Olin absolutisti autuaaseen 22 vuoden ikään, koska tiesin miten väärin vanhempani alkoholia käyttivät enkä halunnut sille polulle: Joka ilta pullo viiniä per nuppi, seuraavana päivänä töihin, illalla taas pullo viiniä per nuppi.
Kummankin vanhemman sisaruksista kaksi on tuurialkoholisteja, joille jää putki viikoiksi päälle (molemmilla 5 sisarusta).
Tiesn, että geeneillä on osuus asiaan ja päätin välttää ongelman olemalla ikinä koskematta viinaan.
Noh, opiskeluaikoina opin, että ei minulle voi ongelmaa tulla, kun en kestä paria tuoppia enempää. Enkä koskaan juonutkaan sen enempää. Moneen vuoteen.
Kunnes tuli tämä syksy.
On kahden vuoden aikana kuollut kaksi tärkeätä ihmistä syöpään. On kuollut vielä läheinen sukulainenkin.
On tullut potkut töistä kun koko yritys myytiin ulkomaille. Pakko oli löytää äkkiä ihan mikä tahansa muu työ ja niin sitä tehdään suorittavan tason työtä akateemisella tutkinnolla.
Liika on ilmeisesti liikaa.
Pääsen töistä kotiin. Käyn kaupat, teen ruokaa.
Alan katsoa televisiota.
Kaadan itselleeni lasin viiniä. Tai tuopin olutta. Tai cokis lightia ja 80% vodkaa reippahasti. Aina pari annosta.
Ei tule krapulaa, mutta ilmankaan en voi olla.
Perjantaisin uskallan sitten revitellä ja ottaa neljäkin lasia, omassa kodissani, omien seinien sisällä.
En jaksa tavata ihmisiä, en suostu lähtemään kahville/kaljalle yms yms.
Siippa ei tiedä, koska on ollut töissä ulkomailla viimeiset 3 vuotta. Tapaamme 5-6 kertaa vuodessa, kun hän on lomalla tai minä olen lomalla.
Silloin en juo lainkaan kun hän on täällä, eikä tee edes kipeätä.
Ja kun menen oluelle ystävien kanssa, juon muutaman ja lähden pois, ja menen nukkumaan.
Pitääkö minun huolestua?
Onko alkoholi geeneissä?
En kehtaa kysellä asiasta, kun ihmisillä on isompiakin murheita. Ja suoriudun kyllä jokapäiväisistä asioistani.
Olen nainen, 37-vuotias. Töistä en ole ollut poissa alkoholin takia tai muutenkaan, vaikka vihaankin paikkaa koko sydämestäni.
Kukaan ei tiedä, arvaa eikä voi tajuta, koska minulla on niin 'kunnollisen' ihmisen maine.
Kummankin vanhemman sisaruksista kaksi on tuurialkoholisteja, joille jää putki viikoiksi päälle (molemmilla 5 sisarusta).
Tiesn, että geeneillä on osuus asiaan ja päätin välttää ongelman olemalla ikinä koskematta viinaan.
Noh, opiskeluaikoina opin, että ei minulle voi ongelmaa tulla, kun en kestä paria tuoppia enempää. Enkä koskaan juonutkaan sen enempää. Moneen vuoteen.
Kunnes tuli tämä syksy.
On kahden vuoden aikana kuollut kaksi tärkeätä ihmistä syöpään. On kuollut vielä läheinen sukulainenkin.
On tullut potkut töistä kun koko yritys myytiin ulkomaille. Pakko oli löytää äkkiä ihan mikä tahansa muu työ ja niin sitä tehdään suorittavan tason työtä akateemisella tutkinnolla.
Liika on ilmeisesti liikaa.
Pääsen töistä kotiin. Käyn kaupat, teen ruokaa.
Alan katsoa televisiota.
Kaadan itselleeni lasin viiniä. Tai tuopin olutta. Tai cokis lightia ja 80% vodkaa reippahasti. Aina pari annosta.
Ei tule krapulaa, mutta ilmankaan en voi olla.
Perjantaisin uskallan sitten revitellä ja ottaa neljäkin lasia, omassa kodissani, omien seinien sisällä.
En jaksa tavata ihmisiä, en suostu lähtemään kahville/kaljalle yms yms.
Siippa ei tiedä, koska on ollut töissä ulkomailla viimeiset 3 vuotta. Tapaamme 5-6 kertaa vuodessa, kun hän on lomalla tai minä olen lomalla.
Silloin en juo lainkaan kun hän on täällä, eikä tee edes kipeätä.
Ja kun menen oluelle ystävien kanssa, juon muutaman ja lähden pois, ja menen nukkumaan.
Pitääkö minun huolestua?
Onko alkoholi geeneissä?
En kehtaa kysellä asiasta, kun ihmisillä on isompiakin murheita. Ja suoriudun kyllä jokapäiväisistä asioistani.
Olen nainen, 37-vuotias. Töistä en ole ollut poissa alkoholin takia tai muutenkaan, vaikka vihaankin paikkaa koko sydämestäni.
Kukaan ei tiedä, arvaa eikä voi tajuta, koska minulla on niin 'kunnollisen' ihmisen maine.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ole varovainen. Pidä päivän tauko, kahdenkin, viikon. Älä täydennä varastoja; on helpompi olla ilman, kun kaapista ei löydykään. Yritä löytää muuta elämänsisältöä: kirjat, elokuvat, teatteri, ulkoilu, ym.
Olen vierestä katsellut, miten pikkuhiljaa määrät kasvavat ja aina vaikeampi on pitää taukoa. Vähitellen jatkuva lipittely alkaa myös näkyä ulkonäössäsi.
Nyt alkaa olemaan aika tehdä asialle jotakin. Hae apua. Olet jo hyvällä alulla koska myönnät tilanteen. Kun nyt teet jotakin niin siitä se lähtee. Ongelmathan eivät sillä alkoholilla lähde. Vaikka kuin pahasti kävis niin se ei vaan auta.
ja oma pääsi siinä juomisessa. Minulla hieman sama tilanne. Muista pysyä herrana tilanteessa, älä anna alkon hallita itseäsi. Tarkkaile itseäsi. Tarkkaile alkoa. Järkevä juominen rentouttaa, tiedä ja tunnista milloin menee överiksi. Punnitse kaikki hyvin tarkkaan, haitat ja hyödyt. Elän hengessä mukana :)mukavaa kevään odotusta!
Lihon helposti ja niinpä tämä tissuttelu on tuonut vyötörölle kiloja ja vaaka näyttääkin jo 8 ylimääräistä kiloa.
Olen kyllä alkanut harrastaa säännöllisempää liikuntaa.
Olen aina ollut sosiaalinen, vilkas ja kalenteri täynnä tapaamisia. Siksi tämä on outo tilanne, kun en yksinkertaisesti jaksa edes ajatella lähteväni töiden jälkeen yhtikäs minnekään. Ruokakauppaan ja kotiin vaan.
Sitäpaitsi, en halua jutella ihmisten kanssa työstä tai urasta, koska itselläni ei enää sellaista ole eikä näemmä tule. Jatkuva hakemusten lähettäminen on uuvuttavaa:-)
Se on kyllä jännä juttu, että koskaan en juo mitään ennen klo 20. Se on sellainen kummallinen moraalinen sääntö?
Paitsi etten jaksa olla noin tarkkana pelin edessä kuin sinä.Oletko huomannut kasvoissasi mitään muutoksia?Onko kukaan sanonut?
Ihmellinen tuo sinun kelloaika määräys?
Mihin aikaan menet sitten nukkumaan?
Alkaako parin lasin jälkeen nukuttaa?
Isälläni oli aina tapana ottaa pitkän työpäivän jälkeen olut tai pari tai sitten joku terävä.
Hän ei ollut koskaan humalassa eikä siitä mitään ongelmaa saanut.Onko tämäkin juomisesti oman kontrollin pitoa?Huolissaanhan voi aina olla siitä itse.Ei se pahakaan ole.
Ehkä sitä on vain huolissaan siksi, että
a) tietää kuinka paljon suvussa on alkoholismia monessa polvessa
b)tämä ei kuulu omaan normaaliin käytökseen
c)olen yleensä kontrollifriikki
Mutta: En siis humallu juomastani määrästä, mutta en osaa olla ottamattakaan sitä.
Seurassa en kaipaa viiniä/likööriä enkä olutta.
Ehkä kannattaa vain katsoa, mitä tapahtuu kunhan nuo murheet hiukan hellittää.
Tämän kontrollin voit menettää vielä täysin, jos et pidä varaasi..olet alkoholismiin johtavien portaiden alkumetreillä...juot salaa ja ulospäin näyttelet täysraitista. Seurassa et ota, ei muka tarvitse...mutta kysymyshän on siitä, että et halua muiden tietävän että ottaisit mielelläsi. Ei ole väliä sillä, tuletko humalaan...vaan kehität tavallesi psyykkisen riippuvuuden ja tulee tilanteita, että toivoisit miehesi lähtevän jo matkoillensa että saat otettua vihdoinkin sen kauan kapaamasi, himoitsevasi paukun...paukku alkaa hallita elämääsi salakavalasti, itsesi sitä huomaamatta. Nytkin jo puolustelet tissuttelusi vaikeuksilla ja kiellät ongeman vähättelemällä aineen vaikutusta...otan vain pari paukkua enkä tule humalaan...enkä koskaan ennen klo 20. Senkö takia, että muut mahdollisesti huomaisivat ? Varo ! Tilanne voi todella karata käsistä.
Itselläni aika samanlaista.
Kun sanot,että olet oikein kotrollifriikki,en usko,että päästät itseäsi kovin usein lepsuman.
Sinulla taitaa olla se hyvä onni,että osaat sen itsekontrollin,johon useimmat eivät pysty.Hyvää taisteluvimmaa!Näytä kuka on pomo!:)
systeemi tuo ei ennen 20 mitään. Itse vasta hoksasin tuon systeemin kun yritän tässä itseäni kontrolloida. Eihän se vissiin hyväksyttävää käytöstä ole vieläkään mutta mielestäni suunta parempaan. Ennen saatoin nimittäin vkoloppuna aloitella hissunkissun jo k.12!
Kiloja tullut mullekin. Se yhtenä porkkanana vähentämisessäni myös. Syöminen ei ole ole ollut ongelmani vaan se juominen ja jättäessäni juomisen hoikistun helposti. Tämä on raskasta ja tarkkaa taistelua alkoa vastaan mutta uskon että se jolla tahtoa on on myös voimaa ja yhdessä pääsee eteenpäin. Joten pidetäänpä siskot yhteyttä asiain tiimoilta ja tsemppiä kaikille :)
Tämä on aika hauska juttu tämä itsekontrolli.
En nimittäin halua koskaan juoda itseäni humalaan.
Siis inhoan sitä tunnetta, kun 'heittää päässä' eli lopetan aina heti kun huomaan sen tunteen. Siis tämä pätee nimenomaan kaikkialla, myös laivalla, juhlissa, baarissa.
Nuorena alussa puolikas tuoppi riitti tuohon tunteeseen ja jouduin juomaan vettä loppuillan, koska muuten olisin sammunut!
oot ihan liimas