Sanoivat(lääkäri ja äitini) että jos en syö masennuslääkkeitäni(Piru ne periköön, enää en vedä yhtään lääkettä nassuun!!!) minut on oikeus raahata pakkohoitoon? Minun järkeni mukaan moinen ei ole sallittua, ja lähentelee jo vapauden riistoa. Olen poissa koulusta masennukseni takia.
Eräs toinen lääkäri taasen sanoi minulle, ettei minnuu sais tyrkätä pakkohoitoon, mutta kumpaa tässä nyt uskoo?
Eräs toinen lääkäri taasen sanoi minulle, ettei minnuu sais tyrkätä pakkohoitoon, mutta kumpaa tässä nyt uskoo?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Joko nimi on Terveydenhuollon tai-hoidon oikeusturvakeskus. Soita sinne ja kysele oikeuksiesi perään.
Aina voit sanoa, että sinua ei masenna enää. Jos joudut sairaalaan voit valittaa siitä lääninoikeuteen ( lieneekö nykyisn hallinto-oikeus ). Voit kannella eduskunnan oikeusasiamiehelle sekä em. keskukseen.
Jos lääkärit on eri mieltä niin muista mainita näistä erimielisyyksistä hakiessasi muutosta päätökseen.
Oikeusturvakeskuksella on toimisto lääninhallinnossa sekä keskusorganisaatio Helsingissa, joka lienee sosiaali- ja terveysministeriön alainen ( kysy numerotiedustelusta numeroa ,118 ).
Jos "potilas" on useamman kuukauden aiheuttanut ympäristölleen esim. naapureilleen vakavaa häiriötä käytöksellään tai muutoin, niin siitä pitää olla todisteita sekä viranomaisen "poliisin" toteaminen häiriöstä. Voidaan hänet siinä tapauksessa laittaa Vastentahtoiseen hoitoon.
Vahinkoa on sattunut vain itselleen, joten tässä suhteessa ei hätiä ^^ Mutta äitini ei ole koskaan hyväksynyt sitä, että hänen kultakutrinen pikkutyttönsä on masentunut, niin voikohan sen sanaa mun vahingollisesta käytöksestä ottaa tietyiltä tahoilta tosissaan, niin että joudun pakkohoitoon*miättii*
Voisit muuten mainita ikäsi jos tahdot, ei pakko!
Mutta älä ole huolissasi asiasta, en tiedä mitä sinulle on sattunut, onko se jotain TODELLA VAKAVAA?
Moni äiti ei ymmärrä tätä nykyistä maailman menoa ja kaikkein vähiten että lapsensa on masentunut.
Ei äitisi sanaa voi ottaa tosissaan kukaan joka ei ole ollut todistamassa tapahtunutta.
Nykyaikana on muutenkin hyvin vaikea päästä hoitoon vaikka joku sinne tahtoisikin, potilaat laitetaan avohoitoon ja oman onnensa varaan.
En missään nimessä usko että olisit niin vakava tapaus että sinut voitaisiin laittaa siinne VASTENTAHTOISEEN HOITOONKAAN, mielestäni tuo kaikki on vaan pelottelua.
Tsemppiä sinulle!!!
Moon vasta 16, elikkä holhouksen alanen, sen takia tää äiti vähä hermostuttaa, mutta kai immeiset ymmärtää, että tän ikänen ossaa jo ajatella ite... Joo ^^.
Sairastan vaikeaa masennusta ja nyt isäni on alkanut olla suidikaalinen, ja se on painanut maahan enemmän.
Hehe ^^ pelottelua ^_^;;? Toivotaan niin!
suidikaalinen.
...itsemurhaa harkitseva immeinen. Vai kirjoitinko sen väärin, ja oot nyt sarkastinen :D? Eeeet kai ;P...
mieluummin käyttää esim. termiä itsemurhaa harkitseva kuin suidikaalinen, koska ei tunnu olevan oikein selvillä nuo sanat.
Ai, se oli sittenkin niin "hieno sana", että se kirjoitettiin ihan C:llä ^W^?
Kiitos kun valaisit asiaa ^^
Psykiatrit ym. käyttävät itsemurha-sanasta englanninkielistä termiä ja siksihän monet (ei alan ihmiset) puhuvat myös suicidistä. En kyllä tajua, että miksi lääkärit eivät voi puhua ko. asiasta sen suomenkielisellä termillä. Kai se on jotenkin "pinttynyt" hoitohenkilökunnan sanavarastoon. Käyttäähän ne paljon latinankielisiäkin sanoja, josta ei normaali ihminen tajua mitään.
Itsekin vähän pyörittelin silmiä kun menin vihdoin ja viimein masennuksen takia psykiatrin juttusille. Mulla oli ollut itsemurha-ajatuksia ja lääkäri kyseli tyyliin "kuinka tämä suicidiaalisuus on ilmennyt"...jaa mikä?! Ai itsemurha-ajatukset, joojoo.
Että näin.
Ympäristölle ja/tai itselle vaarallinen potilas voidaan lähettää pakkohoitoon. Joskus se lähete on tiukassa, joskus ei niin tiukassa. Itsellä pakkohoitoa on joskus käytetty. Paikasta ja omasta tilasta riippuen joskus ok, joskus huono juttu. Systeriä kun muistelen niin tulisi mieleen, että vanhempien sana myös hieman painaisi vaakakupissa, kun kyse alaikäisestä.
Minähän en sinäänsä tiedä sinun tilannettasi mutta minulle tuli mieleen että
miksi et halua käyttää lääkkeitä?
Mitä lääkkeitä sinulle on määrätty?
Ei ne kaikki pahoja tai huonoja vaihtoehtoja ole.
Nykyiset masennuslääkkeet eivät vaikuta kolmiolääkkeitten tapaan.
Mutta kuten sanoin en tiedä tilannettasi.
Tsemppiä joka tapauksessa!
ajatella omilla aivoillaan.
Haadeikille:
Mulla oli lääkitys vuoden verran päällä. Lääkäri sanoi, ettei sen lopettaminen aiheuta vierotus oireita, mutta toisin kävi ja oli se kans yhtä helvettiä koko vieroitus kuukausi. En muista mitä lääkettä se oli(Prkleen huono muisti mulla jopa jo ennen lääkitystä), mutta se kyllä todellakin söi aivoja!
Sitäpaitsi. Syödessäni noita mömmöjä tulin ajatelleeksi, että voinko tosissani olla itsestäni ylpeä, jos käyn lääkkeiden voimalla?
kaikki lääkeet eivät todellakaan syö aivoja, vaan auttaa jaksamaan ja korjaan serotiinibalanssia aivoissa(ehkä muistin nimen väärin mutta huono se on muisti minullakin ; ) ) .
Voihan se olla että sinun lääke on ollut näitä ns. vanhanpolvenlääkkeitä ja ne onkin sitten vähän eri tavaraa kun nämä uudenaikaiset.
Toisille nekään ei sovi ja tulee vierotusoireita loppettaessa. Siksi ne lopetetaan todella pikkuhiljaa ettei tule niin kovia oireita. Samoin ne usein tekee aloittaessa.
Minä olin sitten taas sellainen että minuun lääkkeet eivät tehonneet(Seronil, Cipramil, Efexor, Fluoksetin jne) enkä huomannut mitään aloittaessa enkä lopettaessa, enkä edes siinä välissäkään. Osittain siksi lopetin ne, mutta olisin kiitollisena ottanut sen avun vastaan mitä ne olisi voineet minulle antaa.
Ylpeydestä sitten taas,
en ole samaa mieltä siitä, että jos käyttää lääkkeitä on jotenkin huonompi ihminen.
Toisten on vaan pakko jotta jaksaisi pötkiä eteenpäin ja jaksaisi parantua. Terapia ja lääkkeet on ihan hyvä yhdistelmä. Mutta pelkällä terapiallakin on hyviä tuloksia kunhan sen jaksaa aloittaa ja motivoituneesti siellä käydä.
Edelleenkin tässä painaa se etten tiedä taustaasi ja en voi muuta kuin toivottaa hyvää jatkoa ja voimia kaikkeen, mitä se sitten onkin!
joskus vaan on niin että ihminen on niin masentunut ja uupunut ettei huomaa totuutta tai sitä miten huonossa kunnossa on.
Joskus ulkopuolinen huomaa paremmin ja yrittää auttaa. Mutta sinullekin sama juttu:
en tiedä tämän tytön taustoja joten en voi mennä puhumaan puolesta enkä vastaa. Joten ei voi kuin neuvoa.
Ja mistä me voidaan tietää onko kukaan loppujen lopuksi oikeassa tai väärässä, ei ainakaan muutaman sanan perusteella.
Hyviä jatkoja sinullekin! = )
Ylpeyttä ei vaadita, kyse on hoidosta. Syöpä yms orgaaniset sairaudet on helppo ymmärtää samoin niiden hoito. Masennuslääkkeitä et todennäköisesti kuitenkaan tarvitse koko ikääsi, vain hetken. En olekaan muuten mulle tullu koskaan mieleen, että lääkkeet koskis jotenkin mun ylpeyteen. Kai sekin on yksilöllistä.
Se lääke oli just niitä "uusia lääkkeitä" :d hmmm... Mullekkaan ne ei vaikuttanu mielialaan. Siksi ihmettelinkin suuresti, että olin niin lääkekoukussa niihin, vaikkei mitään muutosta mielialaan ollut.
Haabeik. Mun täytyy vielä vastata tuohon sinun ystävälliseen mielipiteeseen lääkkeiden käytöstä, että; Jos en selviä elämässä ilman kemikaaleja... Niin en tunne, että se on edes elämää ;_; En pidä lääkityksen alaisia ihmisiä huonompina. Tämä taitaa vain olla henkilökohtaista .-_-.
Kiitoksii :3
eräs tässä sanoikin että niistä voi ajatella samalla tavalla kuin mistä vaan sairaudesta ja sen lääkkeestä.
Mutta jokainen taaplaa tyylillään ja toivottavasti selviät masennuksesta "järjissäsi"... = )
Kiitos kun vastailit!
Heip!
Olen samaa mieltä, ettei ylpeydellä ole mitään tekemistä lääkkeiden käytön kanssa. Joillakin ihmisillä voi olla ihan luonnostaan serotoniinitaso aivoissa liian alhainen. Että ihminen tässä tapauksessa tarvitsee serotoniinin tasoa nostavia lääkkeitä (eli masennuslääkkeitä).
On paljon erilaisia sairauksia, johon tarvitaan lääkkeitä. Esim. diabetesiä sairastava tarvitsee insuliinia. Tuskin sitä sairastava ihminen ajattelee että "onko mitään järkeä elää, jos tarvitsen siihen kemikaalian apua", tai että "olenpa huono ihminen kun en pärjää ilman insuliinia kun muutkin ihmiset pärjäävät". Niin, toisella ihmisellä heittelee verensokeri ja toisella serotoniini. Molempiin on onneksi lääkitys olemassa.
Monesti ihmiset ajattelevat, että masennus on jotenkin "huonompi" asia kuin esim. diabetes ja masentuneita pidetään jotenkin kummallisina ja jopa hulluina. Mutta sairaus se on masennuskin ja hoitamattomana voi olla ihan yhtä vaarallinen kuin mikä tahansa hoitamaton sairaus.
Itsekin tunnen ajoittan "häpeää" omasta masennuksestani, kun tietää ihmisten ennakkoluulot. Nehän tietysti johtuvat pitkälti ihmisten tietämättömyydestä. Muista sairauksista kyllä puhutaan, mutta mielenterveysongelmista usein vaietaan. Toivottavasti asia kuitenkin paranee tulevaisuudessa. Itse yritän ajatella, että en ole sen huonompi kuin muutkaan, vaikka käytänkin masennuslääkkeitä. Jos ajattelisin toisin, niin tuskin sitä jaksaisi enää elää.