On kirjoiteltu masennuksesta, mutta miten laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.
Jos tekisin selkoa elämästäni, saisinko siten kaikki asiani oikeaan järjestykseen.
Kysyn itseltäni, mitä arvostan eniten, entä seuraavaksi jne. Olenko tyytyväinen olooni, vai haluanko tehdä muutoksia?
Osaisinkohan järjestellä mitään.
Jos tekisin selkoa elämästäni, saisinko siten kaikki asiani oikeaan järjestykseen.
Kysyn itseltäni, mitä arvostan eniten, entä seuraavaksi jne. Olenko tyytyväinen olooni, vai haluanko tehdä muutoksia?
Osaisinkohan järjestellä mitään.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Opetusta.
Kalkkuna jutteli härän kanssa.
Kalkkuna sanoi: "Haluaisin lentää puun
latvaan, mutta minä en jaksa lentää niin korkealle."
Härkä vastasi: " Mikset popsi minun kikkareitani, ne ovat
täynnä kuituja ja antavat sinulle voimaa."
Kalkkuna alkoi heti niitä napsimaan ... se sai pian voimaa lentää
alimmalle oksalle. Pian muutaman päivän popsimisen jälkeen se pääsi lentämään jo ylimmälle oksalle.
Kalkkunan näki maanviljelijä, joka heti ampui kalkkunan alas puusta.
Kertomuksen opetus: Paskan jauhaminen voi saada sinut korkealle, mutta ei pidä sinua siellä kauaa.
Vastaa
Yks tärkeä asia minkä vois oppia, olis osata jätää huomiotta xxx:n kaltaiset kommentoijat. En ole vielä oppinut, mutta uskon, että opin.
Harjoitellaan!
välitä, en minäkään välitä.
Hän lupasi poistua palstalta, mutta eipä raaskinut jättää minua kuitenkaan.
Se on luonto, joka kananpojankin puuhun vetää:-)))
tikanpojan tietenkin, ei passaa päästää kananpoikaa sentään puuhun.
Olen nyt taas kotiutunut tuolta mökiltä,
kun eilen aamulla lähdin ruokkimaan metsän
eläimiä,siellähän ne taas olivat,talitintit, orava-herra,ja punatulkut katsomassa ja vastaanottamassa,kun sinne menin.
Sai samalla vähän mökkiäkin lämmittää enemmän.
mainitsit tuossa viestissäsi,että kyllä luonto
tikanpojan puuhun vetää,näihän se on,mutta ei sen nyt tarvitsisi aivan mennä pihassa olevaan
sähkö-paaluun,kun kohta poikki hakkaavat sen.;)
Ja siitä elämän tärkeysjärjestyksestä,en nyt tidä
oikein mitä tarkoitat,sitäköhän,että jos saisi
uudelleen aloittaa tämän elämän alusta,niin tekisikö ihminen samat asiat.Vai nytkö laittaisi
elämänsä tärkeys järjestykseen.
Los uudelleen aloittaisi elämänsä,niin päivääkään en vaihtaisi pois,Tapio Rautavaaran mukaan,
niinkuin hän laulussaan kretoo.
Kaikki koettu on kallisarvoisia asioita.
Koettelemuksista lähtien.Vaikka elämä ei olekkaan ollut ruusuilla tanssimista.
Mutta jos nyt laittaa elämänsä tärkeysjärjestykse
minulla on ensimmäisellä sijalla lastenlapset,
jotka isänsä kuoltua jäivät orvoiksi,he ovat aina
ensimmäisenä sydäntäni lähellä,kun ovat vielä niin nuoria.Ja myöskin terveyteni,että jaksaisin heidän tukenaan olla.
Ja niin myös kaikki lapsani ja heidän perheensä,
sitten tulee ystävät ja naapurit,
Ennenkaikkea rauha oman itsensä kanssa,olla samanlainen toisille,niinkuin haluaa heidän
olevan itselleen.
Tällä palstalla on ollut paljon erimielisyyttä jopa riitelyyn asti,vaikka tässähän ei tunne toisia,joten luulen että mielipide eroavaisuudetkin voisi hoitaa aivan ettei
nimitellä toisia.Tietenkin minäkin olen aina
antanut sanan sanasta,mutta se on minultakin
väärin tehty.
Ei todellakaan tarviesisi aina antaa samalla mitalla takaisin,mutta joskus on ihminen sillä
päällä että ei kaikkea kestä,olemalla vain
hiljaa.Sinulla oli muuten hyvät runot,enkä
hetkeäkään epäröi ettetkö itse olisi niitä
kirjoittanut.
Minullakin on pöytälaatikkoon kirjoitettuna,
mutta kun niistä nousi myös kohu kun tänne
niitä kirjoittelin,niin ajattelin,että kyllä pöytälaatikkoon mahtuu vielä.
Joskus tekisi mieli tännekkin jokunen laittaa,
mutta katsotaan nyt sitten.
Oikein hyvää jatkoa sinulle ja kaikille toisillekkin kirjoittajille ja lukijoille.
mieluisellaan tavalla vaikka kuinka haluaisi. Minullekin tuli tämä kaatuminen nyt muistutuksena siihen syksyn kiireeseen ja menevään meininkiin ....tuntuu siltä .Oli menoja kodin ulkopuolelle joka päivälle parhaalle kaksi ja oli tosi hyvässä kunnossa siihen nähden ,että olen
invalidi. Siinä sitä sekunnissa muutettiin elämä paikallaan pysyväksi ja nyt kun olen istunut jo kaksi viikkoa tässä pyörätuolissa,alan huomata että riekuin liikaa maailmalla.
Nyt on aika pysähtyä ja aloittaa taas alusta.
Sairaalassa olo ajan meinasi olla mieli maassa mut nyt taas olen saanut kootuksi itseni ja
jumppaan jo kipsi jalassa topasti. Ystäviä on purjannut ehkä ihan liiaksi asti ,mutta hyvä etteivät unohda.
Mutta alkuperäiseen asiaan mennäkseni ,kyllä minä sentään muutaman päivän elämästäni vaihtaisin pois jos pystyisin. Mutta hyvä näinkin.
Hyvää viikon alkua vain kaikille!
on tullut tehtyä, näin jälkikäteen ajateltuna, mutta kun silloin aina olin olevinani niin viisas ja toimin senhetkisen oivalluksen mukaan niin oikealtahan se silloin tuntui.
Vaan toisin olisi pitänyt toimia monessa kohdin.
Se on kuitenkin jälkiviisautta josta ei ole mitään hyötyä, joten pusketaan eteenpäin näillä eväillä mitä vielä jäljellä on.
Hyvää alkanutta viikkoa ja vaihdetaan ajatuksia.
sinulla sitte huonoo tuuria on ollu. mutta jos sie pääsit jalan kipsillä, eikä tullu muuta murtumii, se siin nyt ainakin on hyvä puoli, jos niit yrittää hakkee. vaik johan sinulle nuo loukkaantumiset ois riittäny.
sie ootkii niin sisukas tyttö, et kyl sie ain tolpilles tuut, niin sitä pittääkin.
eikä se mikkää ihme ole jos hetkeks masentuukin,kohan sinne pimeyksii ei jää.
tuoho otsikon aiheesee, elämän asioitten tärkeysjärjestys. minust tuntuu et ne on minul itestään muotoutunu,
millo minkin elämän tilanteen mukkaa.
nuorna tärkein tietyst oli leivän hankinta, mittää muuta ei elämää sillon mahtunu,sen saneli nälkä.
naimisii mentyä tärkeintä oli hoitaa kotiasiat niin hyvin, et eläimil ja kumallakkii oli hyvä olla.
sitte ko jäin leskeksi, sillo häviskii asiat. ei ollu mittää järjesteltävää, kohan eli päivän kerrallaa muutaman vuuen.
surun häivyttyy, alko pikkuhiljaa katsomaa ympärillee ja kiinnostummaa ulkomaailmasta. mutta eipä siin mittää järjesteltävää arvoissa sillonkaa ollu.
nyt minul on taas uus elämän vaihe, ko on perhe. ja se on elämäs etusijalla,etenkin pien miehen alku. hää on minun tärkein asia tänä päivänä.
lauletaa ettei mittää vaihettas pois ja niin moni sannookin. kylhän sitä vaihtas monnii ikävii asioita, mutta sitte taas, ko katsoo sinne taakse päin, niin olihan tuo niin tuttu ihan oman näkönen elämä.
ja jos sielt olisin jottain vaihtanu niin voi olla ettei tätä onnee minul olis,jote on parempi olla haikailematta.:))
minul on jäänny semmonen ajatus tapa ja sanonta tapa ,et huononminkin vois olla,koska lapsuudessa olot ko oli huonot,niin ne män joskus viel siitäkin huonommaks.
nyt elelen ja otan vastaa mitä tullee,jos tullee vaikeuksii, niist pittää yrittää luovii jotenkin, koska kyl kaik ain jotenkii suttaantuu.
heippa ja hyvää yötä.
9 vuotias pojan tyttäreni seurasi myötätuntoisesti tuskailuani jonkin tietokone-ongelman parissa. Sitten hän syvää sääliä tuntien pudisti päätään ja huokaisi: -Voi voi noita nykyajan ukkeja!
Olen kauhulla ajatellut, mitä siitä tulisi, jos minun pitäisi alkaa alusta tässä ajassa. Seuraan ihaillen nuoria, jotka käden käänteessä selvittävät minulle käsittämättömän vaikeita tehtäviä.
Joudun opettelemaan tätä elämää päivästä päivään uudelleen. Päästyäni eroon jostakin paheesta, huomaan senkin johtuvan vanhenemisestani eikä mistään hengen voimasta. Ei tämä helpolta näytä!
Tässäten sattui myös moinen tapaus,
menin tytäreni luo kylään.
Sinne oli tullut myös hänen tyttärensä kylään oman kolme vuotiaan tytön kanssa.
Tämä kolmivuotias juoksi kiireesti halimaan
minua ja sanoi minun isofammu,sitten tuli myös halimaan tyttäreni nuorin tyttö ja tämä 3 vuotias
pukkasi tätä pois ja sanoi muffa sun fammu mun,
Ja ruotsiksi vielä korosti uudelleen joka sanan.
On he hyviä eikös vain.
kyllä minä pärjään!
Näin totesi 5-vuotias naapurini, kun huolestuneena varoittelin - kenties tulevaisuuden formulatähteä.
Aiheen huolestumiseeni antoi hurjalta näyttävä vauhti polkupyörällä keskellä vilkasta katua.
Jotenkin lapsen sanat pysähdyttivät minut: miten paljon turhia huolia olenkaan elämässäni kantanut ja edelleen kannan?
Miten päästä turhista huolista ja jonnin joutavan murehtimisesta?
Siitä haluaisin itse päästä - ja oppia erottamaan turhan tärkeästä.
Oppiikohan sitä koskaan?