukasta.
Vierailepa Nicehouse.fi sivuilla, sieltä voisi
löytyä ja siellä voi keskustelupalstalta kysellä.
Siellä on monia mukavia sivuja. Lykkyä!!
Lienan mainitseman kaurakiisselin muistan hyvin.
Sen juurta annettiin pullossa toisille ja sitä
varjeltiin kuin valtiosalaisuutta.
Se ei kuulunut herkkuihini voimakkaan happamuutensa takia mutta sen kerrottiin olevan erittäin terveellistä varsinkin huonovatsaisille.
Kaunis kiitos vihjeestäsi, Isoäiti!
Vierailin tuossa mainitsemassasi "mukavassa talossa". Mielenkiintoinen vierailukohde olikin.
Nyt ohje on hakusessa keskustelupalstalla: siispä odotellaan!
Ohje löytyi kuin löytyikin lapsuuteni "Pirinälle" keskustelupalstalta Nicehouse.fi!
Pirinä = Ruispuolukkapuuro = Puolukkamämmi ja se valmistuu näin:
1 l vettä
2 dl puuroruisjauhoja
1/2-1 dl sokeria
1/2 tl suolaa
1. Lisää puolukkasurvos, sokeri, suola ja puuroruisjauhot kiehuvaan veteen.
2. Keitä 45 minuuttia välillä sekoittaen.
3. Tarjoa lämpimänä maidon kanssa.
Ruispuolukkapuuro saa erityisen aromikkaan ja imeltyneen maun, mikäli valmistat sen uunissa, miedossa 150 asteen lämmössä. Puuroa kannattaa paistaa kolmisen tuntia.
Aromikasta makuelämystä lapsuuteni "Pirinän" parissa!
Kiitokset Isoäidille hakuvinkistä vielä kerran!
Uunissa valmistettu kuulostaa juuri siltä
oikealta ja aidolta.
Kyllä se saa veden herahtamaan kielelle näin muisteloissakin.
Sopii hyvin talvipäivän nautintoihin.