Minä olen nyt videntoista ja tarkotuksena olisi mennä töihin armeijaan. Sanokaas mitä kautta kannataisi menä esim. lukio jne.
Töihin ar...
Suomi
121087
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
... ja varusmiespalvelus sitten kun sen aika tulee. Molemmat tietysti mahdollisimman hyvin arvosanoin. Sitkeyttä eli suomalaista sisua Sinulle!
Voit päästä montaa kautta Armeijaan töihin esimerkiksi hankit siviili puolelta jonkun tarvittavan koulutuksen ja rupeat sotilasammattihenkilöksi tai erikoisupseeriksi. Voit myös hakea Maanpuolustuskorkeakouluun. Kaikki vaihtoehdot kuitenkin edellyttävät hyvin suoritettua varusmiespalvelusta. Sinun pitäisi kertoa vähän tarkemmin minkälaisiin hommiin sinne haluat niin joku voisi neuvoa tarkemmin, mutta jos kouluttajan hommiin haluat niin mene lukioon, sen jälkeen varusmiespalvelus, vähintään AUK käytynä, mutta mieluiten RUK. Sen jälkeen voit mennä töihin sopimussotilaaksi enintään vuodeksi. Sen jälkeen voit hakea Maanpuolustuskorkeakouluun.
Kummallista, että vieläkin riittää intoa sotilaan häpeälliseen ammattiin. Maailmassa kuolintyöntekijöitä on jo riittämiin. Lue sanomalehtiä ja seuraa telkkariuutisia! Jos et tule toisiin päätöksiin, hakeudu terapiaan. Et suinkaan ole valmis tappamaan vähälahjaisten politiikkojen määräyksestä korvausta vastaan!
Näytä minulle suomalainen skappari joka on tappanut niin minä näytän sinulle heteron sivarin.
Voin näyttää isävainaan kuvan, jossa hän johdattaa sotarukin oppilaita Mannerheimin ohitse. Miekka komeasti alaviistossa. Sodan jälkeen hän ei saanut nukuttua ilman lääkkeitä.
Taistolaisen sukupolvesi ääni on kuultu. Minun sukupolveni näkee asioita mahdollisesti eri tavalla. Lääkkeillä nukkuminen on parempi vaihtoehto kuin kunniakujan järjestäminen neuvosto-armeijalle ja siitä seuraava miehitysvalta ja kansanmurha. Tietysti voidaan esittää naiiveja ja hypoteettisia ajatuksia siitä, mitä tapahtuisi jos kaikki sotilaat laskisivat aseensa. Ei sotaa, vaan rakkautta ja kukkia? Sotilaat eivät tee sotia. Sotien syyt löytyvät jostain muualta, vaikka epäonnistuneesta politiikasta. Sodat loppuvat sotimalla.
Sodat eivä lopu sotimalla, eikä viina juomalla. Sodat loppuvat silloin kun ei ole käytössä sotilaita ynnä muuta materiaalia. Tavalliset rivimiehet ovat avainasemassa kaikilla rintamilla. Sota on demokratian puutetta. Kuka täysipäinen kansalainen lähtisi murhaamaan naapureitaan ilman ankaraa pakottamista, yllyttämistä ja kiristämistä. Väärän kansallistunteen lietsominen, vastustajan dehumanisointi yms. keinot ovat kaikkialla maailmassa käytössä. Politrukit, valistusupseerit jopa sotilaan ja papin filosofisesti mahdottomat yhdistelmät jauhavat propagandaansa puolustuskyvyttömille rivimiehille. Tämä koskee tietenkin kaikkia sotavoimia; ei mitään uutta millään rintamalla niin kauan kun sotilaan toimien sankaruuden myytti vallitsee keskenkasvuisten ja monen aikuisenkin mielikuvia.
Talvi- ja jatkosota loppuivat sotimalla. Jos haaveilet pysyvästä, globaalista rauhasta, jatka haaveilua. Tappamiseen ei ole koskaan tarvittu sotilasta tai tappamiseen suunniteltua välinettä. Homo sapiens on kekseliäisyyttään tappanut ja tulee tappamaan milloin milläkin välineellä. Ja milloin mistäkin syystä. Olet oikeassa, sota on demokratian puutetta ja monesti sen jatke. En näe tappamisessa sinällään mitään sankaruutta. Ajatus tappamisesta on pöyristyttävä. Se juuri tekeekin suomalaisista veteraaneista sankareita. Heillekään tehtävä ei ollut mieluinen mutta välttämätön se oli moneltakin kannalta katsottuna.
Poliitikot järjestävät sotia, eivät sotilaat. Sotilaiden tehtävä mm. on sotia jos tarve vaatii.
... näyttää kuvia isästäni ja hänen kahdesta veljestään, jotka taistelivat sekä talvi- että jatkosodassa. Faijavainaa oli pst-mies jatkosodassa ja menetti näkönsä heinäkuussa -41 vihollisen kranaattisateessa. Faija ja veljensä nukkuivat yönsä sotien jälkeen ihan iisisti ja ilman lääkkeitä. Eivät nämä veljekset mitään sankareita olleet (eli eivät joutuneet mitallisateeseen) vaan tavallisia reserviläisiä, jotka pitivät paikkansa linjassa tiukassakin tilanteessa.
Lähes kaikki sotiimme osallistuneet taisteluihin konkreettisesti osallistuneet ihmiset ovat eläneet voimakkaan traumaattisissa tilanteissa ja lähes kaikilla on esiintynyt posttraumaattisia oireita. Näistähän ei imagosyistä ole paljoa huudeltu.
... faijastani (ja hänen veljistään). Jos siis tunsit isäni paremmin kuin minä,niin mikäpä siinä! Faijani imago oli kunnossa, uskoitpa Sinä sitä tai et.
Tietenkin tarkoitin koko sotalaitoksen imagoa ja vieläpä yleismaailmallisesti. Sotalaitoksillahan on pyrkimys esittää itsestään toisenlaista, parempaa, sankarillista kuvaa kuin ne todella raadollisuudessaan ovat. Ei ole olemassa sotasankareita, ei sankarivainajia, ei kaatuneita; on vain enemmän tai vähemmän vammautuneita tai kuolleta sodan uhreja, riviin pakotettuja tai siviilejä. Sota on verta ja rapaa. Sitä ei millään sanaleikeillä, paraateilla ja tattoilla miksikään voi muuttaa! Tää on jämpti nääs!