kysymyksiä opettajille!

Olen valmistunut Jyväskylän OKL:stä noin 15 vuotta sitten. Minä en ollut missään vaiheessa varma ammatinvalintani järkevyydestä joten koin välillä opiskelun aika raskaaksi tältä kannalta. Sinulla olisi mainio lähtökohta, jos koet nyt jo todellista mielenkiintoa tätä ammattia kohtaan. Mitä enemmän olet kiinnostunut ja innostunut, se myös näkyy opiskelussasi ja erityisesti siinä miten koet ne tylsemmätkin puolet.

Hyviä puolia opiskelussa oli monipuolisuus, monet mahdollisuudet kehittää itseään ja yliopistossa kun ollaan niin mahdollisuudet ovat auki moneen suuntaan koko ajan. Huonoja puolia olivat tiivis aikataulu (se voi olla hyväkin puoli) ja vaikka erikoistuimme vähintään kahteen aineeseen, se ei mielestäni ollut tarpeeksi (järkevämpää olisi lukea vielä pidemmälle joku aine ja niin nykyään varmaan tehdäänkin).

Gradu on kirjallinen lopputyö, tutkimus. Siinä opetellaan tieteellisen tutkimuksen tekemistä. Tärkeää on, että ulkoasu ja muotoseikat ovat kunnossa, eikä haittaa, jos aihe on mielenkiintoinen ja tutkimusote järkevä. Se on aika työläs, mutta ei ylitsepääsemätön ja käsittääkseni pääpaino todella on muotoseikoilla: kirjoitusasu, lähdeviittaukset, tilastotieteen yhdistäminen; ei niinkään tieteellisen läpimurron tekeminen.

Kun aloitin työt 90-luvun alussa. Olin todella pettynyt alaani kohdistuvaan aliarvostukseen. Olin tottunut "menestykseen". Opinnot ennen OKL:ää olivat sujuneet hyvin ja olin tyytyväinen motivaatio-ongelmista huolimatta valmistumiseeni alalle. Palkkaus oli yllättävän huonoa (varsinkin opintolainojen kera). Lehdissä kritisoitiin opettajia. Yleinen suuntaus oli hyvin opettajavastainen: Niillä on lyhyet työpäivät ja pitkät kesälomat, niille ei ainakaan lisää rahaa...

Nuorena opettajana koin aika raskaasti nuo ulkoapäin tulevat tietämättömien narinat. Työn myötä olen oppinut nauttimaan työstäni. Paras palkinto tulee työstä ja sitä kautta olen oppinut jaksamaan myös tietämättömien ja karehtijoiden kommentit. On todella mukavaa, kun saan itse päättää oman persoonani mukaan, miten opetan jonkun asian. Työ on itsenäistä ja luovaa. Olen tärkeä monelle pienelle ja vähän isommallekin koululaiselle. Opin tuntemaan monia ihmisiä ja keskustelemaan monista elämän eri asioista.

Kymmenen vuoden jälkeen oli taitekohta ja opin sopeutumaan tähän ristiriitojen ammattiin. Ennen en olisi mistään hinnasta halunnut, että omat lapseni (4kpl) lähtisivät lukemaan opettajaksi, varsinkaan luokanopettajaksi. Nyt en ole enää niin varma... sanon vaan, että älkää sitten ottako opintolainaa, niin pärjäätte paremmin sen palkan kanssa.

Niistä kesätöistä sen verran, että itse olin tekemässä, mitä erilaisempia töitä. Se on ollut hyödyllistä. Nyt tiedän jotain muistakin ammateista. Kouluaikan ohjasin tytöille jumppaa ja harrastin itse paljon eri asioita. Niistäkin on ollut ihan hyötyä.

Yhteenvetona: Harrasta paljon ja kokeile jotain ohjaustyötä. Monet menevät kirjoitusvuotensa jälkeen koululle opetusharjoittelijaksi opettajien avuksi. Siitä saa lisäpisteitä OKL:lään ja realistisemman kuvan opettajan työstä. Täällä tarvitaan innostuneita opettajia. Tervetuloa!