Onko muilla vastaavia kokemuksia että eläinlääkäri antaa antibiootit mukaan injektioruiskussa?
Kun käytimme kisua yksityisellä lääkärillä niin hän kysyi lopuksi että saatteko kissalle syötettyä antibiootit pillerinä?
Ja vastattuamme että hankalaa se varmastikin on.. Niin hän otti ruiskun ja täytti sen antibioottiliuoksella ja laittoi suojatulpan neulaan. Ja näytti miten niskasta otetaan kiinni ja painetaan sitten piikki siitä sisään :)
Oli muutenkin vähän karun oloista toimintaa kyseisellä eläinpuoskarilla, ja kun sitten soitin serkulleni kysyäkseni antibioottien säilytyksestä niin hän arvasi että olimme käyneet kyseisellä eläinlääkärillä.. Oli meinaan hänelläkin huono kokemus kyseistä lekurista.
Kerronpa nyt sitten vielä hieman lisää omasta kokemuksesta..
Avovaimoni sai toimia lääkärin avustajana koska lekurin avustaja sekä vaimo oli tupakoimassa ja seurusteli jonkun toisen asiakkaan kanssa jonka kissaa lääkäri hoiteli samaan aikaan kun meidän kissaamme, "tuplabookkauksen" takia..
Ja epäilen että rauhoittavaakin ainesta kissaan lipsahti liikaa koska lääkäri arvioi kissan painon muutamalla kilolla yläkanttiin. Toisaalla kissamme puntaroitiin eikä painoa arvottu :)
Ja sen sellaista, jäi aika *helvetin* huono maku suuhun tuosta paikasta kaikin puolin..
Ja huonomaku suuhun tuli jo ensivaikutelmasta kun näimme lääkärin ulkoisen olemuksen(ei ulkonäkö vaan asusteet ja käytös)
Tämä yksityinen eläinlääkäri toimii Jyväskylän suunnalla Säynätsalossa, kertokaas jos muutkin kokemuksianne (hyviä/huonoja).. Tokkopa tästä herjaussyytteitä saa jos kertoo todenmukaisesti millaista palvelua on saanut ;)
Kun käytimme kisua yksityisellä lääkärillä niin hän kysyi lopuksi että saatteko kissalle syötettyä antibiootit pillerinä?
Ja vastattuamme että hankalaa se varmastikin on.. Niin hän otti ruiskun ja täytti sen antibioottiliuoksella ja laittoi suojatulpan neulaan. Ja näytti miten niskasta otetaan kiinni ja painetaan sitten piikki siitä sisään :)
Oli muutenkin vähän karun oloista toimintaa kyseisellä eläinpuoskarilla, ja kun sitten soitin serkulleni kysyäkseni antibioottien säilytyksestä niin hän arvasi että olimme käyneet kyseisellä eläinlääkärillä.. Oli meinaan hänelläkin huono kokemus kyseistä lekurista.
Kerronpa nyt sitten vielä hieman lisää omasta kokemuksesta..
Avovaimoni sai toimia lääkärin avustajana koska lekurin avustaja sekä vaimo oli tupakoimassa ja seurusteli jonkun toisen asiakkaan kanssa jonka kissaa lääkäri hoiteli samaan aikaan kun meidän kissaamme, "tuplabookkauksen" takia..
Ja epäilen että rauhoittavaakin ainesta kissaan lipsahti liikaa koska lääkäri arvioi kissan painon muutamalla kilolla yläkanttiin. Toisaalla kissamme puntaroitiin eikä painoa arvottu :)
Ja sen sellaista, jäi aika *helvetin* huono maku suuhun tuosta paikasta kaikin puolin..
Ja huonomaku suuhun tuli jo ensivaikutelmasta kun näimme lääkärin ulkoisen olemuksen(ei ulkonäkö vaan asusteet ja käytös)
Tämä yksityinen eläinlääkäri toimii Jyväskylän suunnalla Säynätsalossa, kertokaas jos muutkin kokemuksianne (hyviä/huonoja).. Tokkopa tästä herjaussyytteitä saa jos kertoo todenmukaisesti millaista palvelua on saanut ;)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hän on hyvä ja osaava eläinlääkäri...on hoitanut koiramme kuntoon.
Heippa!Älkää hyvät ihmiset antako pistää kissaa niskaan eikä ylipäätään mihinkään paikkaan montaa kertaa.Mulla on aivan ihana pieni Peto joka on 12v.ja löysin vuosi sitten patin niskasta.Patti kuvattiin eikä ollut välttämätöntä poistaa kunnes lokakuussa se poistettiin (oli kasvanut pingis pallon kokoiseksi).Leikkaus oli iso ja patologin vastaus karu pahanlaatuinen Infektiosarkooma.Nyt olen löytänyt uuden patin enkä tiedä onko oikein leikkauttaa taas tämä ihana otus.Toipuminen oli hankala,kaksi kertaa päivässä antibiootti pilleri kymmenen päivän ajan ja jokainen kissan omistaja tietää että ei ole ihan helppo antaa pilleriä kissalle ja vielä iso leikkaushaava selässä.Kyllä teki pahaa alistaa tämä eläin vielä sille kärsimykselle,eikä Peto ole tullut sen jälkeen ennalleen.Vien tytön lääkäriin ja kysyn kuitenkin lääkärin mielipiteen
ja toivon että se patti ei ole paha!Älkää siis ottako riskiä että löydätte jonkun patin vaikka kymmenen vuoden kuluttua!
Jos kissalla on diabetes, niin se on vähän pakko pistää joka päivä siihen niskaan insuliinia..
Ja toiseksi, kun kissa on sairas niin aina ei käy niin hyvä tuuri, että pillerin saa kissan kurkusta alas. Siinä tilanteessa kissa on saatava terveeksi, ja joskus antibioottikuuri injektioruiskulla annettuna on ainoa vaihtoehto. Monet eläinlääkärit ovat tätä mieltä, ja sanovat että pistäminen injektioruiskulla on todella helppoa (niinkuin onkin) ja vaaratonta kissalle. Muu siinä ei voi mennä pieleen, kuin se, että kun niskanahasta ottaa kiinni, ja neulan työntää sisään, että se neula putkahtaa toiselta puolelta ulos. Mutta silloin vain uusi yritys. Ja tämähän ei satu kissaan lainkaan. Ainoastaan kun neste pääsee sinne nahan alle, niin se tuntuu kissan mielestä kylmälle, jolloin kissa säpsähtää. Mutta sitä neulaa kissa ei niskassa tunne.
Mamma: Sanoiko patologi, tai eläinlääkäri, että se pingispallon kokoinen patti oli tullut nimenomaan niskaan pistämisestä? Jos niin, täytyy olla todella harvinaista, itse en ole ikinä moisesta kuullut, vaikka on täytynyt kunnon panostuksella perehtyä noihin injektiopistoksiin (toisella kissalla diabetes).
sarkoomat eli kasvaimet ovat kylläkin yhteydessä enemmänkin rokotteisiin kuin injektioneulan pistokseen. Rokottamista niskanahkaan ei suositella koska se on herkin alue sarkoomien muodostumiselle ja vaikein alue sarkooman poistamiselle (elintärkeitä elimiä ja kudoksia lähellä). Jenkeissä rokotetaan jopa häntään, koska siitä sarkooma on helpoin poistaa. Rabies rokote taitaa olle se eniten kasvaimia aiheuttava aine.
Itse olen pistänyt nestettä aivan vastasyntyneillekin eikä mitään ongelmia, hormoonipistoksia olen antanut 2 x päivä ja antibioottejakin joskus. Eikä koskaan mitään patteja niihin kohtiin ole tullut. Samaan kohtaan ei kannata pistää syystä, että se voi tulehtua helposti.
Pillereiden antamisesta olen kyllä täysin eri mieltä, minusta se on helpoin lääkitysmuoto.
Olemme juuri suoriutuneet 7 päivän antibioottipiikki-rumbasta kissani kanssa. Kamalan pelon kanssa tulimme eläinlääkäristä piikit mukana kotiin, mutta mitä ihmeellisimmin selvisimme tästä viikosta ilman ongelmia.
Annoin neitokaiselle herkkunappirasian sohvalle, josta hän itse kaiveli nappeja suuhunsa ja samalla julma mamma piikitti:) Neiti ei ollut siitä toimenpiteestä moksiskaan!
Seuraavan kerran (toivottavasti en ihan heti) tiedän, ettei niissä piikeissä ole mitään pelättävää kun vaan malttaa pysyä rauhallisena eikä "hötkyile" ja muistaa turvallisuusseikat!!