olen miettiny asioita... pidän eräästä pojasta (joka on vl) ja hän minusta mutta emme voi olla muuta kuin kavereita. miksi emme? miksi te VL-ihmiset ette saa/halua seurustella meindän tavallisten kanssa..? ensimmäinen jonka kanssa olen seurustellut on vl mutta se mitä minä ole/en ole ei häntä vaivannut (tai ainakaan hän ei sitä paljastanut minulle) nyt kun olen aloittanut uuden koulun ja omaan "tavallaan" kaksi erillistä kaveri piiriä toiseen kuuluu vl- nuoria toiseen "tavallisia" olen alkanut miettimään tarkemmin sitä mihin he uskovat.. Jumalaan ja jeesukseen ja että he pääsevät varmasti taivaaseen koska kuulutvat vl-liikkeeseen? ja miksi toiset nuoret ovat enemmän tavallisia nuoria kuin toiset? ihmettelen vain... elämässäni on monia avoimia kysymyksiä..
miksi..?
~*~*EZ*~*~
1203
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
2. Kor. 6:14 Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?
On parempi sekä sinulle, että hänelle, ettet seurustele. Vanhoillislestadiolaisuus on vallitseva uskonto, ei siinä olisi mitään tilaa sinulle ja sinun tunteillesi. poika on ilman muuta tuon uskonnon käsittelyn jäljilta rikki.
Samanlaisen kanssa hän pärjää mutta ei erilaisen.
Sanon tämän varsinkin jos hän on syntyperaäinen vah.lessu.
En minäkään varmaan jaksaisi elää niin sanotun ulkopuolisen kassa montaa päivää. Olen kuitenkin itseni laisen uskovan kanssa pärjännyt jo yli 31 onnellista vuotta. Lihasta syntyneen ja Hengestä syntyneen arvot ja asenteet ovat niiin erilaiset.
He eivät kykene täyttämään toistensa tarpeita. Uskossa olevan lessupojan perään ei siis kannata yhtään porata "siinä mielessä". Avioliitto on niin läheinen niin pitkä ja syvä vuorovaikutus- suhde, että sitä ei tahallaan kannata pilata hetken mielijohteita seuraamalla.
Avioliitto EI OLE niinkään suuria tunteita, vaan työtä työlästä yhteisen onnen ja lasten eteen, vuorokaudet ympäriinsä.
Onnellinen lähtökohta on kuitenkin se, että molemmat ovat joko uskossa tai sitten eivät ole. Matkallahan voi tietenkin aina sattua, että vain toinen puolisoista kohtaa Jeesuksen.