Tuli joskus, tosin jo aika kypsässä iässä, harrastetuksi jokunen vuosi karatea, mutta sitten pienehkön vamman ja suoraan sanoen iänkin johdosta näin parhaaksi lopettaa.
Mieli tekisi vielä olla harrastuksen parissa, mutta tuon nuoremman polven kanssa ollaan jo jossakin määrin erilaisia, kuten voi arvata, joten kynnys on jo siihen joukkoon korkea.
Miten vanhat - ja tarkoitan tällä nyt seniori-ikäisiä - karatekat menettelevät? Luopuvatko he täysin vai pitävätkö taitoa ja harrastusta tavalla tai toisella yllä, harjoitellen itsekseen katoja ja perustekniikkaa ja kenties oppimalla kirjallisuudesta tai kenties vain käymällä seuraamassa alan kilpailuja.
Täällä taitavat enimmäkseen olla esillä toisenlaisen tason asiat, mutta ajattelinpa kysäistä kuitenkin.
Mieli tekisi vielä olla harrastuksen parissa, mutta tuon nuoremman polven kanssa ollaan jo jossakin määrin erilaisia, kuten voi arvata, joten kynnys on jo siihen joukkoon korkea.
Miten vanhat - ja tarkoitan tällä nyt seniori-ikäisiä - karatekat menettelevät? Luopuvatko he täysin vai pitävätkö taitoa ja harrastusta tavalla tai toisella yllä, harjoitellen itsekseen katoja ja perustekniikkaa ja kenties oppimalla kirjallisuudesta tai kenties vain käymällä seuraamassa alan kilpailuja.
Täällä taitavat enimmäkseen olla esillä toisenlaisen tason asiat, mutta ajattelinpa kysäistä kuitenkin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hei!
Olen käsittänyt, että useilla urheiluseuroilla on senioripainotteisia ryhmiä, myös kamppailulajien piirissä.
Voit tiedustella asiaa oman asuinpaikkakunnan alueelta.
Jos mahdollista, niin älä lopeta hyvää harrastusta tai sitten aloita se uudelleen.
Hyvää alkanutta vuotta
Terveisin: Juniori 35 v.
mutta minua onnisti ja löysin vanhemmalla iällä erinomaisen sensein ja pienen, mutta toimivan dojon.
Kilpailut kehoittaisin unohtamaan kokonaan ja hakeutumaan perinteisempää karatea harrastaville dojoille, jossa sensei ymmärtää iän tuomat rajoitteet.
Rohkenentko sanoa, mistä olet kotoisin? Minulla ja muilla olisi paljon helpompi antaa lisävinkkejä.
PS. Mistä alkaa seniori-ikä?
Kiitokset vihjeestä.
Kyseessä on pääkaupunkiseutu, lähinnä sen pohjoisosa, ei Helsinki.
Seniori-ikä - tässä tapauksessa - on jo tosin piiitkälti yli puoli vuosisataa.
Itse lopetin parivuotta sitten treeneissä käynnin, kun muutin maalle. Täällä ei harrasteta kuin juosua ja suunnistusta. Karate oli tarkoitus lopettaa kokonaan, mutta kotona tulee viikoittain treenattua pari kertaa viikossa, kun homma on vuosikymmenten jälkeen niin veressä ja ei vaan raski antaa kaikkien tekniikoiden ruostua. Ja on vielä käytössä oma pieni dojo. Paritekniikoita ei luonnollisesti pysty tekemään, kun ei ole paria. Säkki minulla on aina ollut aktiivi treeniaikoinakin ja sitä muksin lähinnä kickboxing tyyliin, hyvän musan inspiroimana. Makiwaraa hakkaan kesällä naapureiden iloksi. Karaten peruslyöntejä ja potkuja vetelen myös ilmaan. Viralliset katat olen hylännyt tilanpuutteen takia ja olen kehitellyt tilalle omia, mikä on hauskaa puuhaa. Tekniikka valokoima on muutenkin karsiutunut aika minimiin. Lähinnä lyöntejä ja potkuja. Mutta tunnin treenisssä saa purettua enimmät patoutumat, kun käyttää mielikuvitusta. Lisäksi käyn pari kertaa viikossa lenkillä. Kunto on vielä aika raju. Homma toimii minulla enkä meinaa lopettaa mäiskimistä, vaikka ikää on jo 43v. Virallisiin harjoituksiin menisin heti, jos paikkakunnalla olisi seura. Ei ikä ole mikään este. Mutta ainahan ne suuret karatemestarit on muuttanut yksin vuorille mietiskelemään ja siellä yksin houriessaan keksineet elämän tarkoituksen ja karaten lopullisen päämäärän. Siihen minäkin pyrin.
Varteenotettavia ajatuksia ikämieskaratekalle
Mainitsit tuossa makiwaran. Niitä ilmeisesti on erilaisia.
Voiko sitä käyttää sisäoloissa?
Millaista kokemusta siitä on ja missä hintaluokassa se on?
Aktiivi karate aikoina salillamme oli seinään kiinnitetty magiwara, mikä oli mielestäni tosi surkea. Rakensin taloa muutama vuosi sitten ja hieman vitsimielellä upotin n. 1,5m korkean kakkosnelosen (50X100), noin 0,7 m syvyyteen maahan. Toimi vähän aikaa hyvin, mutta aikani paukuteltuani systeemi löystyi maassa. Kaivoin esille ja laitoin tukevasti kiviä, montun täyteen. Solarin korkeudelle laitoin Snickersin haalareiden polvisuojat, kuminarulla kiinni. Toimii todella hyvin. Ei ole liian löysä, muttei liian jäykkäkään. Huonona puolena pidän sitä, ettei sitä viitsi talvella hakata ulkona ( naapurit pitää jo tarpeeksi outona muutenkin). Makiwara tuo hieman vaihtelua säkin hakkaamiseen ja ilmaan lyöntiin. Makiwaraan lyön välillä pintaan ja välillä vähän syvemmälle. Myös maegeria ja päkiämawoja voi vedellä huolettomasti makiwaraan. Rystyset tuntuu pelkästään nauttivan tästä ja makiwaran hakkaamisen jälkeen on itsevarma olo ja tuntuu kuin voisi mennä minkä seinän läpi tahansa. Suosittelen.
Hyvä kun ehdit jo tuon sanoa - suunnilleen mistä tahansa voi väsätä Makiwaran, eikä rahaa tarvi haaskailla. Varoituksen sana vaan lienee paikallaan - kannattaa totutella rauhassa ja pehmustus ok - silti esim. rystysten suojaaminen ja ranteiden tukeminen ainakin aloittelevilla dummy-moukaroijilla paikallaan.
Lienet ehkä kaltaisiani tyyppejä, jotka sopivalla lenkillä mittailee puita jne. aina siinä mielessä, mihin on kiva kokeilla eri tekniikoita -puita vahingoittamatta. Muut lenkkeilijät kyllä katsovat välillä oudosti, kun sitten pururadalla painan mäkeä alas kokutsidatsissa tms.
Toivottavasti löydät treenikaverin !
Juuso ;=)
Valmennuskaverin saaminen voi meikäläiselle olla ongelma, mutta kyllä makiwara voinee jollakin tavalla korvata harjoituskumppanin puutetta.
Köyhän miehen makiwara lienee helpostikin tehtävissä ihan omin voimin, kunhan jostakin haetaan lankku tai parru.
Ei siis tarvitse mennä välttämättä alan liikkeeseen.
Turussa olen ainakin nähnyt useammalla seuralla olevan jonkin senioriporukan. Yksityisopetus tai vaikka kaveriporukan pienryhmä olisivat myös harkitsemisen arvoisia vaihtoehtoja.
Seurojen välillä on paljon eroja, ei muuta kuin ottamaan yhteyttä eri seuroihin, kyselemään millaistsa porukkaa treeneissä käy jne. Kyllä sieltä se sopiva porukka löytyy, osa väestä ehkä on sitten itseä nuorempia mutta ei se aina haitaksi ole.
Tervehdys,
itse jouduin funtsimaan samoja asioita - sairauksien yms. elämän tapahtuminen takia tuli taukoa treeneihin mutta veri veti vielä harrastuksen pariin. Kotikaupungissani hakeuduin tyylisuuntaani edustavan seuraan yhteyksiin - ja niinhän sieltä löytyi yksi iäkkäämpi mustavyö, joka antaa käytännössä erittäin laadukasta ja yksilöllistä opetusta meille sopivina aikoina.
Nyt meitä on tällä hetkellä 4 kpl yli 35 -vuotiasta äijää, jotka treenaamme sunnuntaisin pari tuntia ikä ja lonkka- ym. viat huomioiden. Sen verran homma on aktioivoinut itseäni, että tavoitteena on vielä vyökoe tuossa lähitulevaisuudessa. Ikää 44 v.
Onnea etsintään !
Kiitoksia toivotuksista, mutta ei tässä tapauksessa näytä kovin lupaavalta.
Kai on tyydyttävä itseharjoitteluun.