Cinder nousi junan kyytin viime tipassa. Hän ehti vetää hameensa helman juuri ja juuri kiinni paiskautuvien ovien välistä pois. Hän huokaisi syvään uupuneesti ja laahusti viereiseen vaunuun. Vaunussa oli hiljaista. Sinne ei ollut ahtautunut kuin muutama henkilö ja hän oli ensimmäistä kertaa tämän matkansa aika iloinen. Juna nytkähteli vaihtaessaan raidetta ja Cinderillä oli vaikeuksia saada laukku ylös niille tarkoitetulle hyllylle. "Tarvitsetko apua ?" pojan ääni kysyi hänen takaansa. Jäätävissä silmissä häilyi kataluus ja vaaleat hiukset oli veetty pään myötäisesti taakse. "En ainekaan sinulta ", Cinder vastasi nokkavasti. "Mihin tupaan kuulut ?" poika sylki sanat suustaan kuin käärme. Cinder puhkui, työnsi laukkua kaikilla voimillaan ja se jäi hyllylle hieman vinosti ja juuri tipahtamis pisteessä olevaan asentoon, mutta Cinder istuutui läheiselle penkille odottamaan sen tippumista ja suojautumaan siltä. "Etkö kuullut, vai esitätkö kovaa ?" poika jatkoi inttämistään. "Miten itse haluat sen ymmärtää ", Cinder huokaisi tylsistyneenä tuijotellen maisemia ikkunasta. Ulkona satoi ja ikkunaan tuli ärsyttäviä pisaroita, jotka heijastivat kuvan moninaiseksi. "Draco Malfoy ", poika esitteli itsensä luovutuksen merkkinä. "Cinderel Krusinda ", Cinder vastasi kohteliaasti ja loi niin ikään ystävällisen mulkaisun poikaan. "Valitse oikein ", Draco sanoi salaperäisesti ja hävisi toiseen vaunuun. Cinder katsoi kaihoisasti hänen perään ja mietti pojan sanoja ja nimeä. "Malfoy ", hän toisti nimen useasti.
Cinder oli vaipunut ajatuksiinsa ja nuokkui penkillä silmät ummessa, mutta kuuloaisti sitäkin herkempänä. "Onko tuo sinun matkalaukkusi ?" hänen vierestään kuului ystävällinen tytön ääni. Cinder avasi silmänsä ja näki ruskeat kengät ja raidalliset polvisukat joiden jatkona oli valkea samettihame ja beessi bleiseri. Ruskeat suuret silmät sointuivat tummiin kihariin hiuksiin loistavasti. Tyttö osoitti Cinderin matkalaukkua, joka lojui maassa auenneena. "Voi ei ", Cinder kauhistui ja ryntäsi matkalaukun luo. Sen hauras lukko oli rikki ja hän tärisevin käsin painoi sitä kiinni tuloksetta. "Lukkostus Entistus ", tyttö mumisi hänen takanaan ja värisuihkeen jälkeen lukko oli kuin uusi. "Olisin osannut tehdä sen itsekin ", Cinder ärähti pahantuulisesti ja katsoi olkansa ylitse ylpeästi hymyilevää tyttöä. "Hermiona Granger ", tämä naurahti piittaamatta Cinderin äreydestä. "Cinderel Krusinda. Pelkkä Cinder ", hän esittäytyi hieman ystävällisesti ja nousi ylös seisomaan. Tarjoten kättään ensin pyyhkästeessään sen hameen helmaan. "Oletko uusi ?" Hermione kysyi, kun Cinder kantoi matkalaukun mukanaan penkkinsä viereen ja lysähti istumaan. Cinder nyökkäsi ja viittoi Hermionea istumaan vastapäiselle penkille. "Monennelle tulet ja mihin tupaan kuulut ?" Hermione uteli, mutta Cinder oli onnellinen, sillä hän ei ollut puhunut kenellekkään sitten Draco Malfoyn jälkeen. "Neljännelle, mutten tiedä vielä mihin tupaan kuulun ", hän vastasi pitäen katseensa kiinni Hermionen ystävällisesti tuikkivissa silmissä. "Toivottavasti Rohkelikkoon. Minä kuulun sinne ja olen myös neljännellä, kuten Harry ja Ronkin ", Hermione myhäili.
Aika kului rattoisasti Cinderin iloksi. Juna oli ollut liikkeellä jo monta tuntia. Hän oli ostanut kärryistä suklaasammakoita ja joka maun rakeita myös Hermionelle. Tyttö oli ensiksi kieltäytynyt kohteliaasti ottamaan niitä vastaan, mutta Cinderin painostuksessa hän oli myöntynyt.
Junan vauhti alkoi hidastua. Se nyki hitaasti muutaman kerran kunnes pysähtyi. "Ai me olemme jo perillä ?" Cinder kysyi tyytyväisesti. "Ei, ei meidän vielä pitäisi olla. Emmekä ole vielä laittaneet kaapujakaan ", Hermione vastasi hieman hermostuneena. Cinderin ajatukset häilähtivät matkalaukussa olevaan kaapuun ja taikasauvaan. Taikasauva oli haljennut paksummasta päästään ja kaavun hihat olivat resuiset. "Matalaksi !" kuului samassa vaunun ovelta. Vanha mies seisoi oviaukolla kyyryssä ja juuri muiden heittäytyessä mahalleen lattialle ikkunoihin lenteli joitakin pieniä kuulia. Cinder terävöitti näköään ja huomasi kuulalla olevan naaman. "Kuupalloja !" Hermione ähkäisi ja kiljahti heti perään hänen takanaan olevan ikkunan pirstoutuessa palasiksi. Cinder katsoi kaikkea vain jähmettyneenä. Nyt avoimesta ikkunasta näkyi mustakeltaisen kaavun vilahdus ja epäilyttävästi hevosen hirnahdusta muistuttava vingahdus. Kaikkea kesti vain hetken, kunnes Cinder ja muut sattoivat ilokseen kuulla painaessaan korvansa maahan junan jo höystävän ratakiskoja. "Mitä tuo oli ?" Cinder kysyi vielä maatessaan lattialla Hermionen puhistessa nojaten tuolia vasten. "Ne olivat junarosvoja, tai itse asiassa Kaamuvoroja ", Hermione selitti äänellään, joka oli sävyltään aivan: -Minä tiedän, älä väitä vastaan, ja muutkin vaunussa olijat kuuntelivat tarkkakorvaisesti. "Mitä nuo ovat ?" muuan poika, jolla oli hiirenharmaa tukka ja hieman luihu olemus kysyi terävästi osoittaen ikkunassa olevia palloja ja niiden jättämiä mohkuroita. "Ne ovat ja olivat kuupalloja. Ne ovat kovia ja häijyjä. Mikäli ne olisivat päässeet sisälle, olisimme varmasti saaneet pahempia vaurioita, kuin pari mustelmaa ", Hermione pulppusi. Cinder nousi hitaasti kalmankalpeana penkille istumaan puristi rystysen valkoisina sen reunaa. Hänellä oli huono tunne alkavan vuoden ennustukselle. Se ei luvannut hyvää.
"Kukakohan se mies oli ?" Cinder ihmetteli, kun he Hermionen kanssa pukivat kaapuja ylleen. Hän oli yrittänyt tehdä ehistys loitsua kaavulleen, mutta se oli vain pahentanut sen ulkonäköä. Hermione kohautti harteitaan hänkin selvästi pohti samaa, mutta jätti asian sikseen huomatessaan Cinderin kaavun "rippeet". "Kaavulus ompelitite ", hän lausui juhlavasti ja kaavun kaikki räsyiset ompeleet korjaantuivat ja rei´ät täyttyivät. "Kiitos ", Cinder sanoi onnellisena eikä malttanut olla halaamatta Hermionea. "Ystävän palvelus ", Hermione huomautti hymyillen ja kääntyi ikkunaan päin oikomaan hattuaan. "ota taikasauva ainoastaan mukaasi. Muut voit jättää tänne ", Hermione kehotti junan pysähtyessä ja heidän eteensä avartuessa Tylypahkan maiseman. Hagrid seisoi heidän edessään hymyillen ja taputti Hermionea päälaelle. "Kiva nähä taas. Siitä onki jo pitkä aika ", hän naurahti hymyillen ja aloitti mylvimisensä: "ekaluokkalaiset sitten tähä !" Cinder katsoi olkansa ylitse nopeasti Hagridia päästä varpaisiin. "Kuka tuo on ?" hän kysyi hieman epävarmana. Hagridin ulkomuoto, sai hänet varuilleen. "Se on ystäväni Hagrid. Hei, tuolla on Ron ja Harry. Tule !" Hermione kiljaisi ja tarttui Cinderiä vetäen tämän mukanaan ihmisten lävitse. "Harry ! Ron !" hän huusi ystävilleen. Pojat kääntyivät hymyssä suin ympäri ja halasivat Hermionea. "Tässä on Cinder ", Hermione esitteli ja Cinder tarjosi kättään vaistomaisesti pyyhkäistessään sen kaavun liepeeseen. "Ron ja Harry ", Hermione sanoi osoittaen vuorollaan poikia. "Hauska tutustua ", Cinder hymyili salaperäisesti. "Minähän sanoin, ettei kannata valita väärin !" hänen takaansa kuului kolkko ääni. "Malfoy, lopeta ", Harry sanoi jo alkajaisiksi. "Sinä pidät suusi kiinni !" Malfoy uhosi osoittaen sormellaan Harrya. "Ja sinä et puhu minun ystävilleni tuolla tavalla !" Cinder huusi Malfoylle. Malfoy katsoi häntä pistävästi silmiin: "Valitset siis Harry Potterin, muttet semmoista, jossa virtaa aatelisuutta !" Malfoy ivasi ja kääntyi ympäri. "Sinussa ei ole tippaakaan aatelisuutta, ainakaan käytöksesi perusteella !" Cinder huusi hänen peräänsä, ennen kuin ehti ajatella Dracon sanoja: "Harry Potter ?" "Harry POTTER !" Hän miltei kiljui kääntyessään ympäri. "Miksi et kertonut, että tämä ystäväsi Harry onkin Harry Potter ?! " hän karjui Hermionelle. "En kuvitellut sen olevan niin suurta ", Hermione inisi hiljaa. Ron katsoi Harryä, joka tuijotti kiivasta tyttöä. "Minä koskin sinun kaltaiseesi niljakkaaseen naistennielijään !" Cinder jatkoi katsoen Harryä. "Mitä ?" oli Harryn ja Ronin vuoro hämmästellä.
Harry tuijotti Cinderiä epäuskoisesti ja tarttui tätä kädestä. "Nyt kerrot mitä tarkoitit ", hän sanoi uhmakkaasti, mutta Cinder pysyi kovana. "Luuletko, etten minä lue lehtiä. Kuinka kaikki juoksevat perässäsi räpsien kuvia ja pyydellen nimikirjoituksia !? Ja sinä höystät kaikkea sankariteoillasi. Olet kaiketi vain onnellinen saamastasi huomiosta ", Cinder ivaili ja monet lähellä olijat kiinnittivät huomionsa häneen ja Harryyn. "Hetkinen nyt ", Ron puuttui asiaan ja tuli Harryn rinnalle. "Sinäkin kalastat kaikkea Harryn varjolla !" Cinder pauhasi suu pulputen. "Ajatteletko minun olevani ylpeä menneisyydestäni. Siintä, että Voldemort tappoi vanhempani ja että minusta pidetään sen vuoksi mikä on nimeni eikä sen vuoksi, että olen tämänlainen ! En voi sille mitään, että menneisyys tempaa minut mukaan kaikkeen se on kai kohtalossa määrätty ! " Harry huusi julmasti. Hänen silmiinsä kihosi kyyneleitä ajatuksistaankin, jotka kohdistuivat vanhempiinsa. Hän hellitti otteensa huomatessaan Cinderin kauhistuneen katseen. Tyttö valahti velttona, Harryn juuri ajoissa ojentamille käsivarsille. "Anteeksi ", hän söpersi ja hänen silmänsä olivat lurpallaan. "Kaikki erehtyvät ", Hermione toppuutteli Cinderiä ja tuki tätä, kun hän nousi seisomaan omille jaloilleen. "Tässä suklaata, Lupinin ansiosta pidän sitä aina mukanani ", Harry hymyili ja antoi lohkareen suklaalevystä Cinderille. "Kiitos ", Cinder huokaisi ja hymyili Harrylle. Hän tosiaan oli erehtynyt pojan suhteen.
"Cinderel Krusinda ? ", professori McGarmiwa kysyi nelikon astellessa jyrkkiä kiviportaita kohti Tylypahkan salia. "Kyllä ", Cinder nyökkäsi ja tarttui Minervan ojennettuun käteen. "Minerva McGarmiwa, olet siis saanut jo ystäviä. Kiitos Harry, Hermione ja Ron. Minä saatan hänet saliin ", Minerva sanoi ystävällisesti hymyillen ja johdatti Cinderin muiden oppilaiden ohitse suureen saliin. Joukko ekaluokkalaisia oli kertynyt riveihin lajitteluhatun äärelle. Cinder asteli McGarmiwan perässä muiden opettajien eteen ja katsoi hieman pelokkaasti hattua. Hän huomasi Hagridin opettajarivistöissä ja rentoutui hieman. "Oppilaat tervetuloa uudelleen tylypahkaan !" Dumbledore kailotti niin, että kaikki istumaan päässeet oppilaat käänsivät päätään hänen suuntaansa. "Toivottakaamme tervetulleeksi uudet ekaluokkalaiset, uusi Taika eläinten hoidon- opettajamme Hagrid ja pimeyden voimilta suojautumiset opettaja professori Bildar ja viimeisempänä, muttei vähäisempänä nuorii neiti Cinderel Krusinda ", Dumbledore selosti. Cinder tunsi punan kohoavan kasvoilleen ja hän kääntyi vaivaantuneesti satojen silmäparien tuijotettavaksi. "Käy istumaan ", Minerva kehotti ja osoitti tuolia, jolla lajitteluhattu oli. Cinder istui tönkkönä tuolilla hattu sylissään ja Minerva katsoi, että kaikki istuivat salissa. "Nyt, laita se päähän ", hän neuvoi ja hidastetusti Cinder nosti hatun ilmaan ja laski sen päähänsä. Hän ei osannut odottaa mitään ja säpsähti hatun alkaessa puhua hänen päänsä sisällä. "Aivan, Cinderel Krusinda. Seuraatko isäsi jalanjälkiä ?" hattu tuumi. Cinder hätäili. Hän ei ollut koskaan kuullut isästään. Vain sen, että tämä oli käynyt Tylypahkaa ja tavannut hänen äitinsä koulujen päätyttyä. Hän mietti mitä muut ajattelivat kuullessaan kaiken mitä hattu puhui. "Älä hätäile, eivät he kuule ", Hattu naurahti, mutta se kuulosti pikemminkin narahdukselta. Cinder huudahti ääneen ja peitti suunsa häpeissään käsillään. Muut nauroivat jossain kaukana, mutta vaikenivat pian. "Olet aivan kuin Harry Potter. Kelpaisit kaikkiin, mutta minä laitan sinut................"
" Luihuinen !" Cinder nousi nopeasti ylös ja veti hatun silmiltään. Hänen katseensa kiersi ympäri salia innoissaan, mutta vain reuna pöytä taputti ja hurrasi. Hän katsoi hieman hädissään Hermionea, jonka säälivä katse kertoi kaiken. "Mene sinne istumaan ", Minerva sanoi happamasti. "En minä tähän halunnut ", Cinder yritti estellä, mutta professori, ei ottanut sitä kuuleviin korviinsa ja työnsi hänet pois edestä. Cinder katsoi anovasti opettajia korokkeella ja näki rehtorin anteeksi pyytävän katseen.
"Nyt valitsit oikein ", Malfoyn limainen ääni sanoi hänen kävellessään tupansa pöydän ääreen. "Vaikka minut laitettiin tähän tupaan, se ei tarkoita, että minä oikeasti haluaisin tätä !" Cinder karjui niin, että koko sali kääntyi katsomaan tätä. McGarmiwa lopetti nimien luettelemisen ja sulki käärönsä. Hän katsoi Cinderiä lasiensa ylitse ja sitten Dumbledorea. "Severus ", Albus sanoi kysyvästi ja kohotti kätensä niin, että mies, jonka hiukset riippuivat rasvaisina hänen olkapäillään, nousi ylös ja käveli Cinderin luo. "Tyttö, nyt olet hiljaa !" hän ärähti ja painoi Cinderin istumaan tyhjälle paikalle. "Severus !" Dumbledore huudahti uhkaavasti. "Minä en suvaitse.. " Kalkaros aloitti, mutta Dumbledore nosti kätensä uudelleen ja tuijotti professoria julmasti. "Tiedät mitä minä tarkoitan !" Dumbledore sanoi ja Severus kääntyi Cinderiin päin. "Tule ", hän sihisi hampaidensa välistä ja käveli kaapu liuhuten salin poikki Cinder harppoen perässään.
"Toivon, että ymmärrät, etten salli tämmöistä tapahtuvan omassa tuvassani !" Severus Kalkaros korotti ääntään vähä vähältä. Cinder vaipui tuolinsa uumeniin ja katsoi hieman avuttomana professoria. "Tiedän sinusta kaiken !" Kalkaros sihahti ja kääntyi nahka tuolissaan selin häneen päin. "Enkä minä sinua haluaisikaan tupaani, mutta lajitteluhattu EI valehtele !" hän uhosi. Cinderin silmät täyttyivät kyynelissä. Kalkaros tunsi siis hänen isänsä. "Minkä minä voin sille, etten tiedä isästäni mitään ja etten olisi koskaan halunnut tupaasi !" hän kirkui. "Kalkarosta narutetaan, niinhän kaikki nauraa saa ", räyhähenki Riesu ilkkui avain rei´ästä. "Riesu !" kuului sen perään Voron ääni ja Kalkaros sai vuoroin perään mulkoilla mielipuolisesti ovelle ja Cinderiä. "Mitä sinä tyttö sanoit minulle !" hän uhosi ja nousi seisomaan nojaten käsillään pöytäänsä. "Sinulle minä olen Cinder !" Kuului vain taikasauvan sivallus ilmaan ja pieni poksahdus. Cinder peitti päänsä käsillään maatessaan lattialla. "Ei mitään hätää ", niin ikään tuttu ääni sanoi hänelle. Varoen ja hitaasti hän nosti kättään sen verran, että näki kuka oviaukossa seisoi. "Roger Bildar ", mies esitteli. "Sinä olit silloin siellä vaunussa, kun ", Cinder aloitti rohkeammin ja nousi verkkaisesti samalla ylös. Bildar nyökkäsi ja käveli Kalkaroksen työpöydän ääreen. "Sinä pahamaineinen lurjus, ettäs kehtaat tehdä minulle mitään tämän kaltaista !" severuksen pientäkin pienempä ääni uhosi eikä Cinder voinut olla nauramatta vedet silmissä nähdessään pienois Kalkaroksen heristelemässä nyrkkiä Bildaria kohti. "Seuraa minua ", Bildar kehotti ja jätti Kalkaroksen oman onnensa nojaan. Cinder vilkaisi vielä kerran huvittuneena taakseen ennen kuin hävisi käytävälle.
"Sinulla on varmasti nälkä ?" Roger kysyi. Cinderin ei edes tarvinnut vastata, sillä hänen mahansa murahti myöntymisen merkiksi. Roger johdatti häntä lukuisten portaitten lävitse pieneen utuiseen luokkaan. Cinder oli laskuistaan sekaisin ja säikähti pahemman kerran yhden portaikon pyörähtäessä 90 astetta. "Tylypahka on yllätyksiä täynnä !" eräs taulu seinältä sanoi. Vanha mies vinkkasi Cinderille silmää ja häipyi linnaan, joka oli kaukana kuvassa. "Näin on ", Bildar naurahti ja sulki luokan oven Cinderin perässä. "Vihdoinkin siis tapaan sinut, Cinderel Krusindan, Maxim Krusindan tyttären ", Bildar sanoi hieman ivailevasti. Niin, että ystävällisen äänen takaa kuului pieni hälytyskellon pirinä. "Tunsitko sinä isäni ?" Cinder kysyi toiveikkaasti uteliaana. Hän puristi innostuksissaan tuolin käsinojia rystyset valkoisina. "Voi tunsinpa hyvinkin. Olimme parhaat ystävykset aikoinaan ennen kuin ", Roger aloitti, mutta hillitsi itsensä ja loihti taikasauvan heilautuksella Cinderin eteen tarjottimellisen herkkuja perunoista minttukaramelleihin. "Kerro ", Cinder sanoi malttamattomana. "Ennen kuin kerron sinulle mitään haluan palata takaisin siihen päivään, joka oli ainoa, jolloin hän puhui sinusta, tai pystyi puhua enää sinusta ".
" Maxim heitti viittansa Luihuisen oleskeluhuoneen viininpunaiselle plyyssi tuolille. Hän lysähti siihen istumaan sellaisella voimalla, että ilmaa rikkoi hetken pölypilvi. "Miksi juuri minulle kävi näin ", hän mutisi itsekseen, kunnes pistävä ääni herätti hänet ajatuksistaan: "Kuulen mitä puhut !" "Roger älä enää ikinä pelästytä minua tuolla tavoin !" Maxim ärähti vilkuillessaan pelästyneenä taakse. "Mitä sinä olet tällä kertaa tehnyt ?" Bildar sanoi hieman virnuillen. Hän tiesi kyllä hyvin, ettei juttu ollut aivan pieni murhe. Koskaan Maxim ei olisi suuttunut hänen leikkimielisestä yllätyksestään. Maxim pysyi vaiti tuijottaen vain kenkiään. "Mikä mieltäsi painaa ?" Bildar kysyi huvittuneena. Pitkä hiljaisuus oli painostavaa. "Se tyttö ", Maxim aloitti, muttei saannut sanoja ulos kurkustaan. "Hän on ", Bildar nyökäytti jatkamisen merkiksi. "Hän odottaa minulle lasta !" Maxim karjahti. Taakka putosi osittain hänen sydämeltään ja hän sai nostetuksi katseensa Rogerin myötätuntoisiin silmiin. "Se ei ole hyvä juttu ", Roger totesi pudistellen päätään. "Ja minä olen vasta 18 ja sinä tiedät minkä tuomion neuvosto antaa minulle siintä typerästä jupakasta ", Maxim murjotti selvästi katuen. Hän sulki silmänsä ja nojautui tuolin selkänojaan. "Mitä ai´ot tehdä ?" Bildar kysyi kuin ohimennen. Maximin silmät rävähtivät auki. "Tuskin olisin näin apea, jos tietäisin ", hän tiuski. "Mutta sen vain sanon, etten koskaan kadu mitään. Tuli lapsesta sitten poika, tai tyttö siinä on osa minun vertani ja olen siintä aina ylpeä ", Maxim takelteli. Pala hänen kurkussaan kasvoi ja kuulto silmissä alkoi tulvia yli. "Ehkei hän ole minusta ylpeä, mutta toivottavasti rakastaa minua isänä ja tietää, että minä rakastan häntä ". "
Professorin lopettaessa kertomus hän niiskautti varsin kuuluvasti. Cinder laski leivän takaisin tarjottimelle ja silmäili ruokaa alakuloisesti. Häntä itketti ja juuri nyt hän olisi halunnut juosta äidin syliin itkemään. Hän sysäsi tarjottimen syrjään ja mietti kuulemaansa. "Mutta ", hän havahtui. Bildar nosti katseensa pöydästään ja tarkkaili tyttöä. "Äiti sanoi, että hän tapasi isän vasta koulujen päätyttyä ", Cinder muisteli. "Se on valhe ", Bildar murahti ja siivosi tarjoittimen pois taikasauvan avulla. "Miksi ?" Cinder esitti kysymyksen, johon oli mahdoton vastata. "Ehkä hän halusi unohtaa kaiken ", Bildar esitti mietteensä. "Missä isäni on nyt ?" Cinder kähisi itkun seasta. "En tiedä, luulisin, että yhä Azkabanissa ", Roger kohautti harteitaan. "Hänet tuomittiin kuolemaan, mutta tuomiota lievennettii, enkä ole sen jälkeen kuullut hänestä pihaustakaan ", professori kertoi ja nousi ylös. "Mitä hän teki ?" Cinder kysyi hädissään tietäen, ettei voisi kysellä enää kauaa. Roger käveli hitaasti varmoin askelin ovelle. "Luoja tietää, sinä ehkä joskus, muttet kuule sitä minulta !" Bildar sanoi uhmakkaasti ja pyysi Cinderiä poistumaan. Tyttö käveli tunteettomasti professorin ohi, vaikka kyyneleet virtasivat vuolaina puroina hänen poskillaan.
Cinder käveli hieman hätääntyneesti portaikossa. Hän näki samoja tauluja yhä uudestaan ja uudestaan. Välillä hän kuuli selvästi salista kantautuvan puheensorinan, joka lakkasi kuin seinään. Lopen uupuneena hän valui seinää pitkin lattialle istumaan. Kivi lattia tuntui kylmältä käsien alla ja puistatellen kylmyyttään hän veti kaapua tiukemmin ylleen. Hän istui siinä hetken, toisen ja pitkän ajan. Lopulta toivon menettäneenä ja ajatellen: "Kyllä joku minut löytää ", hän kuuli askeleita, jotka voimistuivat entisestään. Innoissaan hän pomppasi pystyyn ja juoksi rappusten yläpäähän. "Löysinhän minä sinut ", Albus Dumbledore myhäili iloisesti. Cinder oli samanaikaisesti hämmentynyt ja iloinen. "Olen pahoillani välikohtauksesta Kalkaroksen kanssa, hän on hyvin oikukas mies, mutta loistava opettaja ", Dumbledore hymyili leveästi. Hänen silmissään saattoi nähdä iltatähtien tuiketta. "Tuleppa mukaani, Roger kuulemma ruokki jo sinut ", hän jatkoi ja kääntyi ympäri portaikossa. Cinder miltei joutui ottamaan kolme askelta saavuttaakseen Dumbledoren yhden harppauksen.
Huone oli pyöreä. Sen toisella seunustalla oli kirjahyllykkö ja kierreportaat ylöspäin. Niiden edessä oli kirjoituspöytä ja pyörivä nojatuoli. Pienellä tangolla istui oranssin kultainen lintu. Se katsoi ujosti pää kallellaan Cinderiä ja lehahti Dumbledoren olkapäälle. "Fenix ", Dumbledore sanoi osoittaen lintua. Cinder nyökkäsi ja astui keskelle huonetta. "Mitä minun nyt pitää tehdä ?" hän kysyi vasta älytessään, ettei tiennyt mitään syytä miksi hän seisoi siinä. "Haluan, että kokeilet tätä oitis uudelleen. Sen mielipidettä ei voi kylläkään useimmiten vaihtaa, muttet ole tyytyväinen sen valintaan, joten ", Dumbledore lopetti lauseensa ja asetti lajitteluhatun Cinderin päähän.
"Vai niin, vai niin, et ole varma. Epäröit. päätös on hyvin vaikea, mutta uskon sinun seuraavan isäsi jälkiä ", lajitteluhattu mietiskeli. "Ei luihuiseen ", Cinder toisti lausetta mielessään. "En usko, että sinussa olisi ainesta Korpinkynteen, mutta olet maltillisempi kuin useat Puuskupuhit ", hattu totesi. Hetken ilmaa ei rikkonut mikään. Pieni utuinen kohina vain kaikui Cinderin korvissa. "Mutta pysyn päätöksessäni ", hattu sanoi ja hiljeni. Cinder odotti, miksei hattu puhunut ? Ei se voinut päättä asiasta niin nopeasti. "Noh ?" Albus kysyi kirjoituspöytänsä ääressä Cinderin nostaessa hattu syliinsä. Cinder huokaisi syvään apeasti ja tuijotti sanattomana maahan. "Minä olen sen mielestä Luihuinen ", hän mutisi. "Tiesinhän minä sen, mutta oletin, että hattu edes tämän kerran antaisi mahdollisuuden. Olen pahoillani, se tekee päätöksen jokaisen kohdalla vain kerran ", Dumbledore yritti lohduttaa Cinderiä, joka kääntyi kannoillaan. "Menen nyt, jos sallitte. Tuskin edes löydän oleskeluhuoneeseen, mutta toivotaan ", Cinder kuiskasi ja häipyi taakseen katsomatta ulos huoneesta.
Harry laski huokaisten valokuva-albumin yöpöydälleen. Hän kävi makuulle sängylleen ja veti viininpunaiset sametti verhot ympärilleen. Jostain kuului tukkoista ähinää Nevillen pukeutuessa pyjamaansa. Harry painoi kätensä sydämelleen ja mietti Cinderin sanoja. Sulkiessaan silmänsä hän saattoi nähdä illan aikaisemmat tapahtumat. Kuinka Cinder nimitti häntä naistennielijäksi. "Niinkö kaikki ajattelevat minusta ", Harry mutisi. Lähestyvät askeleet päättyivät hänen sänkynsä päätyyn. "Harry ", Ron kuiskasi ja Harry nosti tokkuraisena päätään. "Hermionella on jotakin asiaa meille kaikille. Tule ", Ron kehotti ja Harry laskeutui varovaisesti kylmälle lattialle. "Mitä ?" hän ihmetteli pukiessaan aamutakkia ylleen. "Kohta se selviää ", Ron sanoi itsekkin hieman hämmentyneenä.
"Asia koskee Cinderiä ", Hermione kuiskasi pojille. He istuivat pienessä piirissä nojatuoleissa. Takan äärellä pelasivat uudet ensiluokkalaiset räjähtävää näpäystä ja heidän läheisillä oli läksyjen seassa puurtavia tuskastuneita oppilaita. "Eihän kesälomaksi saisi tulla läksyjä ", Ron moitti ja mietti omaa läksypinoaan, joka odotti makuuhuoneessa. "Etkö ole sitten tehnyt omiasi ", Hermione tivasi hieman kiukkuisesti Ronin vastuuttomuudesta johtuen. "Kieltämättä ", Ron mutisi hiljaa pitäen katseensa käsissään. "Ron !" Hermione huudahti, mutta lopetti Harryn rykäistessä. "Mitä Cinderistä ?" Harry kysyi ja Ronkin nosti katseensa Hermioneen. "Cinder joutuu jäämään Luihuiseen ", Hermione huokaisi pettyneenä. "Eli se ystävyys loppui siihen ", Ron sanoi tuskastuneena. "Miten hän voi joutua sinne, vaikkei halunnut ", Harry hämmästeli. "En minä tiedä. Jokaisessa ihmisessä on pimeä puoli ", Hermione tuumasi ja risti kätensä syliin. "Miten sinä tiesit ?" Harry kysyi ja Ron nyökytteli vierellä. "Menin varta vasten käytävälle harhailemaan, että näkisin hänet edes sattumalta. Löysinkin hänet, kun hän tuli tuohtuneena ja täysin eksyneenä Dumbledoren luota ", Hermione selosti "Hän manasi lajitteluhatun maan rakoon ja miltei purskahti itkuun raivosta. Hän oli etsimässä Luihuisen tyrmiä ja opastin hänet sinne. Näin matkalla myös Malfoyn ". "Mitä Malfoysta ?" Harry kysyi ja mulkaisi Ronia, joka puristi jo käsiään nyrkkiin. "Hän vain käski minun palata omien kuraveristen joukkoon, josta Cinder kimpaantui ja antoi tulla tuutin täydeltä kirosanoja ja haukkumisia Malfoylle, joka perääntyi kauhistuneena ", Hermione nauroi. Ron tirskahti, mutta Harry pysyi vakavana. "En usko, että Cinder kääntyisi meitä vastaan ja alkaisi kaveeraamaan Luihuisten kanssa ", Harry huomautti ja Hermionekin vakavoitui. "Siintä ei voida mennä takuuseen. Hänen on pakko luoda joitakin siteitä Luihuisiin, jottei häntä kiusattaisi ja syrjittäisi ", Hermione muistutti ja he kaikki hiljenivät. Kukin miettimään Cinderin seuraavaa liikettä.
Cinder lysähti sängylleen. Häntä kylmäsi ajatus oleskeluhuoneessa istuvista ihmisistä. Jokaisen kasvoilta pystyi lukemaan sen kaiken pahuuden. Hän mietti Hermionea, Ronia ja Harrya. Pysyisivätkö he hänen ystävänään siintä huolimatta, että hän oli nyt vihollisen puolella. "Cinderella Krusinda ", joku sanoi happamalla äänellä hänen viereltään. "Mikä prinsessa sinä luulet olevasi !" punahiuksinen tyttö kirkui vihaisesti ilkkuen. "Sinulle kuningatar ", Cinder vastasi jäätävästi käänsi kylkeään ja tuijotti eteensä. "Minä olen Deri Mick ", tyttö sanoi hieman laantuneena ja käveli pois. Kuului sängyn narahdus ja Cinder vaipui unen tapaiseen horrokseen.
Cinder oli vaipunut ajatuksiinsa ja nuokkui penkillä silmät ummessa, mutta kuuloaisti sitäkin herkempänä. "Onko tuo sinun matkalaukkusi ?" hänen vierestään kuului ystävällinen tytön ääni. Cinder avasi silmänsä ja näki ruskeat kengät ja raidalliset polvisukat joiden jatkona oli valkea samettihame ja beessi bleiseri. Ruskeat suuret silmät sointuivat tummiin kihariin hiuksiin loistavasti. Tyttö osoitti Cinderin matkalaukkua, joka lojui maassa auenneena. "Voi ei ", Cinder kauhistui ja ryntäsi matkalaukun luo. Sen hauras lukko oli rikki ja hän tärisevin käsin painoi sitä kiinni tuloksetta. "Lukkostus Entistus ", tyttö mumisi hänen takanaan ja värisuihkeen jälkeen lukko oli kuin uusi. "Olisin osannut tehdä sen itsekin ", Cinder ärähti pahantuulisesti ja katsoi olkansa ylitse ylpeästi hymyilevää tyttöä. "Hermiona Granger ", tämä naurahti piittaamatta Cinderin äreydestä. "Cinderel Krusinda. Pelkkä Cinder ", hän esittäytyi hieman ystävällisesti ja nousi ylös seisomaan. Tarjoten kättään ensin pyyhkästeessään sen hameen helmaan. "Oletko uusi ?" Hermione kysyi, kun Cinder kantoi matkalaukun mukanaan penkkinsä viereen ja lysähti istumaan. Cinder nyökkäsi ja viittoi Hermionea istumaan vastapäiselle penkille. "Monennelle tulet ja mihin tupaan kuulut ?" Hermione uteli, mutta Cinder oli onnellinen, sillä hän ei ollut puhunut kenellekkään sitten Draco Malfoyn jälkeen. "Neljännelle, mutten tiedä vielä mihin tupaan kuulun ", hän vastasi pitäen katseensa kiinni Hermionen ystävällisesti tuikkivissa silmissä. "Toivottavasti Rohkelikkoon. Minä kuulun sinne ja olen myös neljännellä, kuten Harry ja Ronkin ", Hermione myhäili.
Aika kului rattoisasti Cinderin iloksi. Juna oli ollut liikkeellä jo monta tuntia. Hän oli ostanut kärryistä suklaasammakoita ja joka maun rakeita myös Hermionelle. Tyttö oli ensiksi kieltäytynyt kohteliaasti ottamaan niitä vastaan, mutta Cinderin painostuksessa hän oli myöntynyt.
Junan vauhti alkoi hidastua. Se nyki hitaasti muutaman kerran kunnes pysähtyi. "Ai me olemme jo perillä ?" Cinder kysyi tyytyväisesti. "Ei, ei meidän vielä pitäisi olla. Emmekä ole vielä laittaneet kaapujakaan ", Hermione vastasi hieman hermostuneena. Cinderin ajatukset häilähtivät matkalaukussa olevaan kaapuun ja taikasauvaan. Taikasauva oli haljennut paksummasta päästään ja kaavun hihat olivat resuiset. "Matalaksi !" kuului samassa vaunun ovelta. Vanha mies seisoi oviaukolla kyyryssä ja juuri muiden heittäytyessä mahalleen lattialle ikkunoihin lenteli joitakin pieniä kuulia. Cinder terävöitti näköään ja huomasi kuulalla olevan naaman. "Kuupalloja !" Hermione ähkäisi ja kiljahti heti perään hänen takanaan olevan ikkunan pirstoutuessa palasiksi. Cinder katsoi kaikkea vain jähmettyneenä. Nyt avoimesta ikkunasta näkyi mustakeltaisen kaavun vilahdus ja epäilyttävästi hevosen hirnahdusta muistuttava vingahdus. Kaikkea kesti vain hetken, kunnes Cinder ja muut sattoivat ilokseen kuulla painaessaan korvansa maahan junan jo höystävän ratakiskoja. "Mitä tuo oli ?" Cinder kysyi vielä maatessaan lattialla Hermionen puhistessa nojaten tuolia vasten. "Ne olivat junarosvoja, tai itse asiassa Kaamuvoroja ", Hermione selitti äänellään, joka oli sävyltään aivan: -Minä tiedän, älä väitä vastaan, ja muutkin vaunussa olijat kuuntelivat tarkkakorvaisesti. "Mitä nuo ovat ?" muuan poika, jolla oli hiirenharmaa tukka ja hieman luihu olemus kysyi terävästi osoittaen ikkunassa olevia palloja ja niiden jättämiä mohkuroita. "Ne ovat ja olivat kuupalloja. Ne ovat kovia ja häijyjä. Mikäli ne olisivat päässeet sisälle, olisimme varmasti saaneet pahempia vaurioita, kuin pari mustelmaa ", Hermione pulppusi. Cinder nousi hitaasti kalmankalpeana penkille istumaan puristi rystysen valkoisina sen reunaa. Hänellä oli huono tunne alkavan vuoden ennustukselle. Se ei luvannut hyvää.
"Kukakohan se mies oli ?" Cinder ihmetteli, kun he Hermionen kanssa pukivat kaapuja ylleen. Hän oli yrittänyt tehdä ehistys loitsua kaavulleen, mutta se oli vain pahentanut sen ulkonäköä. Hermione kohautti harteitaan hänkin selvästi pohti samaa, mutta jätti asian sikseen huomatessaan Cinderin kaavun "rippeet". "Kaavulus ompelitite ", hän lausui juhlavasti ja kaavun kaikki räsyiset ompeleet korjaantuivat ja rei´ät täyttyivät. "Kiitos ", Cinder sanoi onnellisena eikä malttanut olla halaamatta Hermionea. "Ystävän palvelus ", Hermione huomautti hymyillen ja kääntyi ikkunaan päin oikomaan hattuaan. "ota taikasauva ainoastaan mukaasi. Muut voit jättää tänne ", Hermione kehotti junan pysähtyessä ja heidän eteensä avartuessa Tylypahkan maiseman. Hagrid seisoi heidän edessään hymyillen ja taputti Hermionea päälaelle. "Kiva nähä taas. Siitä onki jo pitkä aika ", hän naurahti hymyillen ja aloitti mylvimisensä: "ekaluokkalaiset sitten tähä !" Cinder katsoi olkansa ylitse nopeasti Hagridia päästä varpaisiin. "Kuka tuo on ?" hän kysyi hieman epävarmana. Hagridin ulkomuoto, sai hänet varuilleen. "Se on ystäväni Hagrid. Hei, tuolla on Ron ja Harry. Tule !" Hermione kiljaisi ja tarttui Cinderiä vetäen tämän mukanaan ihmisten lävitse. "Harry ! Ron !" hän huusi ystävilleen. Pojat kääntyivät hymyssä suin ympäri ja halasivat Hermionea. "Tässä on Cinder ", Hermione esitteli ja Cinder tarjosi kättään vaistomaisesti pyyhkäistessään sen kaavun liepeeseen. "Ron ja Harry ", Hermione sanoi osoittaen vuorollaan poikia. "Hauska tutustua ", Cinder hymyili salaperäisesti. "Minähän sanoin, ettei kannata valita väärin !" hänen takaansa kuului kolkko ääni. "Malfoy, lopeta ", Harry sanoi jo alkajaisiksi. "Sinä pidät suusi kiinni !" Malfoy uhosi osoittaen sormellaan Harrya. "Ja sinä et puhu minun ystävilleni tuolla tavalla !" Cinder huusi Malfoylle. Malfoy katsoi häntä pistävästi silmiin: "Valitset siis Harry Potterin, muttet semmoista, jossa virtaa aatelisuutta !" Malfoy ivasi ja kääntyi ympäri. "Sinussa ei ole tippaakaan aatelisuutta, ainakaan käytöksesi perusteella !" Cinder huusi hänen peräänsä, ennen kuin ehti ajatella Dracon sanoja: "Harry Potter ?" "Harry POTTER !" Hän miltei kiljui kääntyessään ympäri. "Miksi et kertonut, että tämä ystäväsi Harry onkin Harry Potter ?! " hän karjui Hermionelle. "En kuvitellut sen olevan niin suurta ", Hermione inisi hiljaa. Ron katsoi Harryä, joka tuijotti kiivasta tyttöä. "Minä koskin sinun kaltaiseesi niljakkaaseen naistennielijään !" Cinder jatkoi katsoen Harryä. "Mitä ?" oli Harryn ja Ronin vuoro hämmästellä.
Harry tuijotti Cinderiä epäuskoisesti ja tarttui tätä kädestä. "Nyt kerrot mitä tarkoitit ", hän sanoi uhmakkaasti, mutta Cinder pysyi kovana. "Luuletko, etten minä lue lehtiä. Kuinka kaikki juoksevat perässäsi räpsien kuvia ja pyydellen nimikirjoituksia !? Ja sinä höystät kaikkea sankariteoillasi. Olet kaiketi vain onnellinen saamastasi huomiosta ", Cinder ivaili ja monet lähellä olijat kiinnittivät huomionsa häneen ja Harryyn. "Hetkinen nyt ", Ron puuttui asiaan ja tuli Harryn rinnalle. "Sinäkin kalastat kaikkea Harryn varjolla !" Cinder pauhasi suu pulputen. "Ajatteletko minun olevani ylpeä menneisyydestäni. Siintä, että Voldemort tappoi vanhempani ja että minusta pidetään sen vuoksi mikä on nimeni eikä sen vuoksi, että olen tämänlainen ! En voi sille mitään, että menneisyys tempaa minut mukaan kaikkeen se on kai kohtalossa määrätty ! " Harry huusi julmasti. Hänen silmiinsä kihosi kyyneleitä ajatuksistaankin, jotka kohdistuivat vanhempiinsa. Hän hellitti otteensa huomatessaan Cinderin kauhistuneen katseen. Tyttö valahti velttona, Harryn juuri ajoissa ojentamille käsivarsille. "Anteeksi ", hän söpersi ja hänen silmänsä olivat lurpallaan. "Kaikki erehtyvät ", Hermione toppuutteli Cinderiä ja tuki tätä, kun hän nousi seisomaan omille jaloilleen. "Tässä suklaata, Lupinin ansiosta pidän sitä aina mukanani ", Harry hymyili ja antoi lohkareen suklaalevystä Cinderille. "Kiitos ", Cinder huokaisi ja hymyili Harrylle. Hän tosiaan oli erehtynyt pojan suhteen.
"Cinderel Krusinda ? ", professori McGarmiwa kysyi nelikon astellessa jyrkkiä kiviportaita kohti Tylypahkan salia. "Kyllä ", Cinder nyökkäsi ja tarttui Minervan ojennettuun käteen. "Minerva McGarmiwa, olet siis saanut jo ystäviä. Kiitos Harry, Hermione ja Ron. Minä saatan hänet saliin ", Minerva sanoi ystävällisesti hymyillen ja johdatti Cinderin muiden oppilaiden ohitse suureen saliin. Joukko ekaluokkalaisia oli kertynyt riveihin lajitteluhatun äärelle. Cinder asteli McGarmiwan perässä muiden opettajien eteen ja katsoi hieman pelokkaasti hattua. Hän huomasi Hagridin opettajarivistöissä ja rentoutui hieman. "Oppilaat tervetuloa uudelleen tylypahkaan !" Dumbledore kailotti niin, että kaikki istumaan päässeet oppilaat käänsivät päätään hänen suuntaansa. "Toivottakaamme tervetulleeksi uudet ekaluokkalaiset, uusi Taika eläinten hoidon- opettajamme Hagrid ja pimeyden voimilta suojautumiset opettaja professori Bildar ja viimeisempänä, muttei vähäisempänä nuorii neiti Cinderel Krusinda ", Dumbledore selosti. Cinder tunsi punan kohoavan kasvoilleen ja hän kääntyi vaivaantuneesti satojen silmäparien tuijotettavaksi. "Käy istumaan ", Minerva kehotti ja osoitti tuolia, jolla lajitteluhattu oli. Cinder istui tönkkönä tuolilla hattu sylissään ja Minerva katsoi, että kaikki istuivat salissa. "Nyt, laita se päähän ", hän neuvoi ja hidastetusti Cinder nosti hatun ilmaan ja laski sen päähänsä. Hän ei osannut odottaa mitään ja säpsähti hatun alkaessa puhua hänen päänsä sisällä. "Aivan, Cinderel Krusinda. Seuraatko isäsi jalanjälkiä ?" hattu tuumi. Cinder hätäili. Hän ei ollut koskaan kuullut isästään. Vain sen, että tämä oli käynyt Tylypahkaa ja tavannut hänen äitinsä koulujen päätyttyä. Hän mietti mitä muut ajattelivat kuullessaan kaiken mitä hattu puhui. "Älä hätäile, eivät he kuule ", Hattu naurahti, mutta se kuulosti pikemminkin narahdukselta. Cinder huudahti ääneen ja peitti suunsa häpeissään käsillään. Muut nauroivat jossain kaukana, mutta vaikenivat pian. "Olet aivan kuin Harry Potter. Kelpaisit kaikkiin, mutta minä laitan sinut................"
" Luihuinen !" Cinder nousi nopeasti ylös ja veti hatun silmiltään. Hänen katseensa kiersi ympäri salia innoissaan, mutta vain reuna pöytä taputti ja hurrasi. Hän katsoi hieman hädissään Hermionea, jonka säälivä katse kertoi kaiken. "Mene sinne istumaan ", Minerva sanoi happamasti. "En minä tähän halunnut ", Cinder yritti estellä, mutta professori, ei ottanut sitä kuuleviin korviinsa ja työnsi hänet pois edestä. Cinder katsoi anovasti opettajia korokkeella ja näki rehtorin anteeksi pyytävän katseen.
"Nyt valitsit oikein ", Malfoyn limainen ääni sanoi hänen kävellessään tupansa pöydän ääreen. "Vaikka minut laitettiin tähän tupaan, se ei tarkoita, että minä oikeasti haluaisin tätä !" Cinder karjui niin, että koko sali kääntyi katsomaan tätä. McGarmiwa lopetti nimien luettelemisen ja sulki käärönsä. Hän katsoi Cinderiä lasiensa ylitse ja sitten Dumbledorea. "Severus ", Albus sanoi kysyvästi ja kohotti kätensä niin, että mies, jonka hiukset riippuivat rasvaisina hänen olkapäillään, nousi ylös ja käveli Cinderin luo. "Tyttö, nyt olet hiljaa !" hän ärähti ja painoi Cinderin istumaan tyhjälle paikalle. "Severus !" Dumbledore huudahti uhkaavasti. "Minä en suvaitse.. " Kalkaros aloitti, mutta Dumbledore nosti kätensä uudelleen ja tuijotti professoria julmasti. "Tiedät mitä minä tarkoitan !" Dumbledore sanoi ja Severus kääntyi Cinderiin päin. "Tule ", hän sihisi hampaidensa välistä ja käveli kaapu liuhuten salin poikki Cinder harppoen perässään.
"Toivon, että ymmärrät, etten salli tämmöistä tapahtuvan omassa tuvassani !" Severus Kalkaros korotti ääntään vähä vähältä. Cinder vaipui tuolinsa uumeniin ja katsoi hieman avuttomana professoria. "Tiedän sinusta kaiken !" Kalkaros sihahti ja kääntyi nahka tuolissaan selin häneen päin. "Enkä minä sinua haluaisikaan tupaani, mutta lajitteluhattu EI valehtele !" hän uhosi. Cinderin silmät täyttyivät kyynelissä. Kalkaros tunsi siis hänen isänsä. "Minkä minä voin sille, etten tiedä isästäni mitään ja etten olisi koskaan halunnut tupaasi !" hän kirkui. "Kalkarosta narutetaan, niinhän kaikki nauraa saa ", räyhähenki Riesu ilkkui avain rei´ästä. "Riesu !" kuului sen perään Voron ääni ja Kalkaros sai vuoroin perään mulkoilla mielipuolisesti ovelle ja Cinderiä. "Mitä sinä tyttö sanoit minulle !" hän uhosi ja nousi seisomaan nojaten käsillään pöytäänsä. "Sinulle minä olen Cinder !" Kuului vain taikasauvan sivallus ilmaan ja pieni poksahdus. Cinder peitti päänsä käsillään maatessaan lattialla. "Ei mitään hätää ", niin ikään tuttu ääni sanoi hänelle. Varoen ja hitaasti hän nosti kättään sen verran, että näki kuka oviaukossa seisoi. "Roger Bildar ", mies esitteli. "Sinä olit silloin siellä vaunussa, kun ", Cinder aloitti rohkeammin ja nousi verkkaisesti samalla ylös. Bildar nyökkäsi ja käveli Kalkaroksen työpöydän ääreen. "Sinä pahamaineinen lurjus, ettäs kehtaat tehdä minulle mitään tämän kaltaista !" severuksen pientäkin pienempä ääni uhosi eikä Cinder voinut olla nauramatta vedet silmissä nähdessään pienois Kalkaroksen heristelemässä nyrkkiä Bildaria kohti. "Seuraa minua ", Bildar kehotti ja jätti Kalkaroksen oman onnensa nojaan. Cinder vilkaisi vielä kerran huvittuneena taakseen ennen kuin hävisi käytävälle.
"Sinulla on varmasti nälkä ?" Roger kysyi. Cinderin ei edes tarvinnut vastata, sillä hänen mahansa murahti myöntymisen merkiksi. Roger johdatti häntä lukuisten portaitten lävitse pieneen utuiseen luokkaan. Cinder oli laskuistaan sekaisin ja säikähti pahemman kerran yhden portaikon pyörähtäessä 90 astetta. "Tylypahka on yllätyksiä täynnä !" eräs taulu seinältä sanoi. Vanha mies vinkkasi Cinderille silmää ja häipyi linnaan, joka oli kaukana kuvassa. "Näin on ", Bildar naurahti ja sulki luokan oven Cinderin perässä. "Vihdoinkin siis tapaan sinut, Cinderel Krusindan, Maxim Krusindan tyttären ", Bildar sanoi hieman ivailevasti. Niin, että ystävällisen äänen takaa kuului pieni hälytyskellon pirinä. "Tunsitko sinä isäni ?" Cinder kysyi toiveikkaasti uteliaana. Hän puristi innostuksissaan tuolin käsinojia rystyset valkoisina. "Voi tunsinpa hyvinkin. Olimme parhaat ystävykset aikoinaan ennen kuin ", Roger aloitti, mutta hillitsi itsensä ja loihti taikasauvan heilautuksella Cinderin eteen tarjottimellisen herkkuja perunoista minttukaramelleihin. "Kerro ", Cinder sanoi malttamattomana. "Ennen kuin kerron sinulle mitään haluan palata takaisin siihen päivään, joka oli ainoa, jolloin hän puhui sinusta, tai pystyi puhua enää sinusta ".
" Maxim heitti viittansa Luihuisen oleskeluhuoneen viininpunaiselle plyyssi tuolille. Hän lysähti siihen istumaan sellaisella voimalla, että ilmaa rikkoi hetken pölypilvi. "Miksi juuri minulle kävi näin ", hän mutisi itsekseen, kunnes pistävä ääni herätti hänet ajatuksistaan: "Kuulen mitä puhut !" "Roger älä enää ikinä pelästytä minua tuolla tavoin !" Maxim ärähti vilkuillessaan pelästyneenä taakse. "Mitä sinä olet tällä kertaa tehnyt ?" Bildar sanoi hieman virnuillen. Hän tiesi kyllä hyvin, ettei juttu ollut aivan pieni murhe. Koskaan Maxim ei olisi suuttunut hänen leikkimielisestä yllätyksestään. Maxim pysyi vaiti tuijottaen vain kenkiään. "Mikä mieltäsi painaa ?" Bildar kysyi huvittuneena. Pitkä hiljaisuus oli painostavaa. "Se tyttö ", Maxim aloitti, muttei saannut sanoja ulos kurkustaan. "Hän on ", Bildar nyökäytti jatkamisen merkiksi. "Hän odottaa minulle lasta !" Maxim karjahti. Taakka putosi osittain hänen sydämeltään ja hän sai nostetuksi katseensa Rogerin myötätuntoisiin silmiin. "Se ei ole hyvä juttu ", Roger totesi pudistellen päätään. "Ja minä olen vasta 18 ja sinä tiedät minkä tuomion neuvosto antaa minulle siintä typerästä jupakasta ", Maxim murjotti selvästi katuen. Hän sulki silmänsä ja nojautui tuolin selkänojaan. "Mitä ai´ot tehdä ?" Bildar kysyi kuin ohimennen. Maximin silmät rävähtivät auki. "Tuskin olisin näin apea, jos tietäisin ", hän tiuski. "Mutta sen vain sanon, etten koskaan kadu mitään. Tuli lapsesta sitten poika, tai tyttö siinä on osa minun vertani ja olen siintä aina ylpeä ", Maxim takelteli. Pala hänen kurkussaan kasvoi ja kuulto silmissä alkoi tulvia yli. "Ehkei hän ole minusta ylpeä, mutta toivottavasti rakastaa minua isänä ja tietää, että minä rakastan häntä ". "
Professorin lopettaessa kertomus hän niiskautti varsin kuuluvasti. Cinder laski leivän takaisin tarjottimelle ja silmäili ruokaa alakuloisesti. Häntä itketti ja juuri nyt hän olisi halunnut juosta äidin syliin itkemään. Hän sysäsi tarjottimen syrjään ja mietti kuulemaansa. "Mutta ", hän havahtui. Bildar nosti katseensa pöydästään ja tarkkaili tyttöä. "Äiti sanoi, että hän tapasi isän vasta koulujen päätyttyä ", Cinder muisteli. "Se on valhe ", Bildar murahti ja siivosi tarjoittimen pois taikasauvan avulla. "Miksi ?" Cinder esitti kysymyksen, johon oli mahdoton vastata. "Ehkä hän halusi unohtaa kaiken ", Bildar esitti mietteensä. "Missä isäni on nyt ?" Cinder kähisi itkun seasta. "En tiedä, luulisin, että yhä Azkabanissa ", Roger kohautti harteitaan. "Hänet tuomittiin kuolemaan, mutta tuomiota lievennettii, enkä ole sen jälkeen kuullut hänestä pihaustakaan ", professori kertoi ja nousi ylös. "Mitä hän teki ?" Cinder kysyi hädissään tietäen, ettei voisi kysellä enää kauaa. Roger käveli hitaasti varmoin askelin ovelle. "Luoja tietää, sinä ehkä joskus, muttet kuule sitä minulta !" Bildar sanoi uhmakkaasti ja pyysi Cinderiä poistumaan. Tyttö käveli tunteettomasti professorin ohi, vaikka kyyneleet virtasivat vuolaina puroina hänen poskillaan.
Cinder käveli hieman hätääntyneesti portaikossa. Hän näki samoja tauluja yhä uudestaan ja uudestaan. Välillä hän kuuli selvästi salista kantautuvan puheensorinan, joka lakkasi kuin seinään. Lopen uupuneena hän valui seinää pitkin lattialle istumaan. Kivi lattia tuntui kylmältä käsien alla ja puistatellen kylmyyttään hän veti kaapua tiukemmin ylleen. Hän istui siinä hetken, toisen ja pitkän ajan. Lopulta toivon menettäneenä ja ajatellen: "Kyllä joku minut löytää ", hän kuuli askeleita, jotka voimistuivat entisestään. Innoissaan hän pomppasi pystyyn ja juoksi rappusten yläpäähän. "Löysinhän minä sinut ", Albus Dumbledore myhäili iloisesti. Cinder oli samanaikaisesti hämmentynyt ja iloinen. "Olen pahoillani välikohtauksesta Kalkaroksen kanssa, hän on hyvin oikukas mies, mutta loistava opettaja ", Dumbledore hymyili leveästi. Hänen silmissään saattoi nähdä iltatähtien tuiketta. "Tuleppa mukaani, Roger kuulemma ruokki jo sinut ", hän jatkoi ja kääntyi ympäri portaikossa. Cinder miltei joutui ottamaan kolme askelta saavuttaakseen Dumbledoren yhden harppauksen.
Huone oli pyöreä. Sen toisella seunustalla oli kirjahyllykkö ja kierreportaat ylöspäin. Niiden edessä oli kirjoituspöytä ja pyörivä nojatuoli. Pienellä tangolla istui oranssin kultainen lintu. Se katsoi ujosti pää kallellaan Cinderiä ja lehahti Dumbledoren olkapäälle. "Fenix ", Dumbledore sanoi osoittaen lintua. Cinder nyökkäsi ja astui keskelle huonetta. "Mitä minun nyt pitää tehdä ?" hän kysyi vasta älytessään, ettei tiennyt mitään syytä miksi hän seisoi siinä. "Haluan, että kokeilet tätä oitis uudelleen. Sen mielipidettä ei voi kylläkään useimmiten vaihtaa, muttet ole tyytyväinen sen valintaan, joten ", Dumbledore lopetti lauseensa ja asetti lajitteluhatun Cinderin päähän.
"Vai niin, vai niin, et ole varma. Epäröit. päätös on hyvin vaikea, mutta uskon sinun seuraavan isäsi jälkiä ", lajitteluhattu mietiskeli. "Ei luihuiseen ", Cinder toisti lausetta mielessään. "En usko, että sinussa olisi ainesta Korpinkynteen, mutta olet maltillisempi kuin useat Puuskupuhit ", hattu totesi. Hetken ilmaa ei rikkonut mikään. Pieni utuinen kohina vain kaikui Cinderin korvissa. "Mutta pysyn päätöksessäni ", hattu sanoi ja hiljeni. Cinder odotti, miksei hattu puhunut ? Ei se voinut päättä asiasta niin nopeasti. "Noh ?" Albus kysyi kirjoituspöytänsä ääressä Cinderin nostaessa hattu syliinsä. Cinder huokaisi syvään apeasti ja tuijotti sanattomana maahan. "Minä olen sen mielestä Luihuinen ", hän mutisi. "Tiesinhän minä sen, mutta oletin, että hattu edes tämän kerran antaisi mahdollisuuden. Olen pahoillani, se tekee päätöksen jokaisen kohdalla vain kerran ", Dumbledore yritti lohduttaa Cinderiä, joka kääntyi kannoillaan. "Menen nyt, jos sallitte. Tuskin edes löydän oleskeluhuoneeseen, mutta toivotaan ", Cinder kuiskasi ja häipyi taakseen katsomatta ulos huoneesta.
Harry laski huokaisten valokuva-albumin yöpöydälleen. Hän kävi makuulle sängylleen ja veti viininpunaiset sametti verhot ympärilleen. Jostain kuului tukkoista ähinää Nevillen pukeutuessa pyjamaansa. Harry painoi kätensä sydämelleen ja mietti Cinderin sanoja. Sulkiessaan silmänsä hän saattoi nähdä illan aikaisemmat tapahtumat. Kuinka Cinder nimitti häntä naistennielijäksi. "Niinkö kaikki ajattelevat minusta ", Harry mutisi. Lähestyvät askeleet päättyivät hänen sänkynsä päätyyn. "Harry ", Ron kuiskasi ja Harry nosti tokkuraisena päätään. "Hermionella on jotakin asiaa meille kaikille. Tule ", Ron kehotti ja Harry laskeutui varovaisesti kylmälle lattialle. "Mitä ?" hän ihmetteli pukiessaan aamutakkia ylleen. "Kohta se selviää ", Ron sanoi itsekkin hieman hämmentyneenä.
"Asia koskee Cinderiä ", Hermione kuiskasi pojille. He istuivat pienessä piirissä nojatuoleissa. Takan äärellä pelasivat uudet ensiluokkalaiset räjähtävää näpäystä ja heidän läheisillä oli läksyjen seassa puurtavia tuskastuneita oppilaita. "Eihän kesälomaksi saisi tulla läksyjä ", Ron moitti ja mietti omaa läksypinoaan, joka odotti makuuhuoneessa. "Etkö ole sitten tehnyt omiasi ", Hermione tivasi hieman kiukkuisesti Ronin vastuuttomuudesta johtuen. "Kieltämättä ", Ron mutisi hiljaa pitäen katseensa käsissään. "Ron !" Hermione huudahti, mutta lopetti Harryn rykäistessä. "Mitä Cinderistä ?" Harry kysyi ja Ronkin nosti katseensa Hermioneen. "Cinder joutuu jäämään Luihuiseen ", Hermione huokaisi pettyneenä. "Eli se ystävyys loppui siihen ", Ron sanoi tuskastuneena. "Miten hän voi joutua sinne, vaikkei halunnut ", Harry hämmästeli. "En minä tiedä. Jokaisessa ihmisessä on pimeä puoli ", Hermione tuumasi ja risti kätensä syliin. "Miten sinä tiesit ?" Harry kysyi ja Ron nyökytteli vierellä. "Menin varta vasten käytävälle harhailemaan, että näkisin hänet edes sattumalta. Löysinkin hänet, kun hän tuli tuohtuneena ja täysin eksyneenä Dumbledoren luota ", Hermione selosti "Hän manasi lajitteluhatun maan rakoon ja miltei purskahti itkuun raivosta. Hän oli etsimässä Luihuisen tyrmiä ja opastin hänet sinne. Näin matkalla myös Malfoyn ". "Mitä Malfoysta ?" Harry kysyi ja mulkaisi Ronia, joka puristi jo käsiään nyrkkiin. "Hän vain käski minun palata omien kuraveristen joukkoon, josta Cinder kimpaantui ja antoi tulla tuutin täydeltä kirosanoja ja haukkumisia Malfoylle, joka perääntyi kauhistuneena ", Hermione nauroi. Ron tirskahti, mutta Harry pysyi vakavana. "En usko, että Cinder kääntyisi meitä vastaan ja alkaisi kaveeraamaan Luihuisten kanssa ", Harry huomautti ja Hermionekin vakavoitui. "Siintä ei voida mennä takuuseen. Hänen on pakko luoda joitakin siteitä Luihuisiin, jottei häntä kiusattaisi ja syrjittäisi ", Hermione muistutti ja he kaikki hiljenivät. Kukin miettimään Cinderin seuraavaa liikettä.
Cinder lysähti sängylleen. Häntä kylmäsi ajatus oleskeluhuoneessa istuvista ihmisistä. Jokaisen kasvoilta pystyi lukemaan sen kaiken pahuuden. Hän mietti Hermionea, Ronia ja Harrya. Pysyisivätkö he hänen ystävänään siintä huolimatta, että hän oli nyt vihollisen puolella. "Cinderella Krusinda ", joku sanoi happamalla äänellä hänen viereltään. "Mikä prinsessa sinä luulet olevasi !" punahiuksinen tyttö kirkui vihaisesti ilkkuen. "Sinulle kuningatar ", Cinder vastasi jäätävästi käänsi kylkeään ja tuijotti eteensä. "Minä olen Deri Mick ", tyttö sanoi hieman laantuneena ja käveli pois. Kuului sängyn narahdus ja Cinder vaipui unen tapaiseen horrokseen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Onkos tää se sama ku se ihme 'Tylypahka 1900-luvun alussa/lopussa'-Mary-Sue-ficci? Ihmeen paljon vie täältä tilaa yks fikki, kun piti kaks kertaa mainostaa sitä ennen kirjottamistakin...
Ups, sori, ei tää oo se... Anteeksi sättimiseni. Tää on näköjään joku toinen Mary-Sue :( Mikä siinä on että niitä pitää aina vääntää? Puolet tänne ilmestyvistä novelleista on sellasia...
Mä kyllästyin suhun, Pat!
Eikö sulla oon mitään muuta tekemistä, ku valittaa?!
Kai Gemman novellissa on jotain hyvääkin?!!!!
Jos on, niin kerro. Jos ei, NIIN PIDÄ SE LEIPÄLÄPES KIINNI!!!!!!!
Sen takia Gemman piti pistää se kahdesti, kun ensin se kirjotti väärin(lopussa). Oikeasti se on Tylypahka 1900-luvun alussa.
Sitten ne molemmat hävisi huitsin nevadaan!!!!
Gemma pisti uuden alotuksen. Gemma kysyi toisten mielipidettä, koska se ei halua kuluttaa aikaa turhaan, ja saada sitten haukut päälle!!!
Mitä väliä sillä on, jo Gemma ei osaa kuvailla paikkoja niinkuin Rowling?!!!
Se on sen ensimmäisiä novelleja, eikä kukaan kehity hetkessä!!!!!
Se tietää tasan tarkkaan itekkin, että se ei osaa kuvailla paikkoja kunnolla!!!!!!!!
Tää viesti koskee muitakin!!
Pitääkö teidän aina vaan muistuttaa siitä, että paikkoja pitäis kuvailla?!!!
Yksikin kerta riittää!!!!!
Anteeks nyt vaan, kun huudan, mutta mulla ei oo ollu mitenkään erityisen mukava päivä.
Mutta tossa on mitä mä ajattelen.
Jahas, neidillä oli huono päivä ja sen takia on OK purkaa se muihin.
Huonoin puolustus mitä oon kuullu. Minä ainakin myönnän avoimesti olevani
saatanan ilkeä.
Ärsyttää vaan noi saamarin Mary-Sue ficit. Niitä saa haukkua. Mun kriteerien
mukaan. Enkä varmaan rupea kaunistelemaan sanojani sen taia, ettei joku
pahoita mieltään. Kummastuttaa vaan se, että sä luulet että mua kiinnostaa.
se mitä mieltä sä siitä olet. Jos Gemma tahtoo julkasta fikkinsä netissä,
ni paras oppia kestämään se, että jotkut ei tykkää ja kertoo sen. Ite en
nosta älömölöä jokaisesta flamesta mitä saan, vaan ohitan ne olankohautuksella.
Jos ei sellasta kestä, ni kannattaa jättää julkasematta.
Jos sä kerta olet noin käärmeissäs, ni mene haukkumaan mun fikkejä: http://www.fanfiction.net/profile.php
[email protected] sanoo:
Pura paineitas sinne. Tartte täällä ruveta 'huonoa päivää' purkamaan, toisten
katsellessa...
Ja ihan kirjottajan omaa syytä jos sille kokoajan hoetaan samasta asiasta.
Se tarkottaa, ettei se selvästikkään ottanu vaaria ohjeista ja lukijoiden
mielipiteistä, vaan jatko samaa rataa. Sen taki sille pitä usein sanoa että
enemmän kuvailua. Älä siis itke.
Kultamussukka!
Anteeksi, että purin kiukkuani sinuun!
Sinä karvainen kaveri! Oot ilonpäiväni!
Joka kerta, kun tapaamme, sydämeni läpättää
ja olen ikionnellinen!
Ootapas hetki, niin mä annan sen sun ruokas,
sitten leikitään!
Mä muuten rakastan sun herätyksiäs!
Oma mustikkani!
Ei tarvitse repiä verkkareita vähästä!
Kyllä mä ymmärrän jos kismittää, mutta rajoita, ota kuuma kahvi, lepää, nuku, ajattele ja sitten aloita alusta.
Täällä on muutamia päänsä aukojia, joilla on huono päivä ja sulla on huono päivä, vai mitä?
J.K. Rowlingiakin morkattiin ekojen perusteella ja nyt se saa miljoonan päivässä.
Ei huono päivä palkka...
Gemma voi jatkaa minun puolestani harjoittelun jälkeen, enkä vedä hernettä nenään Mary Suen takia.
sori mut ei sun tarvi sun huono päivä juttuja täällä purkaa :/
SOORRY
MIUN MIELIPIDE
Saat anteeks. En mä enää oo sulle vihanen. Kyllä mä ymmärrän että
tossa iässä ei vielä ihan ymmärretä sitä, ettei kaikki ihmiset ole mukavia,
mutta kyllä se siitä ajan mittaan sutviutuu. Mutta sitten kun sä vähän kypsyt
sä opit kestämään sen, ihan niinku minäkin. Säkin osaat ohittaa vihaiset
ihmiset olankohautuksella.
Muuten, oikeen mukava runo, tosi suloinen.
Se ei ollut runo.
Toi teksti oli osoitettu mun koiralleni. :)
onnetonta sähellystä. tollasen takia ei kannattais kuluttaa tietsikan näppäimiä.
Se oli loistava!!
Mitäpä turhia lisäämään. Jatka ihmeessä.
...nyt haukkuko toista kun on suurella työllä ja vaivalla kirjottanu tollasen ihan mahtavan tekstin!!!!!!!!
Kiitush kaikille.. niin moittijoille, kuin kannustajille... Ja kiitos Possu =)
Voin kyllä sanoa, etten mä niin itteeni ota noita kommentteja.. Jotkut tykkää jotkut ei ... En mä voi sille minkää.. teen parhaani ja se riittää mulle. Enhän mäkään tykkää kaikista maailman kirjoista...Itse asiassa aika harvoista tai siis jos aattelee niin 50 % mut silti.... Enkä mä mee haukkuun niitä.. Jotku ylistää ehkä sitä kirjaa maailman parhaaks mä en... So what..? =)
Mutta kannattaa silti aina yrittää kehittää taitojaan ja parhaiten (no parhaiten ja parhaiten, mutta tajuatte varman mitä tarkoitan?) kehittyy juuri noiden kommenttien takia.
Niissähän kerrotaan juuri asioista, joihin halutaan parannusta jne.
Tämä nyt on vain mielipide muiden joukossa, elikkä ei tarvii kenenkään sitten vetää herneitä nenään... Mielestäni kirjoittajalla on vielä PALJON kehittymisen varaa. Tarina oli niin tylsä, että sitä ei jaksanut lukea kuin puoleen väliin.
Mä lueskelin noita aikaisempia juttuja ja en oikeen osaa olla mitään mieltä*-*
En kyllä ymmärrä miks vaivauduin sitten kirjoittamaan,mut kukapa mun aivoituksista ottais selvä*hymyilee typerästi*
Mut jatka toki,tuo kuulostaa ihan hyvältä
*kohauttaa olkiaan*
Mikäs mulle nyt tuli?Täs mä vaan kirjotan ku hullu
(mikä on kyl totta,jos kavereita on uskominen,mut se on pikku seikka..Eikö niin?*katsoo kysyvästi*)
Joo,mut nyt pitää mennä,mut seukki kerran ku luette mun juttja älkää ottako niitä tosissanne mä saatan olla joskus sekopää(myönnetään aika usein,mut......)
Ja muuten hymyilkää ihmiset hymyilkää se piristää aina^_______________^
*leveä hymy*
Ehkei mun sit kandee tätä jatkaa, ku on niin "pahoja " kritiikkejä... Anteeks, jos mä en osaa kirjottaa yhtä hyvin ku Rowling, mut kaikki ei voi..! ja jos toi on tappavan tylsää ni ei sitä sit ees kandee lukeakkaan... vai.?
Älä ota nokkiis!
Jos sä oot huomannu, niin mäkin oon saanu palautetta. Mun novelliani sanottiin roskaksi sun novelliin verrattuna(tää ei oo kateutta)!
Ihmiset on sitä mieltä, että sun kannattaa jatkaa!
Jatka ihmeessä, hemmetti soikoon!
Pliis?
:)
No en mä nyt sitä niin nokkiini ottanu, mut silti jokainen satuttaa.... :( En mä nyt tierä. Jos mulla on kannustajina yks täysjärkinen ( eli sä ) ja yks täys hullu ( Eli *_______________* tyyppi ) ni...
Verraten: Jos tädin selässä on kahva, onko hän matkalaukku ??
Mä en nähny yhenkää ihmisen sanovan MITÄÄN pahaa sun tekstistäs !!!!!!!!!!!!! xD Pistäs paremmaks... ;P
...Hp Parodiasta. Siellä löllö sanoo niin.
Olen samaa mieltä ,,,,,,,,,,,,,:n kanssa.
Yritä Kaisuli kirjottaa jotain muuta, ku me odotetaan tollasen tyylin kirjottajalta paljon(sun pitäis olla Rowling 2).
Mä kyl tykkäsin sun kirjotustyylistä, mut kirjota vaik jostain tavallisemmasta aiheesta. Eli positiivista on se, että Kaisuli, sä osaat kirjottaa ja sit taas negatiivista on aihe ja Rowlingin hahmot.
Tarina oli tylsä, koska me tunnettiin henkilöt Harry Potter-kirjoista ja niiden puhetyyli takerteli.
Siis mun mielipide.
Aiotko sä Kaisuli muka lopettaa kirjottamisen?
Et lopeta, sä osaat kirjottaa!!!
Piste.
Hullu?Minäkö?No älä nyt lauo kohteliaisuuksia... (hih,jos tarkoitit mua)
Voi *lol* tädin selässä kahva niin on matkalaukku
*nauraa niin että muut kirjastossa katsoo onko tuo menny sekaisin* Tuo oli kyl ehottamasti paras vitsi*nauraa*Olihan se vitsi?Mut ainaki sä osaat kirjoittaa hauskasti^_______________^
Mulla on aina hymy herkässä ku luen noita juttuja*_*
Ja millons se jatko tulee?Ja Gemma missä se sun jatkos viipyy?Mä tuskin maltan odottaan et pääsen taas lukeen noita tejän juttuja*-*
Jatkakaa ihmeessä^__^
*valkotakit jahtaavat haavin ja narun kanssa*
Huh nyt pitää lopettaa,ku ne jahtaa mua
*juoksee*
Alku oli ok. Mutta on sellane kutka että tietäisin jo että mitä seuraavaksi tapahtuu. Sen tytön isä on Voldemort, sitten Harry ihastuu häneen (tyttöön), saa kuulla pelottavasta faijasta, vetäytyy, ja lopussa kaikki on hyvin.
Jatkuuko tää? Ei voi sanoo huonoks, mutta hieman hiomista kaipais.
Loistavaa.
Tällasia fikkejä missä on kuvailemas juoni ja Cinderin kltainen
päähenkilö
kutsutaan Mary-Sue fikeiks, sano muut täällä siitä mitä tahansa. on se kyllä
ilmiömäistä miten paljon niitä löytää FF.Netistä...
JATKA!
JATKA!
JATKA!
huh! ja vielä kerran:
JATKA!
piste!
PEEEAAASSSEEE!
PEASE!
PEEEAASEEEE! (:
Herne nenään!
tosi hyvä novelli, millon se jatkuu?